Inkoo

Inkoo (ruots. Ingå) on Suomen kunta, joka sijaitsee Länsi-Uudellamaalla Helsingistä noin 55 kilometriä länteen. Se on rannikkokunta, joka rajoittuu lännessä Raaseporiin, pohjoisessa Lohjaan ja idässä Siuntioon. Merellä rajaa on lisäksi Kirkkonummen kanssa.

Inkoo Ingå
vaakuna	sijainti
Inkoon venesatama.
Sijainti	60°02′45″N, 024°00′20″E
Maakunta	Uudenmaan maakunta
Seutukunta	Raaseporin seutukunta
Kuntanumero	149
Hallinnollinen keskus	Inkoon kirkonkylä
Perustettu	1335
Kuntaliitokset	Degerby (1946)
Pinta-ala ilman merialueita	358,00 km² 223:nneksi suurin 2022
Kokonaispinta-ala	954,02 km² 119:nneksi suurin 2022
– maa	349,89 km²
– sisävesi	8,11 km²
– meri	596,02 km²
Väkiluku	5 407 161:nneksi suurin 31.10.2024
– väestötiheys	15,45 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma	2020
– 0–14-v.	15,1 %
– 15–64-v.	59,2 %
– yli 64-v.	25,8 %
Äidinkieli	2023
– suomenkielisiä	43,3 %
– ruotsinkielisiä	51,6 %
– muut	5,2 %
Kunnallisvero	8,10 % 242:nneksi suurin 2024
Kunnanjohtaja	Robert Nyman
Kunnanvaltuusto	27 paikkaa
2021–2025  • RKP  • Kok.  • SDP  • Vihr.  • PS	17 4 3 2 1
www.inkoo.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Inkoo on tunnettu paikka erityisesti rannikkovesien kulkijoiden keskuudessa. Inkoon läpi kulkee nykyisin Suomen vilkkain vesiväylä. Inkoo on ollut tärkeä pysähtymispaikka matkailijoille ja Suuri rantatie kulki keskiajalla Inkoon kirkon vierestä.

Maantiede

Inkoo on maantieteellisen keskipisteensä perusteella tarkasteltuna Manner-Suomen kolmanneksi eteläisin kunta. Keskustaajamassa, joka sijaitsee Inkoonlahden pohjukassa, asuu noin puolet kunnan asukkaista. Toiseksi suurin taajama on Degerby, ja muita kyläkeskuksia ovat Inkoon asema, Tähtelä (ruotsiksi Täkter), Päivölä (ruotsiksi Solberg), Fagervik ja Barösund. Inkoon halki virtaa muutamia pienehköjä jokia, kuten Inkoonjoki keskustan läpi ja merkittävimpänä Ingarskilanjoki kunnan itäosassa. Suurimmat järvet ovat Marsjön ja Bruksträsket (Ruukinjärvi) Fagervikin lähettyvillä, missä on myös pitkä ja kapea Fagervikinlahti. Inkoossa on myös lähes merenpinnan korkeudella sijaitseva kluuvijärvi Backaviken. Kahta suurinta lukuun ottamatta Inkoon järvet ovat alle neliökilometrin laajuisia, kuten Linkullasjön, Bjuseträsk ja Pålsträsket.

Inkoo on Suomen eteläisimpiä osia ja kuuluu näin hemiboreaaliseen metsävyöhykkeeseen eli tammivyöhykkeeseen, joka sijoittuu juuri näille leveysasteille. Inkoon metsät ovat pääosin kuusimetsää, mutta lehtoja ja kuivia mäntykankaitakin on runsaasti. Vallitsevat metsätyypit ovat tuorekangas ja lehtomainen tuorekangas. Kaikki suomalaiset jalot lehtipuut kasvavat alueella luonnonvaraisina. Inkoo on suotuisaa aluetta hedelmäpuille, kuten päärynä- ja luumupuulle, kirsikkapuulle sekä kestävimmille persikkapuille. Seudun leudon ilmaston takia puutarhoissa voidaan jotenkuten kasvattaa erikoisempiakin puutarhakasveja, kuten pyökkiä, atsaleaa ja japaninvaahteraa. Nämä lajit eivät menesty ulkotiloissa paljon pohjoisempana.

Inkoon edustalla on laaja saaristo, jonka merkittävin osa sijaitsee Barösundissa kunnan länsiosassa. Kapeat ja pitkät salmet erottavat toisistaan sen suurimpia saaria (Orslandet, Barölandet ja Älgsjölandet). Mantereelta johtaa silta Barölandetiin, josta puolestaan kulkee lossi suurimmalle saarelle Orslandetiin. Inkoon saaristo on hyvin suosittua kesämökkialuetta (noin 2 000 kesäasuntoa ja 300 pysyvää asukasta). Inkoon ulkosaaristossa Hattöhön on tuotu mufloneita, jotka menestynevät saariston leudossa ilmastossa ympärivuotisesti.

Historia

Vanhimmat todisteet ihmisasutuksesta Inkoon alueella ovat noin 10 000 vuoden takaa, ajalta jolloin Suomusjärven mesoliittinen kulttuuri asutti suurinta osaa Suomen alueista, mukaan lukien Inkoota. Vanhimmat Inkoon kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat aivan Lohjanharjun kupeessa, silloisella merenrannalla, 40–45 metriä nykymerenpintaa korkeammalla. Inkoosta tunnetaan parisenkymmentä kivikautista asuinpaikkaa, ja niissä voidaan nähdä selkeä asutusjatkumo läpi kivikauden, aina pronssikauteen 1500–200 eaa. Pronssikausi tuo muassaan esihistorian ajan ihmisen tekemät ensimmäiset maamerkit; hautaröykkiöt, joita kutsutaan hiidenkiukaiksi. Niitä löytyy Inkoosta runsaasti (viitisenkymmentä tunnettua), mutta ne ovat kooltaan vaatimattomia, jos verrataan esim. naapurikunta Raaseporissa oleviin. Tämä saattaa kertoa Inkoossa asuneiden yhteisöjen pienuudesta ja vähäisestä statuksesta. Yhtä kaikki, asutuksen jäljet jatkuvat Inkoossa läpi pronssikauden, mutta rautakauden alkaessa 200 eaa. elämisen merkit loppuvat, kuten loppuvat koko etelärannikolla Inkoosta aina Suomen itärajalle. Näin Inkoossa alkaa lähes 1 400 vuoden ajanjakso, jolta ei ole löydetty merkkejä ihmisasutuksesta. Siitepölyanalyysien perusteella alueella on kuitenkin ollut pysyvää asutusta 680-luvulta lähtien.

Keskiajalla Inkoo sai uutta väestöä ristiretkiä seuranneen ruotsalaisten kolonisaation myötä. Pitäjän nimi mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1335, jolloin sitä kutsuttiin nimillä Inghaa, Inga ja Ingo. Nimen alkuperästä kerrotaan usein kansanetymologinen selitys, jonka mukaan nimeämisessä olisi käytetty samaa periaatetta kuin Siuntiossakin (sjunde å, seitsemäs joki), mutta Inkoonjoen vähäpätöisyyden vuoksi se olisi kuitenkin saanut nimekseen ingen å (ei mikään joki). Suomalainen paikannimikirja kuitenkin selittää nimen alkuperän tieteellisten tutkimusten perusteella näin:

”Yhdysnimi Ingå on muodostettu keskiajalla tavallisesta muinaisruotsalaisesta miehennimestä Inge ja ruotsin sanasta å ’joki’. Nimi tarkoitti ehkä ensin jokea, sitten sen varrelle syntynyttä asutusta. Inge oli kenties keskeinen henkilö ruotsalaisten asuttaessa kyseisen joen suistoa. Jotta joen nimi erottuisi asutuksen nimestä, ensin mainittuun lisättiin uudestaan lajia ilmaiseva sana å: Ingå å. Saulo Kepsu (2006) on puolestaan pitänyt asutusnimeä ensisijaisena: Inkoon kirkonseudulla sijainnut vanha ruotsalaiskylä *Ingeby olisi antanut aiheen joennimeen ja sittemmin pitäjännimeen Ingå.”

Inkoon kirkon vanhimman osan arvellaan olevan peräisin jo 1200-luvun lopulta. Sen jälkeen sitä on laajennettu ainakin 1300-luvulla.

Vuonna 1646 tukholmalainen Carl Billsten vanhempi perusti Fagervikiin masuunin, jonka rautamalmi tuotiin Ruotsista. Isonvihan jälkeen 1700-luvun alussa rautaruukki oli ehtinyt rappeutua, mutta elpyi jälleen, kun sen ostivat Hisingsin veljekset. Sen yhteyteen rakennettiin 1730-luvulla kirkko sekä 1770-luvulla yksi Suomen ensimmäisistä ja merkittävimmistä rokokootyylisistä kartanoista. Ruukin ympärille muodostui pieni yhteiskunta työläisasuntoineen. Suomen siirryttyä Venäjän hallintaan vuonna 1809 alkoi ruukin alamäki. 1820-luvulla lopetettiin rautapellin valmistus ja 1850-luvulla masuunin käyttö. Lopullisesti ruukki lakkautettiin vuonna 1902. Sitä on restauroitu 1980-luvulla.

Hangon ja Hyvinkään välinen rautatie avattiin liikenteelle vuonna 1873. Rata sivusi Inkoon luoteisosaa ja lähin asema oli Mustio. Ennen junaa henkilöliikenne tapahtui höyrylaivoilla, jotka liikennöivät Helsinkiin ja takaisin kolmesti viikossa. Suuntaansa matka kesti viisi tuntia. Helsingin ja Karjaan välinen rantarata valmistui vuonna 1903, jolloin inkoolaisten liikenneyhteydet paranivat entisestään. Helsinkiin pääsi nopeimmillaan tunnissa ja 31 minuutissa – kolme kertaa päivässä. Inkoon aseman lisäksi juna pysähtyi myös Tähtelässä ja Päivölässä.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi luovutti rauhanehtojen mukaisesti Porkkalan alueen Neuvostoliitolle 50 vuodeksi. Siihen kuului myös lähes kokonaan silloinen Degerbyn kunta ja osa Inkoon kuntaa. Alue tyhjennettiin kymmenessä päivässä. Se saatiin takaisin jo 1956, mutta sinä aikana se oli ehtinyt muuttua lähes tunnistamattomaksi. Pian palautuksen jälkeen Degerby liitettiin osaksi Inkoota. Inkoon kunta muuttui yksikielisesti ruotsinkielisestä kaksikieliseksi vuonna 1963.

Nykyään Inkoo on kasvava kunta. Se kuuluu Helsingin työssäkäyntialueeseen ja saa myös osansa Helsingin seudun kasvusta. Kuntaan muuttavat ihmiset ovat lähinnä suomenkielisiä, ja niinpä aiemmin täysin ruotsinkielisen kunnan kielisuhteet ovat jo pitkään olleet tasoittumassa. Vuonna 2016 oli ruotsinkielisiä 51,6 prosenttia ja suomenkielisiä 43,3 prosenttia. Inkoon seurakunta on kaksikielinen, ja se kuuluu Porvoon hiippakuntaan.

Inkoon kirkko

Väestö

Väestörakenne

Inkoo on asukasluvultaan Suomen 161. suurin kunta. Inkoon asukasluku oli vuoden 2023 lopussa 5 386 asukasta, mikä on 0,3 prosenttia Uudenmaan maakunnan asukasluvusta. Inkoon väkiluku on ollut laskeva 2010-luvun puolivälistä lähtien. Inkoon väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2021 lopussa 68,9 prosenttia, mikä on noin 17 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Uudellamaalla keskimäärin. Alle 15-vuotiaita Inkoon väestöstä on 14,9 prosenttia. Työikäisiä Inkoossa on 61,8 prosenttia ja yli 65-vuotiaita 23,3 prosenttia. Vieraskielistä väestöä Inkoossa oli vuonna 2021 yhteensä 250 eli 4,7 prosenttia kaupungin asukkaista.

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1975 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2022 tilanteen mukainen.

Inkoon väestönkehitys 1975–2020
Vuosi			Asukkaita
1975			3 895
1980			4 060
1985			4 368
1990			4 723
1995			4 800
2000			4 873
2005			5 310
2010			5 546
2015			5 541
2020			5 321
Lähde: Tilastokeskus.

Seurakunnat

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Inkoossa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:

• Inkoon seurakunta (ruots. Ingå församling)

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Inkoon alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta.

Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Inkoossa toimii Ingå bönegrupp

Kylät

Backa, Barösund, Bastö, Billskog, Bjurs, Bolstad, Breds, Bredslätt, Böle, Dal, Dams, Degerby, Degerö, Elisaari (Älgsjö), Espings, Fagervik, Finnböle, Finnpada, Fremböle, Gråmarböle, Gumböle, Gårdsböle, Haga, Halvdels, Hirdal, Hovgård, Illans, Ingarskila, Inkoon asema (Ingå station), Inkoon kirkonkylä (Ingå kyrkoby), Innanbäck, Joddböle, Johannesberg, Jutans, Kalkulla, Kopparnäs, Krämars, Kusans, Kämpbacka, Kärr, Lillramsjö, Linkulla, Lågnäs, Långvik, Malm, Mossaböle, Näs, Ors, Pålsböle, Päivölä (Solberg), Rankila, Rådkila, Rövass, Siggböle, Sonasund, Stormora, Storramsjö, Ström, Stävö, Svartbäck, Svenskby, Sågars, Torp, Torstholm, Tähtelä (Täkter), Utanåker, Vars, Vassböle, Västanby, Västankvarn, Västerby, Västerkulla, Västersolberg, Ålkila, Ålö, Österkulla, Östersolberg, Överby.

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Inkoossa oli 5 481 asukasta, joista 2 208 asui taajamissa, 3 170 haja-asutusalueilla ja 103:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Inkoon taajama-aste on 41,1 %. Inkoon taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:

#	Taajama	Väkiluku (31.12.2017)
1	Inkoon kirkonkylä	2 184
2	Mustion asema*	24

Kunnan keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kuntaan vain osittain. Mustion aseman taajama ulottuu pääosin Raaseporin kaupungin alueelle.

Talous

Inkoon työpaikkarakenne, Tilastokeskus (2022)

  Alkutuotanto (7.6%)

  Jalostus (23.4%)

  Palvelusektori (66.7%)

  Muut sektorit (2.3%)

Gåsön kalastajatorppa vuonna 1905

Talousalueena Inkoo kuuluu Raaseporin seutukuntaan, jonka alueellinen bruttokansantuote oli 36 970 euroa asukasta kohden vuonna 2022. Alueellinen BKT on maan keskiarvoa pienempi ja seutukuntien keskinäisessä vertailussa 41. suurin.

Inkoossa oli vuonna 2022 yhteensä 1 417 työpaikkaa ja kunnassa asui 2 430 työllistä työssäkäyvää. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus työllisistä on 35,6 prosenttia. Inkoon työpaikkojen suhde on palveluvaltainen. Palvelujen osuus työpaikoista on 66,7 prosenttia, jalostuksen 23,4 prosenttia ja alkutuotannon 7,6 prosenttia.

Inkoon työpaikkaomavaraisuus on 58,3 prosenttia. Työikäisten työllisyysaste oli 81,8 prosenttia vuonna 2022 ja työttömien osuus työvoimasta 6,3 prosenttia. Taloudellisen huoltosuhteen mittarilla Inkoossa on 121,6 työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä sataa työllistä kohden.

Maatalous

Inkoossa on vuosisatainen perinne maanviljelyssä, karjanhoidossa ja kalastuksessa, jotka ovat täydentäneet toisiaan. Kalastusta on harjoitettu niin kauan kuin alueella on ollut asutusta. 1750-luvulta alkaen alkoi ilmaantua kalastajatorppia, joiden lukumäärä kasvoi tasaisesti ja ne levisivät vähitellen myös aiemmin asumattomaan ulkosaaristoon. Parhaimmillaan 1900-luvun alussa saaristossa oli lähes satakunta kalastajaperhettä, kunnes niiden määrä alkoi taantua (enää 20 perhettä vuonna 1980). Kalastajatorpparit saivat lunastusoikeuden vuonna 1924.

Maanviljelyssä ensimmäiset torpat perustettiin jo 1600-luvun puolivälissä, ja niiden huippuaikaa oli 1800-luku. Niittymaita kynnettiin pelloiksi 1930-luvulle saakka, jolloin lisääntyi myös maidontuotanto ja juurikkaiden viljely. Lehmiä oli pitkään enemmän kuin inkoolaisia. 1960-luvulla maatalous koneellistui lähes täydellisesti. Vielä vuonna 1970 maanviljely oli inkoolaisten merkittävin elinkeino 36 prosentilla – kymmenen vuotta myöhemmin määrä oli pudonnut 14 prosenttiyksikköä. Inkoossa on useita kauppapuutarhoja; niistä Gripans on tullut tunnetuksi neilikoistaan.

Energia

Joddbölessä oli 1 000 megawatin hiililauhdevoimala, Inkoon voimalaitos, joka otettiin käyttöön vuonna 1977. Se oli lajissaan Pohjoismaiden suurin. Voimalaitos suljettiin 2014 ja purettiin 2017–2020. Voimalan yhteydessä on syväsatama, jonka väylä on ruopattu 13 metrin syvyiseksi. Norjalainen Blastr suunnittelee voimalan tontille terästehdasta. Barösundissa on yksi 2 megawatin tuulivoimala. Kopparnäsiin suunniteltiin myös ydinvoimalaa 1970-luvulla, mutta kunnanvaltuusto torjui suunnitelman yhden äänen enemmistöllä vuonna 1975.

Yritykset

Inkoon suurimmat toimialat yritysten lukumäärän mukaan ovat rakennuspalvelut, kiinteistöpalvelut ja maatalous. Inkoon viisi suurinta yksityistä työnantajaa ovat Inkoo Shipping (52), Team Electric (51), Asennus Uusimaa (18), Porkkalan Maanrakennus (15) ja INC Service (14). Liikevaihdoltaan suurimmat yritykset ovat Team Elecric, Inkoo Shipping, A-Vilja, K-Market Lantis ja Vestelli.

Kuntien ja yrittäjien yhteistyötä sekä kuntakohtaista elinkeinopolitiikkaa mittaavassa kuntabarometrissä Inkoo on sijoittunut vuosina 2020–2024 pienten kuntien joukossa korkeimpaan neljännekseen sijalle 12. Yrittäjien antama kokonaisarvosana Inkoolle on 3,71.

Julkistalous

Inkoon kunnan verotuloilla ja valtionosuuksilla rahoitettava toimintakate oli vuonna 2023 yli 15 miljoonaa euroa. Inkoon kunnallisveroprosentti on 8,10 prosenttia vuonna 2025. Inkoon viisi suurinta yhteisöveron maksajaa olivat vuonna 2022 Pedersen Invest, Inkoo Shipping, Enberg&Enberg, Peseba ja ImCap Finland.

Palvelut

Inkoossa on neljä ala-astetta, joista yksi on suomenkielinen. Inkoolla ei ole omia yläkouluja kummallekaan kieliryhmälle. Inkoo on väkiluvultaan Suomen suurin kunta ilman omaa yläkoulua. Yläasteen inkoolaiset käyvät nykyään Virkkalassa (aiemmin Karjaalla). Lukiot sijaitsevat lähikunnissa Karjaalla, Lohjalla ja Kirkkonummella, kukin noin 25 kilometrin päässä Inkoon keskustasta. Barösundin ala-asteella oli vain kolme oppilasta vuonna 1981, ja se sai toimia erikoisluvalla. Oppilaita oli viimeisinä vuosina parhaimmillaan muutamia kymmeniä, kunnes koulu lakkautettiin keväällä 2009.

Keskustassa palvelee terveyskeskus, muutamia kauppoja, pankki, kirjasto, asiamiesposti ja hieman ulompana keskustasta sijaitsee Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen Inkoon VPK:n paloasema. Inkoon VPK myös tarjoaa sammutus- ja pelastuspalvelut Inkoon alueella ainoana palokuntana. Degerbyssä on pankin ja kirjaston sivupisteet sekä kauppa. Barösundissa on pieni kauppa ja kahvila. Bärösundin kaupan lähellä on myös Inkoon VPK:n Bärösundin osasto jolla on käytössään mönkijä ja vene. Osasto suorittaa lähinnä kiireellisiä ensihoitotehtäviä saaristossa.

Inkoon keskustaan valmistui vuonna 2007 aivan venesataman tuntumaan uusi kauppakeskus Strand, jonka suurimpana omistajana on Marcus Grönholm.

Liikenneyhteydet

Inkoosta on bussiliikennettä on Helsingin ja Karjaan suuntaan useita kertoja päivässä sekä Lohjalle muutaman kerran päivässä. Inkoon keskustassa on pienvenesatama. Inkoon satama on eräs Suomen ulkomaanliikenteen kauppasatamista.

Henkilöliikenne Inkoon rautatieasemalla alkoi uudelleen 3. huhtikuuta 2024. Asemalla pysähtyy kolme H-junavuoroa viikossa molempiin suuntiin. Junayhteys Karjaalle ja Helsinkiin oli lakkautettu maaliskuussa 2016, jolloin Y-junan pääteasemaksi tuli Siuntio.

Kulttuuri

Murre

Inkoon alue on historiallisesti ruotsinkielistä ja nykyisin kaksikielistä aluetta. Inkoon alueella puhuttuja ruotsin kielen murteita ovat uudenmaanruotsin länsi-uusimaalaisiin murteisiin kuuluvat Inkoon ja Degerbyn murteet.

Ruokakulttuuri

Inkoo kuuluu ruokakulttuuriltaan uusimaalaiseen alueeseen. Peruna tuli Suomeen Fagervikin saksalaisten ruukkityöläisten mukana 1700-luvulla. Siitä sai alkunsa inkoolainen perinneruoka, inkoonpuuro eli perunapuuro, johon tulee ruis- tai ohrajauhoa ja runsaasti perunaa. Se valittiin 1980-luvulla Inkoon pitäjäruoaksi.

Uusimaalaiseen ruokakulttuuriin kuuluvat rosollit, piimäjuustot ja laatikot. Uusimaalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu myös marjaviinituotanto, puutarhamarjat ja niistä tehdyt jalosteet.

Nähtävyyksiä

• Fagervikin ruukki (1646), kartano (1772–1773) ja puukirkko (J. F. Schultz, 1737). Kartanon pihalla on englantilais- ja ranskalaistyyppinen puutarha sekä kiinalainen paviljonki. Kirkossa on Suomen vanhimmat alkuperäiskunnossa olevat urut. Ympäristö on osa Snappertunanjoen-Fagervikin kansallismaisemaa.
• Inkoon kirkko (1200-luku) on omistettu merenkulkijoiden suojeluspyhimykselle pyhälle Nikolaukselle (tunnetaan myös joulupukkina). Kirkossa on krusifiksi 1300-luvulta, seinämaalauksia 1400-luvulta ja barokkityylinen alttaritaulu 1700-luvulta. 1500-luvulta peräisin oleva, mustan surman tuhoihin liittyvä seinämaalaus ”Kuolemantanssi” on harvinaisuus.
• Degerbyn nykyinen kirkko (1931–1932) korvasi 1747–1748 rakennetun puukirkon.
• Kuninkaantie (Fagervik–keskusta–Innanbäck–Degerby)
• Gammelgårdenin kotiseutumuseo keskustassa, jossa on 1700-luvulta oleva päärakennus ympärillään liitereitä, majoja, savusauna ja tuulimylly. Esillä on myös runsaasti esineistöä.
• Museo Degerby Igor, joka kertoo Porkkalan vuokra-ajan tapahtumista 1944–1956.
• Malmtorpin talonpoikaismuseo; vuonna 1877 rakennettu asuinrakennus, joka on sisustettu alkuperäiseen tyyliin.
• Museo Torpin Tykit, esillä noin 40 tykkiä, aseita, ajoneuvoja, univormuja, pienoismalleja ja Mi-8-kuljetushelikopteri.

Tapahtumia

• Meri ja musiikki kesäkuun lopussa
• Inkoon päivä heinäkuun alussa (markkinat)
• Degerbyn päivä heinäkuussa (markkinat)

Virkistys

Retkeily

Kopparnäsin virkistysalueen kallionäkymä.

Inkoon alueella sijaitsee useita retkeily- ja virkistyskohteita. Inkoon alueella sijaitsevia kohteita ovat muun muassa Kopparnäsin virkistys- ja luonnonsuojelualue, Golisnäsin virkistysalue Barösundin alueella, Bjursin ulkoilualue sekä Elisaaren ulkoilualue.Inkoon alueen luontoreittejä ovat muun muassa Kopparnäsin polut, Bjursin luontopolku sekä Elisaaren luontopolku.

Inkoon alueella sijaitsee viisi luonnonmuistomerkkiä: Ålkilan pylväskataja, Stenbackan katajat, Spökeken-tammi, Vavemon mänty Lågnäsissä sekä Bjursin laakakuusi Barösundissa.

Urheilu

Inkoon vanhin urheiluseura on vuonna 1935 perustettu Ingå IF. Seuralla on toimintaa salibandyn, yleisurheilun, hiihdon, ampumahiihdon, ampumajuoksun sekä kuntoilun parissa.

Hallinto ja politiikka

Päätöksenteko

Inkoon kunnantalo.

Inkoon kunnanjohtajana on toiminut vuodesta 2018 lähtien Robert Nyman. Ylintä päätösvaltaa Inkoon kunnassa käyttää 27-jäseninen kunnanvaltuusto. Kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimii kaudella 2021–2025 Robert Lemström (rkp.), 1. varapuheenjohtajana Karl Åberg (rkp.) ja 2. varapuheenjohtajana Petri Nyberg (sd.).

Kunnan hallintoa johtaa 9-jäseninen kunnanhallitus. Kunnanhallituksen puheenjohtajana toimii Henrik Wickström (rkp.), 1. varapuheenjohtajana Juha Kainulainen (kok.) ja 2. varapuheenjohtajana Patricia Wessman (rkp.). Inkoon kunnassa toimivia lautakuntia hyvinvointilautakunta, kasvatus- ja opetuslautakunta, rakennus- ja ympäristölautakunta sekä tekninen lautakunta. Lakisääteisiä lautakuntia ovat keskusvaalilautakunta sekä tarkastuslautakunta.

Vaalit

Inkoo kuuluu kansallisissa vaaleissa Uudenmaan vaalipiiriin.

Vaalivuosi	SDP	Vihr.	RKP	Kok.	PS	Graafinen esitys, paikat ja äänestysprosentti	Yht.	%	Sukupuolijakauma (M/N)
2021	3	2	17	4	1	3 2 17 4	27	67,0	17 10
Tiedot ovat peräisin Tilastokeskuksesta sekä Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doriasta

Kunnanjohtajat

• 1966–1980: Hilding Haglund
• 1980–1989: Rolf Eriksson
• 1989–2018: Jarl Boström
• 2018→ Robert Nyman

Tunnettuja asukkaita

Elinkeinoelämä

• Tapio Jouhki (s. 1945), kauppaneuvos, suunnistaja

Kulttuuri ja viihde

• Kisu Jernström (s. 1951), laulaja ja lauluntekijä
• Matti Kontio (1948–2017), kanteleensoittaja
• Lasse J. Laine (1946–2023), luontokirjailija
• Leena Lehtolainen (s. 1946), kirjailija
• Christopher Romberg (s. 1981), laulaja, näyttelijä ja rumpali
• Venla Savikuja (s. 1990), näyttelijä ja bloggaaja
• Susanne Sonntag (s. 1964), laulaja
• Lilli Sukula-Lindblom (s. 1956), näyttelijä ja klovni
• Märta Tikkanen (s. 1935), kirjailijar

Tiede

• Georg Henrik von Wright (1916–2003), filosofi

Urheilu

• Marcus Grönholm (s. 1968), ralliautoilija
• Sebastian Lindholm (s. 1961), ralliautoilija
• Robin Sid (s. 1994), jalkapalloilija
• Joni Turunen (s. 1976), nyrkkeilijä

Yhteiskunta ja politiikka

• Uno Hildén (1890–1951), kansanedustaja (RKP)
• Lars Lindeman (1920–2006), kansanedustaja (SDP)
• Karl Oljemark (1870–1955), kansanedustaja (RKP)
• Henrik Wickström (s. 1994), kansanedustaja

Muuta

Inkoon edustalla on myös pieni Bågaskärin saari, jolla sijaitsee Suomen meripelastusseuran käyttämä Meripelastus- ja turvallisuuskoulutuskeskus sekä merivoimien toimintaa.

Katso myös

• Luettelo Inkoon julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Inkoo Wikimedia Commonsissa

• Inkoon kunnan kotisivut
• Tilastokeskus – Inkoon avainluvut
• Inkoon seurakunnan kotisivut
• Ilmakuvaa, Inkoon satama - Youtube

Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet