Avaa päävalikko

Varsinaiset katkaravut[1] (Caridea) on kymmenjalkaisten äyriäisten osalahko. Vaikka osalahkoa on toisinaan kutsuttu pelkästään nimellä katkaravut[2], luetaan katkaravuiksi yleensä muitakin, ulkoisesti samannäköisiä äyriäisryhmiä, joita samaan tapaan pyydystetään tai kasvatetaan ihmisravinnoksi.

Varsinaiset katkaravut
Palaemon pacificus
Palaemon pacificus
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Äyriäiset Crustacea
Luokka: Kuoriäyriäiset Malacostraca
Lahko: Kymmenjalkaiset Decapoda
Alalahko: Pleocyemata
Osalahko: Caridea
Dana, 1852
Yläheimot
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Varsinaiset katkaravut Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Varsinaiset katkaravut Commonsissa

Katkarapujen ruumis on pitkänomainen, jokseenkin liereä tai vähän sivuilta litistynyt. Sitä luonnehtii vahva, lihaksikas pyrstöosa. Selkäkilpi (carapax) on suhteellisen pehmeä ja ohut, sen etureuna muodostaa usein sarvimaisen otsapiikin. Keskiruumiin jalat ovat ohuet, hämähäkkimäiset, takaruumiin (”ravunpyrstön”) raajat taas ovat sopeutuneet uimajaloiksi. Tuntosarvet ovat useimmiten pitkät; niiden tyvellä on levymäinen antennisuomu. Katkaravut useimmiten liikkuvat pohjan tuntumassa tai vesikasvillisuudessa.

Varsinaiset katkaravut kuuluvat kymmenjalkaisten Pleocyemata-alalahkoon ja ovat läheisempää sukua esim. saman alalahkon hummereille ja taskuravuille kuin muille, Dendrobranchiata-alalahkoon kuuluville katkaravuille. Varsinaisilla katkaravuilla on yksinkertaiset haarattomat kidukset ja ne hautovat muniaan pyrstönsä tyvessä.

Caridea-osalahko jaetaan kuuteentoista yläheimoon, ja nämä edelleen heimoihin, sukuihin ja lajeihin, joita tunnetaan yli 3260 kappaletta.[3][4] Suurimmat yläheimot ovat Palaemonoidea (971 lajia), Alpheoidea (963 lajia) ja Atyoidea (450 lajia).[3]

Sisällysluettelo

Suomen lajitMuokkaa

Suomen rannikoilla esiintyy alkuperäisenä kaksi noin kuusisenttiseksi kasvavaa katkarapulajia, hietakatkarapu (Crangon crangon) sekä leväkatkarapu (Palaemon adspersus), joka elää Porin ja Pernajan välisellä alueella. Kolmas laji, sirokatkarapu (Palaemon elegans) on vieraslaji, joka on levinnyt nopeasti etelärannikolle 2000-luvun alussa.[5][6]

Taloudellinen käyttöMuokkaa

Varsinaisia katkarapuja, samoin kuin muiden ryhmien katkarapuja, pyydystetään ja kasvatetaan merkittäviä määriä ihmisravinnoksi. Pohjois-Euroopassa tärkeimpiä lajeja ovat pohjankatkarapu (Pandalus borealis) ja hietakatkarapu (Crangon crangon). Kaakkois-Aasiassa vesiviljelyssä tuotetaan suuria määriä makean veden Macrobrachium-katkarapuja.

Katkaravut akvaariossaMuokkaa

Akvaarioharrastuksessa suosittujen pienten makean veden harjarapujen (Atyidae) nimiksi on vahvistettu erilaisia harjarapuja ja sukarapuja, esimerkiksi siniharjarapu ja leväsukarapu (Caridina japonica, ent. leväkatkarapu).[7]

Makea- ja murtovesiakvaarioissa pidetään myös Macrobrachium-suvun lajeja, esimerkiksi Macrobrachium lanchesteri, Macrobrachium pilimanus ja Macrobrachium assamense. Merivesiakvaarioissa ovat yleisiä Lysmata-suvun ravut, jotka kuuluvat puhdistajaravuiksikin kutsuttuun Hippolytidae-heimoon.

LähteetMuokkaa

  1. Caridea Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 23.8.2019.
  2. Mikkola, K. (toim.) Maailman eläimet. Selkärangattomat. Otava 1989.
  3. a b De Grave, S. ym. (2009) A classification of living and fossil genera of decapod crustaceans. Raffles Bulletin of Zoology, Supplement 21.
  4. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Caridea (TSN 96106) itis.gov. Viitattu 13.5.2007. (englanniksi)
  5. Leinikki, Jouni ym. (2004) Aaltojen alla – Itämeren vedenalaisen luonnon opas. Like. ISBN 952-471-297-0.
  6. Sirokatkarapu (Palaemon elegans) Vieraslajit.fi. Viitattu 20.6.2017.
  7. Varjo, Markku & Kuivalainen, Sami: Harjarapujen uudet suomenkieliset nimet (Aponogeton 4/2006) 2006. Aqua-Web. Viitattu 13.5.2007.