Hedelmä

kasvitieteellinen määritelmä
Tämä artikkeli kertoo hedelmästä kasvitieteen käsitteenä. Joissain yhteyksissä, etenkin ruoasta puhuttaessa, hedelmiksi kutsutaan syötäviä pehmeä- ja mehukaslihaisia kasvinosia, joiden sisässä on siemeniä.

Hedelmä on kasvitieteen määritelmän mukaan emin sikiäimestä hedelmöityksen jälkeen kehittynyt elin, jossa ovat kasvin siemenet.

Hentolituruohon (Arabidopsis thaliana) hedelmiä eli lituja

Hedelmät jaetaan kasvitieteessä kuiviin ja meheviin hedelmiin. Kuivissa hedelmissä sikiäimen seinän solukot kuivuvat ja kovettuvat soluseinien paksuuntuessa ja puutuessa. Mehevissä hedelmissä sikiäimen seinän solukot laajenevat, ja osa niistä kehittyy ohutseinäisiksi ja meheviksi. Kuivat hedelmät jaetaan kolmeen tyyppiin sen mukaan, minkälaisista sikiäimistä ne kehittyvät, eli aukeaviin hedelmiin, pähkylöihin ja lohkohedelmiin. Mehevät hedelmät jaetaan marjoihin ja luumarjoihin. Luumarjoista voidaan erottaa myös kerrannaisluumarjat, jotka ovat usean luumarjan muodostamia rykelmiä.

Pohjushedelmiksi (esimerkiksi pohjusmarja, pohjuspähkylä) nimitetään hedelmiä, joissa hedelmän muodostumiseen osallistuu sikiäimen lisäksi myös kukkapohjus ja sen osuus on suuri hedelmämäisestä rakenteesta. Pohjushedelmä voi olla kuiva hedelmä, kuten pohjuspähkylä, tai mehevä, kuten pohjusmarja. Kuivia pohjushedelmiä on esimerkiksi voikukkien lenninhaivenelliset pohjuspähkylät, ja meheviä pohjushedelmiä ovat muun muassa mansikoiden ja omenan syötävät osat sekä ruusujen kiulukat. Nimitys epähedelmä perustuu tulkintaan, jossa hedelmään katsotaan kuuluvan vain sikiäimestä peräisin olevat solukot.[1]

Pienehköjä sekä yleensä pyöreähköjä ja meheviä hedelmiä, kuten puutarhamansikkaa tai katajan käpyjä, kutsutaan yleiskielessä ja gastronomiassa marjoiksi, vaikka ne eivät kasvitieteellisessä mielessä marjoja olisikaan.

RavintosisältöMuokkaa

Hedelmien sisältämästä sokerista on yleensä yli puolet glukoosia ja loput lähinnä fruktoosia[2].

Kuivia hedelmiäMuokkaa

 
Lehtopalsamin (Impatiens noli-tangere) hedelmänä oleva kota
  • aukeavat hedelmät kehittyvät yksi- tai useampilokeroisista sikiäimistä, jossa lokerossa on useita siemenaiheita.
    • tuppilo: yhdestä emilehdestä muodostuva, saumaa myöten aukeava kuiva hedelmä
    • palko: yhdestä emilehdestä muodostuva, saumasta ja selkäsuonesta avautuva hernekasvin hedelmä
    • kota: useasta emilehdestä muodostuva aukeava hedelmä. Useita tyyppejä kuten laitaluomainen kota, hammasluomainen kota, kansiluomainen kota, reikäluomainen kota, tuppilokota ja litu.
  • pähkylä: kuiva ja aukeamaton hedelmä, joka kehittyy sikiäimestä, jossa on yksi ainoa siemenaihe. Pähkylöihin luetaan myös jyvät. Isoja pähkylöitä nimitetään pähkinöiksi.
  • lohkohedelmä: kuiva ja aukeamaton hedelmä, joka kehittyy kaksi- tai useampilokeroisesta sikiäimestä, joiden kussakin lokerossa on vain yksi siemenaihe.[1]

Meheviä hedelmiäMuokkaa

 
Sinivatukan (Rubus caesius) hedelmänä oleva kerrannaisluumarja
  • marja: mehevä, yleensä monisiemeninen hedelmä
  • luumarja: hedelmä, jossa mehevä tai kuiva ja kuituinen kerros peittää kovan siemenkuoren, jonka sisällä on itse siemen
  • kerrannaisluumarja: hedelmä, jossa luumarjan rakenne toistuu moneen kertaan muodostaen yhden suuremman kokonaisuuden, esimerkiksi vadelma

LähteetMuokkaa

  1. a b Antero Pankakoski: Puutarhurin kasvioppi 2. Ammattikasvatushallitus, 1987. ISBN 951–860–391–X.
  2. Kaaria, Satu: Fruktoosi onkin vaarallista HS.fi. 31.1.2013. Viitattu 1.2.2016.