Sianliha
Sianliha on sian tai sian poikasen eli porsaan lihaa, jota käytetään ravinnoksi. Sianliha on vielä vuonna 2012 maailman eniten kulutettu liha[1], mutta broileri on sittemmin ohittanut sianlihan[2]. Kinkku ja pekoni valmistetaan sianlihasta, joka on myös makkaroiden käytetyin raaka-aine[3]. Siat teurastetaan yleensä puolen vuoden iässä, jolloin ne painavat noin 90 kiloa[4].
Ruhon osat ja niiden käyttöMuokkaa
Noin 55 prosenttia 78-kiloisen sian elopainosta on lihaa, 13 % luuta, 9 % rasvaa, 4 % verta ja 3 prosenttia sisäelimiä[5]. 
1. Pää[6]
2. Kaula[6]
3. Kamara, eli nahan syötävä osuus.
4. Etuselkä
Luuton osa on kasleri eli niska. Uunipaistiksi, leikkeisiin, pihveihin, paistirulliksi, talouskyljyksiin, kastikkeisiin, pataruokiin.[7] Kaslerista tehdään myös nyhtöpossua.[8]
5. Rinta
6. Kyljysselkä
Luinen kyljysselkä. Porsaankyljykset.[7]
7. Ulkofilee
Uunissa kypsennettäväksi, pihveiksi ja leikkeiksi.[7]
8. Sisäfilee
Porsaan arvokkain ja murein osa. Kokonaiseksi paistiksi, viipaleiksi, leikkeiksi, noisetteiksi, grilliin.[7]
9. Kylki
Porsaan rasvaisin osa. Kastikelihaksi, savustettavaksi, läskisoosiin, viipaleiksi, ribseiksi. Pekoni on suolattua ja savustettua kylkisilavaa.[7]
10. Vatsa[6]
11. Lapa
Haudutettaviin lihapatoihin, kastikkeisiin, wokkeihin, verkkopaistiksi, karjalanpaistiin, jauhelihaan, uunissa kypsennettäväksi.[7]
12. Kinkku
Ulkopaisti, kulmapaisti, sisäpaisti, paahtopaisti. Paistettavaksi, leikkeisiin, kuutioiksi ja suikaleiksi vokkeihin ja kastikkeisiin, joulukinkuksi sekä karjalanpaistiin.[7]
13. Potka
Hernekeittoon, uunissa kypsennettäväksi tai vaikkapa Holomuussiin.[7]
15. Saparo
RavintosisältöMuokkaa
Sianlihassa on erityisen paljon B₁-vitamiinia eli tiamiinia[9]. Sianliha sisältää myös jonkin verran hyvin imeytyvää hemi-rautaa, joka edistää myös kasviperäisen raudan imeytymistä.[10]
Sianlihan keskimääräinen perusravintoainesisältö 100 grammaa kohti Finelin mukaan[11]:
| Ravintoaine | Määrä / 100 g |
|---|---|
| Proteiini | 18,3 g |
| Rasvahapot | 15,2 g |
| - monityydyttymättömät | 2,0 g |
| - yksittäistyydyttymättömät | 6,7 g |
| - tyydyttyneet | 6,1 g |
Osaa sioista ruokitaan Suomessa rypsiöljyllä, mikä vähentää tyydyttyneen rasvan määrää ja lisää monityydyttymättömän rasvan määrää. Tällä ei ole kuitenkaan vaikutusta rypsiporsaan lihaa syövien veren kolesteroli -tai muihin rasva-arvoihin.[12]
KulutusMuokkaa
Sianlihaa kulutettiin vuonna 2010 maailmassa noin 103 miljoonaa tonnia. Suurimmat kuluttajamaat:[1]
| Kuluttajamaa | Miljoonaa tonnia |
|---|---|
| Kiina | 51,1 |
| Euroopan unioni | 21,3 |
| Yhdysvallat | 8,6 |
| Venäjä | 2,8 |
| Brasilia | 2,6 |
| Japani | 2,5 |
Sianliha on Suomen eniten kulutettu lihalaji. Sianlihaa syötiin vuonna 2011 Suomessa 36,4 kilogrammaa henkeä kohti, mikä on lähes puolet kaikesta lihan kulutuksesta.[13]
TuotantoMuokkaa
Sianlihaa tuotettiin vuonna 2010 noin 103 miljoonaa tonnia. Suurimmat tuottajamaat:[1]
| Tuottajamaa | Miljoonaa tonnia |
|---|---|
| Kiina | 51,1 |
| Euroopan unioni | 23,0 |
| Yhdysvallat | 10,2 |
| Brasilia | 3,2 |
| Venäjä | 1,9 |
| Vietnam | 1,9 |
| Kanada | 1,8 |
| Japani | 1,3 |
| Filippiinit | 1,3 |
Euroopan unionissa teurastetaan 250 miljoonaa sikaa vuosittain (2009). Yli puolet EU:n sikojen tuotannosta on kuudessa maassa: Espanja, Tanska, Hollanti, Saksa, Unkari ja Britannia.[14]
Vuonna 2008 Suomessa tuotettiin sianlihaa 217 tuhatta tonnia, ja sianliha oli Suomen tärkein lihateollisuuden vientituote.[15]
Sika teurastetaan Suomessa noin 5–6 kuukauden ikäisenä ja keskimäärin 86 kilogramman painoisena.[15]
RuokintaMuokkaa
Sikoja ruokitaan rehulla, jonka pääkomponentti on vilja. Suurin osa Atrian markkinoiman sianlihan tuotantoon käytetystä viljasta on kotimaista.[16]
Suomalaiset siat tarvitsevat myös valkuaisrehua, koska Suomessa tuotettava sianliha on peräisin lihaksikkaiksi ja vähärasvaisiksi jalostetuista kannoista.[15] Yli puolet Atrian markkinoiman sianlihantuotannon valkuaisrehusta on alkoholinvalmistuksen sivutuotteena syntyvää ohravalkuaista. Loppu valkuaisrehu on peräisin esimerkiksi härkäpavusta tai soijasta.[16]
Pyrkimys sianlihan rasvaprosentin pienentämiseen on lisännyt tyydyttymättömien rasvahappojen osuutta sianlihan sisältämistä rasvahapoista. Viljalla ruokittujen sikojen lihasta valmistettu kestomakkara on laadultaan parempaa kuin rasvatäydennettyä rehua syöneiden sikojen lihasta valmistettu, koska pehmeä rasva jättää makkaran pehmeäksi, jolloin se ei kypsy kunnolla. Rehurasva, joka sisältää 12-16 hiiltä sisältäviä rasvahappoja, heikentää sianlihan aromia, koska kyseiset rasvahapot korvaavat sianlihan aromin muodostavia 18 hiilltä sisältäviä rasvahappoja.[17]
Tyydyttymättömien rasvahappojen lisääminen rehuun muuttaa selkäsilavan rasvahappoprofililia tyydyttymättömään suuntaan sekä saattaa aiheuttaa esimerkiksi makkaroiden valmistukseen käytetyn selkäsilavan normaalia nopeampaa härskiintymistä ja makuvirheitä. Rasvahappojen ennenaikaista vanhenemista esiintyy etenkin lihaa suolatessa ja savustettaessa esimerkiksi pekonin valmistuksen yhteydessä. Varsinkin linolihappo pehmentää selkäsilavaa. Monityydyttymättömiä rasvahappoja sisältävään rehuun on lisättävä härskiintymista estävää E-vitamiinia tai sen esiastetta. Etenkin rypsiölyä sisältävän rehun on havaittu heikentävän makkaran rasvahappojen säilyvyyttä.[17]
Lihaksen sisäisen rasvan määrän kasvu parantaa sianlihan mehukkuutta. Eräiden tutkijoiden mukaan tyydyttävä maku edellyttäisi, että lihaksen sisäinen rasvapitoisuus olisi vähintään 2,0-2,5 prosenttia. Rehun valkuaistason nostaminen vähentää lihaksen sisäsitä rasvaa. Myös rasvan lisääminen rehuun vähentää lihaksen sisäistä rasvaa paljon tyydyttymätöntä rasvaa sisältäviä kasviöljyjä lukuun ottamatta. Liika kalajauhon tai kalaöljyn käyttö aiheuttaa lihaan makuvirheitä.[17]
- Katso myös: Sikatalous
IlmastokuormaMuokkaa
Kypsentämättömän 90-grammaisen porsaanleikkeen elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat arviolta 653 grammaa CO2-ekv, mikä vastaa noin 14 prosenttia suomalaisen keskivertokuluttajan päivittäisen ravinnon aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä. Laskelma sisältää teurastamon, jakelun ja vähittäiskaupan arvioidut päästöt 850 grammaa CO2-ekv/lihakilo.[18]
Uskonnolliset kiellotMuokkaa
Sianlihan syöminen on ruokatabu eli kiellettyä muun muassa juutalaisuudessa[19] ja islamissa[20].
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c Meat Production/Consumption by Type and Country: 2012. U.S. Census Bureau. Viitattu 5.2.2013.
- ↑ Production of meat worldwide by meat type, 2021 Statista. Viitattu 16.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Makkaran ainesosat www.lihatiedotus.fi. Viitattu 6.10.2021.
- ↑ Sika kasvaa kilon päivässä – jo viikon poikkeama tuotantoketjussa voi aiheuttaa ongelmia Yle Uutiset. Viitattu 1.4.2021.
- ↑ Teurastamon sivutuotteiden hyötykäyttö suomalaisessa ruokajärjestelmässä. Jani Kaikkonen & Janne Keskevaari. Opinnäytetyö, Ruokatuotannon johtamisen koulutusohjelma 2018. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/155495/Kaikkonen_Keskevaari.pdf.pdf?sequence=1&isAllowed=y
- ↑ a b c d Pekkala, Hannu: Sian leikkaus (pdf) (s. 1) Lihalehti. 2002. Helsinki: Lihakeskusliitto. Arkistoitu 9.1.2015. Viitattu 17.2.2013.
- ↑ a b c d e f g h Syötävän hyvä lihaopas Lihatiedotus. Arkistoitu 2.7.2013. Viitattu 5.2.2013.
- ↑ Nyhtöpossu eli Pulled Pork Kotiliesi. Viitattu 2.5.2018.
- ↑ Elintarvikkeet (haku) - Fineli fineli.fi. Viitattu 6.10.2021.
- ↑ Liha, kala ja kananmuna. Ruokatieto.
- ↑ Sianliha keskiarvo Fineli. Arkistoitu 21.7.2013. Viitattu 5.2.2013.
- ↑ Lehtinen, Katri: Enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja sisältävän porsaanlihan vaikutus plasman lipideihin ja plasman fosfolipidien rasvahappokoostumukseen terveillä aikuisilla. pro gradu, 2015. Helsingin yliopisto. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Lihan kulutus Suomessa Lihatiedotus. Arkistoitu 18.3.2013. Viitattu 5.2.2013.
- ↑ Kansalaisjärjestöjen mukaan EU-maiden sioilla huonot oltavat. Helsingin Sanomat, 22.1.2010, s. B5.
- ↑ a b c Sika - Suomen tärkein lihalaji Maa- ja metsätalousministeriö. Arkistoitu 9.1.2015. Viitattu 5.2.2013.
- ↑ a b Sikojen rehut ja ruokinta Atria. Viitattu 20.10.2021.
- ↑ a b c Sian ja naudan ruokinnan vaikutus lihan laatuun. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja A7. https://core.ac.uk/download/pdf/52206014.pdf
- ↑ Williams, A.G., Audsley, E. and Sandars, D.L: Determining the environmental burdens and resource use in the production of agricultural and horticultural commodities. Main report. Defra Research Project IS0 205. Bedford: Cranfield University & Defra. 2006. SEKÄ Seppälä, Jyri, Ilmo Mäenpää, Sirkka Koskela, Tuomas Mattila, Ari Nissinen, Juha-Matti Katajajuuri, Tiina Härmä, Marja-Riitta Korhonen, Merja Saarinen ja Yrjö Virtanen: 2009: Suomen kansantalouden materiaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi ENVIMAT-mallilla. Suomen Ympäristö 20/2009. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=108589&lan=fi
- ↑ Taipale, Ulla: Juutalainen ruokakulttuuri SRK-opisto. Viitattu 5.2.2013.
- ↑ Islamin ruokasäännöt Islamopas. Viitattu 5.2.2013.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Possupedia possupedia.fi. Arkistoitu 28.11.2012.