Rautu (Viipurin lääni)

Rautu (ruots. Rautus) on entinen Suomen kunta Karjalankannaksella Neuvostoliitolle 1944 luovutetulla alueella. Kunnan pinta-ala oli 339,6 km² ja sen asukasluku 5 989 (1939). Raudun kirkonkylän venäläinen nimi on ollut vuodesta 1948 lähtien Sosnovo, ja se on nykyisin samannimisen Leningradin alueen Käkisalmen piiriin kuuluvan maalaiskunnan keskus.

Rautu Rautus
Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
sijainti
Lääni	Viipurin lääni
Maakunta	Karjalan historiallinen maakunta
Kihlakunta	Rajajoen kihlakunta
Kuntanumero	690
Perustettu 1	1500
Lakkautettu	1948 (luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala	339,6 km²
Väkiluku	5 909 (1939)
1 ensimmäinen maininta
Infobox OK

Raudun epävirallinen perinnevaakuna.

Raudun viimeinen luterilainen kirkko (1926-1939). Edellinen tuhoutui sisällissodassa.

Suurin osa rautulaisista oli luterilaisia mutta kunnassa oli myös huomattava määrä ortodokseja, jotka kuuluivat Palkealan ortodoksisen seurakuntaan. Pitäjässä oli kaksi kirkkoa – Raudun luterilainen kirkko ja Palkealan ortodoksinen kirkko, sekä Profeetta Elian tšasouna. Raudun kirkko tuhoutui talvisodan alussa ja Palkealan kirkko sekä Profeetta Elian tsasouna sodan jälkeen.

Historia

Venäjän keisarikuntaan kuuluessaan – ennen vuotta 1917 – Rautu eli Pietarin läheisyydestä. Kaupankäynti suurkaupunkiin oli vilkasta. Rajan sulkeuduttua maatalous kehittyi voimakkaasti, siitä tuli pitäjän pääelinkeino. Kuuluisiksi tulivat Raudun rotuporsaat, joita markkinoivat ympäri Suomea porsasparisniekat.

Sisällissota

Pääartikkeli: Raudun taistelu

Raudun taistelu oli Suomen sisällissodassa 1918 Raudun aseman tienoilla Karjalan rintaman komentajan Aarne Sihvon johdolla käyty taistelu. Lähinnä Pietarista tulleet Raudun kirkonkylää kohti pyrkineet venäläiset joukot joutuivat 23. maaliskuuta kolmelta taholta saarroksiin. Apujoukkojen saavuttua asema saarrettiin täydellisesti, ja 4. huhtikuuta illalla alkoi voimakas mutta tulokseton hyökkäys. Seuraavana aamuna venäläiset yrittivät murtautua saarroksista Raasulin suuntaan, mutta yritys epäonnistui, ja Maaselän kylän lähellä ns. Kuolemanlaaksossa joutui n. 700 venäläistä vangiksi ja 400 kaatui; valkoisten tappiot olivat kaatuneina ja haavoittuneina n. 600 miestä.

Talvisota

Pääartikkeli: Raudun ryhmä

Rautu joutui Neuvostoliiton puna-armeijan miehittämäksi talvisodan alussa 1939 ja siirtyi osaksi Neuvostoliittoa Moskovan rauhansopimuksella 1940.

Jatkosota

Suomalaisjoukot hyökkäsivät Rautuun jatkosodassa 1941, kunnes joutuivat vetäytymään puna-armeijan tieltä 1944.

Pinnanmuodot ja luonto

Raudun pitäjän alue oli pinnanmuodoiltaan vaihteleva, ja korkeuserot olivat varsin suuria. Raudun itäisimmissä osissa oli alueita, jotka olivat vain noin 30 metriä merenpinnan yläpuolella, mutta etenkin pitäjän länsi- ja lounaisosissa oli kukkuloita ja harjanteita, jotka kohosivat 180 ja jopa yli 200 metriä merenpinnan yläpuolelle. Monilta korkeilta paikoilta avautui laajoja näköaloja. Kallioalueita ei pitäjässä ollut. Suurimmaksi osaksi maaperä oli hiekka- ja moreenimaata. Jokia ja puroja reunustivat paikoin suot. Tasaisia alueita oli ainoastaan pitäjän itäosissa ja kirkonkylän pohjoispuolella.

Vesistöistä tärkeimmät olivat Leinikylänjärvi ja Rautjärvi. Pienempiä järviä ja lampia oli runsaasti. Näistä tärkeimpiä olivat mm. Kirkkojärvi, Parkkalinjärvi, Puuminajärvi ja Olokanjärvi. Raudun pitäjää rajasivat idässä Viisjoki ja Tuusnaoja. Raudun länsirajalla virtasi huomattava Saijanjoki. Muita merkittäviä jokia ja puroja olivat Kylmänoja ja Sumpulanoja.

Metsät kasvoivat suurimmaksi osaksi mäntyä. Jaloista lehtipuista alueella esiintyi vähäisessä määrin vaahteroita, tammia ja jalavia. Myös metsäomenapuita ja pähkinäpensaita esiintyi joissakin paikoissa. Pitäjässä tavatuista muista harvinaisista kasveista mainitaan mm. lehtoneidonvaippa, hämeenkylmänkukka, pystykiurunkannus, kenttätyräkki, keltaohdake ja idänkurho.

Maatalous

Raudun kumpuileva ja pääosin hiekkainen maaperä oli korkeusvaihteluistaan huolimatta osin hyvinkin viljavaa, mm. kirkonkylän ympäristössä. Vuonna 1920 Raudussa oli peltoa 4054,81 ha, puutarhaa 10,18 ha ja luonnonniittyjä 1588,32 ha. Samana vuonna pitäjässä oli 737 hevosta, 3381 nautaeläintä, 2165 lammasta, 89 vuohta, 1151 sikaa ja 2902 kpl siipikarjaa. Vuoden 1929 yleisen maataloustiedustelun mukaan pitäjässä oli peltoa 4855 ha, puutarhaa 27 ha ja luonnonniittyjä 1187 hehtaaria. Samana vuonna pitäjässä oli eläimiä seuraavasti: 700 hevosta, 3031 nautaeläintä, 980 lammasta, 4 vuohta, 1380 sikaa ja 3723 kpl siipikarjaa.

Kylät

Aliska, Haapakylä, Haukkala, Huttula, Huuhti, Jousseila (Jousseenkylä), Kaskaala, Kelliö, Keripata, Kopola, Korlee, Kuninkaanselkä, Kuusenkanta, Kärsälä, Leinikylä, Liippua, Luukkolanmäki, Maanselkä, Miettilä, Miitronmäki, Mäkrä, Nuijala, Orjansaari, Palkeala, Pienautio, Pienporkku, Pirholanmäki, Potkela, Raasuli, Rautu, Riikola, Ristautio, Räiskälä, Savikkola, Savola, Sirkiänsaari, Sumpula, Sunikkala, Suurhousu, Suurporkku, Suvenmäki, Terolanmäki, Tervola, Tokkari, Vakkila, Variksela, Vehmais, Vepsa

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 10 koulupiiriin.

Väestö

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Raudun väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1940.

Raudun väestönkehitys 1880–1940
Vuosi			Asukkaita
1880			4 623
1890			4 790
1900			5 475
1910			5 479
1920			5 781
1930			5 853
1940			5 426
Lähde: Tilastokeskus.

Kirjallisuus

• Heikki Ylikangas: Rata Rautuun (WSOY, 2013)

Aiheesta muualla

• Luovutetun Karjalan linkit - www.luovutettukarjala.fi
• Luovutetun Etelä-Karjalan pitäjät -www.luovutetutetelakarjalanpitajat.fi
• Raudun sijainti ja maisema - www.rautu.fi
• Rautulaisten lehti - www.rautu.fi
• Raudun seurakunta - hiski.genealogia.fi
• Raudun seurakunnan arkisto - Digitaaliarkisto
• Karjala tietokanta - www.karjalatk.fi
• Vanhoja Rautu-kuvia 1918 - arjenhistoria.fi

Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet