Jalavat

jalavakasvisuku

Jalavat (Ulmus) on jalavakasveihin (Ulmaceae) kuuluva suku. Siihen kuuluu 45 lajia, jotka kasvavat pohjoisella pallonpuoliskolla.[2] Jalavat ovat korkeita, usein karhealehtisiä puita, jotka kukkivat keväällä ennen lehtimistään. Niiden kukat ovat pieniä, ruskeita ja mykerömäisissä sarjoissa. Hedelmä on siipipalteinen pähkylä, jonka siivet ovat paperinohuet.[3] Jalavien, varsinkin vuorijalavien lehdistöt kasvavat etenkin nuorilla yksilöillä tasannemaisesti, joten ne varjostavat hyvin maata.

Jalavat
Vuorijalava (Ulmus glabra)
Vuorijalava (Ulmus glabra)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Rosales
Heimo: Jalavakasvit Ulmaceae
Suku: Jalavat Ulmus
L.[1]
Katso myös

  Jalavat Wikispeciesissä
  Jalavat Commonsissa

Suomen jalavat muokkaa

Suomen luonnossa kasvaa kahta jalavalajia, jotka ovat Etelä-Suomessa kasvavat vuorijalava (Ulmus glabra) ja kynäjalava (Ulmus laevis). Kumpaakin näistä lajeista istutetaan ja käytetään myös puistopuina. Suomen jalavaesiintymät ovat jäänne jääkauden jälkeiseltä lämpimämmältä hemiboreaaliselta, atlanttiselta kaudelta, jolloin ne ovat voineet olla melko runsaitakin Etelä-Suomessa. Tämän takia jalavia kasvaa luonnossa vain muutamissa paikoissa, eivätkä ne kuulu enää Suomen tavallisimpaan metsälajistoon. Varsinkin Länsi-Euroopassa hollanninjalavatauti (Ophiostoma ulmi) on tuhonnut jalavia. Tämän sienen itiöt leviävät puusta puuhun pienten kovakuoriaisten avulla. Nykyään molempia jalavalajeja pidetään Suomessa uhanalaisina, ja ne ovat rauhoitettuja.[4] Kaupunkialueiden metsissä kasvavat jalavat, etenkin nuoret jalavayksilöt, lienevät kuitenkin todennäköisemmin puistopuina käytettyjen jalavien luontoon karanneita jälkeläisiä kuin luonnonvaraisista jalavaesiintymistä peräisin olevia jalavia.

Vuorijalava on kynäjalavaa selvästi runsaampi puu. Se kasvaa tosin harvinaisena, ja yksittäisinä esiintyminä pääosin vain Etelä-Suomen tammivyöhykkeellä, paikoittain pohjoisempanakin. Esiintymiä löytyy pohjoisempaa muun muassa Tampereelta, Korpilahdelta ja jopa Kuopiosta.

Harvinaisempi kynäjalava kasvaa Suomessa vain Vanajaveden seudulla muutamissa paikoissa, Tampereen ja Hämeenlinnan välillä. Pieniä esiintymiä on myös Etelä-Suomen hemiboreaalisella vyöhykkeellä, joka onkin kaikkein parasta aluetta Suomessa jalojen lehtipuiden kasvulle. Esiintymiä on etelässä esimerkiksi Lohjanjärven alueella.

Käyttö muokkaa

Jalavan siemeniä voi syödä villivihanneksena touko-kesäkuussa, kun ne ovat vielä vihreitä. Jalavan sitkeää ja huonosti lohkeavaa puuainesta on käytetty hevosajokaluihin, ulko-oviin ja huonekaluihin[5].

Lajeja, risteymiä ja lajikkeita muokkaa

 
Punajalavan (Ulmus rubra) kukkia
 
Punajalavan (Ulmus rubra) hedelmiä

Lajikkeita:

  • Ulmus glabra ’Camperdownii’ – sateenvarjojalava (vuorijalavan lajike)
  • Ulmus glabra ’Exoniensis’ – kartiojalava (vuorijalavan lajike)
  • Ulmus glabra ’Horizontalis’ – riippajalava (vuorijalavan lajike)
  • Ulmus minor ’Hoersholmensis’ – kujajalava (lehtojalavan lajike)

Lähteet muokkaa

  1. ITIS (englanniksi)
  2. Tampereen kaupunki
  3. Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella floran: Almar (Ulmus) Den virtuella floran. 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 7.7.2009. (ruotsiksi)
  4. Koko maassa rauhoitetut kasvit Ympäristökeskus
  5. Hannula, Mandi & Wiherheimo, Alli (toim.): ”Kotiteollisuuden raaka-aineet”, Emännän tietokirja II, uudistettu laitos, Katto–Nauris, s. 773. WSOY, 1953.

Aiheesta muualla muokkaa