Marja

Marja on gastronomiassa ja yleiskielessä pienehkö, pyöreähkö ja mehevä hedelmä.

Puolukoita

Marjoihin kuuluu kasvitieteellisesti marjoja, luumarjoja sekä kerrannaisluumarjoja (esimerkiksi vadelman, karhunvatukan, lakan, mesimarjan ja lillukan marjat). Jotkin marjoiksi kutsutut ovat kasvitieteellisesti pohjushedelmiä (esimerkiksi mustikan, puolukan, juolukan, karpaloiden ja herukoiden marjat). Myös katajien meheviä käpyjä kutsutaan usein marjoiksi, vaikka ne eivät käpyinä ole hedelmiä.

Marjat jaetaan luonnonmarjoihin sekä viljeltyihin eli puutarhamarjoihin. Metsissä kasvavia marjoja kutsutaan metsämarjoiksi. Osa marjoista, kuten sudenmarjan ja kielon marjat ovat myrkyllisiä.

Pohjoismaissa kasvaa nykyisin noin 50 luonnonmarjaa, joista 37 on syötäviä ja 20 yleisesti kerättyjä. Pohjolan tärkeimmät luonnonvaraiset marjat ovat puolukka, mustikka, lakka, tyrni, isokarpalo ja mesimarja. Eteläisessä Euroopassa tärkeitä luonnonmarjoja ovat karhunvatukka ja herukat.

Puutarhamarjoja ovat esimerkiksi puutarhamansikka, joka on Pohjolassa ruokakäytössä syrjäyttänyt ahomansikan, sekä vatukat ja herukat. Myös Länsi-Aasiasta kotoisin olevasta kirsikasta on tullut tärkeä viljelykasvi.

Luonnonmarjojen poiminta eli marjastus on tärkeä harrastus monelle suomalaiselle. Luonnonmarjojen poimintaoikeus vaihtelee Euroopassa ja Pohjolassa. Suomessa jokaisenoikeudet sallivat luonnonmarjojen poiminnan toisten mailta. Viljeltyjä marjoja voi kerätä maksua vastaan itse niin kutsutuilla itsepoimintatiloilla.

Ihmiset ovat poimineet syötäviä luonnonmarjoja ruoakseen esihistorialliselta ajalta asti. Lisäksi marjoja alettiin viljellä jo antiikin ajalla.

Ahomansikoita

Biologiaa

Kasvupaikat

Useimmat Pohjois-Euroopassa kasvavat marjalajit esiintyvät laajalti myös Pohjois-Amerikassa ja Pohjois-Aasiassa. Golfvirran ansiosta Pohjolan luonnossa on marjoille suotuisat kasvuolosuhteet, sillä kesä on valoisa ja lämpötila sopiva. Tämä lisää marjojen aromiyhdisteiden, sokereiden ja antioksidanttien pitoisuuksia.

Marjojen kasvupaikkatyypit jaetaan Suomen olosuhteiden perusteella kuuteen kategoriaan: karukkomaat, kuivat kankaat, kuivahkot kankaat, tuoreet kankaat, lehtomaiset kankaat ja lehdot. Useimmat Suomen luonnonmarjoista viihtyvät useammassa eri kasvupaikassa ja metsätyypissä. Useimmat syötävät marjat kasvavat kuivilla, kuivahkoilla tai tuoreilla kankailla ja karuilla rämeillä mäntyjen ja kuusten seuralaislajeina; näitä ovat esimerkiksi puolukka ja mustikka. Koivuvaltaisissa sekametsissä ja lehtimetsissä viihtyvät vadelma ja ahomansikka. Soilla kasvavat lakka ja isokarpalo, tuntureilla juolukat ja riekonmarjat, ja meren rannoilla ja saarilla tyrni.

Rakenne

Marjassa on usein vahapeitteinen kuori, joka suojaa siemeniä ympäröivää mehevää keskikerrosta, maltoa. Useimpien marjojen sisällä on useita siemeniä, joidenkin sisällä vain yksi. Mansikan siemenet ovat mansikan pinnalla näkyvien pähkylöiden sisällä.

Kypsyminen

Luonnonmarjat kypsyvät lajista riippuen keskikesästä myöhäiseen syksyyn. Keskikesällä kypsyviä marjoja ovat ahomansikka, mesimarja, mustikka, lakka ja vadelma. Loppukesällä ja syksyllä kypsyvät puolukka, mustikka, vadelma, isokarpalo, variksenmarja, kataja ja pihlaja. Avoimilla paikoilla kasvavat marjat kypsyvät nopeammin kuin varjoisilla paikoilla kasvavat.

Lisääntyminen

Useimmat Pohjolan luonnonmarjat ovat yksikotisia, jolloin emi- ja hedekukat sijaitsevat samassa kasviyksilössä. Kaksikotisia ovat esimerkiksi tyrni ja lakka, jolloin hedelmöitykseen ja marjankehitykseen tarvitaan sekä emi- että hedekukinnollisia kasveja kasvamassa lähekkäin. Marjakasvit suosivat yleensä ristipölytystä. Itsepölytyskin voi onnistua, mutta se johtaa usein pieniin marjoihin, joissa on vähemmän itämiskykyisiä siemeniä. Useimmat marjat ovat hyönteispölytteisiä. Monet Suomen luonnonmarjat lisääntyvät kuitenkin pääasiassa kasvullisesti rönsyjen ja maavarsien avulla.

Joissain marjalajeissa on erilaisia populaatioita, joiden marjat ovat erivärisiä. Läheistä sukua olevat marjat voivat risteytyä luonnossa. Suomessa tällaisia ovat mesimarja ja lillukka. Myös mustikka ja puolukka voivat risteytyä.

Tuotanto

Suomen luonnosta poimitaan elintarviketeollisuuden tarpeisiin noin 10–15 miljoonaa kiloa marjaa vuodessa. Thaimaalaiset kausityöntekijät poimivat noin 80–90 prosenttia näistä teollisuusmarjoiksi kututuista marjoista.

Suomessa myytiin vuonna 2005 noin 3,5 miljoonaa kiloa puutarhamarjoja.

Epäkohdat

Ulkomaisten kausityöntekijöiden poimimia marjoja käyttävien suomalaisten marjayhtiöiden on epäilty harjoittavan ihmisoikeuksia rikkovaa ihmiskauppaa. Myös marjantuotantoon on havaittu liittyvän paljon epäkohtia. Esimerkiksi moldovalainen näytelmäkirjailija Nicoleta Esinencu on syyttänyt Suomea siitä, että suomalaisilla marjatiloilla on käytetty jo pitkään "nykyajan orjia", joihin kohdistuu muun muassa taloudellista hyväksikäyttöä. Esinencu on haastatellut Suomen maataloudessa työskennelleitä maanmiehiään, jotka ovat kertoneet suomalaisten työnantajien syyllistyneen vakaviin työlainsäädäntörikkomuksiin. Työntekijöillä on teetetty esimerkiksi 17-tuntisia työpäiviä ilman työsopimuksiin kirjattuja lakisääteisiä vapaapäiviä ja ylityökorvauksia. Esinencun mukaan kyse on rakenteellisesta väkivallasta, jonka ansiosta marjojen hinnat saadaan pysymään keinotekoisen alhaalla. Monissa Länsi-Euroopan maissa, kuten Ranskassa, Saksassa ja Italiassa on samanlainen tilanne.

Mustikanpoimintaa

Ravintona

Käyttötavat

Mustikkapiirakkaa

Marjoja voi säilöä esimerkiksi pakastamalla, hilloamalla, umpioimalla, kuivaamalla tai vesisäilömällä. Marjoista voi valmistaa juomia, kuten mehua, marjaviiniä tai marjalikööriä. Hilloa valmistetaan usein marjoista. Marjat ovat tärkeä elintarviketeollisuuden raaka-aine. Myös luontaistuote- ja ravintolisäteollisuus valmistaa marjoista erilaisia tuotteita. Marjoja käytetään myös lääketeollisuudessa.

Monet linnut ja villieläimet syövät marjoja ja toimivat samalla niiden siementen levittäjinä. Karhulle marjat ovat loppukesällä ja alkusyksyllä sen tärkeintä ravintoa. Myyrät tuhoavat joskus marjasatoja.

Kulutus

Suomalaiset syövät nykyisin noin 13–14 kiloa marjoja vuodessa henkeä kohti. Marjojen kulutus alkoi kasvaa vasta 1970-luvulla, kun pakastimet yleistyivät ja tieto marjojen terveysvaikutuksista levisi.

Ennen pakastimen keksimistä marjoja syötiin Suomessa lähinnä syksyisin puolukkasurvoksen muodossa, sillä puolukan säilömiseen ei tarvitse hankkia säilyvyyttä parantavia aineita. 1940-luvun jälkeen alkanut sokerin laajamittainen käyttö mahdollisti sen, että muitakin marjoja kuin puolukkaa saatettiin nauttia myös satokauden ulkopuolella, koska marjoja kyettiin keittämään hilloiksi ja mehuiksi.

Ravintosisältö

Marjat sisältävät monipuolisesti suojaravintoaineita, kuten vitamiineja ja kivennäisaineita. Monissa marjoissa on runsaasti esimerkiksi C-vitamiinia.

Marjat sisältävät vain vähän energiaa, joten niillä on korkea niin sanottu ravintoainetiheys, jolla viitataan suojaravintoaineiden ja energiapitoisuuden väliseen suhteeseen. Kuidun lähteenä marjat ovat hieman parempia kuin hedelmät ja tomaatit. Marjojen kuitu on pääasiassa veteen liukenematonta.

Marjojen siemenistä valmistetut öljyt sisältävät kerta- ja monityydyttymättömiä rasvahappoja.

Kaikissa marjoissa ei ole samoja ominaisuuksia ja sen takia ihmisen kannattaa syödä monipuolisesti erilaisia marjalajeja: puolukkaa, mustikkaa, vadelmaa, mansikkaa, herukoita, karviaisia, aroniaa ja pihlajanmarjoja.

Muut aineet

Marjat sisältävät runsaasti polyfenoleja, kuten flavonoideja, fenolihappoja ja tanniineja. Marjojen flavonoideja ovat antosyaanit, flavonolit ja katekiinit, fenolihappoja hydroksikanelihapot ja hydroksibenstoehapot, ja tanniineja ellagitanniinit sekä oligo- ja polymeeriset proantosyanidiinit.

Terveysvaikutukset

Negatiiviset

Jotkin marjat ovat myrkyllisiä. Suomessa kasvavia myrkyllisiä marjoja ovat esimerkiksi näsiä, oravanmarja, mustakonnanmarja ja sudenmarja.

Positiiviset

Marjatuotteita ei saa markkinoida Euroopan unionissa terveysväitteillä, sillä marjojen terveellisyydestä ei ole saatu riittävästi kliinistä tutkimusnäyttöä. Tutkimuksissa on saatu kuitenkin viitteitä siitä, että marjojen syömisellä olisi useita myönteisiä terveysvaikutuksia. Dosentti Riitta Törrösen tekemän tutkimuskatsauksen mukaan marjojen syönti saattaa parantaa aivotoimintaa, torjua sydän- ja verisuonitauteja parantamalla veren kolesteroliarvoja ja verisuonten toimintaa, parantaa näköä, hillitä elimistön tulehdustilaa sekä tasoittaa verensokerin ja insuliinin vahingollista heittelyä aterian yhteydessä. Ravitsemusterapeutti Leena Putkosen mukaan marjojen antioksidantit lisäksi hankaloittavat taudinaiheuttajabakteerien toimintaa.

Marjojen terveellisyyden syyksi on esitetty niiden matalaa energiapitoisuutta sekä korkeaa kuitu-, vitamiini-, kivennäisaine- ja polyfenolipitoisuutta.

Lähteet

• Klemettilä, Hannele & Jaakola, Laura: Mansimarjasta punapuolaan: Marjakasvien kulttuurihistoriaa. Maahenki, 2011. ISBN 978-952-5870-50-3

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marjat Wikimedia Commonsissa