Wikipedia

Katkaravut

Katkaravut ovat kymmenjalkaisiin kuuluvia pitkänomaisia, vahvapyrstöisiä ja jokseenkin kookkaita äyriäisiä.

Pandalus-suvun katkarapuja (Caridea-osalahko)

Yleispiirteitä muokkaa

Katkarapujen ruumis on liereähkö, joskus jonkin verran sivuilta litistynyt. Katkaravuilla on yleensä pitkät tuntosarvet eli antennit, ja niiden tyvellä levymäinen antennisuomu. Silmät ovat varrelliset, liikkuvat. Selkäkilpi (carapax) on suhteellisen pehmeä ja ohut, sen etureuna voi muodostaa sarvimaisen otsapiikin. Keskiruumiin jalat ovat ohuet, lihaksikkaan takaruumiin (”ravunpyrstön”) raajat taas ovat sopeutuneet uimajaloiksi. Katkaravut liikkuvat yleensä ketterästi pohjan tuntumassa tai vesikasvillisuudessa, jotkut ovat pelagisia.

Yhteisistä rakennepiirteistään huolimatta katkaravut näin määriteltynä eivät muodosta yhtenäistä taksonomista ryhmää tai kehityslinjaa kymmenjalkaisten äyriäisten joukossa, vaan ne edustavat pikemmin alkuperäistä ruumiinrakennetta, josta muut ryhmät, esim. ravut ja taskuravut ovat kehittyneet. Aiemmin, 1960-luvulle asti, kymmenjalkaiset kuitenkin luokiteltiin kahteen pääryhmään Natantia (”uivat ravut”) ja Reptantia (”ryömivät ravut”), joista edellinen vastaa katkarapuja. Useissa muissakin kielissä on vastaavia katkaravun yleiseen ulkonäköön liittyviä käsitteitä, esim. saks. Garnele, ransk. crevette, ruots. räka, esp. camarón. Englannin kielessä termejä shrimp ja prawn on samoin sekaisin sovellettu eri katkarapuryhmiin.

Katkoja (Amphipoda) katkaravut puolestaan muistuttavat vain vähän; katkat eivät kuulu kymmenjalkaisiin ja ovat vain kaukaista sukua katkaravuille.

Systematiikka muokkaa

Nykyään kymmenjalkaiset jaotellaan kahteen alalahkoon. Dendrobranchiata-alalahkossa kidukset ovat haaroittuneet ja naaras yleensä laskee munat veteen, jossa ne hedelmöittyvät ja niistä kehittyy naupliustoukkia. Pleocyemata-alalahkossa kidukset taas ovat yksinkertaisen levy- tai rihmamaiset, ja naaras kantaa munia takaruumiinsa alla (”katkaravunmäti”) kunnes niistä kehittyy zoeatoukkia.[1]

Katkaravuiksi kutsuttuja äyriäisiä on näissä molemmissa alalahkoissa niin, että ne käsittävät koko Dendrobranchiata-alalahkon sekä osan toisesta, Pleocyemata-alalahkosta seuraavasti (tummennetut ryhmät)

Katkaravut ravintona muokkaa

 
Pandalus-katkarapuja

Katkaravut ovat nykyään tärkeää perusravintoa monissa kulttuureissa. Pohjoismaissa niistä yleisin on pohjankatkarapu (Pandalus borealis).

Dendrobranchata-ryhmään kuuluvia Penaeidae-heimon katkarapuja taas sekä pyydystetään luonnosta että viljellään suuressa mitassa lämpimien alueiden katkarapufarmeilla, erityisesti Kaakkois-Aasiassa ja Amerikan Tyynenmerenrannikolla. Vuosituotantomäärät ovat miljoonia tonneja. Suomessa näitä äyriäisiä kutsutaan tiikerikatkaravuiksi ja jättikatkaravuiksi.[2] Tehoviljellyt katkaravut voivat sisältää haitallisia bakteereja ja lääkejäämiä. Jopa 74 % thaimaalaisista katkarapujen viljelijöistä on käyttänyt antibiootteja rapujen erilaisten tautien torjunnassa.[3]

Suomeen tuotiin vuonna 2004 noin 55 tonnia Penaeidae-heimon katkarapuja.[4]

Katkaravut akvaariossa muokkaa

Akvaarioharrastuksessa suosittuja Caridea-ryhmän katkarapuja ovat pienet makeanveden harjaravut (Atyidae) joiden nimiksi on vahvistettu erilaisia harjarapuja ja sukarapuja, esimerkiksi siniharjarapu ja leväsukarapu (Caridina japonica, ent. leväkatkarapu).[5] Merivesiakvaarioissa ovat yleisiä Lysmata-suvun katkaravut, jotka kuuluvat puhdistajaravuiksikin kutsuttuun Hippolytidae-heimoon. Sekä makea- että murtovesiakvaarioissa pidetään myös Macrobrachium-suvun lajeja, esimerkiksi Macrobrachium lanchesteri, Macrobrachium pilimanus ja Macrobrachium assamense.

Suomen lajit muokkaa

Suomen rannikoilla esiintyy alkuperäisinä kaksi noin kuusisenttiseksi kasvavaa katkarapulajia, hietakatkarapu (Crangon crangon) sekä leväkatkarapu (Palaemon adspersus), joka elää Porin ja Pernajan välisellä alueella.[6] Näiden lisäksi 2000-luvulla on voimakkaasti yleistynyt vieraslaji sirokatkarapu (Palaemon elegans).[7][8]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Mikkola, K. (toim.) Maailman eläimet. Selkärangattomat. Otava 1989.
  2. ↑ Finlex (N:o 953. Kalojen ja äyriäisten kauppanimiä).
  3. ↑ Holmström, K.: Antibiotic use in shrimp farming and implications for environmental impacts and human health.. International Journal of Food Science and Technology 38 (3), 2003, s. 255-256.
  4. ↑ Laura Niskanen: Jättikatkaravut rantatuvat Suomeen 12.12.2005. Finnwatch.
  5. ↑ Markku Varjo ja Sami Kuivalainen: Harjarapujen uudet suomenkieliset nimet (Aponogeton 4/2006) 2006. Aqua-Web.
  6. ↑ Jouni Leinikki ym. (2004) Aaltojen alla – Itämeren vedenalaisen luonnon opas. Like. ISBN 952-471-297-0.
  7. ↑ Uusi katkarapulaji Saaristomerellä (Arkistoitu – Internet Archive) UTUonline.fi. 6.5.2011. Turun yliopisto.
  8. ↑ Sirokatkarapu Vieraslajiportaali vieraslajit.fi

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Katkaravut&oldid=21792933”