Juuri

kasvin maanalainen osa
Tämä artikkeli kertoo kasvin osasta. Muita merkityksiä luetellaan täsmennyssivulla.

Juuri on kasvin lehdetön, tavallisesti maanalainen osa, joka kiinnittyy varteen ja kasvaa suurin piirtein alaspäin, mutta juuristo eli juurien muodostama kokonaisuus voi myös levittäytyä vaakatasossa. Juuria on erilaisia. Juuren päätehtävät ovat veden ja ravinteiden nostaminen varteen sekä kasvin pitäminen paikallaan maaperässä. Juuren toiminta perustuu osmoosiin, ja juuren sisällä sijaitseva neste on väkevämpää kuin ulkopuolella sijaitseva neste. Juuren kasvaminen vaatii kosteutta, ja nuoren kasvin kasvupyrähdys alkaa vasta juurten kehityttyä.

Vesikasvatuksen avulla kasvaneita juuria.
Puiden juurakkoa, joka on jäänyt osittain maanpinnan yläpuolelle tulvien aiheuttaman maaperän kulumisen vuoksi.

Juuri on joko pääjuuri tai lisäjuuri. Pääjuureksi kutsutaan selvästi yhtenäistä, paksua, suoraan alaspäin tunkeutuvaa juurta, jollainen on muun muassa voikukalla. Lisäjuuri taas haarautuu moneen, lähellä maanpintaa laajalle ulottuvaan juurihaaraan. Lisäjuuri on muun muassa heinäkasveilla.

Suurilla puuvartisilla kasveilla voi muodostua tukevoittavia pönkkäjuuria tai lankkujuuria. Kosteilla paikoilla, joilla maaperässä on hyvin vähän happea, kuten esimerkiksi mangrovemetsissä, jotkin kasvit kasvattavat maan pinnalle tulevia hengitysjuuria.

RakenneMuokkaa

Juuren keskellä kulkee keskuslieriö, jonka sisällä juuren johtojänteet kulkevat. Keskuslieriötä ympäröi endotermi. Endotermin ulkopuolella on erityisesti nuorilla juurilla kuori ja kuorta ympäröivä epidermi. Kuori koostuu pääosin tylppysoluista, ja toimii varastona. Vanhoilla juurilla keskuslieriön korkkijällen tuottama korkkikuori usein korvaa kuoren ja epidermin.

Juuri voidaan jakaa vyöhykkeisiin pituussuunnassa. Juuren päässä on suojaava juuren huntu, joka varmistaa juuren kasvamisen ja tunkeutumisen maahan. Se on yleensä ihmissilmälle näkymätön. Hunnun suojassa on meristeemisolukosta koostuva jakautumisvyöhyke, jossa meristeemisolut jakautuvat aktiivisesti tuottaen uusia juurisoluja. Jakautumisvyöhykettä seuraa pitenemisvyöhyke, jossa solut kasvavat erityisesti pituussuunnassa. Pitenemisvyöhykettä seuraa erilaistumisvyöhyke, jossa solut erilaistuvat tehtäviinsä. Juurikarvat sijaitsevat erilaistumisvyöhykkeessä. Näitä vyöhykkeitä seuraa juurihaaravyöhyke.[1]

Juurista haarautuvat juurikarvat, jotka mahdollistavat veteen liuenneiden ravinteiden oton. Poikkeustapauksessa koko juuri voi puuttua, kuten sammalilta, tai juurikarvat, kuten metsämännyltä, jolloin juurikarvoja korvaavat sienirihmat. Ne elävät kasvin kanssa molemminpuolisessa hyötysuhteessa eli symbioosissa.

Juuret ravinnonlähteinäMuokkaa

Juuret ovat erikoistuneet erilaisiin tehtäviin. Ravinnon kannalta tärkeimpänä voidaan pitää mukulajuurta, joka on ravintosäiliönä toimiva juuri, jollainen on esimerkiksi porkkanalla. Luonnossa esiintyviä syömäkelpoisia juuria nimitetään juuriksi. Ihmisen kasvattamina niitä nimitetään juureksiksi.[2] Luonnonkansat, kuten metsästäjä-keräilijät, etsivät maasta ravinnokseen juuria.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Eija Terävä & Eira Kanervo: ”3”, Kasvianatomia, s. 61-73. Helsinki: Edita Prima Oy, 2008.
  2. Nurmi Timo (toim.): Uusi suomen kielen sanakirja. Jyväskylä: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5244-X.

Aiheesta muuallaMuokkaa