Siuntio

kunta Uudenmaan maakunnassa

Siuntio (ruots. Sjundeå) on Suomen kunta, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 6 150 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 266,12 km², josta 25,01 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 25,51 asukasta/km².

Siuntio
Sjundeå
Siuntio.vaakuna.svg Siuntio sijainti Suomi.svg

vaakuna

sijainti

Siuntion kirkon sankarivainajien hautausmaa.
Siuntion kirkon sankarivainajien hautausmaa.
Sijainti 60°08′15″N, 024°13′40″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Helsingin seutukunta
Kuntanumero 755
Hallinnollinen keskus Siuntion asemanseutu
Pinta-ala ilman merialueita 249,95 km²
248:nneksi suurin 2020 
Kokonaispinta-ala 266,12 km²
266:nneksi suurin 2020 [1]
– maa 241,11 km²
– sisävesi 8,84 km²
– meri 16,17 km²
Väkiluku 6 150
153:nneksi suurin 31.12.2020 [2]
väestötiheys 25,51 as./km² (31.12.2020)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 20,3 %
– 15–64-v. 62,6 %
– yli 64-v. 17,0 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 65,8 %
ruotsinkielisiä 29,1 %
– muut 5,1 %
Kunnallisvero 21,50 %
84:nneksi suurin 2021 [5]
Kunnanjohtaja Juha-Pekka Isotupa
Kunnanvaltuusto 27 paikkaa
  2017–2021[6]
 • RKP
 • Kok.
 • Vihr.
 • SDP
 • Vas.
 • Ps.

8
8
5
3
2
1
www.siuntio.fi

Siuntio on kaksikielinen ja enemmistönä 65,8 prosenttia asukkaista puhuu suomea ja 29,1 prosenttia puhuu ruotsia.[4] Siuntion suomenkielinen seurakunta kuuluu Espoon ja ruotsinkielinen seurakunta Porvoon hiippakuntaan. Ensimmäiset kirjalliset maininnat Siuntiosta ovat vuodelta 1382.

HistoriaMuokkaa

PronssikausiMuokkaa

Pronssikaudella Ruotsista saapuneet asuttajat toivat mukanaan eurooppalaisista maanviljely-yhteisöistä tutun uuden uskonnon; esi-isien palvonnan. Tuon aikaisesta uskonnon harjoittamisesta on Siuntiossa jäljellä monumentaalisia hautaröykkiöitä, eli hiidenkiukaita. Näistä tunnetuin hautaröykkiökokonaisuus sijaitsee Krejansbergetin huipulla. Röykkiöt ovat lailla suojeltuja muinaisjäännöksiä.

RautakausiMuokkaa

Rautakaudella Siuntion asutus oli harvahkoa. Vanhimmat talot ovat sijainneet Tjusträskin lähistöllä. Kylien nimiä ovat olleet mm. Karhu (nyk. Karuby), Purnu (nyk. Purnus) ja Kyynärä (nyk. Kynnar). Länsi-Siuntion jokivarsilla on myös ollut asutusta, kuten myös Siuntion etelä- ja pohjoisosissa. Pohjois-Siuntion rautakautinen asutus on liittynyt Lohjan keskuksiin, jonne myös alueen paikannimet viittaavat. Esimerkiksi nykyisin ruotsalaiseen muotoon taivutettu Aiskos viitannee Lohjan Askolaan ja Veijans Lohjan Veijolaan.[7] Siuntiossa sijaitsee myös rautakautinen Skällbergetin muinaislinna. Samalta ajalta on peräisin myös Siuntion Backan uhrikivi, joka liittyy esikristillisen viljelijäväestön hedelmällisyyskulttiin.[8]

Siuntio valtiovallan alleMuokkaa

Ensimmäisenä valtiovaltana Uudenmaan rannikolle ja Siuntioon rantautui Tanska ristiretkien myötä 1200-luvulla. Sen ote Uudestamaasta ei kuitenkaan kestänyt pitkään ja jo 1200-luvun puolivälissä Ruotsin vaikutus alueella oli selvästi Tanskaa voimakkaampi.[9]

Vanhin Siuntiota koskeva asiakirja on peräisin vuodelta 1382. Asiakirja kertoo lahjoituksesta Lohjan kirkolle.[10]

Siuntion, kuten muunkin Uudenmaan, ruotsinkielinen väestö on peräisin 1200- ja 1300-luvun ruotsalaisten kolonisaatiosta. Ruotsalaiset tulivat Siuntioon ilmeisesti Siuntionjokea pitkin ja vähä vähältä asuttaneet koko pitäjän. Siuntion ruotsinkielinen asutus on nuorempaa kuin vastaavat asutus Inkoossa ja Karjaalla tai Kirkkonummella. Siuntion asuttaneet ruotsalaiset olivat pääosin kotoisin Sveanmaalta, mutta joukossa on ollut väkeä myös Smoolannista.[7] Lisäksi Siuntioon on muuttanut aikojen saatossa väkeä esimerkiksi Virosta ja Liivinmaalta.lähde?

Siuntio kuului Ruotsin verohallinnossa ensin Porvoon linnalääniin ja 1730-luvulta lähtien Raaseporin linnalääniin. Omaksi hallintopitäjäkseen Siuntio muodostui ehkä jo vuonna 1407, kun Raaseporin linnalääni jaettiin tuolloin omiin hallintopitäjiin. Itsenäisenä pitäjänä Siuntio mainitaan ensimmäisiä kertoja 1420-luvulla muodoissa Siundo, Siuendo, Syndo, Sywnda tai Szenda.[11]

Siuntion keskiaikainen harmaakivikirkko on valmistunut vuosien 1460 ja 1489 välillä.[12] Kunnassa on myös kaksi linnoiksi kutsuttua kartanoa 1400-luvulta, Suitian kartano ja Sjundbyn kartano. Toisen maailmansodan jälkeen Siuntion eteläkärki kuului Porkkalan vuokra-alueeseen.[13]

Porkkalan vuokra-aikaMuokkaa

Jatkosodan päätyttyä Suomi sitoutui rauhanehtojen §8 mukaan vuokraamaan Neuvostoliitolle Porkkalanniemen ja sitä ympäröivän maa- ja merialueen 50 vuodeksi. Siuntio menetti yli neljäsosan maa-alastaan. Rajan taakse jäivät muun muassa Sjundby, Pikkala, sekä asemanseutu liikkeineen ja kunnallispalveluineen. Käytännössä raja kulki Lappträskin, Sjundbyn ja rantaradan takaa Fallin eteläpuolelle jättäen kaiken rajan eteläpuolella olevan Neuvostoliitolle. Yhteensä vuokra-alueelle jäi Siuntiosta 135 asuinkiinteistöä tai maatilaa, joiden joukkoon kuului neljä kulttuurihistoriallisesti arvokasta kartanoa. Yhteensä vuokra-alueelta ja rajavyöhykkeeltä evakuoitiin lähes 1400 henkeä.[14]

Siuntion kunnan ja luovutetun alueen väestö ja maa-ala 1940
Koko alue Luovutettu alue
Väestö 4 354 1 099 (25,2%)
Maa-ala (km²) 265 70,7 (26,6%)

Siuntion ja Kelan rautatieasemille perustettiin evakuointitoimistoja, sillä sekä vuokra-alueelle jääneet asunnot, että Suomen puoliselle rajavyöhykkeelle jääneet asunnot piti evakuoida irtamistoineen. Osa asukkaista päätyi polttamaan osan irtaimistoaan. Kotinsa ja tulonlähteensä menettäneitä avusti huoltoviranomaiset, Porkkalan liitto, sekä Svensk-Finlands vänner i Stockholm -järjestö.[15]

Kulttuuri- ja sivistyskohteista Porkkalaan jäi muun muassa Aleksis Kiven Fanjunkarsin torppa, joka tuhoutui täydellisesti vuokra-aikana. Kunnallispalveluista rajan taakse jäi muun muassa lääkärintalo ja kunnantoimisto. Kunnan elinkelpoisuus ei kuitenkaan vaarantunut merkittävästi, sillä Siuntio ei koskaan menettänyt kirkkoaan tai kirkonkylää, jonne kunnan hallinnollinen keskus ja palvelut evakuoitiin. Junien piti peittää ikkunansa kulkiessaan Porkkalan läpi.[15]

Vuonna 1955 Neuvostoliiton merisotalaivasto määräsi Porkkalan tukikohdan purettavaksi, sillä ydinaseiden kehittyminen teki Helsingin valtaamisen mahdolliseksi myös Neuvostoliitosta. Uutinen Porkkalan palauttamisesta otettiin riemulla vastaan ja Siuntiossa asiaa juhlistettiin suuren kirkonkellon soittamisella. Riemu muuttui pian kuitenkin huoleksi, kun entiselle vuokra-alueelle päästiin ensikertaa käymään. Monet vanhat maamerkit olivat tuhoutuneet täysin ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset Sjundbyn linna ja Pikkalan kartano olivat kärsineet laajoja vahinkoja. Siuntion vanhoista asuinrakennuksista oli tuhoutunut 182 rakennusta, eli yli 40%. Talousrakennuksista jäljellä oli vain 15% alkuperäisestä. Lisäksi säästyneiden rakennusten arvioitiin menettäneen 70% arvostaan 1950-luvun asumistasolla mitaten.[16]

KuntaliitosMuokkaa

Siuntion kunnanvaltuusto hyväksyi 9. marraskuuta 2011 vuoden 2013 alusta voimaantulevaksi tarkoitetun kuntaliitoksen Lohjan ja Nummi-Pusulan kanssa.[17] Valtuuston kokouksessa 23. huhtikuuta 2012 oli määrä antaa lausunto kunnallishallinnon rakennetyöryhmän 8. helmikuuta 2012 julkaisemasta ehdotuksesta kuntarakenteeksi, mutta sekavien vaiheiden jälkeen Siuntio ei lopulta saanut annettua minkäänlaista lausuntoa. Lohja ja Nummi-Pusula päättivät toteuttaa kuntaliitoksen ilman Siuntiota,[18] sillä jos Siuntio olisi vetäytynyt liitoksesta määräajan umpeuduttua, olisi samalla kaatunut myös Lohjan ja Nummi-Pusulan liitos.

MaantiedeMuokkaa

Siuntio sijaitsee Suomenlahden rannikolla Helsingin länsipuolella.[13] Sen naapurikunnat ovat Inkoo, Kirkkonummi, Lohja ja Vihti.

Osittain tai kokonaan Siuntion alueella sijaitsevia Natura-kohteita ovat Pytbergin tammimetsä, Torsgårdin metsän arvokas vanhan metsän kohde, Meiko-Lappträskin alue Siuntion ja Kirkkonummen rajalla sekä Siuntionjoen pääuoman ja kuuden sivujoen vesialueita kattava kohde. Siuntionjoki on yksi harvoista Uudenmaan joista, joissa on jäljellä luontaisesti lisääntyvä alkuperäinen meritaimenkanta.[19]

Siuntion eteläosassa sijaitsee Störsvikin luonnonsuojelualue, joka on osa Kopparnäs-Störsvikin virkistysaluetta.[20]

Siuntion merialue käsittää Pikkalanlahden ja Pikkalanselän. Saaria on useita, suurimpina Vårdö, Kalvö, Klobben ja Svinö. Vähintään hehtaarin laajuisia järviä Siuntion alueella on kymmenittäin, yli neliökilometrin laajuisia ovat Karhujärvi, Vikträsk ja Tjusträsk.[21]

KyliäMuokkaa

Aiskos, Annila, Backa, Barråsa, Bläsaby, Bocks, Bollstad, Broända, Bäcks, Böle, Dansbacka, Engisby, Fall, Fjällskifte, Flyt, Fågelvik, Förby, Gammelby, Grisans, Grotbacka, Gåsarv, Grännäs, Grönskog, Gårdskulla, Gårsböle, Gåsarv, Gårdsböle, Gästans, Harvs, Hollstens, Hummerkila, Hästböle, Järvans, Järvinummi, Kahvimaa, Kalans, Kanala, Karskog, Karuby, Kela, Kirkonkylä, Kokkila, Kopula, Kynnar, Lappers, Lempans, Lieviö, Malm, Munks, Myllykylä, Myrans, Mörsbacka, Niemenkylä, Nordanvik, Nummenkylä, Palmgård, Pappila, Paturs, Pellas, Pikkala, Pulkbacka, Purnus, Påvals tai Påvalsmalm, Pölans, Raivio, Siggans, Siuntion asema, Sjundby, Skinnars, Störsby, Störsvik, Suitia, Sunnanvik, Svartbäck, Tyyskylä, Tupala, Tupala Uusikylä, Veijola, Vikars, Västerby, Yövilä, Ängsholm.[22]

LinnojaMuokkaa

Suitian linna, Sjundbyn linna

KartanoitaMuokkaa

Tyyskylän kartano, Pikkalan kartano, Tupala-Uudenkylän kartano, Västerbyn kartano, Stor-Munksin kartano, Myllykylän kartano, Kanalan kartano, Kelan kartano, Gårdskullan kartano

TaajamatMuokkaa

Vuoden 2018 lopussa Siuntiossa oli 6 134 asukasta, joista 2 947 asui taajamissa, 3 091 haja-asutusalueilla ja 96 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Siuntion taajama-aste on 48,8 %.[23] Siuntion taajamaväestö jakautuu viiden eri taajaman kesken:[24]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2018)
1 Siuntion asemanseutu 2 313
2 Siuntion kirkonkylä 351
3 Störsvik 247
4 Saarlammi* 26
5 Lohjan keskustaajama* 10

Kunnan keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kuntaan vain osittain. Lohjan keskustaajama ulottuu pääosin Lohjan kaupungin ja Saarlammin taajama Kirkkonummen kunnan alueelle.

VäestönkehitysMuokkaa

Siuntiossa oli vuoteen 1980 asti ruotsinkielinen enemmistö. Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Siuntion väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
3 600
1985
  
3 982
1990
  
4 221
1995
  
4 445
2000
  
4 853
2005
  
5 422
2010
  
6 104
2015
  
6 182
Lähde: Tilastokeskus.[25]

KunnallishallintoMuokkaa

Siuntion kunnanvaltuustossa on 27 jäsentä. Suurimmat valtuustoryhmät ovat RKP (8 paikkaa), Kokoomus (8), Vihreät (5), SDP (3) Vasemmistoliitto (2) ja Perussuomalaiset (1).

Siuntion kunnanjohtaja on Juha-Pekka Isotupa.

KunnanjohtajatMuokkaa

Lista Siuntion kunnanjohtajista[26]:

Nimi Vuodet
Runar Wikström 1968-1975
Ole Åberg 1975-1983
Jan-Erik Helenelund 1983-1985
Rainer Nordstörm 1986-2000
Juha-Pekka Isotupa 2009-

SeurakunnatMuokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Siuntiossa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[27]

Nämä seurakunnat muodostavat Siuntion seurakuntayhtymän (ruots. Sjundeå kyrkliga samfällighet).

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Siuntion alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta.[28]

Entiset seurakunnatMuokkaa

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Siuntion kunnan nykyisellä alueella.[27]

NähtävyyksiäMuokkaa

Keskiaikainen rakennusperintöMuokkaa

 
Sjundbyn linna
  • Suitian kartanolinna sijaitsee lähellä Siuntion kirkonkylää. Sen historia ulottuu 1400-luvulle asti.
 
Suitian linna
  • Siuntion keskiaikainen harmaakivikirkko on viimeisimpien tutkimuksien mukaan valmistunut vuosien 1460 ja 1489 välillä.[29] Kirkon holveihin ja seiniin on maalattu Raamatun tapahtumia ja katolisen kirkon legendoja. 1700-luvulla maalaukset peitettiin kalkkilaastilla, mutta ne paljastettiin uudestaan 1930-luvun lopussa. Kirkko on omistettu Pyhälle Pietarille, jonka avain koristaa myös kunnan vaakunaa.

Muita nähtävyyksiäMuokkaa

 
Lepopirtti
  • Pikkalan neuvostoaikainen riemukaari
  • Siuntion kotiseutumuseo
  • Krejansbergetin muinaishaudat
  • Lepopirtti - Miina Sillanpään perustama loma- ja kuntoutuspaikka työssään väsyneille naisille.

Tunnettuja siuntiolaisiaMuokkaa

Henkilöitä, jotka ovat asuneet tai asuvat, tai ovat merkittävästi vaikuttaneet Siuntiossa ovat muun muassa:

 
Sigrid Vaasa
 
Aleksis Kivi
  • Oopperalaulaja Helena Juntunen - asuu Siuntiossa
  • Vapaaherra August Wrede af Elimä – asui Siuntiossa Suitian linnassa

LiikenneMuokkaa

 
Siuntion rautatieasema

Siuntio sijaitsee Rantaradan varrella. Siuntion rautatieasema on ollut maaliskuusta 2016 lähtien pääkaupunkiseudun lähiliikenteen Y-junien pääteasema, jolloin lähijunaliikenne Inkoon ja Karjaan välillä lakkasi.[35]

Siuntio liittyi HSL-kuntayhtymään vuoden 2018 alussa turvatakseen lähijunaliikenteen jatkumisen. Siuntion kunnanvaltuusto päätti asiasta 30. tammikuuta 2017.[36]

UrheiluMuokkaa

Sjundeå IF pelaa sekä miesten että naisten käsipallon pääsarjassa.[37] Urheilujoukkue Siuntion Sisu, jonka lajeista merkittävimmät ovat jalkapallo ja salibandy, on kasvattajaseura, jonka tavoitteena on liikunnallisten ja terveellisten elämäntapojen tunnetuksi tekeminen ja sitä kautta kuntalaisten kokonaisvaltaisen psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin edistäminen.[38]

Siuntion kansallispukuMuokkaa

Siuntion kansallispuku (ruots. Sjundeå folkdräkt) kuuluu Suomen suomenruotsalaisiin kansallispukuihin. Kansallispuku on koottu pääosin 1920-1930-luvuilla.[39]

Naisen puvun osatMuokkaa

Naisen Siuntion puvun hameen pohjaväri on sinisen harmaa, joskus jopa violettiin viittaava. Hameessa on punaisia raitoja, sekä kirkkaan sinisistä, keltaisista, punaisista ja mustista raidoista koostuva raitaryhmä. Pukuun kuuluu musta liivi, joka suljetaan edestä nyörillä.

Paidassa on puna-keltaista kirjailua kauluksessa, rannekkeissa ja nappilistassa.

Puvun esiliina voi olla silkkiä tai valkeaa pellavaa, jolloin siinä on paidan kirjailua vastaava koristelu alareunassa tai hameen väreissä olevaa villaa. Taskuissa on musta pohja, punaiset reunat ja kirjailtu kasvikuvio.

Siuntion puvun kanssa käytetään silkkihuivia tai kukkakuvioista valkeaa villahuivia. Huivi suljetaan hopeisella neulalla. Puvun sukat ovat valkoiset.

Aikuisen naisen päähine on niin kutsuttu tykkimyssy, jonka silkki voi olla väriltään punaista, sinistä, valkoista, harmaata tai mustaa.[40]

Miehen puvun osatMuokkaa

Miehen Siuntion puku koostuu sinisestä hatusta, valkoisesta paidasta, keltaisesta tai sinisestä kaulaliinasta, sekä liivistä, jossa on sinisiä, punaisia, keltaisia ja mustia raitoja. Liivissä on messinkisiä nappeja kahdessa rivissä. Puvun housut ovat tumman siniset, kuten myös takki. Pukuun kuuluu myös valkeat sukat ja mustat kengät.[41]

MuutaMuokkaa

Fanjunkarsin puisto sijaitsee noin kilometrin päässä rautatieasemasta, paikalla, jolla asuessaan Aleksis Kivi kirjoitti romaaninsa Seitsemän veljestä. Fanjunkarsin torppa, jossa Kivi asui, hävisi Porkkalan neuvostoliittolaismiehityksen aikana, mutta se jälleenrakennettiin ja vihittiin käyttöön 10. lokakuuta 2006.

Siuntion pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla perunalaatikko, suolasilakat, kuoriperunat ja sipulilla höystetty valkokastike.[42]

Siuntiossa toimi itsenäinen säästöpankki Sparbanken i Sjundeå aina vuoteen 1991 asti, sekä itsenäinen osuuskauppa Sjundeå Handelslag vuoteen 1973 asti.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2020 1.1.2020. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.4.2020.
  2. a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2020M01*-2020M12* 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 11.2.2021.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2021 1.12.2020. Verohallinto. Viitattu 21.3.2021.
  6. Kuntavaalit 2017, Siuntio Oikeusministeriö. Viitattu 7.6.2017.
  7. a b Saulo Kepsu: Uuteen maahan - Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö, s. 38-39. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005.
  8. Anu Koskivirta: Siuntio - Avainkunta kautta aikojen, s. 13. Siuntion kunta, 2010.
  9. Anu Koskivirta: Siuntio - Avainkunta kautta aikojen, s. 13. Siuntion kunta, 2010.
  10. Martti Favorin: Siuntion historia, s. 41. Siuntion kunta, 1986.
  11. Anu Koskivirta: Siuntio - Avainkunta kautta aikojen, s. 20. Siuntion kunta, 2010.
  12. Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 477. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.
  13. a b Meren rannalla metropolialueen äärellä Visit South Coast Finland. Viitattu 25.1.2018.
  14. Anu Koskivirta: Siuntio - Avainkunta kautta aikojen, s. 122. Siuntion kunta, 2010.
  15. a b Anu Koskivirta: Siuntio - Avainkunta kautta aikojen, s. 124. Siuntion kunta, 2010.
  16. Anu Koskivirta: Siuntio - Avainkunta kautta aikojen, s. 141. Siuntion kunta, 2010.
  17. Siuntio ja Nummi-Pusula päättivät liittyä Lohjaan Helsingin Sanomat 9.11.2011
  18. Uusi Lohja syntyy ilman Siuntiota Länsi-Uusimaa 24.5.2012, viitattu 30.6.2012
  19. Natura 2000 -alueet - Uusimaa (ja linkitetyt sivut) Ympäristö. Viitattu 25.2.2018.
  20. Störsvik metsonpolku.fi. 11.2.2016. Viitattu 25.2.2020. (suomeksi)
  21. Siuntio Järviwiki. SYKE. Viitattu 19.2.2020.
  22. a b Svenska ortnamn i Finland - Institutet för de inhemska språken kaino.kotus.fi. Viitattu 24.11.2020.
  23. Taajama-aste alueittain 31.12.2018 7.12.2019. Tilastokeskus. Viitattu 7.12.2019.
  24. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2018 7.12.2019. Tilastokeskus. Viitattu 7.12.2019.
  25. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2018.
  26. Anu Koskivirta: Siuntio - Avainkunta kautta aikojen, s. 152. Siuntion kunta, 2010.
  27. a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  28. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/helsingin-ortodoksinen-seurakunta
  29. Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 477. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.
  30. Pyhän Pietarin kirkko Siuntion suomalainen seurakunta. Viitattu 24.11.2020.
  31. 5 Mona Leon nukketeatterin vaiheet penan.net. 14.2.2018. Viitattu 24.11.2020.
  32. Helene Schjerfbeck - Sjundby sjundby.fi. Viitattu 24.11.2020. (ruotsiksi)
  33. Säätiö Miina Sillanpään Säätiö. Viitattu 24.11.2020.
  34. Purnus www.siuntio.fi. Viitattu 24.11.2020.
  35. https://www.vr.fi/cs/vr/doc/Siuntio.pdf
  36. Siuntio päätti HSL:ään liittymisestä HSL. 30.1.2017. Viitattu 31.1.2017.
  37. Sjundeå IF sif.fi. Viitattu 8.1.2021.
  38. Siuntion Sisu – Liiku hyvässä seurassa siuntionsisu.fi. Viitattu 8.1.2021.
  39. Siuntio / Sjundeå Kansallispuvussa. 1.12.2017. Viitattu 8.1.2021.
  40. Siuntio / Sjundeå Kansallispuvussa. 1.12.2017. Viitattu 8.1.2021.
  41. Folkdräkter - Föreningen Brage brage.fi. Viitattu 8.1.2021.
  42. Kolmonen, Jaakko: Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 63. Helsinki: Patakolmonen Ky, 1988.

Aiheesta muuallaMuokkaa