Mesimarja
Mesimarja eli maamuurain (Rubus arcticus) on monivuotinen ruohokasvi, joka leviää siementen lisäksi maanalaisten rönsyjen avulla. Se kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Lehdet ovat kolmisormiset ja kukat punaiset. Marjamaiset hedelmystöt ovat rubiininpunaiset ja koostuvat useista yhteen kasvaneista pienistä pallomaisista luumarjoista. Mesimarja kukkii kesä-heinäkuussa. Mesimarja muistuttaa paljolti lillukkaa, etenkin ilman kukkia.
| Mesimarja | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kaari: | Streptophyta |
| Luokka: | Embryopsida |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Alaheimo: | Rosoideae |
| Tribus: | Rubeae[2] |
| Suku: | Vatukat Rubus |
| Laji: | arcticus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rubus arcticus |
|
| Katso myös | |
Kahden mesimarjan alalajin eli alaskanmesimarjan (Rubus arcticus subsp. stellatus) ja mesimarjan (Rubus arcticus subsp. arcticus) välistä risteytystä kutsutaan jalomaaraimeksi (Rubus arcticus subsp. × stellarcticus).[3] Mesimarjan ja lillukan (Rubus saxatilis) risteymää kutsutaan mesilillukaksi eli lapinlillukaksi (Rubus × castoreus). Mesimarjan ja vadelman (Rubus idaeus) risteymää kutsutaan mesivadelmaksi (Rubus × binatus).[4]
Mesimarjaa ja sen lähisukulaisia kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla monilla alueilla Alaskasta Arkangeliin, mutta ei esimerkiksi Islannissa tai Grönlannissa.[5] Suomessa mesimarjaa kasvaa koko maassa, parhaiten se kuitenkin tuottaa satoa Kuopion ja Kemin välisellä vyöhykkeellä. Marjasato ei koskaan ole ollut suuri, ja metsienkäsittelyn ja tehomaatalouden myötä se on pienentynyt entisestään. Nykyisin on onnistuttu kehittämään lajike myös puutarhatuotantoon. Ristipölytys on edellytys marjojen muodostumiselle, eli puutarhassa on oltava useampi yksilö tämän varmistamiseksi.
Käyttö ravintona muokkaa
Mesimarjan tummanpunainen hedelmä on maukas, ja siitä voidaan valmistaa muun muassa hilloa ja likööriä. Sillä on myös maustettu teetä. Carl von Linné piti marjaa suurena herkkuna kirjassaan Flora Lapponica (1737).
Mesimarjan marjat sisältävät yli kahtasataa aromiainetta, joista tärkein on mesifuraani (C7H10O3, CAS-numero 4077-47-8).
Mesimarja ei kestä kuumentamista, vaan siitä tulee karvasta. Sen aiheuttavat siinä olevat furaanijohdokset (2,5-dimetyyli-4-metoksi-3(2H)-furanoni = 'mesifuraani' ja 2,5-dimetyyli-4-hydroksi-3(2H)-furanoni ='hydroksimesifuraani'), joita on ahomansikassakin. Lähisukuisissa vadelmassa ja puutarhamansikassa näitä furaanijohdoksia ei ole. Yhdisteiden pilkkoutumistuotteet ovat luultavasti karvaita.[6]
Mesimarjan tuholaisia muokkaa
- Hillanälvikäs (Galerucella sagittariae)
- Isokorvakärsäkäs (Otiorhyncus nodosus)
- Mansikkanälvikäs (Galerucella tenella)
- Pikkukorvakärsäkäs (Otiorhynchus ovatus)
- Vattukuoriainen (Byturus tomentosus)
- Vattukärsäkäs (Anthonomus rubi)
Lähteet muokkaa
- ↑ Maiz-Tome, L.: Rubus arcticus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Stevens, P. F.: Rosaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 21.3.2021.
- ↑ Hirvensalmen taimisto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
- ↑ Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella floran (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 2.6.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Usko Siskoa, Helsingin Sanomat, 19.9.2010. sivu D 7.
Aiheesta muualla muokkaa
- Suomen Lajitietokeskus: Mesimarja (Rubus arcticus)
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Mesimarja (Rubus arcticus)
- Luontoportti: Mesimarja (Rubus arcticus)
- Valokki - nettikasvio: Mesimarja (Rubus arcticus)
- Yrttitarha: Mesimarjan yleiskuvaus
- UniProt: Taxonomy - Rubus arcticus (englanniksi)
- Food Component Database (FooDB): Arctic blackberry (Rubus arcticus) (englanniksi)
Kirjallisuutta muokkaa
- Marja Aaltonen, Kristiina Antonius, Tarja Hietaranta, Saila Karhu, Hilma Kinnanen, Pirjo Kivijärvi, Anna Nukari, Mia Sahramaa, Risto Tahvonen, Marjatta Uosukainen "Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikaissäilytysohjeet : Hedelmä- ja marjakasvit" , Maa- ja elintarviketalous 89: 158 s, 2006, ISBN 978-952-487-061-0 (Painettu), ISBN 978-952-487-062-7 (Verkkojulkaisu)]