Etelä-Pohjanmaan maakunta

maakunta Suomessa
Tämä artikkeli käsittelee Etelä-Pohjanmaan maakuntaa. Nimellä Etelä-Pohjanmaa on myös muita merkityksiä.

Etelä-Pohjanmaa (ruots. Södra Österbotten) on maakunta, joka sijaitsee Länsi-Suomen alueella. Etelä-Pohjanmaa on kolmesta pohjalaismaakunnasta asukasluvultaan ja pinta-alaltaan suurin. Suomen maakuntien joukossa Etelä-Pohjanmaa on väkiluvulla mitattuna yhdeksänneksi suurin.[3] Etelä-Pohjanmaa rajautuu lännessä Pohjanmaahan, pohjoisessa Keski-Pohjanmaahan, idässä Keski-Suomeen ja etelässä Pirkanmaahan ja Satakuntaan.

Etelä-Pohjanmaan maakunta
vaakuna

lippu

sijainti

Historialliset läänit Pohjanmaan lääni (1634–1775)
Vaasan lääni (1775–1997)
Länsi-Suomen lääni (1997–2009)
Maakuntakeskus Seinäjoki
Maakuntajohtaja Heli Seppelvirta
Kokonaispinta-ala 14 355,63 km²
12:nneksi suurin 2021 [1]
– maa 13 798,19 km²
– sisävesi 557,44 km²
Väkiluku 190 514
9:nneksi suurin 31.3.2024 [2]
väestötiheys 13,81 as./km² (31.3.2024)
Maakuntalaulu Vaasan marssi
Nimikkolajit  
– eläin orava
– järvi Lappajärvi
– kala siika
– kasvi maitohorsma
– kivi kärnäiitti
– lintu isokuovi
Lyhenne FI-03

Seinäjoki on Etelä-Pohjanmaan väkirikkain kaupunki ja Suomen 16. suurin kaupunki väkiluvun mukaan. Seuraavaksi suurimpia kuntia Etelä-Pohjanmaalla ovat Kurikka, Kauhava, Lapua ja Kauhajoki. Seinäjoen jälkeen useimmat Etelä-Pohjanmaan kunnista luokitellaan maaseutumaisiksi kunniksi, vaikka osalla niistä onkin kaupunkinimitys. Etelä-Pohjanmaa on Suomen ainoa nykymaakunta, jossa ei sijaitse yhtäkään niin sanottua vanhaa kaupunkia.

Etelä-Pohjanmaalla on vahva kulttuuri-identiteetti. Kulttuurialueena Etelä-Pohjanmaalla tarkoitetaan aluetta, johon kuuluvat nykyisistä maakunnista Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnat.[4][5] Yhdessä Keski-Pohjanmaan kanssa näistä kolmesta alueesta käytetään nimitystä pohjalaismaakunnat.

Etelä-Pohjanmaan vaakuna pohjautuu historiallisen Pohjanmaan kärppävaakunaan. Etelä-Pohjanmaan vaakunassa on sinisellä pohjalla kolme hopeista kärppää.[6] Samat tunnukset toistuvat myös Etelä-Pohjanmaan lipussa.

Eteläpohjalaista peltomaisemaa Kurikassa.

Historia

muokkaa

Esihistoriallinen aika ja asutuksen syntyminen

muokkaa

Etelä-Pohjanmaan alue on entistä merenpohjaa. Maakunnan ensimmäiset asutukset ovat peräisin noin 8 000 vuoden takaa, jolloin rantaviiva kulki nykyisen Kauhajoen, Jalasjärven, Alavuden, Töysän, Lehtimäen, Alajärven ja Lappajärven kautta.[7] Maan kohoaminen mannerjään jälkeisen veden peitosta on yksi Etelä-Pohjanmaan esihistorian keskeisistä piirteistä. Aikakaudelta 6500–4200 eaa. löytyy alueen itä- ja eteläosista noin 100 metriä nykyisen meren pinnan yläpuolella. Aikakauden kulttuurille ominaisia löytöjä ovat olleet kiviset reikänuijat ja pohjalaiset tasataltat. Kampakeraamisella aikakaudella Kyrönmaa näyttää olleen yksi maan tärkeistä asutuskeskuksista. Vasarakirveskulttuurin aikakaudella Etelä-Pohjanmaan alueelle on sijoitettu kivikauden lopulle jatkunut raja rannikon ja sisämaan välillä. Kiukaisten kulttuurin rikkaimmat löydöt ovat sijoittuneet Etelä-Pohjanmaalle.[8]

Pronssikaudella alueella syntyivät yhteydet Skandinavian maanviljelykulttuureihin. Rautakaudella asutus jatkui ja yhteydet skandinaviaan olivat yhä vallitsevia, Kyrönmaan ollessa yhä merkittävä keskus. Kristillisen ajanlaskun ensimmäisillä vuosisadoilla asutus lisääntyi voimakkaasti ja kansainvaelluskaudella Etelä-Pohjanmaan kulttuuri kukoisti. Löytöjen määrän ja laadun perusteella seutu oli tuolloin Suomen vaurainta. Aikakauden kukoistus on liitetty Itämeren kaupan muutoksiin, kun Norlannista tuli turkiskaupan keskus, mihin myös Kyrönmaan vauraus olisi perustunut.[8] Asutus seurasi nousevan rannikon myötä kohti länttä. Etelä-Pohjanmaan alueen muinaislöydöt loppuvat 800-luvun alkuun, jonka on tulkittu merkitsevän alueen autioitumista.[7]

Nykymuotoinen asutus syntyi Etelä-Pohjanmaalle 1200-luvun aikana, jolloin sekä hämäläiset ja satakuntalaiset erämiehet jäivät asumaan alueelle. Samoihin aikoihin myös ruotsalaiset siirtolaiset saapuivat maakuntaan. Asutusta täydensi savolaisten uudisasukkaiden saapuminen Järviseudun 1500-luvulla. Maakunnan uudisasutus jatkui vilkkaana 1700-luvulle saakka. Uudisasutusta lisäsivät isojaon toimittaminen ja tervanpolton laajentuminen.[7]

Kristinuskon saapuminen ja Ruotsin vallan aika

muokkaa
 
Etelä-Pohjanmaan historiallinen kartta, suurimpana Kyrön pitäjä.

Kristinuskon juurruttua Suomeen Etelä-Pohjanmaa laskettiin kuuluvaksi Turun hiippakuntaan. Maakunnassa sijaitsivat Mustasaaren, Pietarsaaren, Pohjankyrön ja Närpiön seurakunnat, jotka jakautuivat myöhemmin useiksi paikallisiksi seurakunniksi. Useimmat kirkot rakennettiin puusta. Pohjankyrön kirkko oli suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan ainoa kivikirkko. 1300-luvulla Korsholman linnasta muodostui maakunnan hallinnon keskus. Kartano toimi samaan aikaan maanviljelyn ja karjanhoidon mallitilana. Korsholman linnalääni muutettiin vuonna 1634 Pohjanmaan lääniksi. Kustaa III jakoi läänin edelleen Vaasan ja Oulun lääneiksi.[7]

Linnaleirirasituksen myötä väestön tyytymättömyys puhkesi nuijasotana. Sodan yhteydessä huovit surmasivat talonpoikia ja ryöstivät maakuntaa. Suurvalta-ajan sodat eivät ulottuneet Etelä-Pohjanmaalle, mutta väestö osallistui sotaveroihin ja väenottoihin sotaväkeen. Venäläiset miehittivät Etelä-Pohjanmaan kahdesti 1700-luvulla ja uudelleen Suomen sodan yhteydessä 1800-luvulla. Isonvihan aikana miehittäjä hävitti laajasti maakuntaa. Haminan rauhan yhteydessä Vaasan lääniin kuulunut Etelä-Pohjanmaa luovutettiin Venäjän keisarikunnalle.[7]

Suuriruhtinaskunnan aika

muokkaa

Suomen suuriruhtinaskunnan aikana Etelä-Pohjanmaan yhteiskunnalliset erot olivat vähäiset. Valtaosa väestöstä oli itsenäisiä tilallisia, joiden varallisuus perustui 1800-luvun puoliväliin erityisesti tervanpolttoon. Varallisuus ilmeni erityisesti kaksikerroksisten pohjalaistalojen rakentamisena. Tervanpolton vähetessä elinkeinot siirtyivät peltojen raivaukseen, jolloin torpparien ja palkollisten osuus väestöstä kasvoi. Yhteiskunnalliset muutokset aiheuttivat joukkoliikkeitä, jotka ovat antaneet leimansa eteläpohjalaiselle yhteiskunnalle.[7]

Venäläistämistoimien alettua 1900-luvun vaihteessa eteläpohjalaisten osuus kutsuntalakoissa ja jääkäriliikkeessä nousi keskeiseksi. Keisarivallan kaatumisen myötä maakunnassa esiintyi omaehtoista kuntakohtaista toimintaa venäläisten sotilaiden aseistariisumiseksi ja pyrkimyksissä itsenäisyyteen. Toiminta ilmeni palokuntien ja suojeluskuntajärjestöjen perustamisena. Suomen sisällissodassa maakunnan suojeluskuntalaisilla oli ratkaiseva osuus Ruoveden ja Vilppulan rintamilla. Maakunnan enemmistö oli valkoisten takana.[9]

Itsenäisyyden aika

muokkaa

1920- ja 1930-luvuilla Etelä-Pohjanmaa nousi huomion kohteeksi, kun Lapuan liike pyrki estämään Kommunistisen puolueen toiminnan. Liike saavutti kommunistilait, porvarillisen eduskunnan ja Svinhufvudin valinnan presidentiksi. Liikkeen toiminta päättyi Mäntsälän kapinaan. Eteläpohjalaisten enemmistö tuomitsi liikkeen laittomat toimet.[9]

Talvisodassa ja jatkosodassa eteläpohjalaiset taistelivat erityisesti Kannaksella ja Laatokan ympäristössä. Neuvostoliitto pommitti talvisodan aikana Vaasaa, Kaskista, Kristiinankaupunkia ja Seinäjokea sekä eräitä sisämaan kohteita. Jatkosodan aikana koneet eivät yltäneet Etelä-Pohjanmaalle. Sotien siirtolaiskuljetukset saapuivat joulukuussa 1939 Seinäjoelle, josta ne ohjautuivat eri puolille maakuntaa. Talvisodan aikana Vaasan lääniin sijoittui kuudesosa siirtolaisista. Jatkosodan jälkeen siirtolaisväestön kokonaismääräksi tuli n. 5 %, mikä oli muuta maan keskiarvon alapuolella.[9]

Aluejako

muokkaa

Etelä-Pohjanmaalla on 18 kuntaa, joista kahdeksan on kaupunkeja.

Kartta kunnista

muokkaa

Seutukunnat

muokkaa
 
Etelä-Pohjanmaan maakuntakeskus on Seinäjoki.

Järviseudun seutukunta

Kuusiokuntien seutukunta

Seinäjoen seutukunta

Suupohjan seutukunta

Entiset kunnat

muokkaa

  • Vuoden 2021 alusta maakuntaan liittyi 18. kunnaksi Isokyrö.

Maantiede

muokkaa

Pinnanmuodot ja maaperä

muokkaa

Etelä-Pohjanmaan luonnonmaisema on pääosin lakeutta, joka on Suomen suurin tasankoalue. Etelä-Pohjanmaa liittyy lännessä Pohjanlahden rannikkoseutuun, pohjoisessa Keski-Pohjanmaan jokimaahan ja idässä sekä etelässä Suomenselkään, joka on Pohjanmaan lakeuksien ja Järvi-Suomen välinen vedenjakaja. Maanpinta kohoaa loivasti rannikolta sisämaahan päin ja 100 metrin korkeustaso saavutetaan noin 100 kilometrin päässä rannikosta.[10][11]

Lehtimäen ja Ähtärin alueella on laajahkoja yli 200 metrin korkeudessa olevia alueita. Myös Kurikan ja Jurvan alue erottuu ympäristöään ylevämpänä seutuna. Maakunnan korkeimpia kohtia ovat Löytömäki (236 m) ja Raitamäki (240 m) Soinissa, Lauhanvuori (231 m) Isojoella, Suokonmäki (230 m) Lehtimäellä sekä Livonmäki (225 m) Alajärvellä. Yksittäisistä kohoumista tunnettu on myös Simpsiö (132 m).[10]

Etelä-Pohjanmaan kallioperä on Kauhavan ja Härmän alueelta länteen yhtenäistä granodioriitti- ja kvartidioriittialuetta. Sen etelä- ja itäpuoli Lappajärven ja Seinäjoen kautta kohti Suupohjaa on graniittijuonien luonnehtima migmaattinen gneissivyöhyke. Vyöhykkeellä on paikoin graniittien, amfiboliittien, granodioriittien ja kvartsiittien pienehköjä esiintymiä. Laajahkoja graniittiesiintymiä on mm. Isojoen–Kauhajoen sekä Ähtärin alueella.[10]

Etelä-Pohjanmaan kallioperän erikoisuus on Lappajärven painanne, joka on 77 miljoonaa vuotta vanha jättiläismeteoriittikraatteri, joka on syntynyt maahan törmänneen meteoriitin räjähtäessä. Lauhavuoren alueella on laaja paleotsooisten sedimenttikivien alue jäänteenä ikivanhaa peruskalliota peittäneestä kerrostumasta.[10] Jääkaudella kallioperä painui muutaman sadan metrin syvyyteen. Näin ennestäänkin melko tasaisesta alueesta tuli mannerjäätikön ja veden tasoittelema savinen Etelä-Pohjanmaan lakeus. Noin 10 000 vuoden kuluessa alue on kohonnut, ja maankohoaminen jatkuu edelleen.[12]

Alueen yleisin maalaji on moreeni. Runsaimmin avokallioita on Töysän ja Alahärmän alueella. Mannerjäätikön kuljettama moreeni on paikoin kasautunut pitkittäisiksi moreeniselänteiksi, joita on runsaasti esim. PeräseinäjoenKuortaneen ja ÄhtävänLappajärven alueilla. Myös Jurvan pohjoisosissa on pieniä De Geer -moreeneja. Eteläosassa on Pohjankankaan–Nummikankaan harjumuodostuma, joka suuntautuu Kurikan kautta Ilmajoelle.[10]

Laajoja hienosedimenttialueita ja savilakeuksia on Kyrönjoen, Lapuanjoen ja Närvijoen varsilla, erityisesti Seinäjoen ja Ilmajoen seudulla. Etelä-Pohjanmaalla on runsaasti turvekerrostumia erityisesti idässä ja etelässä. Merkittävimmät suot ovat Kauhaneva, Iso Koihnanneva ja Iso Korvaneva Kauhajoen–Jalasjärven seudulla sekä Sarvineva ja Levaneva Jurvan seudulla.[10] Etelä-Pohjanmaan suot ovat enimmäkseen kituvaa mäntyä kasvavia rämeitä ja puuttomia nevoja.[11]

Vesistöt

muokkaa
 
Lappajärvi heinäkuussa 2014.

Etelä-Pohjanmaa kuuluu lähes kokonaan Pohjanlahteen laskevien jokivesistöjen piiriin. Ainoastaan Ähtärin alue liittyy Kokemäenjoen vesistöön. Selkämereen laskevia jokia ovat Isojoki, Teuvanjoki ja Närvijoki. Perämereen laskevia ovat Kyrönjoki, Lapuanjoki, Purmonjoki ja Ähtävänjoki. Etelä-Pohjanmaalla on vähän järviä, jotka sijaitsevat pääosin maakunnan itäosan järviseudulla. Suurimmat järvet ovat Lappajärvi, Evijärvi, Kuortaneenjärvi, Alajärvi ja Ähtärinjärvi.[13]

Etelä-Pohjanmaan jokilaaksot ovat perinteisesti olleet tulvaherkkiä alueita. Tulvasuojelun ja vesien säännöstelemiseksi Lapuanjoen vesistöalueelle on rakennettu Hirvijärven ja Kalajärven tekoaltaa sekä Kyrönjoen vesistöalueelle Kyrköjärven, Liikapuron ja Pitkämön altaat. Tärkeimpiä pohjavesialueita ovat Lauhavuoren ja Pohjankankaan sora- ja hiekkakerrostumat.[13]

Luonto

muokkaa

Ilmasto

muokkaa

Pohjanlahden vaikutus näkyy selvästi Etelä-Pohjanmaan ilmastossa. Sisämaan lämpötila on hieman rannikkoalueen lämpötilaa matalampi.[10]

Kasvillisuus

muokkaa

Etelä-Pohjanmaan kasvillisuutta leimaa selvä merestä kohoamisesta seuraava vyöhykkeisyys, jota erityisesti pohjoisosissa rikkovat rannikolle suuntautuvat jokilaaksot. Jokivarsia reunustavat rehevät, suurelta osin viljelykseen raivaitut vyöhykkeet. Aivan rannikkoseudun tuntuma kuuluu Etelä-Suomen suuralueeseen ja valtaosa alueesta kuuluu Pohjanmaan–Kainuun läntiseen suuralueeseen. Rannikkovyöhykkeen suot ovat kermikeidassoita ja keskiboreaalinen metsävyöhyke vaiheutuu. Metsissä ovat vallitsevia kuivahkot, kuivat ja karukkokasvukkaat.[13]

Eteläisten putkilokasvilajien määrä vähenee rannikolta kohti Suomenselkää. Suomenselän kasvistossa on muutamia itäisiä ja koillisia lajeja. Etelä-Pohjanmaan metsäkasvillisuuden valtapuu on mänty ja metsät ovat tyypiltään karuja kangasmetsiä.[13][11]

Eläimistö

muokkaa

Lauhanvuoren puhtaista pohjavesistä vetensä saava Isojoki on merkittävä lohijoki. Metsien suurista nisäkkäistä tärkein on hirvi. Suurpedot kuten susi ja karhu esiintyvät syrjäisillä salomailla. Metsäelämistöstä Etelä-Pohjanmaalla esiintyy valkohäntäpeuraa, villisikaa ja supikoiria. Harvaan asutuilla seuduilla on jonkin verran suuria petolintuja. Pohjoisia lintulajeja edustavat kuukkeli ja lapinpöllö ja myös joutsen kuuluu alueen linnustoon. Viljellyillä alueilla esiintyy erityisesti peltopyy- ja fasaanikantoja.[13]

Väestö

muokkaa

Väkiluku

muokkaa

Etelä-Pohjanmaan väkiluku oli vuoden 2018 lopussa 189 715. Maakunnan asukasluku on 3,4 % koko Suomen väkiluvusta. Eniten asukkaita on Seinäjoella (63 288) ja vähiten Karijoella (1 274). Seutukunnista väkiluvultaan suurin on Seinäjoen seutu 126 876 asukkaallaan. Muut seutukunnat ovat keskenänsä suunnilleen samaa kokoluokkaa ja selvästi Seinäjoen seutukuntaa pienempiä.[14]

Etelä-Pohjanmaan väestön sukupuolirakenne oli vuoden 2018 lopussa 50,2 % naisia ja 49,8 % miehiä. Suurimmat erot sukupuolten osuuksien välillä ovat Isojoella ja Karijoella. Molemmissa miehiä oli naisia enemmän; Isojoella 53,8 % ja Karijoella 52,4 % asukkaista oli miehiä. Naiset olivat enemmistönä kolmessa kunnassa: Seinäjoella (51,3 %), Lapualla (50,5 %) ja Lappajärvellä (50,1 %).[15]

Alle 15-vuotiaita Etelä-Pohjanmaan väestöstä on 16,7 %, mikä on hieman koko Suomen keskiarvoa (16,0 %) korkeampi. Työikäisiä Etelä-Pohjanmaalla on 58,6 %. Tämä on koko maan keskiarvoa pienempi, kun 15-64-vuotiaiden osuus koko maan väestöstä on 62,2 %. Etelä-Pohjanmaalla yli 65-vuotiaita oli 24,7 % väestöstä, kun koko maan keskiarvo oli 21,8 %.[16] Etelä-Pohjanmaan huoltosuhde, eli huollettavien suhde työikäiseen väestöön on koko maan neljänneksi heikoin: 70,7 sataa työikäistä kohden.[17]

Vuonna 2021 Etelä-Pohjanmaalla oli vähiten ulkomaalaistaustaisia Suomen maakunnista eli 2,7 prosenttia maakunnan väestöstä.[18]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Etelä-Pohjanmaan väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
195 769
1985
  
200 815
1990
  
201 670
1995
  
200 857
2000
  
195 615
2005
  
193 812
2010
  
193 521
2015
  
192 963
2020
  
188 548
Lähde: Tilastokeskus.[19] [20]

Suurimmat taajamat

muokkaa

Vuonna 2017 Etelä-Pohjanmaalla sijaitsi 47 taajamaa.[21] Seuraavassa on lueteltu maakunnan 10 suurinta taajamaa.

# Taajama Kunta Väkiluku
(31.12.2017)[22]
1 Seinäjoen keskustaajama Seinäjoki &&&&&&&&&&049992.&&&&0049 992
2 Ilmajoki-Kurikka Kurikka 6 765
Ilmajoki 6 724
&&&&&&&&&&013489.&&&&0013 489
3 Lapuan keskustaajama Lapua &&&&&&&&&&010674.&&&&0010 674
4 Kauhajoen keskustaajama Kauhajoki &&&&&&&&&&&08698.&&&&008 698
5 Kauhavan keskustaajama Kauhava &&&&&&&&&&&05509.&&&&005 509
6 Alajärven keskustaajama Alajärvi &&&&&&&&&&&05111.&&&&005 111
7 Alavuden keskustaajama Alavus &&&&&&&&&&&03973.&&&&003 973
8 Ähtärin keskustaajama Ähtäri &&&&&&&&&&&03423.&&&&003 423
9 Jalasjärven kirkonkylä Kurikka &&&&&&&&&&&03311.&&&&003 311
10 Teuvan kirkonkylä Teuva &&&&&&&&&&&02778.&&&&002 778

Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.

Talous

muokkaa

Bruttokansantuote Etelä-Pohjanmaalla oli vuonna 34 357 euroa asukasta kohdin, mikä on pienempi kuin Suomessa keskimäärin. Suurin bruttokansantuote oli Seinäjoen seutukunnassa.[23] Etelä-Pohjanmaa tunnetaan yrittäjyydestä, vahvasta maataloussektorista sekä monipuolisesta kulttuuritarjonnasta. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan maakunnan muutosjoustavuus on varsin hyvä, sillä alueella ei ole voimakasta riippuvuussuhdetta yksittäiseen kapeaan toimialaan. Etelä-Pohjanmaan vahvimpia klustereita ovat kone- ja metalliteollisuuteen painottunut teknologiateollisuus, elintarviketuotanto sekä puutuote- ja huonekaluteollisuus.[24]

Maatalous

muokkaa

Etelä-Pohjanmaan elinkeinotoiminta on maatalousvaltaista ja määrällisesti tarkasteltuna Suomen suurin maatalousmaakunta. Vuonna 2019 Etelä-Pohjanmaalla oli yli 5 200 maatalous- ja puutarhayritystä.[25] Etelä-Pohjanmaan osuus Suomen elintarvikealan tuotannosta oli vuonna 2021 lähes viidennes. Maatalous- ja elintarvikeala on merkittävä työllistäjä: lähes 13 % työllisistä työskentelee alalla, mikä on huomattavasti enemmän kuin muualla Suomessa. Maakunnan kokonaistuotannon arvosta 23 prosenttia tulee ruokaketjun toiminnasta ja sillä on arvioitu olevan yli 60 prosentin vaikutus maakunnan bruttokansantuotteeseen.[26]

Kyrönmaan seutu on erityisesti maatalouteen ja viljelyyn soveltuvaa ja alueella tuotetaan sekä leipä- että rehuviljaa. Karjatalouden puolella harjoitetaan erityisesti sikataloutta. Muualla Etelä-Pohjanmaalla maatalous on karjatalousvaltaisempaa ja lypsykarjavaltaisempaa. Merkittävä kanatalouspitäjä on Ilmajoki. Suomenselkä on nautakarjatalousaluetta. Perunanviljelysalueita ovat erityisesti Karijoki sekä Lappajärvi–Vimpelin seutu Alahärmään saakka. Ylistaron Kitinojalla viljellään sokerijuurikasta. Ähtärissä, Soinissa, Alavudella, Kuortaneella, Lehtimäellä ja Töysässä metsätalous on merkittävä tulonmuodostaja. Kauhajoki on lypsykarjan ja metsätalouden aluetta.[27] Etelä-Pohjanmaalla on erityisen paljon viljatiloja ja siipikarjatiloja.[28]

Yrittäjyys

muokkaa

Etelä-Pohjanmaan yritystiheys on Suomen korkeimpia. Eteläpohjalaista yrittäjyyttä voidaan luonnehtia mikro- ja pienyritysvaltaiseksi. Maakunnan kannalta elintarvikesektorilla ja kone- ja metalliteollisuudella on suuri merkitys. Maakunnassa on toteutettu lukuisia omistajanvaihdosten edistämiseen tähtääviä hankkeita vuodesta 1999 lähtien.[29]

Alueen elinkeinoista maa- ja metsätaloudella on keskimääräistä suurempi merkitys, erityispiirteenä ovat pienyritysten suuri määrä ja niiden muodostamat alueelliset keskittymät esimerkiksi puu-, metalli- ja tekstiiliteollisuudessa.

Etelä-Pohjanmaalla on merkittävää elintarviketeollisuutta: muun muassa Atria on eteläpohjalainen yritys. Seinäjoella sijaitsee myös valtakunnallinen elintarvikealan osaamiskeskus.

Teollisuus

muokkaa

Muita suurempia Etelä-Pohjanmaalla toimivia yrityksiä ovat Ruukki, Ilkka-Yhtymä ja Valio. Etelä-Pohjanmaan järviseudulla on laaja teollisen hirsitalorakentamisen keskittymä. Esimerkiksi Honkarakenne ja Finnlamelli valmistavat hirsitaloja Etelä-Pohjanmaalla.

Turismi

muokkaa
 
Karhuja Ähtärin eläinpuistossa.

Suosittuja matkailukohteita Etelä-Pohjanmaalla ovat Alahärmässä sijaitseva PowerPark-huvipuisto, Suomen toiseksi suurin eläintarha Ähtärin eläinpuisto, Lappajärven kraatterijärvi ja Veljekset Keskinen Oy -kyläkauppa, joka on Helsingin Stockmannin jälkeen myynniltään Suomen toiseksi suurin tavaratalo.lähde?

Liikenne

muokkaa

Maantieliikenne

muokkaa

Etelä-Pohjanmaan kautta kulkevat valta- ja kantatiet:

Raideliikenne

muokkaa

Etelä-Pohjanmaan rautateiden solmukohta on Seinäjoen rautatieasema, josta lähtevät radat viiteen suuntaan: Tampereelle, Ouluun, Vaasaan, Keuruun Haapamäelle ja Kaskisiin. Rataosat Seinäjoelta Tampereelle, Ouluun ja Vaasaan on sähköistetty. Suupohjan radalla Seinäjoelta Kaskisiin on vain tavaraliikennettä.[30]

Kristinusko

muokkaa
 
Lapuan tuomiokirkko

Etelä-Pohjanmaa kuuluu luterilaisen kirkon piirissä Lapuan hiippakuntaan, jonka piispana on toiminut vuodesta 2022 lähtien Matti Salomäki. Etelä-Pohjanmaa on perinteisesti ollut herännäisyyden tukialuetta. Herännäisyyden yhtenäinen voimakas kannatus keskittyy erityisesti Lapuanjokilaakson alueelle: Lapuan, Nurmon, Seinäjoen, Ylistaron, Ylihärmän ja Isonkyrön kuntiin. Liikkeen keskusjärjestö Herättäjä-Yhdistys toimii Lapualta käsin, mikä merkitsee tukea myös liikkeen toiminnalle.[31]

Samoilla alueilla on myös evankelisuudella on voimakasta kannatusta. Evankelisuutta tavataan lisäksi myös useimmilla muillakin Etelä-Pohjanmaan paikkakunnilla. Evankelisuus on ominaista varsinkin Seinäjoen länsi- ja eteläpuolisilla alueilla, Suupohjassa, etelärajan kulkiessa Isojoen tienoilla. Maakunnan itäosissa evankelisuus on epäyhtenäistä, mutta yhtyy osin Keski-Suomen kannatusalueeseen. Järviseudulla esiintyy jonkin verran vanhoillislestadiolaisuutta. Evankelioiva herätyskristillisyys on saanut kannattajaryhmiä muutamissa asutuskeskuksissa.[31]

 
Seinäjoen helluntaikirkko

Vapaakirkollisuudella on niin ikään ollut vahva asema maakunnassa. Ruotsinkielisellä rannikkoseudulla voimakkaasti 1860-luvulta lähtien vaikuttaneella baptismilla on ollut vaikutusta myös suomenkieliseen maakuntaan. Suurin suomenkielinen baptistiyhteisö on sijainnut Jurvassa. Vapaakirkollisuuden osalta juuri Etelä-Pohjanmaalla on sijainnut vanhan Vaasan läänin vapaaseurakuntien selvä enemmistö. 1900-luvun helluntaiherätyksen keräsi aluksi hajanaista kannatusta ympäri maakuntaa.[32] 1970-luvun loppupuolella helluntaiherätys alkoi Niilo Yli-Vainion johtamana kerätä suuria ihmismääriä ensin Lapualle ja pian muuallekin ympäri maata. 2000-luvulla helluntaiherätyksen keskukseksi on kasvanut Seinäjoen helluntaiseurakunta.[33][34]

Etelä-Pohjanmaalle ovat kautta aikojen olleet ominaisia suuret, uskonnolliset, valtakunnalliset tai alueelliset juhlat. Tunnetuimpia näistä ovat Herättäjäjuhlat ja Evankeliumijuhlat. Näille valtakunnallisille juhlille on kertynyt tavallisesti 30 000–35 000 sanankuulijaa.[33]

Kulttuuri

muokkaa

Identiteetti ja arvot

muokkaa

Etelä-Pohjanmaalla heimo- ja maakunnallinen identiteetti on keskimääräisesti vahvempaa kuin useimmissa Suomen maakunnissa.[35] Eteläpohjalaisuuteen liitettyjä tyypillisiä ominaisuuksia ovat olleet muun muassa itsenäisyys,[36] kotiseuturakkaus, oikeudenmukaisuus, perinteiden kunnioitus, yhteisöllisyys, yrittelijäisyys, kilpailuhenkisyys ja rohkeus.[37]

Vapaus on ollut eteläpohjalaisille tärkeä arvo. Siihen liitetään nuijasota ja sitä johtaneen eteläpohjalaisen Jaakko Ilkan muisto, josta on tehty muistomerkkejä, näytelmä, ooppera ja kirjallisuutta, ja Etelä-Pohjanmaalla muistellaan paljon myös muun muassa talvi- ja jatkosotaa sekä sotaveteraaneja.[36]

Myös 1800-luvun puukkojunkkari-ilmiö on jättänyt jälkensä mielikuvaan Etelä-Pohjanmaasta.[38] Häjyistä kerrottiin tarinoita,[38] ja ilmiön vaikutus on näkynyt esimerkiksi eteläpohjalaisissa kansanlauluissa[39][38], kansannäytelmässä Pohjalaisia[40] ja myöhemmin Etelä-Pohjanmaalle sijoittuvissa elokuvissa.[41][38] Siitä on kehittynyt myytti, jota on verrattu myös Robin Hood -legendaan,[38] mutta sen yhdistämistä eteläpohjalaisuuteen on pidetty joskus huononakin asiana.[42] Häjyily on liitetty eteläpohjalaiseen uhmakkuuteen, jonka on puolestaan nähty ilmenevän joskus negatiivisella tavalla, mutta mahdollisesti myös positiivisesti, esimerkiksi päättäväisenä suoraselkäsyytenä. ”Häjyilystä” onkin puhuttu lisäksi varsinaista puukkojunkkari-ilmiötä laajemmin esimerkiksi yhdistämällä sitä jussipaitaan, jonka on nähty edustavan muun muassa uhmakkuuden positiivisia puolia.[41]

Etelä-Pohjanmaan murre kuuluu suomen kielen länsimurteisiin.[43] Murteen tunnetuin elementti on d-kirjaimen korvaaminen r-kirjaimella.[44] Jotkin murteen piirteistä ovat ominaisia vain sille, ja murre on joistakin alueellisista eroavaisuuksistaan huolimatta perin yhdenmukainen sen koko puhealueella.[45]

Etelä-Pohjanmaan maakunnan itäosassa sijaitseva Järviseudun alue eli ”savolaiskiila” on kuitenkin varsinaisen eteläpohjalaisen murrealueen ulkopuolella; siellä puhutaan omaleimaista savolaismurretta, jossa on pohjalaisia vaikutteita.[46]

Tapahtumat

muokkaa

Useiden Etelä-Pohjanmaan kulttuuritapahtumien pohja on maakunnan perinnejuhlissa ja talkoo- eli ”kökkätöissä”.[37] Maakunnan kulttuuritapahtumia ovat esimerkiksi Ilmajoen Musiikkijuhlat sekä Seinäjoella järjestettävät Provinssirock, Tangomarkkinat[39] ja Vauhtiajot.[47] Maakuntaa kiertävä tapahtuma Eteläpohjalaiset Spelit ylläpitää eteläpohjalaisen kansanmusiikin perinnettä.[48][49] Lisäksi Kauhajoen Nummijärvellä järjestetään joka juhannus metallimusiikkiin keskittynyt Nummirock-festivaali.

Musiikki

muokkaa

Etelä-Pohjanmaalla häät ja muut juhlat elävöittivät kansanmusiikkiperinnettä. 1800-luvun puolivälissä eteläpohjalaista kansanmusiikkia alettiin kerätä ja tutkia, ja eteläpohjalaiset säveltäjät Toivo Kuula ja Heikki Klemetti käyttivät sitä myös pohjana sävellyksissään. Myöhemmin esimerkiksi Elonkerjuu-yhtye on ammentanut eteläpohjalaisuudesta aineksia musiikkiinsa, ja muita tunnettuja maakunnasta kotoisin olevia muusikoita ovat olleet muun muassa Paula Koivuniemi ja Kolmas Nainen.[39]

Rakennuskulttuuri ja maisema

muokkaa
 
Edustalla Seinäjoen kaupungintalo ja taustalla Lakeuden ristin kellotorni Aalto-keskuksessa.

Etelä-Pohjanmaan tunnetuinta arkkitehtuuria edustavat muun muassa kuortanelaissyntyisen Alvar Aallon suunnittelema Lakeuden risti -kirkko ja sen yhteyteen rakennettu Aalto-keskukseksi kutsuttu alue Seinäjoella.[50] Pohjalaistalot ovat pohjalaista rakennusperinnettä, ja niitä on myös museokäytössä nähtävillä muun muassa Etelä-Pohjanmaan museossa Seinäjoella, Yli-Lauroselan talomuseossa Ilmajoella[51] ja Isonkyrön kotiseutumuseossa.[52]

Etelä-Pohjanmaa on tunnettu lakeuksistaan,[4] ja muun muassa Ilmajoen Alajoen lakeusmaisema luokitellaan valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi.[53] Lakeus-sanaa käytetäänkin Etelä-Pohjanmaalla monissa yhteyksissä, esimerkiksi Lakeuden risti -kirkon ja yritysten nimissä.[54] Geologisia nähtävyyksiä ovat esimerkiksi Simpsiön vuori Lapualla, Pirunpesä Jalasjärvellä ja Karijoen Susiluola, jossa on ehkä säilynyt merkkejä jääkautta aikaisemmasta ihmisasutuksesta.

Urheilu

muokkaa

Etelä-Pohjanmaalla merkittäviä urheilulajeja ovat perinteisesti olleet paini, pesäpallo, voimistelu ja hiihto.[55]

Etelä-Pohjanmaalta on tullut valtakunnallisesti tunnettuja urheilijoita, myös pienemmiltä paikkakunnilta. Esimerkiksi 2010-luvun urheilijoista Seinäjoen Seudun Urheilijoita edustava keihäänheittäjä Tero Pitkämäki on kotoisin Ilmajoelta. Etelä-Pohjanmaan eräs keskeinen urheilu- ja liikuntainstituutti on Kuortaneen urheiluopisto, jonka läheisyydessä on myös Kuortaneen urheilulukio.

Eteläpohjalaisiin perinneruokiin kuuluvat esimerkiksi erilaiset veri- ja silakkaruoat, kropsu, leipäjuusto, klimppisoppa ja ohrakryynipuuro.[56]

Perinneasut ja käsityöperinne

muokkaa
 
Jussipaita

Naisille on useita erilaisia eteläpohjalaisia kansallispukuja ja miehille kolme, mutta termi Etelä-Pohjanmaan kansallispuku voi tarkoittaa nimenomaisesti Härmän-Isonkyrön naisen kansallispukua ja tiettyä miesten kansallispukua, jota kutsutaan myös Jussi-puvuksi. Jussi-pukuun kuuluu helavyö,[57] joka on tunnettu eteläpohjalaisena symbolina.[41] Niin ikään symboleiksi ovat muodostuneet myös jussipaidaksi kutsuttu villapaita[58] ja sille perinteinen vinoneliökuviointi.[59]

Vinoneliökuviointia on käytetty Etelä-Pohjanmaalla jo ennen jussipaidan vaikutusta muissakin yhteyksissä, kuten raanuissa. Tietyt värit ja kuvioinnit vakiintuivat eteläpohjalaisessa tekstiilissä, esimerkiksi musta-punaisesta tai puna-valkoisesta tuli tyypillinen väriyhdistelmä.[59]

Eteläpohjalainen käsityö tunnetaan muun muassa taidokkaasta veistämisestä. Ilmajoella vaikuttaneet Könnin mestarit ja heidän kauttaan laajemminkin maakunnassa levinnyt kellonvalmistuksen oppi tuottivat tunnettuja könninkelloja, jotka ovat arvostettu osa eteläpohjalaista esinekulttuuria.[59]

Hallinto ja politiikka

muokkaa

Maakuntaliitto

muokkaa
Pääartikkeli: Etelä-Pohjanmaan liitto

Etelä-Pohjanmaan liitto on lakisääteinen kuntayhtymä, joka vastaa Etelä-Pohjanmaan maakunnan strategisesta suunnittelusta ja kehityksestä. Maakuntaliitto toteuttaa demokraattisen päätöksenteon mukaisesti tehtäviä aluekehityksen, edunvalvonnan ja viestinnän, kansainvälistymisen ja kulttuurin kehittämisen aloilla. Etelä-Pohjanmaan maakuntajohtajana on toiminut vuodesta 2022 lähtien Heli Seppelvirta.[60][61]

Politiikka

muokkaa

Maakuntavaltuuston kokoonpano puolueittain.[62]

Kausi KESK KOK PS SDP KD VIHR VAS Yht.
2017–2021 24 14 5 7 3 2 1 56
2021–2025 22 14 11 6 3 1 1 58


Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Kakkuri Pekka, Katajamäki Unto, Lagerstedt Ilpo, Perttula Heikki & Ruismäki Liisa: Etelä-Pohjanmaan kotiseutuhistoria. Alavus: Viiskunta Oy, 1985. ISBN 951-0-29140-4.
  • Laukkonen, Ilmari: Vaasa aikansa kuvastimena II. 1903–1978. Vaasa: Vaasa Oy:n kirjapaino, 1981. ISBN 951-660-065-4.
  • Rikkinen, Kalevi & Sihvo, Hannes: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7. Etelä-Pohjanmaa. Keuruu: Viiskunta Oy, 1986. ISBN 951-1-08930-7.

Viitteet

muokkaa
  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
  2. Väestönmuutosten ennakkotiedot muuttujina Vuosineljännes, Alue ja Tiedot 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 25.4.2024.
  3. https://www.epliitto.fi/vakiluku (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. a b Etelä-Pohjanmaata ja pohjalaisia | Elävä arkisto | yle.fi yle.fi. Viitattu 13.1.2021.
  5. Arja Korjus-Hietala: Murteen häviäminen murentaa paikkakuntien omaleimaisuutta www.pohjankyro-lehti.fi. Viitattu 20.3.2022.
  6. Europeana Heraldica extranet.narc.fi. Arkistoitu 22.6.2020. Viitattu 27.6.2020.
  7. a b c d e f Etelä-Pohjanmaan kotiseutuhistoria s. 220
  8. a b Rikkinen & Sihvo 1986, s. 13
  9. a b c Etelä-Pohjanmaan kotiseutuhistoria s. 221
  10. a b c d e f g Rikkinen & Sihvo 1986, s. 22–24
  11. a b c Näe ja koe Suomi (SK 24B/1987), s. 176.
  12. Pekka Hyvärinen (toim.): Näe ja koe Suomi: matka kauneimpiin maisemiin (Suomen Kuvalehti 24B/1987), s. 177–180. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1987.
  13. a b c d e Rikkinen & Sihvo 1986, s. 25–27
  14. Väkiluku - Etelä-Pohjanmaan liitto 4.11.2019. Etelä-Pohjanmaan liitto. Arkistoitu 28.5.2019. Viitattu 4.12.2019.
  15. Sukupuolijakauma - Etelä-Pohjanmaan liitto 4.11.2019. Etelä-Pohjanmaan liitto. Arkistoitu 26.4.2020. Viitattu 4.12.2019.
  16. Väestön ikärakenne - Etelä-Pohjanmaan liitto 4.11.2019. Etelä-Pohjanmaan liitto. Arkistoitu 26.4.2020. Viitattu 4.12.2019.
  17. Huoltosuhde - Etelä-Pohjanmaan liitto 4.11.2019. Etelä-Pohjanmaan liitto. Arkistoitu 26.4.2020. Viitattu 4.12.2019.
  18. Miten Suomen väestö muuttuu? Helsingissä on 100 000 vieraskielistä nykyistä enemmän vuonna 2035 www.iltalehti.fi. Viitattu 7.10.2023.
  19. Väestönmuutokset neljännesvuosittain 1987 - 2018 Tilastokeskus. Arkistoitu 5.2.2020. Viitattu 5.2.2020.
  20. Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2019M01*-2019M12* Tilastokeskus. Arkistoitu 13.7.2020. Viitattu 5.2.2020.
  21. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 27.11.2018.
  22. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 Tilastokeskus. Arkistoitu 24.7.2018. Viitattu 27.11.2018.
  23. Aluetilinpito Etelä-Pohjanmaan liitto. Viitattu 3.3.2023.
  24. Elinkeinoelämän tilanne ja näkymät Työ- ja elinkeinoministeriö: Alueelliset kehitysnäkymät syksyllä 2020. Viitattu 28.11.2020.
  25. Helinko, Matias: Maatilojen määrä vähenee Suomen suurimmassa maatalousmaakunnassa Seinäjoen Sanomat. 6.3.2020. Viitattu 3.3.2023.
  26. Junkkari, Terhi: Etelä-Pohjanmaan vahva elintarviketuotanto luo pohjan ruokasektorin laaja-alaiselle kehittämiselle SeAMK-lehti. 14.9.2021. Viitattu 3.3.2023.
  27. Rikkinen & Sihvo 1987, s. 29
  28. Maatalous eri osissa Ruokatieto. Viitattu 3.3.2023.
  29. Etelä-Pohjanmaan yrittäjyyskatsaus 2015 Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Arkistoitu 19.4.2021. Viitattu 4.12.2020.
  30. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 138–140. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  31. a b Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 149. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2.
  32. Seppo, Juha: Uskovien yhteisö vai valtionkirkko, s. 17–106. Uskonnolliset vähemmistöyhteisöt ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen Suomessa vuosina 1923–1930. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISBN 951-9021-50-7.
  33. a b Laukkonen 1981, s. 194
  34. Purola, Hannu: Seurakunta jatkaa rakentamista. (Verkkojulkaisu, päivitetty 19.2.2015) Ilkka, 19.2.2015.
  35. Studies on Finnish attitudes and identities The Finnish Cultural Foundation. Viitattu 21.2.2022. (englanniksi)
  36. a b Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo: Eteläpohjalaisuuden symbolit: Vapauden periaate ja isänmaallisuus. tarinasoitin.fi. Viitattu 3.12.2022.
  37. a b Etelä-Pohjanmaan liitto (2014): Etelä-Pohjanmaa − Jotakin parempaa – Etelä-Pohjanmaan kulttuuristrategia vuosille 2015–2020, s. 5–9.
  38. a b c d e Amonoo, Hannele: Häjyt – Pohjanmaan sitkein myytti yle.fi. 11.04.2014. Viitattu 22.3.2022.
  39. a b c Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo: Eteläpohjalaisuuden symbolit: Musiikkimaakunta tarinasoitin.fi. Viitattu 3.12.2022.
  40. Kallio, Reino: Kansannäytelmään Pohjalaisia liittyy mysteeri Historiatietoa/Reino Kallio. 28.12.2012. Viitattu 22.3.2022.
  41. a b c Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo: Eteläpohjalaisuuden symbolit: Häjyily tarinasoitin.fi. 2022. Viitattu 3.12.2022.
  42. Zimmerbauer, Kaj (2008): Alueellinen imago ja identiteetti liikkeessä. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti.
  43. Suomen murteet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 20.3.2022.
  44. Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo: Eteläpohjalaisuuden symbolit: Murre tarinasoitin.fi. Viitattu 3.12.2022.
  45. Eteläpohjalaisten murteiden piirteitä sokl.uef.fi. Arkistoitu 26.5.2021. Viitattu 23.3.2022.
  46. Riikka Tervonen: Järviseudun murre – itäinen kiila pohjalaismurteiden välissä Katternö Digital. 2018. Viitattu 20.3.2022.
  47. Henna Alanko: Vauhtiajot palaavat ratatapahtuman kera kahden koronavuoden jälkeen Seinäjoen Sanomat. 18.5.2022. Viitattu 4.12.2022.
  48. Kotirinta, Pirkko: Eteläpohjalaisia Spelejä soitetaan nyt Jalasjärvellä Helsingin Sanomat. 1.7.1994. Viitattu 24.3.2022.
  49. Eteläpohjalaiset Spelit pelataan tänä vuonna kansanlaulu- ja murreteemoilla Seinäjoen Sanomat. 2.8.2017. Viitattu 24.3.2022.
  50. Elina Niemistö: Moni vieroksui Alvar Aaltoa, eikä "funkkislaatikko" ollut kelvata kirkoksi – pohjalaisesta uhosta syntyi kuitenkin Lakeuden risti Yle Uutiset. 29.12.2020. Viitattu 20.3.2022.
  51. Riukulehto, Sulevi; Mäkelä, Matti; Orhanen, Outi & Lehtimäki, Anni: Pohjalaistalot – yhteistä kulttuuriperintöämme. Helsingin yliopisto: Ruralia-instituutti, 2014.
  52. Kotiseutumuseo isokyro.fi. Viitattu 21.3.2022.
  53. Arvokkaat maisema-alueet, sovellus v.2021 Syke. Viitattu 27.3.2022.
  54. Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo: Eteläpohjalaisuuden symbolit: Lakeus tarinasoitin.fi. Viitattu 3.12.2022.
  55. Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo: Eteläpohjalaisuuden symbolit: Eteläpohjalainen urheilu tarinasoitin.fi. 2022. Viitattu 3.12.2022.
  56. Maakuntien ruokaperinteitä Ruokatieto Yhdistys. Viitattu 20.3.2022.
  57. Etelä-Pohjanmaan kansallispuvut Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseura. Viitattu 20.3.2022.
  58. Luutonen, Marketta: Harrin Jussin muisto: Jussipaita suomalaismiehen rooliasuna Oppimista, opetusta, monitieteisyyttä - Kirjoituksia Kuninkaankartanonmäeltä. 2008. Joensuun yliopisto, Savonlinnan opettajankoulutuslaitos.
  59. a b c Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo: Eteläpohjalaisuuden symbolit: Näyttämisen tarve tarinasoitin.fi. 2022. Viitattu 3.12.2022.
  60. Etelä-Pohjanmaan liitto: tehtävät epliitto.fi. Viitattu 18.11.2019.
  61. Jorma Ylönen: Etelä-Pohjanmaa valitsi Heli Seppelvirran maakuntajohtajaksi Kuntalehti. 13.12.2021. Viitattu 10.3.2022.
  62. Etelä-Pohjanmaan liitto: Maakuntavaltuusto epliitto.fi. Viitattu 18.11.2019.

Aiheesta muualla

muokkaa