Avaa päävalikko

Grönlanti

Tanskalle kuuluva itsehallintoalue ja maailman suurin saari

Grönlanti (grönlanniksi Kalaallit Nunaat, tanskaksi Grønland) on Tanskalle kuuluva itsehallintoalue ja maailman suurin saari Pohjois-Atlantin ja Pohjoisen jäämeren välissä. Maantieteellisesti Grönlanti kuuluu Pohjois-Amerikkaan, hallinnollisesti se on Tanskan itsehallinnollinen osa. Virallinen kieli on inuittikieliin kuuluva grönlannin kieli.

Grönlanti
Kalaallit Nunaat (grönlanniksi)
Grønland (tanskaksi)
Flag of Greenland.svg Coat of arms of Greenland.svg
lippu vaakuna

Greenland (orthographic projection).svg

Valtiomuoto Tanskalle kuuluva itsehallinnollinen alue
Monarkki
Pääministeri
Margareeta II
Kim Kielsen
Pääkaupunki Nuuk
Pinta-ala
– yhteensä 2 166 086 [1] km² (sijalla 12)
– josta sisävesiä 83,1 % (suurin osa jäätikköä)
Väkiluku (2015 (arvio)) 57 733 [1] (sijalla 206)
– väestötiheys 0,0045 / km²
– väestönkasvu 0 % (2015 arvio)
Viralliset kielet grönlanti
Valuutta Tanskan kruunu (DKK)
BKT
– yhteensä 2,173 miljardia USD (PPP) [1] (sijalla 193)
– per asukas 37 900 USD (2008)
HDI (1998) 0,927 (sijalla ?)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 13,9 %
– teollisuus 19,2 %
– palvelut 67 %
Aikavyöhyke UTC-1 / UTC−4
– kesäaika UTC 0 / UTC−3
Itsenäisyys
– Tanskan itsehallintoalue

1979
Lyhenne ISO 3166-2: GL
Kansainvälinen
suuntanumero
+299
Kansallislaulu Nunarput utoqqarsuanngoravit

Valtaosa Grönlannin yli kahden miljoonan neliökilometrin pinta-alasta on jäätikön peitossa. Saaren noin 57 000 asukasta keskittyvät jäättömälle 350 000 neliökilometrin laajuiselle alueelle, jolla voidaan harjoittaa jopa maanviljelyä. Kalastus ja metsästys ovat aina olleet tärkeitä elinkeinoja Grönlannissa.

Sekä inuitit että skandinaavit ovat asuneet Grönlannissa suunnilleen 1000-luvulta alkaen. Skandinaavien asutus hävisi 1400-luvun alussa ja syntyi uudelleen 1700-luvulla. Norjan erotessa Tanskasta Grönlannin alueet jäivät Tanskalle. Saaren itsehallinto on vahvistunut asteittain. Vuonna 1979 Tanska myönsi Grönlannille autonomian, ja vuonna 2008 grönlantilaisista 75 prosenttia äänesti itsehallinnon puolesta.

Grönlanti havittelee itsenäisyyttä. Ilmaston lämmetessä ikijään alta paljastuvat mineraalivarat saattavat muuttaa Grönlannin riippuvuussuhdetta Tanskaan niin taloudellisesti kuin poliittisestikin.[2]

EtymologiaMuokkaa

Nimi Grønland (suom. vihreä maa) juontaa juurensa Islannin saagoista, joiden mukaan Islannista karkotettu Erik Punainen antoi uudelle kotisaarelleen miellyttävän nimen houkutellakseen sinne asukkaita.[3][4]

MaantiedeMuokkaa

 
Grönlannin jäätikkö ja paljaat alueet.
Pääartikkeli: Grönlannin maantiede

Grönlanti irtosi Euroopan mantereesta noin 54–55 miljoonaa vuotta sitten. Nykyisin Grönlanti on maailman suurin saari, josta valtaosa on maailman toiseksi suurimman jäätikön peitossa. Noin 85 prosenttia Grönlannin alueesta peittää jäätikkö, jonka keskipaksuus on noin 1,5 kilometriä.[5] Jäätikkö virtaa keskiosan harjanteista ja jääkupoleista kiihtyvällä vauhdilla mereen.[6] Toisaalta satelliittimittaukset osoittavat jäätikön paksuuden kasvavan keskimäärin 5,4±0,2 senttiä vuodessa.[7] Nettovaikutus on kuitenkin negatiivinen: jäätä sulaa enemmän kuin muodostuu, joten jäätikön massa pienenee.[8] Nykyisin jäätikön pinta-ala on 1,8 miljoonaa neliökilometriä ja jäättömän alueen 350 000 neliökilometriä.[9]

Grönlannin jäättömillä tundra-alueilla on ikiroutaa. Kallioperä on enimmäkseen arkaaisia kivilajeja, mutta paikoin on myös tertiäärikauden basalttia. Uloin merenrannikko on paljasta kalliota, usein jyrkkiä graniitti- ja gneissirantoja. Sisämaassa ja vuonojen rannoilla on matalaa tundrakasvillisuutta, suojaisimmissa paikoissa pieniä leppiä, pihlajia ja koivuja.[10]

Kaikki asutus sijaitsee jäättömillä rannikoilla, ja väestö on keskittynyt saaren länsireunalle.[11]

IlmastoMuokkaa

 
Länsi-Grönlannin jäätikköä.

Grönlannin ilmasto on arktinen.[12] Ilmasto kuitenkin vaihtelee voimakkaasti toisaalta pohjoisen ja etelän, toisaalta rannikon ja sisämaan välillä. Etelässä vuoden keskilämpötila on +0,5 °C ja kylmimmän kuukauden keskilämpötila −7,8 °C, pohjoisessa taas vuoden keskilämpötila −8,7 °C (jäätiköllä −25 °C) ja kylmimmän kuukauden −30,6 °C. Kesäisin lämpötila saattaa nousta yli 10 celsiusasteeseen, eteläisimmässä kärjessä ja suojaisten vuonojen perukoilla toisinaan jopa yli 20 °C. Etelässä sademäärät ovat paljon pohjoista suuremmat Pohjois-Atlantilta puhaltavien lämmittävien tuulien ansiosta.[13][12]

Maapallon ilmaston lämpeneminen saa Grönlannin jääkerrokset sulamaan aikaisempaa nopeammin. Tällä uskotaan olevan tulevaisuudessa mittavia vaikutuksia merenpinnan korkeuteen ja merien elämään, ellei prosessia voida hidastaa tai siihen vaikuttaa joillakin muilla keinoilla.[14]

Luonto ja luonnonsuojeluMuokkaa

 
Grönlanninhylkeen poikanen.

Grönlannissa eläviä nisäkkäitä ovat jääkarhu, mursu, susi, naali, jänikset, myskihärkä, peura ja sopulit sekä monet valaat ja hylkeet, kuten sarvivalas, maitovalas, norppa ja grönlanninhylje. Lintuja pesii noin 60 lajia, ja niiden lisäksi maassa pysähtyy noin 150 muuttolintulajia. Kaloja ja äyriäisiä on runsaasti sekä merialueilla että Grönlannin makeissa vesissä. Liikakalastus on vahingoittanut turskan, kampasimpukan ja ruijanpallaksen kantoja. Joista saadaan edelleen runsaasti nieriää, meristä muita lohikaloja, ja lisäksi pyydystetään katkarapuja ja taskurapuja.[15][16]

Grönlannissa kasvaa noin viisisataa putkilokasvilajia. Niihin kuuluu viisi kämmekkälajia. Suojaisimmissa vuonojen perukoissa elää puitakin, mutta yleisin puuvartinen kasvi on vajaat kaksimetriseksi kasvava harmaalehtinen tunturipaju. Kansalliskukka on pientä maitohorsmaa muistuttava naalinhorsma, grönlanniksi niviarsiaq.[17]

Viljelykasveja, muun muassa perunaa, viljellään vähäisessä määrin Etelä-Grönlannissa. Lisäksi saarella on muualta tuotuja eläimiä (esimerkiksi vetokoiria, lampaita, poroja). Jopa nautakarjan kasvatusta on harkittu.[18]

Grönlannin koillisosa muodostaa maailman laajimman kansallispuiston.[19]

HistoriaMuokkaa

Grönlannin asuttivat ensimmäisen kerran jo tuhansia vuosia sitten todennäköisesti intiaanisukuiset heimot, mutta ilmeisesti 300–400-luvuilla asutus hävisi. Viikingit asuttivat Grönlannin vuoden 1000 tienoilla, jolloin saaren ilmasto oli lauhkeampi kuin myöhemmin mutta viileämpi kuin nykyisin (2019).[20][21] Asuttaminen liittyi keskiajan lämpökauteen, joka Grönlannissa alkoi jo ilmeisesti 600-luvulla.[22] Nykyisten inuittien esi-isät saapuivat Grönlantiin samoihin aikoihin, mutta alkujaan eri seuduille.[20]

Skandinaaveilla oli Grönlannissa kaksi pääsiirtokuntaa: nykyisen Nuukin tienoilla sijainnut läntinen siirtokunta ja etelämpänä, lähellä nykyistä Qaqortoqia sijainnut Erik Punaisen perustama itäinen siirtokunta. Norjalainen Kuninkaan peili 1220–1230-luvuilta kertoo, että grönlantilaiset toivat saarelle rautaa ja puuta sekä veivät turkiksia, köysiä, mursunhampaita ja taljoja. Norjan kuningas Haakon IV liitti Grönlannin muodollisesti Norjaan vuonna 1261, minkä jälkeen grönlantilaiset eivät saaneet käyttää kauppamatkoilla omia laivojaan vaan jäivät norjalaisten ja etenkin bergeniläisten varaan. 1300-luvun puolivälistä alkaen emämaa ei enää piitannut Grönlannista, sillä turkiksia sai helpommin Venäjältä ja mursunhampaat oli korvannut Afrikasta tuotu norsunluu. Elintärkeä Bergenistä kulkenut yhteysaluskin lakkautettiin vuonna 1367 tai 1369.[23]

Skandinaaviasutus hävisi 1400-luvulla suurelta osin ilmaston kylmenemisen vuoksi, sillä sen seurauksena maanviljely muuttui mahdottomaksi ja myös alueella jatkuvasti vallinnut puupula paheni entisestään.[20] Asiaan vaikuttivat myös skandinaavien ja inuittien edeltäjien väliset konfliktit. Läntinen siirtokunta hävisi ilmeisesti jo vuonna 1350. Islantilainen annaali vuodelta 1379 kuvaa skrælingien eli Thulen kansan hyökkäystä grönlantilaisten kimppuun, ja vuosina 1350–1400 kirjoitettu Grönlannin kuvaus kertoo läntisen siirtokunnan jääneen Thulen kansan haltuun. Viimeinen kirjallinen maininta skandinaaviasutuksesta koskee vuonna 1408 Hvalseyn kirkossa pidettyjä häitä.[23] Pääasiassa kalastuksesta ja hylkeenpyynnistä eläneet inuitit sitä vastoin selvisivät ilmaston kylmenemisestä.[20]

 
Hvalseyn kirkon raunio, skandinaavien varhaisesta asutuksesta Grönlannissa parhaiten säilynyt jäännös. Kuva: F. C. P. Rüttel, 1900-luvun vaihteesta.

Norjalainen lähetyssaarnaaja Hans Egede (1686–1758) saapui 1720-luvulla Grönlantiin tarkoituksenaan levittää kristinuskoa skandinaavien siirtokuntiin, joita hän uskoi edelleen olevan olemassa. Hän tapasi siellä kuitenkin inuitteja ja päätyi tekemään lähetystyötä heidän keskuuteensa sekä perustamaan Nuukin.[24]

Grönlanti jäi Tanskalle, kun Norja erosi Tanskasta 1814. Yhdysvallat tunnusti alueen Tanskan omaisuudeksi vuonna 1916, mutta Norja vaati vuonna 1931 tunnustusta itärannikolla, 71. ja 75. leveysasteen välissä, hallussaan olleelle alueelle. Kansainvälinen oikeus tunnusti vuonna 1933 Grönlannin osaksi Tanskaa.[25]

Yhdysvallat miehitti Grönlannin vuonna 1940 sen jälkeen, kun Saksa oli miehittänyt Tanskan. Grönlanti oli Yhdysvaltain hallinnassa toisen maailmansodan loppuun, vuoteen 1945 saakka.[26] Yhdysvallat tarjosi vuonna 1946 Grönlannista Tanskalle sata miljoonaa dollaria, mutta Tanska kieltäytyi. Yhdysvallat oli yrittänyt ostaa Grönlannin jo vuonna 1867, ja vuonna 2019 myös presidentti Trump kertoi harkitsevansa saaren ostamisen ehdottamista.[27] Tanskan ja Yhdysvaltojen välille solmittiin 27. huhtikuuta 1951 puolustussopimus. Thuleen perustettiin ensimmäinen amerikkalainen sotilastukikohta.[26]

Grönlannin siirtomaa-asema kumottiin vuonna 1953 . Kuninkaallisella kauppaseuralla ollut kauppamonopoli lakkautettiin, ja Grönlannista tuli Tanskan täysivaltainen maakunta, joten se sai oikeuden lähettää kaksi edustajaa Tanskan valtiopäiville. Vuonna 1979 Grönlannista tuli autonominen alue. Samana vuonna pidetyissä parlamenttivaaleissa sosiaalidemokraattinen ja kansallismielinen puolue Siumut nousi suurimmaksi puolueeksi ja puolueen johtaja Jonathan Motzfeldt muodosti hallituksen. Helmikuussa 1982 järjestettiin kansanäänestys, jossa 53 prosenttia äänestäjistä kannatti Grönlannin eroa Euroopan yhteisöstä. Ero astui voimaan 1. helmikuuta 1985.[26] Siumutin johtoon noussut Lars Emil Johansen muodosti hallituksen vuonna 1991, mutta Motzfeldtista tuli jälleen pääministeri vuonna 1997, ja hän jatkoi tehtävässä myös vuoden 1999 vaalien jälkeen. Vuoden 2002 vaalien jälkeen hänen seuraajakseen tuli Hans Enoksen.[28]

Marraskuun 2008 kansanäänestyksessä grönlantilaiset äänestivät laajemman itsehallinnon puolesta. Äänestystulos astui voimaan kesäkuussa 2009, kun Grönlannin itsehallinto laajeni. Paikallishallinto sai muun muassa oikeuden luonnonvarojensa hallintaan sekä poliisi- ja oikeusasioiden hoitamiseen.[29] Vuoden 2009 vaaleissa voitti itsenäisyysmielinen vasemmistopuolue Inuit Ataqatigiit, joka päätti sosiaalidemokraattien 30 vuoden valtakauden.[30]

PolitiikkaMuokkaa

Grönlanti on Tanskan itsehallinnollinen osa. Sen päämies ja hallitsija on Tanskan kuningatar Margareeta II, joka nimittää saarelle paikallisen edustajan hoitamaan hallitsijan pääasiassa seremoniallisia tehtäviä tämän puolesta.[1] Kruunun edustajana helmikuusta 2011 alkaen on toiminut Mikaela Engell.[31]

Grönlanti kuului Euroopan yhteisöön vuodesta 1975, mutta erosi siitä vuonna 1985. Niinpä Grönlanti ei itsehallinnollisena alueena ole EU:n jäsen.[26] Pohjoismaiden neuvoston jäsen se kuitenkin on, samoin Arktisen neuvoston ja Maailman postiliiton jäsen.[1]

ParlamenttiMuokkaa

Grönlannin yksikamarisessa parlamentissa (Inatsisartut) on 31 edustajaa, jotka valitaan neljän vuoden välein suhteellisella vaalitavalla. Parlamentti valitsee hallituksen äänestämällä, ja pääministeriksi valitaan yleensä suurimman puolueen puheenjohtaja. Grönlannista valitaan kaksi edustajaa myös Tanskan parlamenttiin.[1]

Pääpuolueet ovat olleet pitkään sosiaalidemokraattinen Siumut (vuoden 2009 parlamentissa yhdeksän paikkaa) ja liberaali Atassut (vuonna 2009 kolme paikkaa). Vuonna 2009 suurimmaksi nousi vasemmistolainen Inuit Ataqatigiit sen saatua 14 paikkaa.[1]

Parlamenttivaalit järjestettiin 24. huhtikuuta 2018. Pääpuolueet kannattavat Grönlannin itsenäisyyttä. Vaaliin osallistui seitsemän puoluetta, joista päättyneellä vaalikaudella hallituksen muodostivat sosialidemokraattinen Siumut ja vihervasemmistoa edustava Inuit Ataqatigiit. Vähäisen kannatuksen Yhteistyöpuolue ei kannata itsenäisyyttä.[32] Siumut säilytti asemansa suurimpana puolueena, mutta ääniosuus pieneni 34 prosentista 27,2 prosenttiin ja Inuit Ataqatigiitin kannatus supistui 25,5 prosenttiin, kun taas keskustalaisen Demokraterne-puolueen kannatus kasvoi 19,6 prosenttiin.[33]

AluejakoMuokkaa

Grönlannin asutut alueet jakautuvat neljään kuntaan: Kujalleq, Qaasuitsup, Qeqqata ja Sermersooq. Maan pohjoisosan kansallispuisto ja Thulen lentotukikohta Pituffikissa ovat kuntajaon ulkopuolella.[1]

TalousMuokkaa

 
Etelä-Grönlannin kaikkein suojaisimmilla paikoilla voidaan harjoittaa pienimuotoista maanviljelyä.
 
Kangerlussuaqin lentoasema.

Grönlannin elinkeinot jaetaan viiteen pääryhmään: Kalastus ja metsästys, mineraalivarat, turismi sekä palveluelinkeinot. Grönlanti on valtaosin riippuvainen kalastuksesta, jonka tärkein saalis ovat katkaravut. Myös hylkeenpyynnillä ja sen ympärillä toimivalla turkisteollisuudella on merkittävä työllistävä vaikutus. Nykyisin noin kolmannes saaren budjetista tulee tukena Tanskalta.[34]

Grönlannin elinkeinoja ovat muun muassa kalastus, metsästys ja kaivostoiminta. Työpaikoista kaksi kolmasosaa sijoittuu julkiselle sektorille, mutta käytännössä Grönlannin talous perustuu kalastukseen ja siihen liittyvään teollisuuteen.[35] Pohjoisessa ja idässä kalastuksen ja metsästyksen osuus on suurempi kuin etelässä.[36]

Kalastus tuottaa 80 prosenttia vientituloista, ja tärkeimmät tuotteet ovat pohjankatkarapu ja grönlanninpallas.[37] Vuosittain Grönlannin vesiltä kalastetaan 200 000 tonnia kalaa, josta 25 prosenttia on ulkomaalaisten kalastamaa.[35] Turskanjalostustoiminta on romahtanut siitä, mitä se on parhaimmillaan ollut, ja myös turskamäärät ovat vähentyneet. Maanviljelyä harjoitetaan jonkin verran esimerkiksi Grönlannin eteläkärjessä. Valtaosa viljelijöistä tuo yli puolet rehustaan Euroopasta.[37]

Matkailun merkitys on kasvanut, mutta se ei ole vielä kovin suuri syrjäisen sijainnin ja hankalien liikenneyhteyksien sekä kalleuden takia. Palveluelinkeinojen puolella julkisella sektorilla on suuri merkitys.lähde?

Tulevaisuudessa Grönlannin toivotaan saavan tuloja öljynporauksesta ja erityisesti jään alta paljastuvista mineraalivaroista. Maniitsoqiin on myös suunnitteilla suuri alumiinisulatto.[34]

Tärkeimmät luonnonvarat ovat hiili, sinkki, lyijy, rautamalmi, kulta, platina, molybdeeni, kala, hylkeet ja valaat. Viennistä 72 prosenttia on kalaa ja kalatuotteita, 10 prosenttia metalleja.[1]

LiikenneMuokkaa

Tärkein lentokenttä on Kangerlussuaqin lentoasema länsirannikolla Kangerlussuaqissa, josta on kansainvälisiä lentoja Kööpenhaminaan. Kangerlussuaq on myös Grönlannin sisäisten lentojen keskus. Air Greenland aloitti 2007 sesonkireitin Yhdysvaltoihin Baltimoreen.[38] Kesällä 2007 Air Iceland lensi Keflavíkin ja Nuukin väliä kolmesti viikossa.[39] Lisäksi etelästä Narsarsuaqista lennetään säännöllisesti Kööpenhaminaan ja itärannikolta Kusulukista Reykjavíkiin. Arctic Umiaq Line ajaa säännöllistä laivaliikennettä etelästä Narsarsuaqista pohjoiseen Ilulissatiin huhtikuusta joulukuuhun. Grönlannin kaupunkien välillä ei ole teitä eikä rautateitä.[40]

VäestöMuokkaa

 
Grönlannin pääkaupunki Nuuk.

Grönlannin arvioitu väkiluku heinäkuussa 2011 oli 57 670.[1] Vuonna 2009 Grönlannin asukkaista oli 89 prosenttia inuitteja ja 11 prosenttia tanskalaisia. Grönlannin asutuskeskukset ovat pieniä: esimerkiksi Qassimiutin asutuskeskuksessa asuu 33 ihmistä. Yleisin uskonto on luterilaisuus, mutta säilynyt on myös joitakin inuittien heimouskontojen piirteitä. Virallisen kielen grönlannin lisäksi maassa puhutaan tanskaa ja englantia.[1]

Vuonna 2011 naisten arvioitu eliniänodote oli 73,7 vuotta, miesten 68,3 vuotta.[1] 1950-luvun jälkeen kuolleisuus infektiotauteihin on pienentynyt, mutta pitkäaikaissairaudet, väkivaltaiset kuolemat ja itsemurhat ovat lisääntyneet.[41]

KulttuuriMuokkaa

 
Inuittien tekemä pienoisveistos Tupilak.

Tärkeä osa Grönlannin kulttuuria on aina ollut oma kieli. Vuonna 2009 voimaan tulleen Grönlannin itsehallintolain (Lov om Grønlands Selvstyre, 20 §)[42] mukaan ainoa virallinen kieli on grönlanti. Aikaisemmin toinen virallinen kieli oli tanska.

Perinteiseen grönlantilaiseen ruokavalioon kuuluu paljon kalaa ja perunaa, vihanneksia sekä säilykkeitä. Eräissä inuittiyhteisöissä syödään paljon hylkeen- ja jääkarhunlihaa.[43]

Inuittien perinteisen musiikin ydin on rummutuksen ja laulun yhdistäminen. Modernissa musiikissa yhdistyvät inuittien ja tanskalaisten perinteet sekä vaikutteet Kanadasta ja Pohjois-Venäjältä. Sisimiutissa toimii levy-yhtiö ULO, joka julkaisee eri tyylilajeja edustavaa grönlantilaista musiikkia.[44]

Grönlannilla on oma yleisradioyhtiö Kalaallit Nunaata Radioa (KNR), jolla on lähetyksiä yhdellä televisio- ja yhdellä radiokanavalla. Joillakin paikkakunnilla on myös paikallistelevisioita, kuten Nuuk TV. Saarella ilmestyy myös kaksi lehteä, Sermitsiaq ja Atuagagdliutit/Grønlandsposten.[45]

NimiMuokkaa

Grönlannin omakielinen nimi Kalaallit Nunaat merkitsee ’kalaallitien (ihmisten, grönlantilaisten) maata’. 1970-luvulla käytöstä jääneen vanhan oikeinkirjoitustavan mukaan nimi kirjoitettiin Kalâtdlit Nunât. Tämä nimiasu esiintyy esimerkiksi ennen vuotta 1978 julkaistuissa postimerkeissä.[46]

Tanskankielinen nimi Grønland on perua viikinkien ajalta ja merkinnee ’vihreää maata’. Grönlantilaisten saaga kertoo, että nimi oli tarkoitettu houkuttelemaan siirtolaisia.[43]

MerkitysMuokkaa

Grönlannilla on suurvalloille strategista merkitystä, ja saarella on myös runsaasti hyödyntämättömiä luonnonvaroja. Yhdysvalloilla on Grönlannin Thulessa lentotukikohta, jossa sijaitsevilla tutkilla maa voi havaita ohjusiskut pohjoisnavan yli. Yhdysvallat on myös ollut monta kertaa halukas ostamaan saaren. 2000-luvulla myös Kiina on pyrkinyt lisäämään Grönlannissa vaikutusvaltaansa esimerkiksi havittelemalla sieltä entistä Yhdysvaltain sotilastukikohtaa ja uuden lentokentän rakennussopimusta.[47]

UrheiluMuokkaa

Jalkapallo on Grönlannissa suosittu urheilulaji. Pääkaupunki Nuukissa on stadion, jossa FIFAan kuulumaton saaren maajoukkue pelaa ottelunsa. Maan toinen täysimittainen jalkapallokenttä valmistui 2009 Qaqartoqiin.[48]

Grönlannin käsipallomaajoukkue on osallistunut maailmanmestaruuskilpailuihin kolmesti. Vuonna 2007 joukkue sijoittui 24 osallistujan joukossa sijalle 22.lähde?

Grönlannilla on myös ollut tapana osallistua joka toinen vuosi järjestettäviin saarelaiskisoihin.[49]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l The World Factbook: Greenland CIA. (englanniksi)
  2. Laakso, Ville: Grönlanti havittelee itsenäisyyttä 1.10.2012. Ylen Uutiset.
  3. How Greenland got its Name 17.12.2010. The Ancient Standard. Viitattu 21.8.2012. (englanniksi)
  4. Eirik the Red’s Saga 1880/ 8.3.2006. D. Marples & Co., Limitd, Melvill Chambers. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi) (Project Gutenberg)
  5. Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 389. Almagest, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0.
  6. Joughin, Ian: The Greenland Ice Sheet Big Ice. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  7. Johannessen, Ola M. & Khvorostovsky, Kirill & Miles, Martin W. & Bobyle, Leonid P.: Recent Ice-Sheet Growth in the Interior of Greenland. Science, 11.11.2005, 310. vsk, nro 5750, s. 1013–1016. doi:10.1126/science.1115356. Artikkelin verkkoversio Viitattu 20.10.2019. (englanniksi)
  8. Climatic changes in Greenland Visit Greenland. Greenland.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  9. The ice Sheet Visit Greenland. Greenland.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  10. Kalaallit Nunaat low arctic tundra World Wildlife Fund – WWF. Viitattu 20.10.2019. (englanniksi)
  11. Greenland RTS-Scandinavia.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  12. a b Haggett, Peter & Toim. Hakanen, Jarmo & Hakanen, Jere & Taipale, Kalle: Maailma tänään: Kanada ja Arktis, s. 30. Bonnier, 1996. ISBN 87-427-0793-5.
  13. The weather in Greenland Visit Greenland. Greenland.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  14. Regions and territories: Greenland BBC News. 10.1.2012. Viitattu 1.1.2010. (englanniksi)
  15. Fauna of Greenland Visit Greenland. Greenland.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  16. King, David C.: Greenland, s. 18–24. Marshall Cavendish, 2009. ISBN 9780761431183.
  17. The flora of Greenland Visit Greenland. Greenland.com. Arkistoitu . Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  18. Traufetter, Gerald: Arctic Harvest: Global Warming a Boon for Greenland’s Farmers Der Spiegel. 30.8.2006. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  19. Animal Life Greenland-guide.dk. Greenland Guide. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  20. a b c d Diamond, Jared: Romahdus : miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä. Helsinki: Terra Cognita, 2005. ISBN 952-5202-84-4.
  21. Hausfather, Zeke: Factcheck: What Greenland ice cores say about past and present climate change Carbon Brief. 5.3.2019. Viitattu 20.10.2019. (englanniksi)
  22. Ilmakehä-ABC Ilmatieteen laitos. Viitattu 20.10.2019.
  23. a b Hall, Richard: Matka viikinkien maailmaan. Suomentanut Ketola, Veli-Pekka. Helsinki: Multikustannus, 2007. ISBN 978-952-468-154-4.
  24. History Visit Greenland. Greenland.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  25. Legal Status of Eastern Greenland: Denmark v. Norway Permanent Court of International Justice, Twenty-Sixth Session. 5.9.1933. Worldcourts.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  26. a b c d What is Greenland’s relationship with the EU? Danish Parliament. Viitattu 20.10.2019. (englanniksi)
  27. Kokkonen, Yrjö: Grönlannin ostaminen voisi tuoda Yhdysvalloille valtavasti hyötyä Yle Uutiset. 19.8.2019. Viitattu 19.8.2019.
  28. Timeline: Greenland BBC News. 10.1.2012. BBC. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  29. Grönlannin itsehallinto laajenee Yle Uutiset. 21.6.2009. Viitattu 21.6.2009.
  30. Grönlantiin vasemmistolainen pääministeri Helsingin Sanomat. 10.6.2009. Viitattu 20.10.2019.
  31. The High Commissioner of Greenland Statsministeriet. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  32. Kokkonen, Yrjö: Grönlannissa parlamenttivaalit – lähes kaikki puolueet haluavat saaresta itsenäisen Yle Uutiset. 24.4.2018. Viitattu 24.4.2018.
  33. Töyrylä, Katriina: Itsenäisyysmielinen demaripuolue säilyi Grönlannin suurimpana, mutta kannatus tipahti Yle Uutiset. 25.4.2018. Viitattu 25.4.2018.
  34. a b Koponen, Kalle: Grönlantilaiset äänestävät itsehallinnon laajentamisesta Helsingin Sanomat. 25.11.2008. Viitattu 20.10.2019.
  35. a b Swaney, Deanna: Iceland, Greenland & the Faroe Islands, s. 367. Lonely Planet, 1997.
  36. Swaney, Deanna: Iceland, Greenland & the Faroe Islands, s. 368. Hawthorn: Lonely Planet, 1997. ISBN 0-86442-453-1.
  37. a b Folger, Tim: Viikinkien ilmoja. National Geographic Suomi, 2010, nro 6, s. 26–45.
  38. Historical Maiden Flight US-Greenland Official national guide by Greenland Tourism and Business Council. 24.5.2007. Viitattu 20.10.2019. (englanniksi)
  39. New Air Iceland-route between Keflavik-Nuuk Official national guide by Greenland Tourism and Business Council. 25.2.2007. Viitattu 20.10.2019. (englanniksi)
  40. Plan Your Trip Visit Greenland. Greenland.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  41. Iburg, K. M. & Brønnum-Hansen, H. & Bjerregaard, P.: Health expectancy in Greenland. Scandinavian Journal of Public Health, maaliskuu 2001, 29. vsk, nro 1, s. 5−12. Artikkelin verkkoversio Viitattu 20.10.2019. (englanniksi)
  42. Lov om Grønlands Selvstyre (pdf) Lovtidende A. 13.6.2009. Viitattu 31.1.2016. (tanskaksi)
  43. a b Greenland Everyculture.com. Countries and their Cultures. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  44. Beale, Vikki: Music and Dancing in Greenland eZine. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  45. Regions and territories: Greenland BBC News. 10.1.2012. BBC. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  46. Greenland, Royalty Sets, page 1 16.6.2007. Slania Stamps. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  47. Huusko, Jukka: HS-analyysi: Grönlanti on kaiken keskellä, ja siksi Trumpin hullussa ideassa on järjen siemen Helsingin Sanomat. 22.8.2019. Viitattu 22.8.2019.
  48. Stadiums in Greenland Polar Bamserne. Wifeo.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  49. Greenland Iiga.org. Island Games Association. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Itkonen, Tiina: Avannaa. Photographs of Greenlandic Landscapes. Heidelberg: Kehrer, 2014. ISBN 978-3-86828-512-3. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa