Siemen on suvullisesti lisääntyvän siemenkasvin lisääntymiselin. Siemen koostuu varsinaisesta alkiosta, ravintovarastosta ja näitä suojaavasta kuoresta.[1] Alkiossa on valmiina uuden kasvin juurten, verson ja ensimmäisten lehtien aiheet. Ravintovarastona on proteiinia sekä rasvaa tai tärkkelystä. Kuori suojaa siementä, kun se kulkeutuu uudelle kasvupaikalle ja odottaa sopivaa itämisaikaa, esimerkiksi seuraavaa kevättä tai sadekauden alkamista.

Halkaistu neidonhiuspuun (Ginkgo biloba) siemen, jossa näkyy V:n muotoinen alkio, vaaleanvihreä ravintovarasto ja osa ohuesta kuoresta.

Siementen koko vaihtelee suuresti. Seychellienpalmun (Lodoicea maldivica) yhden siemenen sisältävä hedelmä painaa jopa 20 kg, kun taas orkideoiden siemeniä voi mahtua yhteen grammaan noin miljoona.[2]

Siemen syntyy, kun paljassiemenisen tai koppisiemenisen kasvin hedelmöittynyt sukusolu kypsyy emokasvinsa yhteydessä. Siemenen syntymistä edeltää kukinta ja pölytys. Siemenet voivat kehittyä hedelmän sisällä ja puhekielessä joitakin kuivia hedelmiä kutsutaan toisinaan hieman virheellisesti siemeniksi.

Koska useimmat kasvit eivät liiku paikaltaan, siementen kulkeutuminen on niille paras tapa levittäytyä uusille elinalueille. Siemeniin on kehittynyt useita erilaisia rakenteita leviämisen vauhdittamiseksi: joissakin on karvoja ja ulokkeita, jotta ne leviäisivät tuulen mukana (voikukka, vaahtera), jotkin varisevat lumihangelle ja kelluvat sulamisvesien pinnalla (kuusi) ja jotkin houkuttelevat eläimiä keräämään ja kätkemään niitä (pähkinät).

KäyttöMuokkaa

Ihminen käyttää monien kasvilajien siemeniä hyväkseen. Osaa siemenistä käytetään suoraan ravintona, toisista saadaan öljyjä ja monia, etenkin hyöty- ja koristekasvien siemeniä, kerätään uusien kasvien kasvatusta varten.

Viljakasvien siemeniä kutsutaan jyviksi. Niissä on suurin osa tärkkelystä, joka on tarkoitettu tulevan oraan vararavinnoksi. Alkio täyttää vain muutaman prosentin jyvästä.

Palkokasvien, kuten papujen, siemenissä on paljon proteiinia, ja niitä käytetään ravinnoksi. Öljykasvien, kuten rypsin, siemenistä saadaan öljyä, ja ne sisältävät paljon tyydyttämättömiä rasvoja ja kuitua[3]. Öljykasveilla on kuitenkin luontainen taipumus kerätä siemeniinsä maaperän raskasmetalleja, kuten nikkeliä ja kadmiumia, minkä vuoksi niitä ei pidä nauttia yli 15 grammaa kerralla, eikä samoja siemeniä kannata syödä montaa kertaa viikossa[4].

Pellavansiemenöljyä käytetään myös maaleissa, ja puuvillan siemenen kuoressa kasvavaa kuitua käytetään tekstiilien valmistamiseen.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Tirri, Rauno ym.: Biologian sanakirja. Otava, 2001. ISBN 951-1-17618-8.
  2. Miranto, Mari: ENSCONET 19.2.2014. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 5.9.2017.
  3. Pajunen, Ilpo: Evira kehottaa rajoittamaan siementen syömistä – "Enintään kaksi ruokalusikallista päivässä" Yle Uutiset. 31.5.2017.
  4. ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISEEN KÄYTTÖÖN LIITTYVIÄ YLEISIÄ OHJEITA Ruokavirasto. Päivitetty tammikuussa 2019. Sivu 10. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/henkiloasiakkaat/tietoa-elintarvikkeista/turvallisen-kayton-ohjeet/ruokavirasto_turvallisenkaytonohjeet.pdf

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.