Rautu (Viipurin lääni)

entinen Suomen kunta luovutetussa Karjalassa

Rautu on entinen Suomen kunta Karjalankannaksella Neuvostoliitolle 1944 luovutetulla alueella. Kunnan pinta-ala oli 339,6 km² ja sen asukasluku 5 989 (1939). Raudun kirkonkylän venäläinen nimi on ollut vuodesta 1948 lähtien Sosnovo, ja se on nykyisin samannimisen Leningradin alueen Käkisalmen piiriin kuuluvan maalaiskunnan keskus.

Rautu
Rautus
Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
Rautu location map.PNG

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Kihlakunta Rajajoen kihlakunta
Kuntanumero 690
Perustettu 1 1500
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 339,6 km²
Väkiluku 5 909
(1939)

1 ensimmäinen maininta

Raudun epävirallinen perinnevaakuna.
Raudun viimeinen luterilainen kirkko (1926-1939). Edellinen tuhoutui sisällissodassa.

Suurin osa Raudun väestöstä oli luterilaisia ja kuului Raudun luterilaiseen seurakuntaan, mutta kunnassa oli myös huomattava määrä ortodokseja, jotka kuuluivat Palkealan ortodoksisen seurakuntaan. Raudussa oli kaksi kirkkoa Raudun luterilainen kirkko ja Palkealan ortodoksinen kirkko sekä Profeetta Elian tšasouna. Raudun kirkko tuhoutui talvisodan alussa ja Palkealan kirkko sekä Profeetta Elian tsasouna sodan jälkeen.

HistoriaMuokkaa

Venäjän keisarikuntaan kuuluessaan, ennen vuotta 1917 Rautu eli Pietarin läheisyydestä. Kaupankäynti suurkaupunkiin oli vilkasta. Rajan sulkeuduttua maatalous kehittyi voimakkaasti, siitä tuli pitäjän pääelinkeino. Kuuluisiksi tulivat Raudun rotuporsaat, joita markkinoivat ympäri Suomea porsasparisniekat.

SisällissotaMuokkaa

Pääartikkeli: Raudun taistelu

Raudun taistelu oli Suomen sisällissodassa 1918 Raudun aseman tienoilla Karjalan rintaman komentajan Aarne Sihvon johdolla käyty taistelu. Lähinnä Pietarista tulleet Raudun kirkonkylää kohti pyrkineet venäläiset joukot joutuivat 23. maaliskuuta kolmelta taholta saarroksiin. Apujoukkojen saavuttua asema saarrettiin täydellisesti, ja 4. huhtikuuta illalla alkoi voimakas mutta tulokseton hyökkäys. Seuraavana aamuna venäläiset yrittivät murtautua saarroksista Raasulin suuntaan, mutta yritys epäonnistui, ja Maaselän kylän lähellä ns. Kuolemanlaaksossa joutui n. 700 venäläistä vangiksi ja 400 kaatui; valkoisten tappiot olivat kaatuneina ja haavoittuneina n. 600 miestä.[1]

TalvisotaMuokkaa

Pääartikkeli: Raudun ryhmä

Rautu joutui Neuvostoliiton puna-armeijan miehittämäksi talvisodan alussa 1939[2] ja siirtyi osaksi Neuvostoliittoa Moskovan rauhansopimuksella 1940.

JatkosotaMuokkaa

Suomalaisjoukot hyökkäsivät Rautuun jatkosodassa 1941, kunnes joutuivat vetäytymään puna-armeijan tieltä 1944.

Pinnanmuodot ja luontoMuokkaa

Raudun pitäjän alue oli pinnanmuodoiltaan vaihteleva, ja korkeuserot olivat varsin suuria. Raudun itäisimmissä osissa oli alueita, jotka olivat vain noin 30 metriä merenpinnan yläpuolella, mutta etenkin pitäjän länsi- ja lounaisosissa oli kukkuloita ja harjanteita, jotka kohosivat 180 ja jopa yli 200 metriä merenpinnan yläpuolelle. Monilta korkeilta paikoilta avautui laajoja näköaloja. Kallioalueita ei pitäjässä ollut. Suurimmaksi osaksi maaperä oli hiekka- ja moreenimaata. Jokia ja puroja reunustivat paikoin suot. Tasaisia alueita oli ainoastaan pitäjän itäosissa ja kirkonkylän pohjoispuolella.

Vesistöistä tärkeimmät olivat Leinikylänjärvi ja Rautjärvi. Pienempiä järviä ja lampia oli runsaasti. Näistä tärkeimpiä olivat mm. Kirkkojärvi, Parkkalinjärvi, Puuminajärvi ja Olokanjärvi. Raudun pitäjää rajasivat idässä Viisjoki ja Tuusnaoja. Raudun länsirajalla virtasi huomattava Saijanjoki. Muita merkittäviä jokia ja puroja olivat Kylmänoja ja Sumpulanoja.

Metsät kasvoivat suurimmaksi osaksi mäntyä. Jaloista lehtipuista alueella esiintyi vähäisessä määrin vaahteroita, tammia ja jalavia. Myös metsäomenapuita ja pähkinäpensaita esiintyi joissakin paikoissa. Pitäjässä tavatuista muista harvinaisista kasveista mainitaan mm. lehtoneidonvaippa, hämeenkylmänkukka, pystykiurunkannus, kenttätyräkki, keltaohdake ja idänkurho.[3]

KylätMuokkaa

Aliska, Haapakylä, Haukkala, Huttula, Huuhti, Jousseila (Jousseenkylä), Kaskaala, Kelliö, Keripata, Kopola, Korlee, Kuninkaanselkä, Kuusenkanta, Kärsälä, Leinikylä, Liippua, Luukkolanmäki, Maanselkä, Miettilä, Miitronmäki, Mäkrä, Nuijala, Orjansaari, Palkeala, Pienautio, Pienporkku, Pirholanmäki, Potkela, Raasuli, Rautu, Riikola, Ristautio, Räiskälä, Savikkola, Savola, Sirkiänsaari, Sumpula, Sunikkala, Suurhousu, Suurporkku, Suvenmäki, Terolanmäki, Tervola, Tokkari, Vakkila, Variksela, Vehmais, Vepsa

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 10 koulupiiriin.[4]

VäestöMuokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Raudun väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1940.

Raudun väestönkehitys 1880–1940
Vuosi Asukkaita
1880
  
4 623
1890
  
4 790
1900
  
5 475
1910
  
5 479
1920
  
5 781
1930
  
5 853
1940
  
5 426
Lähde: Tilastokeskus.[5]

KirjallisuusMuokkaa

  • Heikki Ylikangas: Rata Rautuun (WSOY, 2013)

LähteetMuokkaa

  1. Facta 7 (1971)
  2. 1939 Joulukuun 3. päivä hutikuti.net
  3. Rosberg J.E. ym.: Suomenmaa V Viipurin lääni, s. 281-282. Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1923.
  4. Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
  5. Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  6. Luovutetu Etelä-Karjalan pitäjät - Rautu luovutetunetelakarjalanpitajat.fi. Viitattu 18.5.2012.

Aiheesta muuallaMuokkaa