Antti Lizelius

Antti Lizelius (12. lokakuuta 1708 Tyrvää15. lokakuuta 1795 Mynämäki) oli suomalainen pappi ja kirjallisuusmies, joka vaikutti myös suomen kirjakielen kehitykseen. Hän toimi Mynämäen kirkkoherrana vuodesta 1769. Hän oli ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden, Suomenkielisten Tieto-Sanomien, julkaisija lehden ilmestyessä vuosina 17751776 sekä kahden raamatunpainoksen kielentarkastaja. Lizeliuksen tarkastama Raamattu (Biblia) oli Suomen kirkossa käytössä 1930-luvulle asti ja eräät herätysliikkeet käyttävät niitä edelleen. Lizelius otti ortografiassa käyttöön c:n sijasta k:n.[1] Kun Lizeliuksen syntymästä tuli 12. lokakuuta 2008 kuluneeksi 300 vuotta, julkaistiin Mynämäellä hänelle omistettu muistomerkki, jonka on suunnitellut kuvanveistäjä Jarkko Roth.[3]

Antti Simonpoika Lizelius
Lizeliuksen syntymän 250-vuotismuistokivi Pöytyällä vanhan kirkkomaan aidan kupeessa
Lizeliuksen syntymän 250-vuotismuistokivi Pöytyällä vanhan kirkkomaan aidan kupeessa
Henkilötiedot
Syntynyt12. lokakuuta 1708
Tyrvää, Suomi
Kuollut15. lokakuuta 1795 (87 vuotta)
Mynämäki
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti Pappi
Siviilisääty Naimisissa
  • Katarina Salinius
    (vih. 1739; k. 1759)
  • Hedvig Gadolin
    (vih. 1760 k. 1802)
    [1]
Vanhemmat Simo Heikinpoika, Kaisa Kristerintytär[2]

VirkauraMuokkaa

Tyrvään pitäjän Vehmaan kylässä 12. lokakuuta 1708 syntyi Villin taloon Simo Heikinpojan ja Kaisa Erkintyttären seitsemänneksi lapseksi Anders Simonpoika. Lapsuutta varjostivat isonvihan miehityskaudet. Opintielle ei talonpoikaisesta suvusta ennen Andersia ollut lähtenyt kuin hänen setänsä Karkun kappalainen Barthold Lizelius, jolta Anders omaksui sukunimensä. Vuonna 1725 opintiensä Turun katedraalikoulussa aloittaneen Andersin koulumenestys jatkui 1731 Turun akatemiassa. Lizeliuksen lahjakkuudesta kertoo se, että hän nautti useana vuonna akatemian stipendiä, joka oli tarkoitettu nimenomaan parhaille opiskelijoille.[4]

Opiskeluaikanaan Lizelius loi tärkeitä suhteita aikansa vaikuttajiin. 1733–1736 hän toimi Huittisten kirkkoherran Nils Idmanin perheessä kotiopettajana. Lizelius promovoitiin maisteriksi 1735 eli samaan aikaan kuin kuuluisat aikalaisensa Kaarle Fredrik Mennander ja Andreas Kraftman. Papiksi hänet vihittiin kaksi vuotta myöhemmin, jolloin hän pääsi myös Turun katedraalikoulun kollegan virkaan, missä hän toimi seuraavat kaksi vuotta.

Papiksi pääseminen ei ollut talonpoikaissyntyiselle helppoa ja etenkään ylempiin virkoihin. Lizeliuksen lahjakkuus ja virkavuodet opettajana katsottiin luultavasti eduksi, kun hän sai Pöytyän kirkkoherran viran.

Vuodesta 1739 Lizelius hoiti Pöytyän seurakuntaa virkaatekevänä ja 8. heinäkuuta 1741 alkaen vakinaisena kirkkoherrana. Hän ehti paimentaa laumaansa täysipäiväisesti aina vuoteen 1757 asti, jolloin hän joutui hoitamaan virkaatekevänä Mynämäen rovastikunnan lääninrovastin virkaa, mihin hänet nimitettiin vakinaiseksi 13. joulukuuta 1758. Hallintotyössään hän alkoi vuonna 1756 ensimmäisenä Suomessa laatia pitäjänkokousten pöytäkirjat suomeksi, ensin Pöytyällä ja sitten Mynämäellä.[5]

Lizeliuksen ura eteni, ja hän muutti Pöytyältä Mynämäelle 1761, kun kuningas oli 19. huhtikuuta 1760 nimittänyt hänet Mynämäen kirkkoherraksi. Lizeliuksen siteet Pöytyään eivät kuitenkaan katkenneet, sillä hän vieraili vanhassa kotiseurakunnassaan useasti lääninrovastin ominaisuudessa pitämässä tarkastuksia.

Suomen kirjakielen kehittäjänäMuokkaa

Lizeliuksen kotipitäjän Tyrvään murteessa ei esiintynyt monissa muissa suomen murteissa esiintyvää loppuvokaalien katoa eikä lounaismurteille ominaista pitkien, muualla kuin ensitavussa sijaitsevien vokaalien lyhenemistä. Lizelius hylkäsi nämä piirteet teksteissään, mikä oli poikkeuksellista tuohon aikaan. 1800-luvulla ne katosivat suomen kirjakielestä lähes kokonaan.[6]

Turussa alkoi vuonna 1771 ilmestyä Suomen ensimmäinen sanomalehti, Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo. Lizelius sai ilmeisesti siitä herätteen suomenkielisen sanomalehden julkaisemiseen. Niinpä hän perusti vuonna 1775 Suomenkieliset Tieto-Sanomat-nimisen lehden, jonka ilmestyminen tosin jatkui vain seuraavaan vuoteen saakka. Se kuitenkin osoitti suomen kielen käyttömahdollisuudet tälläkin alalla.[5]

Lizeliuksen toiminta liittyy aatteellisesti 1700-luvun valistusaatteeseen. Hän pyrki toiminassan edistämään taloutta ja valistamaan väestöä. Hän toimi tehokkaasti myös vaivaisolojen kohentamiseksi samalla kun huolehti myös seurakunnan asioista ja oman pappilansa esikuvallisesta toiminnasta.[5]

LähteetMuokkaa

  • Pirinen, Kauko: Antti Lizelius kirkonmiehenä. Aate ja yhteiskunta, 1978, s. 109–128. Helsinki: Otava. (suomeksi)
  • Poppius, Liisa (toim.): Litzelius, Lizelius, Litzell. Erip.: Suomen sukututkimusseuran julkaisu. 16 ; Uusi sukukirja, 1.. Suomen sukututkimusseura, 1943. (suomeksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b Mynämäen kunta: Rovasti Antti Lizelius 1708 - 1795 Mynämäen kunta. Viitattu 18.11.2017.
  2. Pöytyän kunta: Anders (Antti Simonpoika) Lizelius Pöytyän kunta. Viitattu 18.11.2017.
  3. Antti Lizelius sai muistomerkin Mynämäkeen (Internet Archivessa) 12.10.2008. Sanomalehtien Liitto. Viitattu 17. huhtikuuta 2011.
  4. Pirinen 1978
  5. a b c ”Lizelius, Antti”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 3790–3791. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9.
  6. Kiuru, Silva: Antti Lizelius ja jälkitavujen pitkät vokaalit. Virittäjä, 1992, 96. vsk, s. 165–184. ISSN 0042-6806. (suomeksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa