Tämä artikkeli kertoo ruoasta. Ohukainen on myös Stan Laurelin roolihahmo.

Ohukainen, myös lätty, lettu ja räiskäle, on perinteinen ruokalaji, joka tunnetaan ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Se useimmiten tarjotaan jälkiruokana, mutta ruokalajia voidaan syödä myös pääruokana. Ohukaisen alkuperä lienee yhtä vanha kuin jauhetun viljan käyttö. Suomen kielen nimitykset lettu ja lätty perustuvat ruotsin sanaan plätt (ohukainen).[1]

Ohukaiset valmistetaan paistinpannulla.
Letunsyönti on lasten juhlaa.

Valmistus ja lajeja muokkaa

Tavallisesti taikinassa on jauhoja, kananmunia ja maitoa. Ohukaisia voi paistaa tavallisella paistinpannulla, lettupannulla tai nuotiolla suurella valurautaisella pannulla. Jälkimmäisiä kutsutaan muurinpohjaletuiksi[2]. Suomessa muurinpohjalettujen paistaminen on joidenkin lähteiden mukaan jatkumoa Suomen sodan (1808–1809) aikaisesta venäläisjoukkojen blinien valmistamisen perinteestä. Aselevon aikana suomalaisväestö pääsi Ylä-Savossa näiden lettujen makuun, ja venäläisjoukkojen poistuttua ryhtyi paistamaan lettuja muuripatojen pohjalla, koska suomalaisilla ei ollut tuolloin samanlaisia pannuja kuin venäläisillä oli ollut. Nyttemmin on yleisesti saatavilla laakeita nuotiopannuja, jotka sopivat tällaisten lettujen paistamiseen.[3] Jälkiruoaksi syötäviä ohukaisia syödään useimmiten lämpimänä esimerkiksi kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa.[4]

Pääruoaksi valmistettaviin ohukaisiin lisätään ravitsevampia ainesosia, kuten esimerkiksi pinaattiohukaisiin pinaattia.[5] Veriohukaiset tehdään tavallisesti ruis- ja vehnäjauhoihin, naudan vereen ja nesteeseen, joka voi olla maitoa tai olutta.[6]

Blinit (блины) eli linnit[1] ovat ohukaisten venäläisiä, läheisiä sukulaisia, joiden kanssa nautitaan usein smetanaa tai kermaviiliä, hienonnettua sipulia ja mätiä tai kaviaaria.[7] Suomessa blini on tavallisesti paksu, ja se tehdään hapatetusta taikinasta. Taikinassa käytetään yleensä tattarijauhoja.[8] Näiden kaikkien uskotaan usein pohjautuvan kreppeihin, jotka ovat suolaisempia ja useammin pääruoan kuin jälkiruoan osana. Niitä paistettiin alun perin laakeilla kivillä, joista ranskankielinen nimitys crêpe tulee. Kreppien ja Suomessa yleisten ohukaisten suurimpana erona on kananmunien määrä. Juustokuorrutus on yleistä, ja jauhoseokset vaihtelevat maittain.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Länsimäki, Maija: Letut, blinit ja krepit – hyvällä on monta nimeä Kielikello. 2/2003. Viitattu 25.1.2024.
  2. Tuominen, Petra: Lettu-Enska, 80, tietää parhaan muurinpohjalettuohjeen: "Piässöö turpoomaan" MTV Uutiset. 23.6.2023. Viitattu 26.1.2024.
  3. Nissinen, Vuokko: Ylä-Savo sai muurinpohjaletut Suomen sodan ansiosta Savon Sanomat, savonsanomat.fi. 6.7.2015. Viitattu 7.9.2020.
  4. Letut – räiskäleet – lätyt – ohukaiset kinuskikissa.fi. 6.7.2016. Viitattu 26.1.2024.
  5. pinaattiohukainen Kielitoimiston sanakirja. Viitattu 26.1.2024.
  6. Paljakka, Eeva: Iltalehti iltalehti.fi. 29.2.2020. Viitattu 26.1.2024.
  7. Lehmusoksa, Risto ja Ritva: Venäjän keittiö. 2.painos. Jyväskylä: Gummerus, 1996. ISBN 951-20-4705-5.
  8. Blinit tattarilla myllynparas.fi. Viitattu 26.1.2024.

Kirjallisuus muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa