Ahomansikka

Ahomansikka eli metsämansikka (Fragaria vesca) on ruusukasvien (Rosaceae) heimoon ja mansikoiden (Fragaria) sukuun kuuluva kasvi. Ahomansikka on ukkomansikan (Fragaria moschata) ja karvamansikan (Fragaria viridis) ohella yksi kolmesta Suomessa luonnonvaraisena kasvavasta mansikkalajista.

Ahomansikka
Fragaria vesca fruit - Keila.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Elinvoimainen

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Rosoideae
Tribus: Potentilleae
Alatribus: Fragariinae[2]
Suku: Mansikat Fragaria
Laji: vesca
Kaksiosainen nimi

Fragaria vesca
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Ahomansikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ahomansikka Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

 
Ahomansikan kasviopiirros

Ahomansikka kasvaa 5–20 senttimetrin korkuiseksi. Se aloittaa kukintansa joskus jopa toukokuussa, mutta kukkii pääasiassa kesäheinäkuussa. Ahomansikan terälehdet ovat valkoiset ja marjat pieniä ja punaisia. Lehdet ovat mansikalle tunnusomaiset, vaikkakin kohtalaisen pienet. Ahomansikalla voi olla jopa kahden metrin pituisia rönsyjä.[3]

KasvupaikkaMuokkaa

Ahomansikka on nimensä mukaisesti aukean, kuivahkon ja aurinkoisen paikan kasvi. Ahomansikka ei menesty tiheässä ja korkeassa ruohostossa. Luonnonlaidunten vähentyessä ahomansikkakin on vähentynyt, mutta se on löytänyt uusia kasvupaikkoja tienpientareilta.

Ahomansikka viihtyy kulttuuriympäristössä. Sanonta “oma maa mansikka, muu maa mustikka” kertoo siitä, että se kasvaa kasketuilla peltoalueilla tai laitumilla, sekä siitä, että mustikka kasvaa metsittyneillä alueilla, jotka ennen isojakoa olivat lähes aina yhteisomaisuutta.[4]

LevinneisyysMuokkaa

Ahomansikkaa kasvaa koko Euroopassa Lapin pohjoisosia ja Espanjan eteläosia lukuun ottamatta.[5]

KäyttöMuokkaa

1800-luvun ja 1900-luvun taitteessa ahomansikka oli tärkeä talousmarja. Niitä myytiin toreilla, ja niistä valmistettiin ruokaa. Ne jäävät nykyään kuitenkin usein poimimatta puutarhamansikoiden korvattua ahomansikat.lähde?

Pienillä lapsilla ahomansikoiden syöminen voi aiheuttaa allergisen reaktion, ihottuman tai kuumetta.

Ahomansikka ei kestä kuumentamista sisältämiensä aromiaineiden vuoksi, vaan maku kitkeröityy. Ne ovat furaanijohdoksia (2,5-dimetyyli-4-metoksi-3(2H)-furanoni = 'mesifuraani' ja 2,5-dimetyyli-4-hydroksi-3(2H)-furanoni ='fydroksimesifuraani'). Niitä on myös mesimarjassa, mutta ei kummankaan lähisukuisessa marjassa puutarhamansikassa ja -vadelmassa. Yhdisteiden pilkkoutumistuotteet ovat luultavasti karvaita.[6]

LähteetMuokkaa

  1. Collett, L. & Korpelainen, H.: Fragaria vesca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.4.2021. (englanniksi)
  2. Stevens, P. F.: Rosaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 5.4.2021.
  3. Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. Viitattu 24.7.2007.
  4. Juha Merimaa: Marjoilla on monta ottajaa. Marjat jäävät metsiin, jos ei ole poimijoita. Mutta miten kävisi, jos poimisimme jokaisen marjan Helsingin Sanomat. 27.7.2020. Helsinki: Sanoma Oyj. Viitattu 27.7.2020.
  5. Arne Anderberg: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 24.7.2007. (ruotsiksi)
  6. Usko Siskoa, Helsingin Sanomat, 19.9.2010 sivu D 7

Aiheesta muuallaMuokkaa