Siemen

kasvin tuottama lisääntymisosa

Siemen on suvullisesti lisääntyvän siemenkasvin lisääntymiselin. Siemen koostuu varsinaisesta alkiosta, ravintovarastosta ja näitä suojaavasta kuoresta.[1] Alkiossa on valmiina uuden kasvin juurten, verson ja ensimmäisten lehtien aiheet. Ravintovarastona on proteiinia sekä rasvaa tai tärkkelystä. Kuori suojaa siementä, kun se kulkeutuu uudelle kasvupaikalle ja odottaa sopivaa itämisaikaa, esimerkiksi seuraavaa kevättä tai sadekauden alkamista.

Halkaistu neidonhiuspuun (Ginkgo biloba) siemen, jossa näkyy V:n muotoinen alkio, vaaleanvihreä ravintovarasto ja osa ohuesta kuoresta.

Siementen koko vaihtelee suuresti. Seychellienpalmun (Lodoicea maldivica) yhden siemenen sisältävä hedelmä painaa jopa 20 kg, kun taas orkideoiden siemeniä voi mahtua yhteen grammaan noin miljoona.[2]

Siemen syntyy, kun paljassiemenisen tai koppisiemenisen kasvin hedelmöittynyt sukusolu kypsyy emokasvinsa yhteydessä. Siemenen syntymistä edeltää kukinta ja pölytys. Siemenet voivat kehittyä hedelmän sisällä ja puhekielessä joitakin kuivia hedelmiä kutsutaan toisinaan hieman virheellisesti siemeniksi.

Koska useimmat kasvit eivät liiku paikaltaan, siementen kulkeutuminen on niille paras tapa levittäytyä uusille elinalueille. Siemeniin on kehittynyt useita erilaisia rakenteita leviämisen vauhdittamiseksi: joissakin on karvoja ja ulokkeita, jotta ne leviäisivät tuulen mukana (voikukka, vaahtera), jotkin varisevat lumihangelle ja kelluvat sulamisvesien pinnalla (kuusi) ja jotkin houkuttelevat eläimiä keräämään ja kätkemään niitä (pähkinät).

Ihminen käyttää monien kasvilajien siemeniä hyväkseen. Osaa siemenistä käytetään suoraan ravintona, toisista saadaan öljyjä ja monia, etenkin hyöty- ja koristekasvien siemeniä, kerätään uusien kasvien kasvatusta varten. Pellavansiemenöljyä käytetään myös maaleissa, ja puuvillan siemenen kuoressa kasvavaa kuitua käytetään tekstiilien valmistamiseen.

Ravintokäyttö ja käyttörajoitukset Muokkaa

Jyviksi tai viljaksi kutsutut viljakasvien siemenet sisältävät runsaasti oraan vararavinnoksi tarkoitettua hiilihydraattipitoista tärkkelystä sekä kuituja.

Palkokasvien, kuten papujen, siemenissä on paljon proteiinia.

Öljykasvien siemenet sisältävät runsaasti rasvaa.

Öljykasvien siemenet sisältävät myös maaperästä peräisin olevia raskasmetalleja, alumiinia, kadmiumia[3] ja nikkeliä, jota kolmannes suomalaisista saa yli Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA:n määrittämän siedettävän päiväsaannin enimmäismäärän[4]. Etenkin auringonkukan-, hampun- ja pinjansiemenet sisältävät paljon nikkeliä[5].

Aikuisten ei pitäisi käyttää Suomen ruokaviraston mukaan enempää kuin 2 ruokalusikallista eli noin 15 grammaa öljykasvien siemeniä päivässä, eikä saman kasvin siemeniä kannattaisi syödä montaa kertaa viikossa. Alle kouluikäisten lasten annos saa olla enintään noin puolet aikuisten annoksesta ja sitä voi kasvattaa myöhemmin vähitellen lapsen kasvaessa. Imeväisikäisille, raskaana oleville ja imettäville ei suositella lainkaan öljykasvien siemeniä.[6] Ruokavirasto varoittaa lisäksi, ettei edes kyseisten ohjeiden noudattaminen takaa öljysiementen pitkäaikaiskäytön turvallisuutta[7].

Kadmiumia kertyy eniten auringonkukan-, pellavan ja unikonsiemeniin, alumiinia seesamin-, pinjan- ja chiansiemeniin ja arseenia unikonsiemeniin[5].

Katso myös Muokkaa

Lähteet Muokkaa

  1. Tirri, Rauno ym.: Biologian sanakirja. Otava, 2001. ISBN 951-1-17618-8.
  2. Miranto, Mari: ENSCONET 19.2.2014. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 5.9.2017.
  3. ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISEEN KÄYTTÖÖN LIITTYVIÄ YLEISIÄ OHJEITA Ruokavirasto. Päivitetty tammikuussa 2019. Sivu 10. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/henkiloasiakkaat/tietoa-elintarvikkeista/turvallisen-kayton-ohjeet/ruokavirasto_turvallisenkaytonohjeet.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Riskinarviointi suomalaisten aikuisten altistumisesta elintarvikkeiden ja talousveden raskasmetalleille sekä alumiinille. Ruokaviraston tutkimuksia 2020. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/tietoa-meista/julkaisut/julkaisusarjat/tutkimukset/riskiraportit/ruokaviraston_tutkimuksia_1_2020_finaali.pdf
  5. a b Usein kysyttyä öljykasvien siemenistä Ruokavirasto. Viitattu 24.7.2022.
  6. Pellavansiementen linamariini Ruokavirasto. Arkistoitu 24.9.2020. Viitattu 22.3.2021.
  7. Öljysiementen kartoitus- ja valvontahanke Ruokavirasto. Viitattu 4.6.2023.

Aiheesta muualla Muokkaa

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.