Mynämäki

kunta Varsinais-Suomen maakunnassa

Mynämäki (ruots. Virmo) on Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa. Kunnassa asuu 7 513 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 536,09 km², josta 2,50 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 14,45 asukasta/km².

Mynämäki
Virmo

vaakuna

sijainti

Antikkalan kylä Mynämäellä.
Antikkalan kylä Mynämäellä.
Sijainti 60°40′45″N, 021°59′20″E
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Turun seutukunta
Kuntanumero 503
Hallinnollinen keskus Mynämäen kirkonkylä
Perustettu 2007
Kuntaliitokset Karjala (1977)
Mietoinen (2007)
Pinta-ala ilman merialueita 522,32 km²
184:nneksi suurin 2022 
Kokonaispinta-ala 536,09 km²
209:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 519,82 km²
– sisävesi 2,50 km²
– meri 13,77 km²
Väkiluku 7 513
126:nneksi suurin 31.12.2023 [2]
väestötiheys 14,45 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 15,0 %
– 15–64-v. 57,9 %
– yli 64-v. 27,2 %
Äidinkieli 2022 [4]
suomenkielisiä 96,0 %
ruotsinkielisiä 0,9 %
– muut 3,1 %
Kunnallisvero 9,10 %
106:nneksi suurin 2024 [5]
Työttömyysaste 9,2 % (2016) [6]
Kunnanjohtaja Carita Maisila[7]
Kunnanvaltuusto 35 paikkaa
  2021–2025[8]
 • Kesk.
 • PS
 • Kok.
 • SDP
 • Vihr.
 • Vas.
 • KD

13
6
6
5
2
2
1
www.mynamaki.fi

Mynämäen naapurikunnat ovat Aura, Eura, Laitila, Masku, Naantali (meritse), Nousiainen, Pöytyä, Rusko, Taivassalo (meritse), Turku ja Vehmaa.

1. tammikuuta 1977 Mynämäki ja Karjalan kunta liittyivät yhteen yhteisellä päätöksellä. Mynämäki ja Mietoinen yhdistyivät vuoden 2007 alusta alkaen. Uuden kunnan nimeksi tuli Mynämäki ja vaakunaksi otettiin Mietoisten vaakuna. Mynämäen entisiä naapurikuntia ovat Karjalan ja Mietoisten lisäksi Turkuun vuonna 1973 liitetty Paattinen, Ruskoon vuonna 2009 liitetty Vahto ja Pöytyään samoin vuonna 2009 liitetty Yläne.

Mynämäen historiallinen ruotsinkielinen nimi on Virmo.[9]

Kylät muokkaa

 
Kartta Mynämäen kuntaliitoksista. Karjala liittyi Mynämäkeen 1977 ja Mietoinen 2007.

Mietoinen muokkaa

Entisen Mietoisten kunnan alueella sijaitsevat kylät[10]:

Aarlahti, Antikkala, Haijainen, Harainen, Heikkilä, Hietamäki, Hiippavuori, Hiivola, Hirmuinen, Hämäläinen, Kaivattula, Kaskinen, Katavainen, Karkoinen, Kaukurla, Kaulakko, Kauvainen, Kivivuori, Koivisto, Kumiruona, Kuneinen, Kurina, Kuuskorpi, Laukola, Lehtinen, Leinakkala, Mannuinen, Mietoinen, Nummi, Orkovakkinen, Palokylä, Pursila, Pyhe, Pyhäranta, Rantavakkinen, Raukkaa, Rauvola, Ravea, Runoinen, Ruonkallio, Saari, Soukko, Sukoinen, Sydänperä, Tavastila, Telkinmäki, Tervoinen, Tiirola, Tuokila, Uhlu, Valaskallio, Vähäkylä.

 
Mynämäen vanha vaakuna

Mynämäki muokkaa

Aakula, Asema, Haapainen, Haloila, Halso, Huoli, Hurula, Ihalainen, Jutila, Juva, Kalela, Karhula, Karjakoski, Kasurla, Kattelus, Keijainen, Kintikkala, Kivikylä, Kivistönmäki, Korvensuu, Kukola, Kälälä, Laavainen, Lankkinen, Lemmettylä, Lepistö, Liuskallio, Majalainen, Maunula, Mielismäki, Munnuinen, Munttinen, Mustila, Myllykylä, Mäenkylä, Nakkila, Neuvoinen, Nihattula, Nihdeinen, Nukkila, Nuuskala, Pahikkala, Palolainen, Parsila, Pellilä, Perpoinen, Pursinen, Rahkola, Raimela, Ruotsinmäki, Ruutila, Seppälä, Sunila, Suorsala, Tammisto, Tapaninen, Tarvainen, Tiuvainen, Tursunperä, Vallainen, Vihtamäki, Värräinen

Lepistön kartta [11] vuodelta 1687 maanmittari Olof Mörtin tekemä.

Karjala muokkaa

Entisen Karjalan kunnan alueella sijaitsevat kylät:

Haankylä, Haanperä, Kalela, Karjala, Karppinen, Ketelinen, Laajoki, Lemmi, Sairinen, Salavainen, Suojoki, Suutila, Tallola, Vehmalainen, Vuoloinen

 
Mynämäen kirkko

Väestönkehitys muokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Mynämäen väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
7 359
1985
  
7 436
1990
  
7 667
1995
  
7 871
2000
  
7 870
2005
  
8 058
2010
  
8 041
2015
  
7 859
2020
  
7 653
Lähde: Tilastokeskus.[12]

Taajamat muokkaa

Vuoden 2017 lopussa Mynämäessä oli 7 838 asukasta, joista 5 079 asui taajamissa, 2 667 haja-asutusalueilla ja 92:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Mynämäen taajama-aste on 65,6 %.[13] Mynämäen taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken[14]:

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Mynämäen kirkonkylä 4 199
2 Mietoinen (Mietoisten kirkonkylä) 568
3 Pyhe 312

Kunnan keskustaajama on lihavoitu.

Koulut muokkaa

Mynämäen suurin koulu on Laurin koulu, joka sijaitsee Mynämäen keskustassa. Opetusta on luokille 1–9. Koulussa on noin 650 oppilasta ja 50 opetushenkilöä. Laurin koulussa voi oppia kuutta eri kieltä; pakollisina englantia ja ruotsia, valinnaisina espanjaa, ranskaa, saksaa, venäjää ja italiaa. Kunta osallistuu valtakunnalliseen vieraiden kielten opetuksen kehittämishankkeeseen Kielitivoliin. Laurin koulu koordinoi hanketta kunnassa. Lisäksi koululla on kerhotoimintaa, esimerkiksi bändejä. Kunnan muut koulut ovat Aseman, Karjalan, Pyhän, sekä Tavastilan koulu. Kunta tarjoaa myös toisen asteen opetusta Mynämäen lukiossa ja Mynämäen Käsi- ja taideteollisuusopistossa.

Nähtävyyksiä ja museoita muokkaa

Kunnan alueella on useita pienimuotoisia nähtävyyksiä. Kenties huomattavimmat niistä ovat kunnan kolme kirkkoa. Keskustaajamassa sijaitsevat Mynämäen kirkko ja Mietoisten kirkko ovat keskiajalla rakennettuja kivikirkkoja, Karjalan puukirkko on puolestaan 1800-luvulta. Kunnassa on myös useita pieniä museoita. Karjalan kotiseutumuseo sijaitsee Karjalankyläntien varrella, Laajoella sijaitsee kylämuseo Vihtorin tupa ja Mietoisten keskustassa sijaitsee Maunu II Tavastin kotitilalle perustettu Tavastilan kotiseutumuseo.[15]

Yksi tärkeimmistä museo- ja kulttuuriympäristöalueista kunnassa on rakennussuojelulain nojalla suojeltu kulttuurihistoriallisesti arvokas Korvensuun voimalaitosalue ja Korvensuun voimalaitos- ja konepajamuseo, joka sijaitsee Laajoen ja Suuren Postitien yhtymäkohdassa. Alueen rakennuksiin kuuluu vanha vesivoimalaitosrakennus ja sen kanavarakenteet sekä useita muita rakennuksia, kuten konepaja, maalariverstas, asuinrakennus, kellari sekä talli ja puuvaja. Lounais-Suomen Sähkö Oy hankki 1900-luvun alussa perustetun tehdasalueen omistukseensa vuonna 1937, jonka jälkeen yhtiön uusima vesivoimalaitos oli käytössä vuoteen 1993. Aluetta ovat sen jälkeen kehittäneet museona kunta, kotiseutuyhdistys, maakuntamuseo ja yksityishenkilöt.[16][17] Konepajan tiloissa toimivassa museossa on muun muassa näytteillä tehtailija Frans Lindströmin rakennuttama ensimmäinen Suomessa valmistettu auto mallia Korvensuu 1913. Se valmistettiin Korvensuun konepajalla vuonna 1913.[18]

Mynämäen arvokkain luonnonnähtävyys on Kurjenrahkan kansallispuisto. Mynämäki on yksi niistä seitsemästä kunnasta, jonka raja kulkee kansallispuistossa sijaitsevan Kuhankuonon eli seitsemän kunnan rajapyykin kautta. Kuhankuono on Mynämäen itäisin piste.

Uskonnolliset yhteisöt muokkaa

 
Mietoisten kirkko

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Mynämäessä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat[19]:

Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä vaikuttaa paikkakunnalla ainakin evankelisuus[20]. Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Mynämäen alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[21]

Entiset seurakunnat muokkaa

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Mynämäen kunnan nykyisellä alueella[19]:

Urheiluseuroja muokkaa

Mynämäkeläisiä merkkihenkilöitä muokkaa

  • Maunu II Tavast (1370-luvun alku – 1452), Suomen kuuluisin keskiaikainen piispa.

Magnus II Tavast tai Magnus Olai (Maunu Olavinpoika) toimi Suomen piispana 1412–1450. Hän oli Suomen keskiajan huomattavin katolinen piispa, ja hän toimi kirkon johtotehtävien lisäksi myös politiikassa, mm. kuningas Eerik Pommerilaisen kanslerina. Hänet on haudattu Turun tuomiokirkkoon.[22] Maunu II Tavastin syntymäkoti, Tavastilan kotiseutumuseo, sijaitsee keskiaikaisen Alasjoen kartanon mailla Mynämäessä.

  • Daniel Juslenius (1676–1752), fennofiilien eli 1700-luvun suomalaisuuden tutkijoiden ja kansallistunnon herättäjien johtohahmo.

Juslenius toimi Turun akatemian heprean ja kreikan sekä teologian professorina. Hän ylisti Suomea ja sen ikivanhaa sivistystä väitöskirjassaan Aboa vetus et nova (Vanha ja uusi Turku).[23] Juslenius valittiin vuonna 1734 Porvoon piispaksi ja vuonna 1744 Skaran piispaksi. Hänen tunnetuin teoksensa on suomi–ruotsi–latina-sanakirja, jonka 16 000 sanaa on järjestetty pääkielen, suomen mukaan.

Lizelius toimitti ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden Suomenkieliset Tieto-Sanomat vuonna 1776 (näytenumero oli ilmestynyt jo syyskuussa 1775). Lizelius myös käänsi ja toimitti Raamatusta uudistetun version, jossa kieliasua, oikeinkirjoitusta ja käännösvirheitä oli korjattu. Se ilmestyi 1758. Lizeliuksen uudistama toinen laitos ilmestyi 1776 ja tämä Lizeliuksen Raamattu levisi kaikkialle Suomeen ja säilyi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkoraamattuna yli 150 vuotta – aina siihen asti kunnes kirkolliskokous hyväksyi uudet käännökset vuosina 1933 (Vanha testamentti) ja 1938 (Uusi testamentti) (joita nykyään kutsutaan Vanhaksi kirkkoraamatuksi). Monet herätysliikkeet käyttävät kuitenkin yhä edelleen Lizeliuksen käännöstä, koska heidän mielestään myöhemmät käännösversiot eivät ole alkutekstin mukaisia.

  • Johan Gadolin (1760–1852), suomalainen kemisti, fyysikko ja mineralogi, jota pidetään Suomen kemiantutkimuksen isänä.

Gadolin löysi vuonna 1794 uuden alkuaineen, yttriumin (Y), minkä seurauksena löytyi kokonainen uusi alkuaineryhmä, harvinaiset maametallit eli lantanoidit.[24] Gadolinin tutkima mineraali nimettiin gadoliniitiksi vuonna 1800. Hänen mukaansa nimettiin myös vuonna 1880 löydetty alkuaine gadolinium (Gd).[25]

  • Eemil Arvi Saarimaa (vuoteen 1905 Emil Arvid Söderholm) (1888–1966), kielitieteilijä, suomen kielen opettaja, kielenhuollon asiantuntija sekä Aleksis Kiven teosten tekstikriittinen toimittaja.

Saarimaalle myönnettiin professorin arvo 1950. E. A. Saarimaa kirjoitti oppikirjan Kielenopas sekä muita kielenhuollon oppaita ja suomen kielen ja kirjallisuuden oppikirjoja.[26]

Lindström rakensi ensimmäisen Suomessa valmistetun auton, Korvensuu 1913:n.

Junnila perusti Jukon, josta tuli merkittävä maatalouskoneiden kehittäjä, valmistaja ja viennin uranuurtaja Suomessa.[27]

Kyrölä rakensi 1940-luvun lopulla kansakoulupohjalta omatekoisen lentokoneen.

Sukari on suomalainen liikemies ja julkisuuden henkilö, joka on perustanut ja omistaa suurimman osan muun muassa Ideaparkista ja Maskun Kalustetalosta.

Ruokakulttuuri muokkaa

Mynämäen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla poffe eli vohveli sekä lehmän- tai kutunmaidosta tehtävä laurinjuusto, joka kuivatetaan kunnes sitä voi leikata saksilla esimerkiksi piimävelliin. Se voidaan myös savustaa suopursun avulla.[28]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. a b Väkiluku kasvoi eniten Uudellamaalla vuonna 2023 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Väestörakenne 26.5.2022. Tilastokeskus. Viitattu 12.9.2023.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. Työllisyyskatsaukset - Varsinais-Suomi Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
  7. Ojanen, Soila: Marttilan kunnanjohtaja Carita Maisila Mynämäen johtoon Yle Uutiset. 23.1.2023. Viitattu 6.8.2023.
  8. Kuntavaalit 2021, Mynämäki Oikeusministeriö. Viitattu 18.11.2021.
  9. Suomen ruotsinkieliset kuntien nimet Kotus. Arkistoitu 28.1.2013. Viitattu 22.9.2012.
  10. Kauko-Vainio Sinikka: Mietoisten kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Turun maakuntamuseo ja Varsinais-Suomen liitto, 1993. ISBN 951-9125-96-5.
  11. Astia-verkkopalvelu astia.narc.fi. Viitattu 11.4.2021.
  12. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 18.1.2018.
  13. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  14. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  15. Museot ja Teatterit 27.3.2007. Mynämäen kunta. Arkistoitu 10.10.2007. Viitattu 18.10.2007.
  16. Elina Malkamäki: Korvensuun voimalaitosalue suojellaan. Turun Sanomat, 18.10.2007, s. 7. Artikkelin verkkoversio. [vanhentunut linkki]
  17. Jukka Uotila: Korvensuu suojellaan rakennussuojelulailla. Vakka-Suomen Sanomat, 17.10.2007. Artikkelin verkkoversio. [vanhentunut linkki]
  18. Anna Kuusela: Autovaari Korvensuu syntyi Mynämäellä. Turun Sanomat, 12.8.2001. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  20. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 8.10.2011. Viitattu 7.11.2011.
  21. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/turun-ortodoksinen-seurakunta
  22. http://www.arkkihiippakunta.fi/turun-tuomiokapituli/turun-piispat/katolisuuden-aika/maunu-ii-tavast-magnus-olavi/ (Arkistoitu – Internet Archive) Turun arkkihiippakunta. Viitattu 20.11.2017.
  23. http://www.helsinki.fi/museologia/arppeanumin_ikkunat/ylioppilaselamaa/juslenius.html Ylioppilaan elämää, Helsingin yliopisto. Viitattu 20.11.2017.
  24. http://www.helsinki.fi/yliopistonhistoria/oivallukset/2_oivallus.htm Oivallus 02/05. Helsingin yliopisto. Viitattu 20.11.2017.
  25. http://kemianhistoria.luma.fi/johan-gadolin/ Suomen kemian historia. Helsingin yliopiston tiedekasvatuskeskus. Viitattu 20.11.2017.
  26. http://www.hiidenkivi-lehti.fi/Digipaper/OldNews.aspx?id=967 (Arkistoitu – Internet Archive) Hiidenkivi 2/2009. Viitattu 20.11.2017.
  27. Biografia-sampo: Lauri Junnila Viitattu 28.10.2021.
  28. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 26. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mynämäki.