Huittinen
Huittinen (ruots. Vittis) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kaupunki kuuluu Porin seutukuntaan. Kaupungissa asuu 9 912 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 539,56 km2, josta 6,95 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 18,61 asukasta/km2. Huittisten naapurikunnat ovat Kokemäki, Loimaa, Punkalaidun, Sastamala ja Säkylä.
| Huittinen Vittis |
|
|---|---|
 |
 |
|
sijainti |
|
 Huittisten keskustaa kesäkuussa 2020. |
|
| Sijainti | |
| Maakunta | Satakunnan maakunta |
| Seutukunta | Porin seutukunta |
| Kuntanumero | 102 |
| Hallinnollinen keskus | Lauttakylä |
| Perustettu | 1865 |
| – kauppalaksi | 1972 |
| – kaupungiksi | 1977 |
| Kuntaliitokset | Vampula (2009) |
| Kokonaispinta-ala |
539,56 km² 207:nneksi suurin 2021 [1] |
| – maa | 532,61 km² |
| – sisävesi | 6,95 km² |
| Väkiluku |
9 912 100:nneksi suurin 30.6.2021 [2] |
| – väestötiheys | 18,61 as./km² (30.6.2021) |
| Ikäjakauma | 2020 [3] |
| – 0–14-v. | 14,3 % |
| – 15–64-v. | 56,3 % |
| – yli 64-v. | 29,4 % |
| Äidinkieli | 2020 [4] |
| – suomenkielisiä | 95,8 % |
| – ruotsinkielisiä | 0,2 % |
| – muut | 4,0 % |
| Kunnallisvero |
21,00 % 157:nneksi suurin 2021 [5] |
| Työttömyysaste | 6,3 % (2018) [6] |
| Kaupunginjohtaja | Jyrki Peltomaa |
| Kaupunginvaltuusto | 27 paikkaa |
| 2017–2021[7] • Kesk. • Kok. • SDP • Ps. • Vas. • Vihr. |
9 6 4 4 3 1 |
| www.huittinen.fi | |
Huittisista erotettiin vuonna 1892 omaksi kunnakseen Kauvatsa, joka liitettiin osaksi naapurikunta Kokemäkeä vuonna 1969, sekä vuonna 1919 Keikyä, joka yhdistettiin Kiikan kanssa Äetsän kunnaksi vuonna 1981. Myös Vampula on ennen ollut osa Huittista, johon se liitettiin uudelleen vuoden 2009 alusta. Näiden lisäksi Huittisten entisiä naapurikuntia ovat Loimaaseen vuonna 2009 liitetty Alastaro ja Säkylään vuonna 2016 liitetty Köyliö. Huittisista tuli kauppala vuoden 1972 alussa, ja kauppaloiden lakkauttamisen yhteydessä kaupunki vuonna 1977. Huittisten vaakunan on suunnitellut Erkki Honkanen, ja se on vahvistettu vuonna 1953.[8]
MaantiedeMuokkaa
Huittisten suurin vesistö on Kokemäenjoki, joka virtaa aluksi lounaaseen, mutta kääntyy kunnan alueella luoteeseen kohti Poria. Siihen yhtyvät tärkein sivujoki Loimijoki sekä pienemmät Punkalaitumenjoki ja Sammunjoki. Järviä ei Huittisten alueella enää ole, mutta sen sijaan luoteisosassa on laajoja soita. Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston eteläpää ulottuu Huittisten puolelle ja puiston opastuskeskus on entisellä Karhiniemen koululla.
Pinnanmuodoiltaan Huittinen on enimmäkseen tasaista ja alavimmat alueet sijaitsevat jokien varsilla kaupungin keskiosassa. Kallioperä, joka on Huittisissa enimmäkseen granodioriittia, ei ole näkyvissä kaupungin alueella juuri missään. Korkeimmat, yli 100 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuvat mäet sijaitsevat etelässä Vampulan suunnalla. Tunnettuja näköalapaikkoja ovat Ripovuori, Kännönvuori ja Korkeakallio. Huittisten halki kulkee harjujakso, joka tulee luoteesta Kokemäen puolelta ja jatkuu Huhtamon kautta Punkalaitumen puolelle.[9]
HistoriaaMuokkaa
Huittisten Palojoelta löydettiin vuonna 1904 yksi Suomen kuuluisimmista muinaisesineistä, kivikaudelta peräisin oleva Huittisten hirvenpää. Se on nykyään Kansallismuseossa. Esinelöytöjen lisäksi on kampakeraaminen asuinpaikka Korkeakoskella ja nuorempi hautapaikka Sammun kylässä sekä joitakin kalmistoja. Tutkijat ovat päätelleet Huittisten saaneen ensimmäiset asukkaansa pääosin luoteesta, Kokemäenjoen alajuoksun suunnalta.[9]
Huittinen mainitaan kirkkopitäjänä vuonna 1414. Huittisten harmaakivikirkko on rakennettu 1400-luvun lopulla. Kirkko paloi vuonna 1783 ja korjauksen yhteydessä siihen lisättiin korkea torni. Tasaisessa maastossa torni näkyy kauas ympäristöön. Ennen kivikirkkoa Huittisissa on ollut puukirkko, mahdollisesti kaksikin.[9]
Suur-Huittisten alueella oli 1500-luvun alussa 300 maataloa, mutta saman vuosisadan lopulla autioituneita taloja oli toistasataa. Suurina nälkävuosina 1696–1697 kerrotaan yli 800 pitäjän asukkaan menehtyneen. Tilastotieteilijä Ulrik Rudenschöld antoi matkakuvauksessaan vuosilta 1738–1741 varsin myönteisen kuvan Huittisten maataloudesta ja ehdotti Kokemäenjoen kanavoimista sekä kaupungin perustamista Karhiniemen kylään. Kokemäenjokea perattiin 1700-luvun lopulla tulvavahinkojen estämiseksi.[9]
Juuselan tilaa Nanhian kylässä on pidetty Juslenius-suvun kotipaikkana. Suvun tunnetuin jäsen oli piispa Daniel Juslenius. Samasta talosta oli kotoisin myös taloudellisista ja tieteellisistä harrastuksistaan tunnettu kirkkoherra Nils Idman vanhempi. Arkkipiispa Erkki Kailan isä Jonatan Johansson toimi Huittisten pitäjänapulaisena 1860-luvulla.[9]
Huittisten keskustaajama Lauttakylä muodostui Lounais-Suomen tärkeimmäksi maaliikenteen solmukohdaksi jo kauan ennen autojen aikakautta. Rautatiet olivat kaukana eivätkä vesireitit olleet kulkukelpoisia pitkillä matkoilla. Tosin Lauttakylästä liikennöi matkustajalaiva Kokemäenjokea myöten Tampere–Pori-radan Kyttälän rautatieasemalle heti radan valmistumisesta alkaen 1930-luvulle saakka. Lauttakylä syntyi vanhojen Helsinki–Pori- ja Turku–Tampere-maanteiden risteykseen, jossa Loimijoki ylitettiin lautalla. Linja-autoliikenne Lauttakylästä kaikkiin suuntiin alkoi jo 1920-luvun alkuvuosina.[10]
Huittisiin asutettiin viime sotien jälkeen Pyhäjärven (Vpl) ja Sakkolan siirtoväkeä.[11]
TalousMuokkaa
Työllistävin toimiala on elintarvikkeiden jatkojalostus. Kaupungissa toimii myös merkittäviä kone-, rakennus- ja laukkualan yrityksiä ja lukuisa joukko muuta pienteollisuutta. Huittislainen maataloustuotanto on painottunut kasvintuotannon osalta voimakkaasti erikoiskasvien tuotantoon. Vastaavasti kotieläintuotannossa painopiste on sian- ja broilerintuotannossa. Huittisten sikojen kappalemäärä on kansallisestikin merkittävä; se on Suomen suurin.
Vuonna 2001 konkurssiin ajautunut tunnettu elintarvikeyhtiö Huittisten Lihapojat oli aikoinaan yksi kaupungin suurimpia työnantajia. Yhtiö työllisti tuolloin noin 200 henkilöä.
Jokisivun kultakaivos sijaitsee Huittisissa. Polar Mining aloitti esiintymän louhimisen vuonna 2009[12].
LiikenneMuokkaa
Huittinen tunnetaan myös vilkkaana henkilö- ja tavaraliikenteen sekä autokaupan keskuksena. Liikenteellisesti se sijaitsee Turun, Tampereen ja Porin kaupunkien muodostaman kolmion keskellä. Keskustan tuntumassa on Helsingistä Poriin johtavan valtatie 2:n ja Raumalta Kouvolaan johtavan valtatie 12:n risteys. Samassa paikassa on myös Auraan johtavan kantatie 41:n päätepiste. Teiden risteys tuli valmistuttuaan 1960-luvulla nopeasti tunnetuksi useista liikenneonnettomuuksista ja se muutettiin eritasoliittymäksi jo vuonna 1967. Aikanaan Huittinen oli myös Toijalaan vieneen kantatie 57:n toinen päätepiste; nykyisin pääosa tästä tiestä on Urjalaan, Punkalaitumen kautta kulkeva, Taikayöntieksi kutsuttu seututie 230.
Sijaintinsa ansiosta Huittinen on erittäin vilkas linja-autoliikenteen solmukohta. Päivittäin sieltä lähtee useita pikavuoroja Helsingin, Turun, Rauman, Porin ja Tampereen suuntiin. Nykyinen linja-autoasema on valmistunut vuonna 1965. Ennen Huittisten muuttumista kauppalaksi (1972) Lauttakylän Auto oli Suomen suurin maalaiskunnasta käsin linja-autoliikennettä harjoittanut yritys ja Huittisten linja-autoasema Suomen vilkkain maaseudun linja-autoasema.[13] Linja-autoliikenteen hiljennyttyä myös Huittisten linja-autoasema on 2000-luvulla hiljentynyt, eivätkä kaikki suurempien kaupunkien väliset pikavuorot enää edes käy kaupungin keskustassa.[14]
Huittisissa ei ole rautatieasemaa, mutta kunnan alueella – Kuukinmaantien pohjoispäädyssä – kulkee noin sadan metrin pätkä Tampere–Pori-junarataa. Lähimmät rautatieasemat ovat Kokemäellä ja Sastamalassa.[15]
VäestönkehitysMuokkaa
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
TaajamatMuokkaa
Vuoden 2017 lopussa Huittisissa oli 10 207 asukasta, joista 7 109 asui taajamissa, 2 993 haja-asutusalueilla ja 105:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Huittisten taajama-aste on 70,4 %.[17] Huittisten taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[18]
| # | Taajama | Väkiluku (31.12.2017) |
|---|---|---|
| 1 | Lauttakylä | 6 641 |
| 2 | Vampulan kirkonkylä | 468 |
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.
SeurakunnatMuokkaa
Vuoden 2018 aluejaon mukaan Huittisissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[19]
- Huittisten seurakunta
- Vampulan kappeliseurakunta
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Huittisten alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[20]
Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Huittisissa toimii Huittisten kotikirkko[21]
KylätMuokkaa
Huittisten keskustaajama on Lauttakylä. Se on talousalueensa ja työssäkäyntialueensa kaupallinen keskus.
|
|
|
Huittisen kyliä ovat myös
Etäisyyksiä HuittisistaMuokkaa
Forssa 65 km
Helsinki 180 km
Hämeenlinna 119 km
Loimaa 52 km
Pori 62 km
Rauma 67 km
Tampere 77 km
Turku 90 km
Uusikaupunki 89 km
Tunnettuja huittislaisiaMuokkaa
|
|
UrheiluMuokkaa
LP-Vampula Huittinen pelaa naisten lentopallon pääsarjassa. Kotiottelunsa LP-Vampula pelaa Tahto Areenalla.
Yleisen sarjan Suomen mestaruuksia lujalaisista ovat yleisurheilussa voittaneet Jouko Uola, Kari-Pekka Lax, Seppo Haavisto, Seppo Peltola, Ringa Ropo, Antti Rintakoski, Petteri Lax.
Vapaa-ottelussa suomenmestaruuden on voittanut Tommi Haavisto.
Suunnistuksessa yleisen sarjan Suomen mestaruuksia on voittanut Pirjo Mattila, joka on menestynyt myös hiihtosuunnistuksessa ja ampumahiihdossa (MM-kisoissa neljäs).
Hiihdossa Lujalle toi 2007 ensimmäisen Suomen mestaruuden Jenni Höylänen nuorten sarjassa.
Suomen mestaruuksiin yltivät aikanaan myös painon- ja voimanostajat sekä juniorilentopalloilijat.
Voimanostaja Timo Hokkanen voitti 2012 penkkipunnerruksen Euroopan mestaruuden. 2016 ja 2017 Hokkanen voitti klassisen penkkipunnerruksen MM-kultaa.
Salibandyssa SBS Rupun naisjoukkue sijoittui parhaimmillaan kaudella 2006–2007 naisten salibandyliigan neljänneksi. Joukkueen silloinen valmentaja, Matti Kaipio, nousi myöhemmin naisten salibandymaajoukkueen päävalmentajaksi.
Lentopalloilijat Matti ja Mikko Oivanen ovat myös Huittisista. Lauttakylän Lujan edustusjoukkue jääkiekossa pelaa II-divisioonassa.
MediaMuokkaa
Huittisten seudulla ilmestyy vuonna 1913 perustettu Lauttakylä-lehti.
RuokakulttuuriMuokkaa
Huittisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla suolavesiliha ja saltti eli rosolli.[22]
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- Suomenmaa 2 (toim. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela), WSOY 1968, Porvoo (ss. 103–108)
ViitteetMuokkaa
- ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2021M01*-2021M06* 30.6.2021. Tilastokeskus. Viitattu 4.8.2021.
- ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2021 1.12.2020. Verohallinto. Viitattu 21.3.2021.
- ↑ Työllisyyskatsaus 31.5.2018. ELY-keskus. Viitattu 26.6.2018.
- ↑ Kuntavaalit 2017, Huittinen Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 158. Otava 1979, Helsinki.
- ↑ a b c d e Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 2: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 103–108. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1968.
- ↑ Kirsti Lehtomäki (toim.): Linjakasta menoa: Mobilia-vuosikirja 2018, s. 55. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2018. ISBN 978-952-67739-8-8.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 129. Otava 1950, Helsinki.
- ↑ Dragon Mining: Jokisivu Gold Mine
- ↑ Mikola, Tapani: Lauttakylän Auto Oy 1934–1984, s. 127. Satakunnan Kirjateollisuus 1984, Pori.
- ↑ Lehtomäki (toim.), 2018, s. 56.
- ↑ https://www.youtube.com/watch?v=cMbmwlLYYhA
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 16.1.2018.
- ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 2.12.2018.
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 2.12.2018.
- ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
- ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/turun-ortodoksinen-seurakunta
- ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Viitattu 6.9.2021.
- ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 35. Helsinki: Patakolmonen Ky.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Huittinen Wikimedia Commonsissa
