Mänty

ainavihanta havupuu

Tämä artikkeli kertoo puusta. Muista merkityksistä katso Mänty (täsmennyssivu).

Mänty eli metsämänty (Pinus sylvestris) on mäntyjen (Pinus) sukuun kuuluva havupuu, joka kasvaa luonnonvaraisena Euraasiassa. Suomessa yli puolet metsistä on mäntyvaltaisia.

Metsämänty
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Elinvoimainen [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Havupuut Pinophytina
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Pinales
Heimo: Mäntykasvit Pinaceae
Suku: Männyt Pinus
Laji: sylvestris
Kaksiosainen nimi

Pinus sylvestris
L., 1753[3]

Katso myös

  Mänty Wikispeciesissä
  Mänty Commonsissa

Männystä käytettyjä nimityksiä suomen kielessä ovat myös länsimurteissa käytetty honka ja itämurteissa käytetty petäjä. Honka tarkoitti vanhan kansan kielessä tarkemmin vanhaa pystyyn kuivunutta mäntyä ja petäjä suureksi kasvanutta mäntyä.[4] Ainakin Pohjois-Suomessa vanhasta, kasvunsa lopettaneesta männystä käytetään nimitystä aihki. Kuollut vanha mänty on kelo. Sekä Mänty, Honka että Petäjä ovat sellaisenaankin Suomessa käytössä olevia sukunimiä, mikä kuvaa puulajin arvostusta maassa.[vuokko 1]

Ulkonäkö ja koko

muokkaa

Mänty on ikivihreä puu, jonka neulaset pysyvät puussa yleensä 3–5 vuotta. Vanhin neulasvuosikerta varisee pois puusta syksyllä. Litteät, harmahtavanvihreät neulaset ovat pareittain kääpiöversoissa ja ne ovat 3–7 cm mittaisia[5]. Ne ovat männyn lehtiä, joiden tehtävänä on yhteyttäminen aurinkoenergian avulla; tarkemmin katsottuna ne ovat kääpiömäisiä oksia[vuokko 2]. Männyllä ne elävät keskimäärin kolmisen vuotta. Mänty kasvaa 15–30 metriä korkeaksi,[b 1] harvoin 40-metriseksi. Karuilla seuduilla se jää usein huomattavasti matalammaksi. Mänty elää tavallisesti 200–300-vuotiaaksi, mutta yli 600-vuotiaita yksilöitä tunnetaan.[b 1] Suomen tiettävästi vanhin mänty on iältään noin 780 vuotta[6] ja pisin 42-metrinen.[7] Suomen paksuimman männyn ympärysmitta on 496 cm.[b 1] Helsingfors Dagbladetissa on kerrottu Oulaisissa Pyhäjoen rannalla vuonna 1880 kaadetusta männystä, jossa oli 1 024 vuosirengasta.[8]

Mänty on tuulipölytteinen ja paljassiemeninen. Männyn kukinta-aika sijoittuu touko-heinäkuuhun[7] ja sen hedekukintojen siitepöly on keltaista ja värjää paikoin tilapäisesti vesiä.[5][9] Männynpölystä ei kuitenkaan ole runsaanakaan merkittävää terveyshaittaa ihmiselle, koska se ei ole läheskään yhtä herkästi allergiaa aiheuttavaa kuin esimerkiksi koivun ja sen sukuisten puiden siitepöly.[10] Emikukinnot ovat aluksi vihreät, mutta myöhemmin muuttuvat ruskeiksi kävyiksi. Muutoksen välissä kävyt saattavat olla vaaleanpunaisia tai vielä vihreitä.[5] Männyn taimella on yleensä kuusi sirkkalehteä.[vuokko 2]

Männyn kromosomiluku on 2n=2x=24.[11]

Männyn kävyt ovat kartiomaisia, lyhyitä ja melko pieniä. Kävyn ja siemenen kehitys kestää kaksi tai kolme kesää.[12][13] Toisin kuin kuusi, mänty kukkii ja tuottaa käpyjä useimpina vuosina.[14] Männynkäpyjä käyttää ravinnokseen erityisesti isokäpylintu[15], mutta myös tikat ja oravat voivat käyttää niitä; maahan pudonneita toki myös muut jyrsijät.[16] Toisinaan pudonneilla ja osin maatuneilla männynkävyilla saattaa esiintyä käpysientäkin (Baeospora myosura), vaikka se yleensä suosiikin metsäkuusen käpyjä.[17]

Yksittäisellä männyllä voi olla miljardeja soluja.[vuokko 3] Rungon solukko muodostuu pitkittäisistä enimmäkseen kuolleista mutta toimivista putkisoluista, jotka imevät kapillaari-imulla – ja sen ohella molekyylien välisen pintajännityksen ynnä puun vesipatsasta ylläpitävän kehittyneen solurakenteen avulla – maasta vettä ja siihen liuenneita ravinteita, vaakasuuntaisista vahvikkeellisista putkisoluista ja puutumattomista tylppysoluista, jotka muun muassa kuljettavat ravinteita ja yhteyttämistuotteita juuristolle. Näiden välissä kulkee pihkatiehyitä. Havupuiden tapaan männyllä ei ole erillistä tukisolukkoa, vaan tehtävää hoitavat putkisolut eli trakeidit. Runko kasvaa paksuutta, mutta pituuskasvu tapahtuu latvassa. Männynneulasten aiheet ovat jo heinäkuussa muodostuvassa silmussa, joten heinäkuu määrää pitkälti vuotuisen neulaskasvun. Tässä mänty eroaa kuusesta mutta etenkin lehtipuista.[vuokko 4]

Männyllä on voimakkaat juuret, jotka pureutuvat syvälle maahan. Isolla männyllä on paksu, suoraan alaspäin työntyvä pääjuuri.[12] Arvellaan, että mikäli pääjuuri vahingoittuu esimerkiksi istutuksen yhteydessä, mänty jää kitukasvuiseksi. Lehtipuut ja kuuset kaatuvat myrskyssä metsässä mäntyä herkemmin juuriston pinnallisuuden vuoksi; mänty voi vastaavasti katketa paalujuuren ansiosta[18] etenkin, jos puu on männynkäävän lahottama.[c 1]

Vanhoissa, vähintään 150 vuoden ikäisissä männyissä on kilpikonnankuvioinen paksu kaarna eli niin sanottu kilpikaarna, joka suojaa puuta metsäpaloilta, mutta joka puuttuu istutuspuuna kilpailevalta amerikkalaisperäiseltä kontortamännyltä[19]. Männyn kaarnassa voi näkyä metsäpalojen aiheuttamia haavautumia eli palokoroja.[7] Salamanisku voi tappaa nuorempia mäntyjä ryhmittäinkin.[20]

Levinneisyys ja kasvupaikat

muokkaa

Männyn levinneisyysalue ulottuu Espanjasta Keski-Euroopan kautta Fennoskandiaan ja itäiseen Siperiaan.[b 2] Se on ollut aiemmin tavallinen myös Britteinsaarilla, mutta liikahakkuiden takia jäljellä on enää hajanaisia alkuperäisesiintymiä Skotlannissa. Sen luontainen eteläinen levinneisyysraja kulkee Bosnian kautta Galitsiaan, josta Harkovan kautta Orenburgin seuduille ja Etelä-Siperiaan. Mänty on karujen olosuhteiden puu, joka kestää kylmää, kuivuutta ja ravinteiden niukkuutta, mutta valokasvina edellyttää paljon valoa. Se on koivujen ohella jääkauden ensimmäinen puuston pioneerilaji, joka on kasvanut Suomen alueella jääkauden jälkeen. Levinneisyysalueen pohjoisosissa mänty kasvaa merenpinnan tasolta 1 000 metrin korkeudelle, mutta eteläosissa se on korkeiden vuoristoalueiden puu, kasvaen 1 200–2 500 metrin korkeudella. Männyn luontainen pohjoisraja sijaitsee Suomessa Enontekiön ja Inarin kuntien alueilla pohjoisempana kuin kuusen, mutta etelämpänä kuin tunturikoivun. Utsjoella on yksittäisiä männikköläiskiä, mutta etelämpääkin mänty puuttuu korkeimmilta tuntureilta.[21][22]

Metsämännystä on olemassa kolme virallisesti hyväksyttyä muunnosta: var. mongolica Mongoliassa sekä läheisillä Etelä-Siperian ja Kiinan alueilla, var. hamata Balkanilla, Pohjois-Turkissa ja Kaukasuksella sekä tavallisin muunnos var. sylvestris muualla männyn levinneisyysalueella.[23] Suomessa mänty muodostaa yli puolet maan puustosta, ja se kasvaa lähes kaikkialla maassa korkeimpia tuntureita ja uloimpia saaristoluotoja lukuun ottamatta[5].

Mänty kasvaa useimmiten tuoreissa ja kuivissa kangasmetsissä.[24][25] Tiheässä männikössä alimmat oksat putoavat, koska eivät pysty siellä saamaan auringonvaloa neulasilleen yhteyttämiseen. Sen sijaan niiden arvellaan aistivan tavalla tai toisella läheiset puut, joten latvat pysyvät erillisinä ja neulaset pystyvät saamaan auringosta energiaa. Tästä syystä on jopa arveltu, että männyllä olisi jonkinlainen kasvua säätelevä keskushermosto, mutta tässä kyse lienee lähinnä mystiikasta.[vuokko 5]

 
Kuvan männyt pysyvät tukevasti pystyssä voimakkaan juuristonsa ansiosta, vaikka eroosio on kuluttanut pois lähes metrin verran maanpintaa.
 
Nuori emikäpy.
 
Männyn käpyjä
 
Verso talvella

Ekologia

muokkaa

Mänty tarvitsee tiettyjä alkuaineita kasvaakseen. Elämälle yleensäkin välttämättömien hapen ja vedyn sekä hiilen lisäksi lajin pääravinteisiin kuuluvat typpi ja fosfori sekä metalleista kalium, kalsium ja magnesium. Lisäksi puu tarvitsee hivenaineita kuten rautaa, mangaania, kuparia ja sinkkiä sekä klooria, booria ja molybdeenia. Kangasmetsässä kasvava mänty ei yleensä ole ravinnepulassa, mutta varsinkin ojitetulla turvemaalla on ja puutokset näkyvät helposti. Etenkin boorinpuute tappaa kasvupisteitä, mikä johtaa lajin pensasmaiseen kasvuun. Happosateiden lisääntyessä myös kankailla voi männyissä ilmetä huuhtoutumisesta johtuvia puutostiloja. Erityisesti rikin lisääntyminen ilmassa on vaaraksi männyille.[c 2]

Boorin puute näkyy neulasten kellastumisena ja fosforin puutos tekee neulaset helposti variseviksi. Varisemista voivat myös aiheuttaa kesään osuva ankara halla, jota voi yrittää välttää alavien maiden avohakkuiden rajoittamisella. Myös erilaiset ilman epäpuhtaudet voivat aiheuttaa taimien harsuuntumista, joka haittaa kasvua. Niin ikään kuoriaistuhot ja sienitaudit voivat olla vaaraksi taimikolle, mutta etenkin kirjanpainajan toukat sekä runsas hirvien määrä alueella ovat haitaksi männyn kasvulle.[c 2]

Männyn juurisieniä ovat muun muassa eräät valmuskat, punakärpässieni ja voitatti, männynherkkutatti ja männynpunikkitatti[26] sekä männynleppärousku ja männynrousku[27], joilla on symbioosi puun kanssa eli ne hyödyttävät toisiaan.[28][29] Sen sijaan esimerkiksi männynjuurikääpä on vakava männyn pystyyn valkolahottaja.[30] Männynkääpä taas aiheuttaa valkolahoa esimerkiksi vanhoissa männiköissä.[31]

Männyn tuholaisiin on valmistettu erilaisia torjunta-aineita, mutta niistä on haittaa muullekin luonnolle, ja erityisesti hormonin kaltaisten[32] fenoksiherbisidien sekä toisaalta glyfosaatin liika-anto voi haitata itse mäntyäkin.[c 2]

On myös tutkittu raskasmetallien vaikutusta männyn lisääntymiselle. Erityisesti lyijy osoittautui huomattavan haitalliseksi.[33]

Käyttö

muokkaa

Mänty on tärkeä puulaji lauhkean vyöhykkeen metsätaloudessa ja metsäteollisuudessa, joskin sen viljely yksipuolistaa metsiä.[34] Metsänviljelyssä männyt hakataan yleensä keskenkasvuisina, noin 60–80-vuotiaina.[35] Mäntymetsät uudistuvat luontaisesti kylväytymällä, mutta metsätaloudessa käytetään myös paljon jalostettuja istutustaimia.[36] Suomessa mänty oli tärkeä raaka-aine tervanpoltossa ennen teollistumisen aikaa, jolloin se oli merkittävää laivanrakennuksessa laivojen ollessa pääsääntöisesti puurakenteisia.[37] Nälkävuosina männyn jälsi- ja nilakerroksesta tehtiin pettujauhoja. Toki pettuleipää tuotetaan edelleen vähintään perinteen säilyttämiseksi.[38][39] Männynistutus on ollut varsinkin nuorille keino hankkia taskurahaa, ja mahdollista on istuttaa urakalla jopa yli tuhat tainta päivässä. Niin sanottuun kevytyrittäjyyteen sitä on myös toisinaan suositeltu.[40][41] Mäntytukkia on vanhastaan uitettu vesistöjä pitkin, mikä vaati kausityövoimaa. Suomessa uitto käytännössä loppui vuoden 2000 vaiheilla metsäautoteiden yleistyessä[42], mutta siihen on ryhdytty uudestaan, kun puun saanti Venäjältä tyrehtyi Ukrainan sotaan liittyvien pakotteiden takia.[43]

Männyn puuaines on pehmeähköä. Sydänpuu on lahonkestävää ja selvästi pintapuuta tummempaa.[b 3] Puuaines on väriltään vaaleanruskeasta punaruskeaan. Mäntyä käytetään rakennuspuuna ja se sopii hyvin ulkorakenteisiin. Sitä käytetään myös selluloosa- ja paperipuuna ja huonekalujen valmistukseen.[b 3] Männyissä voi toisinaan nähdä kasvuhäiriöstä johtuvia pahkoja, joita voi työstää esimerkiksi kuksaksi, mutta pahkat eivät havupuissa ole kovin yleisiä.[44] Männyn pihkaa on käytetty vanhastaan ja käytetään edelleen erilaisina laimennoksina voiteena sekä öljyinä erilaisille ihottumille ja ihon vammoille. Sen on todettu sisältävän eteerisiä öljyjä ja hartseja.[45][46]

Mäntyöljyä sekoitettuna lipeään ja veteen kutsutaan suojellulla tavaramerkillä Mäntysuopa, vaikkei se varsinaisesti suopaa olekaan. Se on suhteellisen ekologinen puhdistustapa, mutta kasvinsuojeluun sitä ei Tukes suosittele, koska se saattaa olla haitallinen myös muille kuin vahinkoeläimille.[47][48] Mäntysuopaa voidaan käyttää myös märkähuovutuksessa.

Lisäksi puusta voi saada tärpättiä sekä eristeeksi kelpaavaa lastuvillaa.[49]

 
Mäntymetsää Punkaharjulla.

Metsämännyn muotoja ja lajikkeita

muokkaa

Luonnostaankin männyn kasvu vaihtelee eri kasvupaikoista riippuen. Esimerkiksi nuorena kartiomainen ja vanhana tasalatvainen mänty on skotlantilaista tyyppiä.[5] Männyllä on myös jalostettuja muotoja kuten Pinus sylvestris f. aureakultamänty[50], Pinus sylvestris f. condensataluutamänty[50], Pinus sylvestris ’Globosa’, – pallomänty[51] sekä Pinus sylvestris ’Watereri’ – kääpiömänty[51] Pinus sylvestris f. virgatakäärmemänty[50].

Männyn tuholaisia

muokkaa

Mänty voi kärsiä luonnonvoimista kuten myrskytuhoista ja metsäpaloista, mutta monenlaisella eliöstölla on hyvin keskeinen merkitys männyn kasvulle. Ilmastonmuutos voi lisätä sienitauteja männyissä pahentamalla männyn lämpöstressiä.[52]

Hirvi on erityisesti Suomessa lisääntynyt valtavasti viimeisen sadan vuoden aikana, samoin sen aiheuttamat tuhot.[53] Se syö varsinkin kevättalvisin nuoria taimia,[54] tästä johtuen avohakkuut lisäävät hirvituhoja.[55] Vesimyyrä tuhoaa taimikoiden juuristoja tappaen taimia.[c 3]

Hiljattain pystyyn kuolleesta männystä voi löytää monia sarvijäärälajeja. Männyn juurissa voi elää nelitäpläjäärä, rungon tyvestä paksun kaarnan alueelta voi löytyä sarvijaakko ja havukantojäärä sekä ruskojäärä. Puun keskirungosta voi löytyä ranskanräätäli sekä latvapuolesta pikkujaakko ja oksistosta oksajääriäinen.[56]

Kirjanpainaja on enemmänkin kuusen tuhoa aiheuttava, mutta se voi tuhota myös mäntyjä. Sen tekemät käytävät haittaavat puun nestekiertoa ja tekevät puun käyttökelvottomaksi sahatavarana.[57] Kirvoista merkittäviä ovat männynoksakirva ja männynversokirva. Ne munivat neulasille ja suurina määrinä voivat aiheuttaa tuhoa taimikoissa.[58] Männynniluri aiheuttaa suhteellisen usein tuhoa nuorille männyille etenkin hiekkamailla.[59] Mäntymittari on perhonen, joka on aiheuttanut suuria neulaskatoepidemioita.[60] Mäntypistiäisistä vahingollisia ovat erityisesti ruskomäntypistiäinen ja pilkkumäntypistiäinen, joiden toukat syövät suurimman osan neulasista. Näitä vastaan on kehitetty biologista torjuntaa virusten avulla.[61] Punalatikka aiheuttaa harmia erityisesti imiessään puun nesteitä.[62] Sarvijaakko on isokokoinen sarvijäärä, joka kyllä pesii puussa, mutta saattaa jopa tuhota pahempien kilpailijoidensa kuten ytimennävertäjien pesimää.[63] Ytimennävertäjät ovat tunnetusti tällä haavaa pahimpien männyn tuhohyönteisten joukossa: Näitä ovat pystynävertäjä ja vaakanävertäjä.[61]

Kuplamörsky tappaa metsäpalojen jälkeisiä taimikoita[c 4] Mesisienet tuhoavat laajasti havupuustojen juuristoa.[64] Männynjuurikääpä on vakava männiköiden tuholainen.[31] Männynlumihome iskee neulasiin talvella lumen alla; suurimmat tuhot runsaslumisessa maastossa sekä taimitarhoilla. Kemiallinen torjunta on ollut käytössä.[c 5] Männynneulasruoste on biologisesti ryhmä ruostesieniä, jotka iskevät erityisesti peltoviljelyssä taimikoiden neulasiin, koska pelloilla on riittävästi väli-isäntiä, joita sienet tarvitsevat.[65] Männynversosyöpä voi iskeä kaikenikäisiin männikköihin. Se muodostaa sekä suvuttomasti kuromaitiöitä ja suvullisesti koteloitiöitä. Kemiallista torjuntaa on harjoitettu taimitarhoilla.[c 6][66]

Mänty kulttuurissa

muokkaa
 
Šiškin: Aamu mäntymetsässä

”Päin mäntyä” tai ”päin honkia” ovat suomenkielisiä sanontoja siitä, että jonkun mielestä asiat menevät täydellisesti vikaan. ”Lyödä päänsä Karjalan mäntyyn” on erityisesti kriittinen ilmaus siitä, että Suomi lähti sotimaan Neuvostoliittoa vastaan ja erityisesti ylitti vanhan rajan hyökkäys- eikä puolustustarkoituksessa.[67]

Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen runossa ”Suomen salossa”, jonka Juhana Ennola on säveltänytkin, kehutaan Suomessa asumista honkain keskellä. Vaikka laulun on Lydia Koidula kääntänyt viron kielelle, ovat hongat jääneet käännöksestä.[68]

Suomen tasavallan presidentille, joka oli Mauno Koivisto, rakennettu virka-asunto on saanut nimekseen Mäntyniemi, ehkä jossain määrin mukaellen vanhaa Kekkosen virka-asuntoa Tamminiemeä. Mäntyniemen suunnittelivat arkkitehdit Reima ja Raili Pietilä. Huomionarvoinen on rakennuksen saunapolulla Maisa Kaarnan ryijy Honkain keskellä, joka mahdollisesti viittaa tunnettuun Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen sanoittamaan samoin alkavasta lauluun Suomen salossa.[69]

Porvoossa Linnamäellä on tunnettu ja suojeltu vanha mänty, josta on taidemaalari Albert Edelfelt maalannut kuuluisan taulunsa Porvoo Linnamäeltä nähtynä jo vuonna 1892.[70] Venäläinen taidemaalari Ivan Šiškin maalasi yhdessä Konstantin Savitskin kanssa tunnetun maalauksen Aamu mäntymetsässä vuonna 1889, ja se on nähtävillä Tretjakovin galleriassa.[71]

Heraldiikassa Gustav von Numersin suunnittelemassa Luumäen ja Olof Erikssonin Petäjäveden vaakunoissa on musta mänty, Carolus Lindbergin suunnittelemassa Kankaanpään vaakunassa on kultainen mänty ja Ahti Hammarin Mäntyharjun vaakunassa kaksi. Mielenkiintoista on, että von Numersin suunnitteleman entisen Honkilahden kunnan vaakunaan on valikoitunut metsäkuusi.[72]

Lähteet

muokkaa
  1. Vuokko, Seppo: ”Mänty, honka, petäjä, aihki ja kelo”, Latva pilviä piirtää, s. 157–158. kuvateksti. Savitaipale: Maahenki, 2016. ISBN 978-952-301-051-2.
  2. a b Vuokko, Seppo: Latva pilviä piirtää, s. 82–85. Savitaipale: Maahenki, 2016. ISBN 978-952-301-051-2.
  3. Vuokko, Seppo: ”Männyn anatomiaa”, Latva pilviä piirtää, s. 118. kuvateksti. Savitaipale: Maahenki, 2016. ISBN 978-952-301-051-2.
  4. Vuokko, Seppo: ”Männyn anatomiaa”, Latva pilviä piirtää, s. 44–48,108,109. kuvateksti. Savitaipale: Maahenki, 2016. ISBN 978-952-301-051-2.
  5. Vuokko, Seppo: ”Männyn anatomiaa”, Latva pilviä piirtää, s. 118–119. kuvateksti. Savitaipale: Maahenki, 2016. ISBN 978-952-301-051-2.
  1. a b c Väre, Henry & Kiuru, Heikki: Suomen puut ja pensaat, s. 18. Metsäkustannus Oy, 2006. ISBN 978-952-5118-89-6.
  2. Väre, Henry & Kiuru, Heikki: Suomen puut ja pensaat, s. 20. Metsäkustannus Oy, 2006. ISBN 978-952-5118-89-6.
  3. a b Väre, Henry & Kiuru, Heikki: Suomen puut ja pensaat, s. 22. Metsäkustannus Oy, 2006. ISBN 978-952-5118-89-6.
  1. Annila, Erkki ym.: Metsänterveysopas, s. 54. Helsinki: Samerka Oy, 1988. ISBN 951-9176-34-9.
  2. a b c Erkki Annila ym.: Metsänterveysopas, s. 13–19. Helsinki: Samerka Oy, 1988. ISBN 951-9176-34-9.
  3. Metsänterveysopas, s. 42–47. Metsäntutkimuslaitos, 1988. ISBN 951-9176-34-9.
  4. Annila, Erkki et al.: Metsänterveysopas – Metsätuhot ja niiden torjunta, s. 20–21. Helsinki: Samerka Oy, 1988. ISBN 951-9176-34-9.
  5. Annila, Erkki ym.: Metsänterveysopas, s. 31. Helsinki: Samerka Oy, 1988. ISBN 951-9176-34-9.
  6. Erkki Annila ym.: Metsänterveysopas, s. 25. Helsinki: Samerka Oy, 1988. ISBN 951-9176-34-9.
  1. Pinus sylvestris IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Metsämänty – Pinus sylvestrisArviointi 2019 punainenkirja.laji.fi. 2019. Viitattu 11.4.2024.
  3. M. V. Belousov, O. S. Mashkina, V. N. Popov: Cytogenetic response of Scots pine (Pinus sylvestris Linnaeus, 1753) (Pinaceae) to heavy metals National Library of Medicine. 2012; 6(1): 93–106. Viitattu 31.7.2023.
  4. Häkkinen, Kaisa: Mänty, honka, petäjä Tiede.fi. 14.10.2014. Viitattu 14.11.2014.
  5. a b c d e More, David ja Fitter, Alastair: Puut, s. 72. Suomentanut Arto Kurtto. Helsinki (Glasgow): Tammi, 1980. ISBN 951-30-4972-8.
  6. Wallenius, Tuomo: Lapista löytyi ennätysvanha mänty 2007. Metsäntutkimuslaitos. Arkistoitu 13.1.2012. Viitattu 7.8.2007.
  7. a b c Mänty, Pinus sylvestris - Puut ja pensaat - LuontoPortti luontoportti.com. Viitattu 25.6.2023.
  8. Carl-Adam Hæggström: Nordens äldsta tall. (Wayback Machine) Svensk Botanisk Tidskrift, 2005, s. 99/3-4. Uppsala: Svenska Botaniska Föreningen. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.7.2023 (ruotsiksi).
  9. Elhaimer, Anne: Männyn siitepöly peittää nyt kaiken – huippuhyvä vuosi kerran viidessä vuodessa Yle Uutiset. 2.6.2016. Viitattu 25.6.2023.
  10. Mitkä kasvit aiheuttavat siitepölyallergiaa Itsehoitoapteekki. 1.3.2023. Orion Oy. Viitattu 17.7.2023.
  11. Ivo Pavia et al.: Physical location of SSR regions and cytogenetic instabilities in Pinus sylvestris chromosomes revealed by ND-FISH (Research Note) Journal of Genetics. 2.8.2014. Indian Academy of Sciences. Viitattu 30.7.2023. (englanniksi)
  12. a b Mänty Millainen puulaji on mänty? | UPM Metsä. Viitattu 25.6.2023.
  13. metsämänty (mänty) - Pinus sylvestris | Biologia | Suomen Lajitietokeskus laji.fi. Viitattu 28.6.2023.
  14. Aulio, Kai: Havupuiden siemenet nyt kypsymisvaiheessa. Turun Sanomat, 29.9.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.7.2023.
  15. Käpylinnut lintuyhdistyskuikka.net. 21.1.2022. Kuopio: Lintuyhdistys Kuikka ry. Viitattu 17.7.2023.
  16. Tikkanen, Jouni: Nyt luontoon: Tutkaile tippuvia käpyjä Suomen Luonto. 2.2.2020. Viitattu 17.7.2023.
  17. Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 152. Helsinki: Kasvimuseo / WSOY, 2006. ISBN 951-0-31359-3.
  18. Virranniemi, Greta: Myrsky kiskoo kuuset juurineen maasta, koivut napsahtavat keskeltä poikki – näin tunnistat, uhkaako seuraava myräkkä pihapuutasi Yle Uutiset. 15.6.2021. Viitattu 17.7.2023.
  19. Puukila, Tiia: Kontorta on Kalliovuorten kasvatti Metsälehti. 9.5.2019. Arkistoitu 21.10.2003. Viitattu 21.7.2023.
  20. Luke: Metsätuhot/Salama Metsäinfo. Viitattu 17.7.2023.
  21. Syke: Lapin vanhat mäntymetsät Kuntien arvokkaat luontotyypit. 2022. Viitattu 17.7.2023.
  22. Laitakari, Erkki: Iso tietosanakirja IX, s. 92. Helsinki: Otava, 1935.
  23. John Grimshaw and Ross bayton: From New Trees Pinus sylvestris L. Trees and Shrubs. 31.7.2023. Viitattu 31.7.2023 (englanniksi).
  24. Metsätyypit virtuoosi.pkky.fi. Viitattu 2.7.2023.
  25. Kuiva kangasmetsä Vaasa. Viitattu 2.7.2023.
  26. Salo–Niemelä–Salo: ”Rouskut”, Suomen sieniopas, s. 20–21, 27. Helsinki: Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
  27. Salo–Niemelä–Salo: ”Rouskut”, Suomen sieniopas, s. 39, 45. Helsinki: Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
  28. Männikön kummajainen Suomen Luonto. Viitattu 1.7.2023.
  29. Punakärpässieni, Amanita muscaria - Sienet - LuontoPortti luontoportti.com. Viitattu 1.7.2023.
  30. Niemelä, Tuomo: Suomen käävät, s. 185. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.
  31. a b Männynkääpä Phellinus pini Luke: Metsäinfo. Arkistoitu 17.6.2023. Viitattu 17.7.2023.
  32. Grossmann, Klaus: Auxin herbicides: current status of mechanism and mode of action Wiley Online Library. 12.10.2009. Viitattu 17.7.2023 (englanniksi).
  33. M. V. Belousov, O. S. Mashkina, V. N. Popov: Cytogenetic response of Scots pine (Pinus sylvestris Linnaeus, 1753) (Pinaceae) to heavy metals National Library of Medicine. 2012; 6(1): 93–106. Viitattu 31.7.2023.
  34. Metsätalous kulkee päin mäntyä, sillä havupuissa kasvaa raha Unit. Viitattu 28.6.2023.
  35. Näetkö puun metsältä? Energiaviesti. Viitattu 28.6.2023.
  36. Metsän uudistaminen ja uudistushakkuut Metsäkeskus. Viitattu 28.6.2023.
  37. Mäki-Hakola, Maria: Perinteiselle tervalle on edelleen kysyntää (Metsäkeskuksen asiakaslehti) Metsään (metsaan-lehti.fi). 9.8.2022. Metsäkeskus. Viitattu 28.6.2023.
  38. Silvander, Lauri: Ovatko jauhot lopussa? Pettu on mainettaan paremman makuista Yle Uutiset. 10.6.2015. Viitattu 28.6.2023.
  39. Kähkönen, Sanna: Karu pettuleipä pelasti suomalaisia nälkäkuolemalta Yle Uutiset. 4.7.2013. Viitattu 14.8.2023.
  40. Metsänistutusta 4H-yrittäjänä 4H Akatemia. Viitattu 17.7.2023.
  41. Yrittäjien yleisimmät ammatit ukko.fi/Yrittäjyyskoulu. Viitattu 17.7.2023.
  42. Uitto ei ole enää taunopalojen hommaa (Arkistoitu – Internet Archive). Särmä-lehti 11.8.2011. Puutyöväen liitto
  43. Tanskanen, Jari: Metsäteollisuus kaivoi satoja vuosia vanhan kuljetustavan naftaliinista – tältä näyttää, kun 938 tukkinippua seilaa Saimaalla jonossa Yle Uutiset. 15.7.2022. Viitattu 14.8.2022.
  44. Vuokko, Seppo: Kuinka puiden pahkat syntyvät? Suomen Luonto. 7.9.2016. Viitattu 18.7.2023.
  45. Detria Oy: Männyn pihka Superyrtit/Hyvää vointia Lapin luonnosta. Viitattu 18.7.2023.
  46. Turunen, Katja: Pihka raaka-aineena Metsänemäntä. 12.6.2019. Viitattu 18.7.2023.
  47. Outi: Kuinka ekologinen on mäntysaippua eli mäntysuopa? (blogi) helecleaner.com. 13.5.2020. Viitattu 18.7.2023.
  48. Wilkman, Anna: Ethän käytä mäntysuopaa pihalla? Kasvinsuojelukouluttaja neuvoo paremmat keinot tuholaisten torjuntaan Meillä kotona. 28.4.2023. Viitattu 18.7.2023.
  49. S.-E. S. Bergelin et al.: ”Tall”, Nordisk familjebok, s. 767. 1952–1955 painos. Malmö: Förlagshuset Norden, 1959. (ruotsiksi)
  50. a b c (toim.) Nikkanen, Teijo & Velling, Pirkko: Metsäpuiden erikoismuodot – Koristepuita viherrakentamiseen, s. 45–48. Helsinki: Metsäkustannus Oy, 2011. ISBN 978-952-5694-81-9.
  51. a b Räty, Ella & Alanko, Pentti: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
  52. Ilmastonmuutos etenee mäntyihin – Alfred Kordelinin säätiö kordelin.fi. Viitattu 7.8.2023.
  53. Sandell, Markku: Sata vuotta sitten Suomen hirvikanta oli henkitoreissaan, kunnes sen pelastajaksi tuli metsänhoitaja Rosenbröijer Yle Uutiset. 31.1.2022. Viitattu 9.8.2023.
  54. Hirvieläimet www.vyl.fi. Viitattu 28.6.2023.
  55. Hirvelle maistuvat männyn taimet – erityisesti lehtipuun alla | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. Viitattu 7.8.2023.
  56. Heliövaara Kari., Mannerkoski Ilpo & Siitonen Juha.: Suomen sarvijäärät, s. 44. Helsinki: Tremex Press, 2004. ISBN 952-5274-03-9.
  57. Kirjanpainaja iskeytyy paremman puutteessa mäntyihin Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 29.6.2023.
  58. Kirvat metsainfo.luke.fi. Viitattu 2.7.2023.
  59. Männynniluri metsainfo.luke.fi. Viitattu 2.7.2023.
  60. Juutinen, Paavo ym.: Mäntymittarin aihettamaa metsätuhoa finna.fi/Lusto/Suomen Metsämuseo. 1959. Viitattu 21.7.2023.
  61. a b Kuitunen, Pekka & Kaljunen, Anne: Metsänomistaja, tunnista ainakin nämä metsän tuhohyönteiset (Metsäkeskuksen asiakaslehti) Metsään (metsaan-lehti.fi). 7.9.2021. Viitattu 28.6.2023.
  62. Bantock, Tristan & Botting, Joseph: (Aradidae) Aradus cinnamomeus) British Bugs. 2018. Viitattu 21.7.2023 (englanniksi).
  63. Sarvijaakko metsainfo.luke.fi. Viitattu 2.7.2023.
  64. Mesisienet metsainfo.luke.fi. Viitattu 1.7.2023.
  65. Männynneulasruoste metsainfo.luke.fi. Viitattu 1.7.2023.
  66. Männynversosyöpä (surmakkasieni) iski lannoitettuun rämemännikköön Koskensuolla Lellaisissa finna.fi. Viitattu 29.6.2023.
  67. Rantanen, Jocke: Karjalan mäntyyn….. Uusi Suomi. 24.3.2020. Viitattu 15.8.2023.
  68. Linnainen, Pekka: Honkain keskellä paistaa virolaisten maa. Hoi laari laa! Estofennia. 28.8.2023. Viitattu 30.8.2023.
  69. Mäntyniemi Tasavallan presidentin kanslia. 2023. Viitattu 15.8.2023.
  70. Karppi, Tiina & Marttinen, Vesa: Muinaisen linnan vallit ja jylhä "Edelfeltin mänty" Porvoon legendaarisella luontoalueella halutaan suojella ja nyt kaupunki ryhtyi toimeen Yle Uutiset. 21.8.2021. Viitattu 15.8.2023.
  71. Roššenja Darja. (ru:Рощеня Дарья: “Утро в сосновом лесу”, или как мишки стали знаменитыми. Дарья Рощеня об Иване Шишкине. (”Aamu mäntymetsässä”, eli miten otsoista tuli kuuluisia. Roššenja Darja (kirjoitus) Ivan Šiškinista.) Rubriikki ”Auktorit” ”R”. (ru:рубрика: Авторы » Р »): Loki Foma. Tekninen tuki Vidanov Digital. (ru:Журнал Фома. Техническая поддержка «Vidanov Digital». Viitattu 8.1.2018. (venäjäksi)
  72. Suomen kunnallisvaakunat. Suomen Kunnallisliitto, 1982. ISBN 951-773-085-3.

Kirjallisuutta

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa