Siuntio
Siuntio (ruots. Sjundeå) on Suomen kunta, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 6 214 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 266,12 km², josta 25,01 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 25,77 asukasta/km².
| Siuntio Sjundeå |
|
|---|---|
 |
 |
|
sijainti |
|
 Siuntion kirkon sankarivainajien hautausmaa. |
|
| Sijainti | |
| Maakunta | Uudenmaan maakunta |
| Seutukunta | Helsingin seutukunta |
| Kuntanumero | 755 |
| Hallinnollinen keskus | Siuntion asemanseutu |
| Pinta-ala ilman merialueita |
249,95 km² 247:nneksi suurin 2022 |
| Kokonaispinta-ala |
266,12 km² 265:nneksi suurin 2022 [1] |
| – maa | 241,11 km² |
| – sisävesi | 8,84 km² |
| – meri | 16,17 km² |
| Väkiluku |
6 214 153:nneksi suurin 30.4.2022 [2] |
| – väestötiheys | 25,77 as./km² (30.4.2022) |
| Ikäjakauma | 2020 [3] |
| – 0–14-v. | 17,3 % |
| – 15–64-v. | 63,0 % |
| – yli 64-v. | 19,7 % |
| Äidinkieli | 2020 [4] |
| – suomenkielisiä | 66,1 % |
| – ruotsinkielisiä | 27,6 % |
| – muut | 6,4 % |
| Kunnallisvero |
21,25 % 140:nneksi suurin 2022 [5] |
| Kunnanjohtaja | Juha-Pekka Isotupa |
| Kunnanvaltuusto | 27 paikkaa |
| 2021–2025[6] • Kok. • RKP • SDP • PS • Vihr. |
8 8 5 3 3 |
| www.siuntio.fi | |
Siuntio on kaksikielinen ja enemmistönä 66,1 prosenttia asukkaista puhuu suomea ja 27,6 prosenttia puhuu ruotsia.[4] Siuntion suomenkielinen seurakunta kuuluu Espoon ja ruotsinkielinen seurakunta Porvoon hiippakuntaan. Ensimmäiset kirjalliset maininnat Siuntiosta ovat vuodelta 1382.
HistoriaMuokkaa
PronssikausiMuokkaa
Pronssikaudella Ruotsista saapuneet asuttajat toivat mukanaan eurooppalaisista maanviljely-yhteisöistä tutun uuden uskonnon; esi-isien palvonnan. Tuon aikaisesta uskonnon harjoittamisesta on Siuntiossa jäljellä monumentaalisia hautaröykkiöitä, eli hiidenkiukaita. Näistä tunnetuin hautaröykkiökokonaisuus sijaitsee Krejansbergetin huipulla. Röykkiöt ovat lailla suojeltuja muinaisjäännöksiä.
RautakausiMuokkaa
Rautakaudella Siuntion asutus oli harvahkoa. Vanhimmat talot ovat sijainneet Tjusträskin lähistöllä. Kylien nimiä ovat olleet mm. Karhu (nyk. Karuby), Purnu (nyk. Purnus) ja Kyynärä (nyk. Kynnar). Länsi-Siuntion jokivarsilla on myös ollut asutusta, kuten myös Siuntion etelä- ja pohjoisosissa. Pohjois-Siuntion rautakautinen asutus on liittynyt Lohjan keskuksiin, jonne myös alueen paikannimet viittaavat. Esimerkiksi nykyisin ruotsalaiseen muotoon taivutettu Aiskos viitannee Lohjan Askolaan ja Veijans Lohjan Veijolaan.[7] Siuntiossa sijaitsee myös rautakautinen Skällbergetin muinaislinna. Samalta ajalta on peräisin myös Siuntion Backan uhrikivi, joka liittyy esikristillisen viljelijäväestön hedelmällisyyskulttiin.[8]
Siuntio valtiovallan alleMuokkaa
Ensimmäisenä valtiovaltana Uudenmaan rannikolle ja Siuntioon rantautui Tanska ristiretkien myötä 1200-luvulla. Sen ote Uudestamaasta ei kuitenkaan kestänyt pitkään ja jo 1200-luvun puolivälissä Ruotsin vaikutus alueella oli selvästi Tanskaa voimakkaampi.[8]
Vanhin Siuntiota koskeva asiakirja on peräisin vuodelta 1382. Asiakirja kertoo lahjoituksesta Lohjan kirkolle.[9]
Siuntion, kuten muunkin Uudenmaan, ruotsinkielinen väestö on peräisin 1200- ja 1300-luvun ruotsalaisten kolonisaatiosta. Ruotsalaiset tulivat Siuntioon ilmeisesti Siuntionjokea pitkin ja vähä vähältä asuttaneet koko pitäjän. Siuntion ruotsinkielinen asutus on nuorempaa kuin vastaavat asutus Inkoossa ja Karjaalla tai Kirkkonummella. Siuntion asuttaneet ruotsalaiset olivat pääosin kotoisin Sveanmaalta, mutta joukossa on ollut väkeä myös Smoolannista.[7] Lisäksi Siuntioon on muuttanut aikojen saatossa väkeä esimerkiksi Virosta ja Liivinmaalta.lähde?
Siuntio kuului Ruotsin verohallinnossa ensin Porvoon linnalääniin ja 1730-luvulta lähtien Raaseporin linnalääniin. Omaksi hallintopitäjäkseen Siuntio muodostui ehkä jo vuonna 1407, kun Raaseporin linnalääni jaettiin tuolloin omiin hallintopitäjiin. Itsenäisenä pitäjänä Siuntio mainitaan ensimmäisiä kertoja 1420-luvulla muodoissa Siundo, Siuendo, Syndo, Sywnda tai Szenda.[10]
Siuntion keskiaikainen harmaakivikirkko on valmistunut vuosien 1460 ja 1489 välillä.[11] Kunnassa on myös kaksi linnoiksi kutsuttua kartanoa 1400-luvulta, Suitian kartano ja Sjundbyn kartano. Toisen maailmansodan jälkeen Siuntion eteläkärki kuului Porkkalan vuokra-alueeseen.[12]
Porkkalan vuokra-aikaMuokkaa
Jatkosodan päätyttyä Suomi sitoutui rauhanehtojen §8 mukaan vuokraamaan Neuvostoliitolle Porkkalanniemen ja sitä ympäröivän maa- ja merialueen 50 vuodeksi. Siuntio menetti yli neljäsosan maa-alastaan. Rajan taakse jäivät muun muassa Sjundby, Pikkala, sekä asemanseutu liikkeineen ja kunnallispalveluineen. Käytännössä raja kulki Lappträskin, Sjundbyn ja rantaradan takaa Fallin eteläpuolelle jättäen kaiken rajan eteläpuolella olevan Neuvostoliitolle. Yhteensä vuokra-alueelle jäi Siuntiosta 135 asuinkiinteistöä tai maatilaa, joiden joukkoon kuului neljä kulttuurihistoriallisesti arvokasta kartanoa. Yhteensä vuokra-alueelta ja rajavyöhykkeeltä evakuoitiin lähes 1400 henkeä.[13]
| Koko alue | Luovutettu alue | |
|---|---|---|
| Väestö | 4 354 | 1 099 (25,2%) |
| Maa-ala (km²) | 265 | 70,7 (26,6%) |
Siuntion ja Kelan rautatieasemille perustettiin evakuointitoimistoja, sillä sekä vuokra-alueelle jääneet asunnot, että Suomen puoliselle rajavyöhykkeelle jääneet asunnot piti evakuoida irtamistoineen. Osa asukkaista päätyi polttamaan osan irtaimistoaan. Kotinsa ja tulonlähteensä menettäneitä avusti huoltoviranomaiset, Porkkalan liitto, sekä Svensk-Finlands vänner i Stockholm -järjestö.[14]
Kulttuuri- ja sivistyskohteista Porkkalaan jäi muun muassa Aleksis Kiven Fanjunkarsin torppa, joka tuhoutui täydellisesti vuokra-aikana. Kunnallispalveluista rajan taakse jäi muun muassa lääkärintalo ja kunnantoimisto. Kunnan elinkelpoisuus ei kuitenkaan vaarantunut merkittävästi, sillä Siuntio ei koskaan menettänyt kirkkoaan tai kirkonkylää, jonne kunnan hallinnollinen keskus ja palvelut evakuoitiin. Junien piti peittää ikkunansa kulkiessaan Porkkalan läpi.[14]
Vuonna 1955 Neuvostoliiton merisotalaivasto määräsi Porkkalan tukikohdan purettavaksi, sillä ydinaseiden kehittyminen teki Helsingin valtaamisen mahdolliseksi myös Neuvostoliitosta. Uutinen Porkkalan palauttamisesta otettiin riemulla vastaan ja Siuntiossa asiaa juhlistettiin suuren kirkonkellon soittamisella. Riemu muuttui pian kuitenkin huoleksi, kun entiselle vuokra-alueelle päästiin ensi kertaa käymään. Monet vanhat maamerkit olivat tuhoutuneet täysin ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset Sjundbyn linna ja Pikkalan kartano olivat kärsineet laajoja vahinkoja. Siuntion vanhoista asuinrakennuksista oli tuhoutunut 182 rakennusta, eli yli 40 prosenttia. Talousrakennuksista jäljellä oli vain 15 prosenttia alkuperäisestä. Lisäksi säästyneiden rakennusten arvioitiin menettäneen 70 prosenttia arvostaan 1950-luvun asumistasolla mitaten.[15]
KuntaliitosMuokkaa
Siuntion kunnanvaltuusto hyväksyi 9. marraskuuta 2011 vuoden 2013 alusta voimaantulevaksi tarkoitetun kuntaliitoksen Lohjan ja Nummi-Pusulan kanssa.[16] Valtuuston kokouksessa 23. huhtikuuta 2012 oli määrä antaa lausunto kunnallishallinnon rakennetyöryhmän 8. helmikuuta 2012 julkaisemasta ehdotuksesta kuntarakenteeksi, mutta sekavien vaiheiden jälkeen Siuntio ei lopulta saanut annettua minkäänlaista lausuntoa. Lohja ja Nummi-Pusula päättivät toteuttaa kuntaliitoksen ilman Siuntiota,[17] sillä jos Siuntio olisi vetäytynyt liitoksesta määräajan umpeuduttua, olisi samalla kaatunut myös Lohjan ja Nummi-Pusulan liitos.lähde?
MaantiedeMuokkaa
Siuntio sijaitsee Suomenlahden rannikolla Helsingin länsipuolella.[12] Sen naapurikunnat ovat Inkoo, Kirkkonummi, Lohja ja Vihti.
Osittain tai kokonaan Siuntion alueella sijaitsevia Natura-kohteita ovat Pytbergin tammimetsä, Torsgårdin metsän arvokas vanhan metsän kohde, Meiko-Lappträskin alue Siuntion ja Kirkkonummen rajalla sekä Siuntionjoen pääuoman ja kuuden sivujoen vesialueita kattava kohde. Siuntionjoki on yksi harvoista Uudenmaan joista, joissa on jäljellä luontaisesti lisääntyvä alkuperäinen meritaimenkanta.[18]
Siuntion eteläosassa sijaitsee Störsvikin luonnonsuojelualue, joka on osa Kopparnäs-Störsvikin virkistysaluetta.[19]
VesistötMuokkaa
Siuntion merialue käsittää Pikkalanlahden ja Pikkalanselän. Saaria on useita, suurimpina Vårdö, Kalvö, Klobben ja Svinö.[20] Siuntiossa on yhteensä 33 järveä, joista suurimmat ovat järjestyksessä Karhujärvi, Vikträsk ja Tjusträsk. Järvistä syvin on Vikträsk, joka yltää 15 metrin syvyyteen.[21]
KyliäMuokkaa
Aiskos, Annila, Backa, Barråsa, Bläsaby, Bocks, Bollstad, Broända, Bäcks, Böle, Dansbacka, Engisby, Fall, Fjällskifte, Flyt, Fågelvik, Förby, Gammelby, Grisans, Grotbacka, Gåsarv, Grännäs, Grönskog, Gårdskulla, Gårsböle, Gåsarv, Gårdsböle, Gästans, Harvs, Hollstens, Hummerkila, Hästböle, Järvans, Järvinummi, Kahvimaa, Kalans, Kanala, Karskog, Karuby, Kela, Kirkonkylä, Kokkila, Kopula, Kynnar, Lappers, Lempans, Lieviö, Malm, Munks, Myllykylä, Myrans, Mörsbacka, Niemenkylä, Nordanvik, Nummenkylä, Palmgård, Pappila, Paturs, Pellas, Pikkala, Pulkbacka, Purnus, Påvals tai Påvalsmalm, Pölans, Raivio, Siggans, Siuntion asema, Sjundby, Skinnars, Störsby, Störsvik, Suitia, Sunnanvik, Svartbäck, Tyyskylä, Tupala, Tupala Uusikylä, Veijola, Vikars, Västerby, Yövilä, Ängsholm.[22]
LinnojaMuokkaa
KartanoitaMuokkaa
Tyyskylän kartano, Pikkalan kartano, Tupala-Uudenkylän kartano, Västerbyn kartano, Stor-Munksin kartano, Myllykylän kartano, Kanalan kartano, Kelan kartano, Gårdskullan kartano, Purnuksen ratsutila
TaajamatMuokkaa
Vuoden 2018 lopussa Siuntiossa oli 6 134 asukasta, joista 2 947 asui taajamissa, 3 091 haja-asutusalueilla ja 96:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Siuntion taajama-aste on 48,8 %.[23] Siuntion taajamaväestö jakautuu viiden eri taajaman kesken:[24]
| # | Taajama | Väkiluku (31.12.2018) |
|---|---|---|
| 1 | Siuntion asemanseutu | 2 313 |
| 2 | Siuntion kirkonkylä | 351 |
| 3 | Störsvik | 247 |
| 4 | Saarlammi* | 26 |
| 5 | Lohjan keskustaajama* | 10 |
Kunnan keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kuntaan vain osittain. Lohjan keskustaajama ulottuu pääosin Lohjan kaupungin ja Saarlammin taajama Kirkkonummen kunnan alueelle.
VäestönkehitysMuokkaa
Siuntiossa oli vuoteen 1980 asti ruotsinkielinen enemmistö. Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
KunnallishallintoMuokkaa
Siuntion kunnanvaltuustossa on 27 jäsentä. Kaudella 2021–2025 valtuustoryhmät ovat kokoomus (8 paikkaa), RKP (8), SDP (5), perussuomalaiset (3) ja vihreät (3).[6]
Siuntion kunnanjohtaja on Juha-Pekka Isotupa.
KunnanjohtajatMuokkaa
Lista Siuntion kunnanjohtajista[26]:
| Nimi | Vuodet |
|---|---|
| Runar Wikström | 1968-1975 |
| Ole Åberg | 1975-1983 |
| Jan-Erik Helenelund | 1983-1985 |
| Rainer Nordstörm | 1986-2000 |
| Juha-Pekka Isotupa | 2009- |
SeurakunnatMuokkaa
Vuoden 2018 aluejaon mukaan Siuntiossa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[27]
Nämä seurakunnat muodostavat Siuntion seurakuntayhtymän (ruots. Sjundeå kyrkliga samfällighet).
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Siuntion alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta.[28]
Entiset seurakunnatMuokkaa
Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Siuntion kunnan nykyisellä alueella.[27]
- Siuntion seurakunta (ruots. Sjundeå församling, jaettu Siuntion suomalaiseksi ja ruotsalaiseksi seurakunnaksi 2000)
NähtävyyksiäMuokkaa
Keskiaikainen rakennusperintöMuokkaa
- Sjundbyn kartanon historia tunnetaan vuodesta 1417. 1560-luvulla Kustaa Vaasan tallimestari Jakob Henrikinpoika rakennutti paikalle harmaakivisen linnan. Sjundby on ehtinyt historiansa aikana kuulua monelle aatelissuvulle. Tunnetuin omistaja oli Sigrid Vaasa, Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären tytär, joka emännöi linnaa vuosikymmenien ajan. Lohjalta peräisin oleva Adlercreutzin suku on hallinnut tilaa viimeiset 300 vuotta lukuun ottamatta Porkkalan vuokra-aikaa.
- Suitian kartanolinna sijaitsee lähellä Siuntion kirkonkylää. Sen historia ulottuu 1400-luvulle asti.
- Siuntion keskiaikainen harmaakivikirkko on viimeisimpien tutkimuksien mukaan valmistunut vuosien 1460 ja 1489 välillä.[11] Kirkon holveihin ja seiniin on maalattu Raamatun tapahtumia ja katolisen kirkon legendoja. 1700-luvulla maalaukset peitettiin kalkkilaastilla, mutta ne paljastettiin uudestaan 1930-luvun lopussa. Kirkko on omistettu Pyhälle Pietarille, jonka avain koristaa myös kunnan vaakunaa.
Muita nähtävyyksiäMuokkaa
- Fanjunkarsin torppa, jossa Aleksis Kivi asui ollessaan Siuntiossa. Torppa on rekonstruktio.
- Pikkalan neuvostoaikainen riemukaari
- Siuntion kotiseutumuseo
- Krejansbergetin muinaishaudat
- Lepopirtti - Miina Sillanpään perustama loma- ja kuntoutuspaikka työssään väsyneille naisille.
Tunnettuja siuntiolaisiaMuokkaa
Henkilöitä, jotka ovat asuneet tai asuvat, tai ovat merkittävästi vaikuttaneet Siuntiossa ovat muun muassa:
- Henrik Tomas Adlercreutz, valtiopäivämies – asui Siuntiossa Sjundbyn linnassa
- Ernst Johan Creutz, maaherra, Turun akatemian kansleri – omisti Sjundbyn linnan[22]
- Valtaneuvos Erik Fleming – asui Siuntiossa Suitian linnassa
- Hebla Sparre - omisti Suitian linnan
- Valtaneuvos Klaus Fleming – Viikin vapaaherra
- Jacob Henriksson Hästesko, Suomen väliaikainen käskynhaltija – asui Siuntiossa Sjundbyn linnassa
- Pernilla Karlsson, Suomen Euroviisuedustaja – asui Siuntiossa
- Kaarina Maununtytär – vietti aikaa Siuntiossa Sjundbyn linnassa
- Aleksis Kivi, kirjailija – asui Siuntiossa Fanjunkarsin torpassa ja Purnuksen tilalla
- Otto Mauritz Krebs, sotapäällikkö – asui Siuntiossa Sjundbyn linnassa[29]
- Kuningatar Kristiina – omisti Suitian linnan
- Gustaf Lemström, Porvoon valtiopäivien talonpoikaissäädyn valtiopäivämies
- Mona Leo, taiteilija – asui Siuntiossa[30]
- Charlotta Lönnqvist, Aleksis Kiven tukija – asui Siuntiossa Fanjunkarsin torpassa
- Vapaaherra, valtiopäivämies Esbjörn Reuterholm – asui Siuntiossa Suitian linnassa
- Helene Schjerfbeck, taiteilija – vietti kesiä Siuntiossa Sjundbyn linnassa[31]
- Miina Sillanpää, poliitikko – perusti Siuntion kylpylän[32]
- Juhani Stenvall, Aleksis Kiven veli – asui Siuntiossa Purnuksen tilalla[33]
- Christoffer Stranberg, näyttelijä – asuu Siuntiossa
- Henrik Klasson Tott, maaherra – asui Siuntiossa Sjundbyn linnassa
- Åke Henriksson Tott, sotapäällikkö – asui Siuntiossa Sjundbyn linnassa
- Sigrid Vaasa – asui Siuntiossa Sjundbyn linnassa
- Sotamarsalkka Carl Henrik Wrangel – vaikutti Siuntiossa
- Oopperalaulaja Helena Juntunen - asuu Siuntiossa
- Vapaaherra August Wrede af Elimä – asui Siuntiossa Suitian linnassa
- Oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano - asuu Siuntiossa
- Jääkiekkoilija Casimir Jürgens - varttui Siuntiossa ja pelasi käsipalloa SIF:n junioreissa
- Kirjailija ja kuvittaja Maikki Harjanne - asuu Siuntiossa[34]
LiikenneMuokkaa
Siuntio sijaitsee Rantaradan varrella. Siuntion rautatieasema on ollut maaliskuusta 2016 lähtien pääkaupunkiseudun lähiliikenteen Y-junien pääteasema, jolloin lähijunaliikenne Inkoon ja Karjaan välillä lakkasi.[35]
Siuntio liittyi HSL-kuntayhtymään vuoden 2018 alussa turvatakseen lähijunaliikenteen jatkumisen. Siuntion kunnanvaltuusto päätti asiasta 30. tammikuuta 2017.[36]
UrheiluMuokkaa
Sjundeå IF pelaa sekä miesten että naisten käsipallon pääsarjassa.[37] Urheilujoukkue Siuntion Sisu, jonka lajeista merkittävimmät ovat jalkapallo ja salibandy, on kasvattajaseura, jonka tavoitteena on liikunnallisten ja terveellisten elämäntapojen tunnetuksi tekeminen ja sitä kautta kuntalaisten kokonaisvaltaisen psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin edistäminen.[38]
Siuntion kansallispukuMuokkaa
Siuntion kansallispuku (ruots. Sjundeå folkdräkt) kuuluu Suomen suomenruotsalaisiin kansallispukuihin. Kansallispuku on koottu pääosin 1920–1930-luvuilla.[39]
Naisen puvun osatMuokkaa
Naisen Siuntion puvun hameen pohjaväri on sinisen harmaa, joskus jopa violettiin viittaava. Hameessa on punaisia raitoja, sekä kirkkaan sinisistä, keltaisista, punaisista ja mustista raidoista koostuva raitaryhmä. Pukuun kuuluu musta liivi, joka suljetaan edestä nyörillä.
Paidassa on puna-keltaista kirjailua kauluksessa, rannekkeissa ja nappilistassa.
Puvun esiliina voi olla silkkiä tai valkeaa pellavaa, jolloin siinä on paidan kirjailua vastaava koristelu alareunassa tai hameen väreissä olevaa villaa. Taskuissa on musta pohja, punaiset reunat ja kirjailtu kasvikuvio.
Siuntion puvun kanssa käytetään silkkihuivia tai kukkakuvioista valkeaa villahuivia. Huivi suljetaan hopeisella neulalla. Puvun sukat ovat valkoiset.
Aikuisen naisen päähine on niin kutsuttu tykkimyssy, jonka silkki voi olla väriltään punaista, sinistä, valkoista, harmaata tai mustaa.[39]
Miehen puvun osatMuokkaa
Miehen Siuntion puku koostuu sinisestä hatusta, valkoisesta paidasta, keltaisesta tai sinisestä kaulaliinasta, sekä liivistä, jossa on sinisiä, punaisia, keltaisia ja mustia raitoja. Liivissä on messinkisiä nappeja kahdessa rivissä. Puvun housut ovat tumman siniset, kuten myös takki. Pukuun kuuluu myös valkeat sukat ja mustat kengät.[40]
MuutaMuokkaa
Fanjunkarsin puisto sijaitsee noin kilometrin päässä rautatieasemasta, paikalla, jolla asuessaan Aleksis Kivi kirjoitti romaaninsa Seitsemän veljestä. Fanjunkarsin torppa, jossa Kivi asui, hävisi Porkkalan neuvostoliittolaismiehityksen aikana, mutta se jälleenrakennettiin ja vihittiin käyttöön 10. lokakuuta 2006.
Siuntion pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla perunalaatikko, suolasilakat, kuoriperunat ja sipulilla höystetty valkokastike.[41]
Kunnassa on kyläyhdistyksiä, jotka ylläpitävät paikallisia seurataloja ja vuokraavat niitä juhliin ja muihin tilaisuuksiin:
- Södra Sjundeå Ungdomsförening, perustettu 1915 ja seurantalo Borgvik rakennettu 1933.[42]
- Västra Sjundeå Ungdomsförening, joka on perustettu 1933. Seurantalo Västanlid Lappersin kylässä on rakennettu 1961.[43][44] Seuran toiminta ja seuratalo olivat vuonna 2013 uhattuina, mutta toiminta vilkastui ja seura taloineen säästyi.[45][46]
Siuntiossa toimi itsenäinen säästöpankki Sparbanken i Sjundeå aina vuoteen 1991 asti, sekä itsenäinen osuuskauppa Sjundeå Handelslag vuoteen 1973 asti.
Siuntion kunta uudisti vuonna 2021 julkisuuskuvaansa. Tällöin kunta otti käyttöön muun muassa uuden logon ja tunnuslauseen. Tunnuslause kuuluu: Siuntio - ota rauhallisesti.[47]
Siuntion kunta jakaa vuosittain omaa kulttuuripalkintoa. Vuonna 2021 kulttuuripalkinnon saaja oli siuntiolainen kirjailija Maikki Harjanne.[34]
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- Anu Koskivirta: Siuntio - Avainkunta kautta aikojen, s. 13. Siuntion kunta, 2010.
ViitteetMuokkaa
- ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
- ↑ a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2021M01*-2022M04* 30.4.2022. Tilastokeskus. Viitattu 19.6.2022.
- ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ a b Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2022 29.11.2021. Verohallinto. Viitattu 18.2.2022.
- ↑ a b Kuntavaalit 2021, Siuntio Oikeusministeriö. Viitattu 26.11.2021.
- ↑ a b Saulo Kepsu: Uuteen maahan - Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö, s. 38–39. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005.
- ↑ a b Koskivirta 2010, s. 13
- ↑ Martti Favorin: Siuntion historia, s. 41. Siuntion kunta, 1986.
- ↑ Koskivirta 2010, s. 20
- ↑ a b Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 477. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.
- ↑ a b Meren rannalla metropolialueen äärellä Visit South Coast Finland. Viitattu 25.1.2018.
- ↑ Koskivirta 2010, s. 122
- ↑ a b Koskivirta 2010, s. 124
- ↑ Koskivirta 2010, s. 141
- ↑ Siuntio ja Nummi-Pusula päättivät liittyä Lohjaan Helsingin Sanomat 9.11.2011
- ↑ Uusi Lohja syntyy ilman Siuntiota Länsi-Uusimaa 24.5.2012, viitattu 30.6.2012
- ↑ Natura 2000 -alueet - Uusimaa (ja linkitetyt sivut) Ympäristö. Viitattu 25.2.2018.
- ↑ Störsvik metsonpolku.fi. 11.2.2016. Viitattu 25.2.2020.
- ↑ Siuntio Järviwiki. Syke. Viitattu 19.2.2020.
- ↑ Siuntion järvet www.jarviwiki.fi. Viitattu 3.10.2021.
- ↑ a b Svenska ortnamn i Finland - Institutet för de inhemska språken kaino.kotus.fi. Viitattu 24.11.2020.
- ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2018 7.12.2019. Tilastokeskus. Viitattu 7.12.2019.
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2018 7.12.2019. Tilastokeskus. Viitattu 7.12.2019.
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2018.
- ↑ Koskivirta 2010, s. 152
- ↑ a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
- ↑ Helsingin ortodoksinen seurakunta
- ↑ Pyhän Pietarin kirkko Siuntion suomalainen seurakunta. Viitattu 24.11.2020.
- ↑ 5 Mona Leon nukketeatterin vaiheet penan.net. 14.2.2018. Viitattu 24.11.2020.
- ↑ Helene Schjerfbeck - Sjundby sjundby.fi. Viitattu 24.11.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Säätiö Miina Sillanpään Säätiö. Viitattu 24.11.2020.
- ↑ Purnus www.siuntio.fi. Viitattu 24.11.2020.
- ↑ a b Författaren och illustratören Maikki Harjanne får Sjundeås kulturpris svenska.yle.fi. Viitattu 4.9.2021. (ruotsiksi)
- ↑ https://www.vr.fi/cs/vr/doc/Siuntio.pdf
- ↑ Siuntio päätti HSL:ään liittymisestä HSL. 30.1.2017. Viitattu 31.1.2017.
- ↑ Sjundeå IF sif.fi. Viitattu 8.1.2021.
- ↑ Siuntion Sisu – Liiku hyvässä seurassa siuntionsisu.fi. Viitattu 8.1.2021.
- ↑ a b Siuntio / Sjundeå Kansallispuvussa. 1.12.2017. Viitattu 8.1.2021.
- ↑ Folkdräkter - Föreningen Brage brage.fi. Viitattu 8.1.2021.
- ↑ Kolmonen, Jaakko: Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 63. Helsinki: Patakolmonen Ky, 1988.
- ↑ Om oss / Meistä Borgvik. Viitattu 10.8.2021. (ruotsiksi, suomeksi)
- ↑ Västanlid vastanlid.fi. Viitattu 10.8.2021.
- ↑ Västra Sjundeå UF - Nylands Svenska Ungdomsförbund nsu.fi. Viitattu 10.8.2021.
- ↑ Oviss framtid för Västra Sjundeå ungdomsförening svenska.yle.fi. Viitattu 10.8.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Nya krafter tar över i Västanlid svenska.yle.fi. Viitattu 10.8.2021.
- ↑ Erika Parvikoski: Siuntion brändi uudistui www.siuntio.fi. Viitattu 26.4.2021.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Siuntio Wikimedia Commonsissa
- Siuntion kunnan kotisivut
- Tilastokeskus - Siuntion avainluvut
- Yle Arkivet: Ruotsinkielistä materiaalia Siuntiosta
- ↑ Jäniskosken–Niskakosken alue myytiin 1947
- ↑ a b Hangon vuokra-aluetta 1940–1941
- ↑ a b c d e Porkkalan vuokra-aluetta 1944–1956
- ↑ Liitettiin naapurikuntaan 1946