Wikipedia

Perinneruoka

paikalle tai kulttuurille tunnusomainen ruokalaji, jota on valmistettu sukupolvien ajan

Perinneruoka on ruokaa, jonka sisältöön, valmistamiseen, tarjoiluun ja syömiseen liittyvä tieto, tapa ja osaaminen on siirtynyt sukupolvelta toiselle.[1]

Perinteinen bulgarialainen joulupöytä.

Perinneruoat ovat tärkeä osa monien juhlapyhien, esimerkiksi joulun ja pääsiäisen viettoa. Ruoan merkitys juhlassa oli entisaikaan erityisen suuri, koska ravintoa ei aina ollut riittävästi.[2] Perinneruokiin kuuluu paitsi pääruokia, myös alkuruokia. Ranskassa perinteisiä alkupaloja ovat siansyltty, hyvin maustettu kieli ja kieltä ja poskilihaa sisältävä salaatti.[3] Espanjassa tyypillisiä alkupaloja ovat tapakset ja Italiassa antipastot. Balkanin niemimaalta Välimeren itäosiin ja Lähi-itään ulottuvalla alueella alkupaloina syödään meze-paloja, jotka ovat suolaisia alkuruokia.[4] Pohjois-Afrikassa syödään alkupaloina meze-palojen lisäksi couscoussalaattia.[5]

Tietyn alueen keittiön määrittelevät kolme päätekijää: perusraaka-aineet, valmistustavat ja tavallisimmat mausteet. Tiettyyn kulttuuriin kasvaneet ihmiset suosivat tottumustensa mukaista ruokaa ja mieltävät tietyt ravinnoksi kelpaavat raaka-aineet epämiellyttäviksi, jos niitä ei tunneta tai pidetä hyväksyttävinä kyseisessä kulttuurissa. Ruokakulttuurit ovat syntyneet ravinnon hankintatapojen, ruoanvalmistustapojen ja nauttimistapojen yhteisvaikutuksena.[6] Välimeren alueella on perinteisesti käytetty ruoanlaitossa oliiviöljyä, pähkinöitä, pakokasveja, kalaa ja äyriäisiä.[7] Italiassa Pastaruoat ovat perinneruokia. Pastatyypit ovat jakautuneet pohjoisen ja etelän välillä. Pohjois-Italiasssa käytetään litteää tuorepastaa, jonka valmistuksessa on käytetty kananmunaa. Etelä-Italiassa taas käytetään putkimaisia pastatyyppejä.[8] Aasiassa yleisimpiä ja perinteisimpiä ovat wokkiruoat ja keittoruoat. Perinteisimmin käytettyjä raaka-aineita ovat riisi, vihannekset, mausteseokset ja yrtit.[9]

Perinneruoat eivät aina ole kovin alkuperäisiä siinä mielessä, että ne olisi keksitty kyseisellä alueella. Monet suomalaiset maaseudun ruokalajit ovat muunnelmia herrasväen vastaavista, jotka taas ovat usein peräisin Suomen ulkopuolelta. Esimerkiksi savolainen alatoopi ei välttämättä ole kovinkaan lähellä ranskalaista esikuvaansa. Nykyisin tarjottavat perinneruoat ovat myös nykyihmisen makuun ja nykyajan valmistustapoihin sopeutettuja. Esimerkiksi muikun ja monien muiden pilaantuvien elintarvikkeiden perinteinen säilömistapa oli hapattaminen, joka ei vastaa nykymakua.[10] Monet eri maiden ruokakulttuureihin vaikuttaneet seikat ovat tulleet aikojen kuluessa useilta eri alueilta, usein historiallisten seikkojen seurauksena. Esimerkiksi libanonilainen keittiö on saanut historian aikana vaikutteita Egyptistä, Assyriasta, Kreikasta, Roomasta ja Osmannien valtakunnasta.[11] Jotkut ruoat, jotka ovat saaneet lopullisen muotonsa jossakin maassa ja ovat tulleet osaksi kyseisen maan ruokaperinnettä, ovat saaneet alkunsa jossakin muualla. Pitsa, joka on tunnettu italialaiseen ruokaperinteeseen kuuluvaksi, on saanut alkunsa Kreikasta.[12] Myös pasta, joka myös yhdistetään italialaiseen ruokaperinteeseen, on saanut alkunsa kiinassa kehitetyistä nuudeleista.[13] Monet perinneruoat tunnetaan monessa maassa, kun taas jotkut ovat enemmän paikallisia perinneruokia. Turrón on perinteinen jouluruoka Epanjassa. Knöödeli on perinteinen ruoka Keski-Euroopassa, Saksassa, Itävallassa, Tśekissä ja Slovakiassa. Venäjällä on käytetty hapankaalia salaattina, keitoissa, laatikkoruoissa ja seljankassa. Muita perinneruokia Venäjällä ovat punajuurta ja muita kasviksia sisältävä keitto borssi sekä lihakastike stroganov.[14]

Suomen pitäjäruoat

muokkaa

Suomessa toteutettiin vuosina 1984–1988 suuri pitäjäruokaprojekti, jota johti tv-kokkina tunnetuksi tullut Jaakko Kolmonen innostuttuaan savolaisen kotiseutuneuvos Bertta Räsäsen alkuperäisajatuksesta. Keskeisesti mukana oli myös Marttaliitto. Jokaiselle kunnalle, myös sodissa rajan taa Karjalaan jääneelle, valittiin yksi tai useampi vain sille tyypillinen ruokalaji. Joistakin ruoista tuli kilpailua kuntien välille: muurinpohjaletut hyväksyttiin kahden kunnan nimikkoruoaksi, klimppisoppa yli kolmenkymmenen. Projektin myötä syntyi vuonna 1988 julkaistu kirja Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat.[15][16][17] 1980-luvulla Savossa äänestettiin jokaiselle kunnalle oma nimikkoruoka.[18]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Karjalainen, Sari: Aladobista tirripaistiin – Suomalaista perinneruokaa. (Opinnäytetyö) Pirkanmaan ammattikorkeakoulu, hotelli- ja ravintola-alan koulutusohjelma, 2009. Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 6.12.2018.
  • Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  • Nousiainen, Pirjo: Savolainen ruokakulttuuri- ja kuinka se näkyy Ylä-Savon peruskoulujen kouluruokailussa syksyllä 2015. (Opinnäytetyö) Savonia-ammattikorkeakoulu, hotelli- ja ravintola-alan koulutusohjelma, 2015. Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 7.12.2018.

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Karjalainen 2009, s. 7.
  2. ↑ Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika. Suomalaisia vuotuisperinteitä. WSOY, 2004.
  3. ↑ Georgeanna Brennan: Makujen maailma, Ranska, s. 25. Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6561-0
  4. ↑ Tahnoja, salaatteja, falafelleja, pitaleipää...Runsas meze-lautanen on loistava tarjottava illanistujaisiin Anna. 30.8.2021. Otava media. Viitattu 4.4.2025.
  5. ↑ Taina Salovaara, Leena Kalliokoski: Marokkolainen ruoka-kokeile tuhannen ja yhden yön makuja kotikeittiössä Anna. 17.9.2013. Otava media. Viitattu 4.4.2025.
  6. ↑ Finfood-sivusto ja Räsänen 1980, ks. Nousiainen 2015, s. 7.
  7. ↑ Maaret Tiensuu: Suojaa syövältä ja sydänsairauksilta-tälläinen on hehkutettu Välimeren ruokavalio Kotiliesi. 17.8.2017. Otavamedia. Viitattu 3.5.2024.
  8. ↑ Ihana Italian keittiö, s. 7. Suomentanut Pirjo Latvala. WSOY, 1997. ISBN 951-0-23402-8
  9. ↑ Suuri aasialainen keittokirja, s. 8-12. Suomentanut Merja Tuomi. Könemann, 2007. ISBN 3-8290-3255-2
  10. ↑ Paistinkääntäjät puhuivat perinneherkuista. Ihannekeittiössä valmistetaan aitoa ja yksinkertaista ruokaa. Helsingin Sanomat, 20.8.1987, s. 16. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  11. ↑ Kaisa Torkkeli: Ruokaa kotona, Uudenlaista juhlavasti, s. 210. Weilin+Göös, 2010. ISBN 978-951-0-34780-5
  12. ↑ Pitsan historia Waypackmachine. 2020. Karis pizza. Viitattu 3.4.2025.
  13. ↑ Oldest noodles unearthed in China 12.10.2005. BBC News. Viitattu 3.4.2025. (englanniksi)
  14. ↑ Hariton Tuukkanen: Venäläinen keittokirja, s. 102, 133, 156. Tammi, 1991. ISBN 951-30-9420-0
  15. ↑ Malmberg, Ilkka: Makunystyrät muutoksen kourissa. Helsingin Sanomat, 14.2.1988, s. 3. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  16. ↑ 1985–86 Koti lähellä ja kaukana Marttaperinne-sivusto. Martat. Arkistoitu 6.12.2018. Viitattu 6.12.2018.
  17. ↑ Kuolleita: Kotiseutuneuvos Bertta Räsänen. Maakuntien perinneruokakirjojen äiti. Helsingin Sanomat, 2.10.1994, s. 4. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  18. ↑ Savossa äänestettiin pitäjille nimikkoruoat. Helsingin Sanomat, 20.9.1984.

Aiheesta muualla

muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Perinneruoka&oldid=23150169”