Kertatyydyttymätön rasvahappo
Kerta- eli yksittäistyydyttymättömät rasvahapot ovat rasvahappoja, joiden hiiliketjussa on yksi kaksoissidos. Niistä käytetään myös nimitystä monotyydyttymättömät rasvahapot.
| Ruokien rasvat |
|---|
 |
| Katso myös |
Kertatyydyttämättömiä rasvahappoja esiintyy etenkin pähkinöissä, avocadossa ja oliivi- sekä rypsiöljyssä[1]. 90 prosenttia ruoka-aineiden sisältämästä kertatyydyttämättömästä rasvahaposta on oleiinihappoa. Myös palmitoleiini- ja vakseenihappo ovat kertatyydyttämättömiä rasvahappoja.[2]
Kertatyydyttymätömiä rasvahappoja syntyy myös nisäkkäiden elimistössä pitkäketjuisten tyydyttyneiden rasvahappojen hapettuessa[3].
Kemialliset ominaisuudetMuokkaa
Kertatyydyttämättömässä rasvahappomolekyylissä on kaksi vetyatomia vähemmän kuin vastaavassa tyydyttyneessä rasvahapossa, jossa on yhtä monta hiiliatomia. Pehmeissä kasvirasvoissa, esiintyvät kertatyydyttämättömät rasvahapot ovat esteröityneet glyserolin kanssa. Luonnossa kertatyydyttymättömät rasvat ovat yleensä cis-muodossa, eli kaksoissidokseen kiinnittyneiden hiiliatomien vetyatomit ovat samalla puolella.
Tarve ja saantiMuokkaa
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan aikuisilla ja yli 2-vuotiailla lapsilla kertatyydyttämättömien rasvahappojen osuus energiansaannista tulisi olla 10–20 E%. Työikäiset miehet saivat Suomessa vuonna 2012 ravinnon energiasta 15 % kertatyydyttymättömistä rasvahapoista ja naiset 14 %.[4] Saanti on keskimäärin suositusten tasolla. Suurin osa kertatyydyttämättömistä rasvahapoista saadaan ravintorasvoista, lihatuotteista ja viljavalmisteista.[5]
LähteetMuokkaa
- ↑ Monounsaturated Fatty Acid - an overview | ScienceDirect Topics www.sciencedirect.com. Viitattu 27.11.2020.
- ↑ What Are the Benefits of Monounsaturated Fats? Healthline. 19.9.2017. Viitattu 27.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Monounsaturated Fatty Acid - an overview | ScienceDirect Topics www.sciencedirect.com. Viitattu 27.11.2020.
- ↑ Terveyttä ruoasta: Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 (pdf) Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Viitattu 2.2.2016.
- ↑ Helldán, Anni ym.: Finravinto 2012 -tutkimus Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 2.2.2016.