Honkilahti

Suomen entinen kunta, nykyisin osa Euraa

Honkilahti (ruots. Honkilax) on Satakunnassa sijainnut entinen Suomen kunta. Se erotettiin Eurasta itsenäiseksi kunnaksi vuonna 1904 ja liitettiin jälleen Euraan 1970. Honkilahden naapurikunnat olivat Eura, Lappi, Hinnerjoki, Laitila, Karjala, Mynämäki, Yläne ja Säkylä. Kunnan asukasluku vuonna 1969 oli 1 548.

Honkilahti
Honkilax
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Eura

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°58′01.6″N, 022°06′51.3″E
Lääni Turun ja Porin lääni
Maakunta Satakunnan maakunta
Kuntanumero 100
Hallinnollinen keskus Koskenkylä
Perustettu 1904
– emäpitäjä Eura
Liitetty 1970
– liitoskunnat Eura
Hinnerjoki
Honkilahti
– syntynyt kunta Eura
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1969)
– maa 116,4 km²
Väkiluku 1 548  [2]
(31.12.1969)
väestötiheys 15,27 as./km²
Honkilahden koulu

Historia

muokkaa

Honkilahti muodostettiin vuonna 1657 Euraan kuuluvaksi rukoushuonekunnaksi ja se erosi Eurasta omaksi kunnakseen 1904. Kunta liitettiin 1970 takaisin Euraan. Honkilahdella on puukirkko, jonka on rakentanut Tuomas Ravonius vuonna 1759. Honkilahden eteläosissa sijaitsee Koskeljärvi ja kuntaan kuului myös useita kilometrejä Pyhäjärven rantaviivaa.

Vuonna 1960 valtaosalla kotitalouksista oli sähköt (94,36 %). Honkilahden väkiluku oli suurimmillaan vuonna 1957, jolloin asukkaita oli 1 887. Tuolloin väestötiheys oli 16,13 asukasta neliökilometriä kohden.

Honkilahden vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1951.[3]

Honkilahdelle asutettiin viime sotien jälkeen Räisälän siirtoväkeä.[4]

Tunnettuja honkilahtelaisia

muokkaa

Kylät

muokkaa

Auvainen, Haveri, Honkilahti (Kirkonkylä), Komoinen, Lellainen, Löyttylä, Mannila

Vuoden 1960 taajamarajauksen mukaan Honkilahden taajamat olivat kirkonkylä (284 asukasta) ja Mannila (293 asukasta). Kumpaakaan ei lasketa enää nykyään taajamaksi.[5]

Väestö

muokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Honkilahden väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1960.

Honkilahden väestönkehitys 1880–1960
Vuosi Asukkaita
1880
  
1 262
1890
  
1 455
1900
  
1 635
1910
  
1 665
1920
  
1 532
1930
  
1 596
1940
  
1 640
1950
  
1 890
1960
  
1 848
Lähde: Tilastokeskus.[6]

Lähteet

muokkaa
  • Suomenmaa 2 (toim. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela), WSOY 1968, Porvoo (ss. 94–98)

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1969 (PDF) (sivu 13) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 26.4.2016.
  2. Väestönmuutokset 1969 (PDF) (sivu 16) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria. Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 15.3.2019.
  3. Mitä-Missä-Milloin 1968, s. 136. Otava 1967, Helsinki.
  4. Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 129. Otava 1950, Helsinki.
  5. Yleinen väestölaskenta 1960: Taajamat ja niiden rajat, ym. (Suomen virallinen tilasto VI C:103) Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1965. Julkaisun verkkoversio (PDF).
  6. Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.