Avaa päävalikko
Wikipedia

Jalasjärvi

Suomen entinen kunta, nykyisin osa Kurikkaa

Jalasjärvi on entinen Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asui sen lakkauttamishetkellä 7 779 ihmistä[2], ja sen pinta-ala oli 830,42 km², josta 12,11 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys oli 9,51 asukasta/km². Jalasjärven naapurikunnat olivat Ilmajoki, Karvia, Kauhajoki, Kihniö, Kurikka, Parkano ja Seinäjoki.

Jalasjärvi
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Kurikka
Jalasjärvi.vaakuna.svg Jalasjärvi.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°29′20″N, 022°45′45″E
Maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Seinäjoen seutukunta
Kuntanumero 164
Hallinnollinen keskus Jalasjärven kirkonkylä
Perustettu 1867
Liitetty 2016
– liitoskunnat Kurikka
Jalasjärvi
– syntynyt kunta Kurikka
Pinta-ala 830,42 km² [1]
(1.1.2015)
– maa 818,31 km²
– sisävesi 12,11 km²
Väkiluku 7 779  [2]
(31.12.2015)
– väestötiheys 9,51 as./km² (31.12.2015)

Jalasjärvi liitettiin Kurikkaan vuoden 2016 alussa Jalasjärven ja Kurikan yhteisestä esityksestä.[3][4]

Jalasjärven alueMuokkaa

Jalasjärven asukasluvun kehitys
Vuosi Asukasluku
1805 246 [5]
1810 267 [5]
1815 419 [5]
1820 454 [5]
1825 489 [5]
1830 524 [5]
1835 520 [5]
1840 556 [5]
1845 769 [5]
1850 823 [5]
1917 13 861 [6]
1939 14 520 [7]
1996 9 490
1997 9 292
1998 9 155
1999 9 038
2000 8 924
2001 8 830
2002 8 792
2003 8 760
2004 8 691
2005 8 631
2006 8 532

Jalasjärven Jalasjärvi sijaitsee Kivistön kylässä, kun taas valtatie 3:n itäpuolella, kirkonkylän kohdalla näkyvä järvi on Lamminjärvi.

Jalasjärven eteläosassa on runsaasti järviä metsäteiden varrella. Jalasjärvi sijaitsee pääradan varrella. Siellä on kolme Ratahallintokeskuksen liikennepaikkaa: Jalasjärven liikennepaikka Alavallissa, Ylivallin liikennepaikka Ylivallissa sekä Madesjärven liikennepaikka. Liikennepaikat ovat palvelleet lähinnä turpeen- ja puuntuotannon tarvitsemia raskaita kuljetuksia. Ylivallin asfaltoidulla liikennepaikalla, jonka lastauskenttä on asfaltoitu, on harjoitettu myös mikroautoilua.

Jalasjärven eteläosan Saarijärveltä itään valtatie 3:n itäpuolella on Pohjan Korpilammi, Iso Madesjärvi ja Vähä Madesjärvi, Kolhonjärvi, Liikajärvi, Liikapuron tekojärvi ja Lamminjärvi. Lisäksi joillain paikoilla on tierakennuksissa käytettyjen kivenottamoiden pohjalla lähdevettä, mikä on mahdollistanut uimisen ja kalastamisen, vaikka paikat eivät ole virallisia uimapaikkoja. Tällainen paikka on esimerkiksi Ala-Koskuella murskaksi kutsuttu paikka valtatie 3:n länsipuolella, joka on aikaisemmin ollut uimapaikka ja jossa on loivan rannan jälkeen jyrkästi syvenevä pohja.

Etelässä, joka kuuluu talousmaantieteellisesti Suomenselän suomaahan, on metsäautoteitä, hiekkakankaita ja metsätaloutta, kun taas pohjoisessa, Jokipiissä ja Luopajärvellä on laajoja peltoaukeita sekä maidontuotantoalueita. Jalasjärven keskisillä ja pohjoisilla alueilla, lähellä Peräseinäjokea on turvetuotantoalueita.

Pohjanmaan porttiMuokkaa

 
Jalasjärven kotiseutumuseo valtatie 3:n suunnasta katsottuna.

Aikaisemmin matkailumarkkinoinnissa Jalasjärveä kutsuttiin Pohjanmaan portiksi tarkoittaen sitä, että se on ensimmäinen Vaasan läänin ja Etelä-Pohjanmaan kunta Satakunnasta ja Pohjois-Hämeestä tultaessa. Sanontaa on käyttänyt aikaisemmin Koskuen Esso. Sanonnan arvellaan olevan kuitenkin alun perin vuodelta 1932, jolloin nykyistä eduskunnan liikennevaltiokuntaa vastaava kulkulaitosvaliokunta vieraili Jalasjärvellä ja kuntaan johtavan valtatien varteen oli rakennettu portti tervehdyksellä varustettuna.

TuulimyllytMuokkaa

 
Jalasjärven tuulimyllyaiheinen linja-autopysäkki Ala-Koskuella.

Jalasjärven epävirallinen symboli on tuulimylly, joista tunnetuin sijaitsee Aittomäellä valtatie 3:n itäpuolella, noin kilometrin Jalasjärven kirkonkylästä etelään päin. Luopajärvellä, Seinäjoelle, Ilmajoen kautta, johtavan valtatie 19:n itäpuolella on myös samaa kokoluokkaa oleva tuulimylly. Lisäksi Jalasjärvellä linja-autopysäkkien katoksissa on tuulimyllyn tyylitellyt kuvat molemmissa päissä. Jalasjärven kotiseutumuseossa on kaksi tuulimyllyä. Jalasjärvellä on myös kolme nykyaikaista kolmilapaista tuulivoimalaa. Yksi näistä sijaitsee Jokipiissä on Kurikkaan johtavan valtatie 3:n varrella ja kaksi Ilvesjoella Karviaan johtavan seututie 273:n varrella.

HistoriaaMuokkaa

Seurakunnan historiaaMuokkaa

Jalasjärvi on kuulunut Ilmajoen seurakuntaan ja sittemmin Ilmajoen seurakuntaan kuuluneeseen Kurikan kappeliseurakuntaan, josta se on itsenäistynyt Jalasjärven seurakunnaksi sekä muuttunut kunnallishallinnon uudistuksessa Jalasjärven kunnaksi vuonna 1867.

Sotien aikaMuokkaa

Jalasjärveltä on alkanut Suomen itsenäisyyden aikainen asevelvollisuus vuonna 1918. Suomen maavoimien ensimmäinen joukko-osasto, Suomen Tasavallan Vartiosto, muodostettiin pääasiassa Jalasjärven suojeluskunnan pohjalle. Suomen Tasavallan Vartiostosta muodostettiin Suomen sisällissodan kestäessä osa Seinäjoen Krenatööripataljoonaa. Alkuvaiheen jälkeen oli ryhdytty täydentämään joukkoja ja lopulta myös perustamaan joukkoja vanhaan autonomian aikaiseen asevelvollisuuslakiin nojaten. Näin ollen Suomen puolustusvoimien maavoimien asevelvollisuus alkoi Jalasjärveltä. Kronstadtin kapinan jälkeen Jalasjärvelle tuli pakolaisina myös venäläisiä.

Jalasjärveläiset kuuluivat pääasiassa viime sotien aikana Pohjanmaalta koottuun jalkaväkirykmentti 58:an. Aluejärjestelmän periaatteiden mukaisesti suuri osa meni jalkaväkeen, minkä vuoksi kaatuneiden määrä oli tappioiden vuoksi huomattava. Jalkaväkirykmentti 16 ja Jalkaväkirykmentti 58 muodostivat 19. divisioonan rungon. Myöhemmin jatkosodan asemasotavaiheen jälkeen JR 58 sai täydennyksiä muun muassa joutsalaisista.

Jalasjärven kotiseutumuseon alueella on sotaveteraanien perinnetalo, jossa on Jalasjärven suojeluskuntaan ja toisen maailmansodan aikaan liittyviä esineitä, muun muassa kokoelma jalkaväen käsiaseita sekä kirjallisuutta. Jalkaväkirykmentti 58:lle on Jalasjärven kirkon länsipuolella muistokivi. Kirkkomaan hautausmaalla on jokaisella haudatulla kivestä veistetty risti.

TalouselämäMuokkaa

Kunnassa toimii noin 550 yritystä, joista tunnetuimpia ovat Jalas, Juustoportti, Jokipiin Pellava, Listatalo, L-Kaluste, Pramia ja Lennol.

Aikaisemmin Jalas valmisti hiihtokenkiä murtomaasuksiin, mutta on sittemmin erikoistunut turvajalkineisiin. Juustoportti Keskikylän Pentinmäellä on matkailunähtävyys. Siellä valmistetaan juustoja.

Koja Oy on Jalasjärvellä merkittävä työnantaja. Lisäksi Jalasjärvellä on pienempiä yrityksiä, kuten Tarja Salonrannan uniikkitaidekeramiikkaa valmistava Taijulinpaja ja Vesa Ritolan kalkkunatila, joka valittiin vuoden 2012 kalkkunatilaksi. Jalasjärven Keskikylässä sijaitsee tunnettu ruokapaikka Pihlajan Kevari, joka on toiminut eteläpohjalaisten juhlapaikkana vuodesta 1966.

Jalasjärvellä on noin 550 maatilaa, jotka tuottavat yhteensä noin 3,5 miljoonaa kiloa sianlihaa, 1,1 miljoonaa kiloa naudanlihaa ja 27,4 miljoonaa litraa maitoa. Jalasjärvi on Suomen kolmanneksi suurin maidontuottajakunta ja kuuluu maan kymmenen suurimman lihantuottajakunnan joukkoon.

LiikenneMuokkaa

 
Valtateiden 3 ja 19 liittymä Jalasjärvellä

Jalasjärven läpi kulkee vilkasliikenteinen valtatie 3 Helsingistä Vaasaan ja Jalasjärveltä lähtee valtatie 19 Uuteenkaarlepyyhyn.

Jalasjärven itäosan kautta kulkee 1970-luvun alussa liikenteelle avattu Tampere–Seinäjoki-rata, mutta sillä ei ole henkilöliikennepaikkoja Jalasjärven alueella. Lähimmät rautatieasemat ovat Seinäjoella ja Parkanossa.[8] Lähin matkustajaliikenteen käytössä oleva lentokenttä on Vaasan lentoasema.

VälimatkojaMuokkaa

 
Jalasjärven päätiet ja kylät

KoulutMuokkaa

Jalasjärvellä toimii kuusi 1.–6. luokkien peruskoulua (Hirvijärven koulu, Keskikylän koulu, Kirkonkylän koulu, Koskuen koulu, Luopajärven koulu ja Metsolan koulu), peruskoulun 7–9 luokkien koulu (Jalasjärven yläaste ja lukio). Kirkonkylän koulu siirtyi elokuussa 2005 keskustasta uusiin tiloihin koulukeskukseen, jossa lukio ja yläaste myös toimivat. Koulukeskuksessa kaikilla kolmella koululla on muun muassa yhteinen ruokasali ja liikuntatilat. Keskustan nuorisotalona toimii yli satavuotias seurantalo Vilhola.

Jalasjärvellä toimii myös Jalasjärven aikuiskoulutuskeskus JAKK, joka on valtakunnallinen aikuiskouluttaja ja kehittäjä. JAKK toimii 11 paikkakunnalla. Koulutusaloja ovat autoala, kuljetus-logistiikka, maarakennus-infra-ala, talonrakennus ja teollisuus. Lokakuussa 2011 opetus- ja kulttuuriministeriö päätti, että Jalasjärven kunta joutuu maksamaan takaisin JAKKille vuosina 2005–2009 maksettuja oppisopimuskoulutusrahoja lähes 35 miljoonaa euroa.[9]

VäestönkehitysMuokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Jalasjärven väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
 10 259
1985
  
 10 250
1990
  
 9 846
1995
  
 9 618
2000
  
 8 924
2005
  
 8 631
2010
  
 8 214
Lähde: Tilastokeskus.[10]

KylätMuokkaa

NähtävyyksiäMuokkaa

 
Jalasjärven Pirunpesä

TapahtumiaMuokkaa

Tunnettuja jalasjärveläisiäMuokkaa

Jalasjärveläisiä yhtyeitäMuokkaa

Jalasjärveläisiä urheiluseurojaMuokkaa

RuokakulttuuriMuokkaa

Jalasjärven pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla kotijuusto ja talkkuna.[12]

LähteetMuokkaa

  1. ↑ a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2015 1.1.2015. Maanmittauslaitos. Viitattu 8.1.2016.
  2. ↑ a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.12.2015. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2016.
  3. ↑ Koskinen, Tero: Virkkunen pakkoliitoksista: Kunnissa otetaan kriisimenettely nyt vakavammin YLE Uutiset. 12.6.2014. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 12.7.2015.
  4. ↑ Hallitus: Jalasjärvi liitetään Kurikkaan Yle Uutiset. 12.6.2014. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 29.1.2015.
  5. ↑ a b c d e f g h i j K. A, Bäckman (Knut Adolf Bäckman), suomentanut Toivo Vuorela: Jalasjärven kappeli, s. 80. Vammala: Suomalaisen kirjallisuuden seura. ISBN 951-717-201-X.
  6. ↑ Toimittanut Raimo Salokangas et. al.: ”Taulukko 3, Vapaussodassa kaatuneet eteläpohjalaiset”, Etelä-Pohjanmaan historia, s. 583. . ISBN 951-766-097-9.
  7. ↑ Toimittanut Raimo Salokangas et. al.: ”Taulukko 5, Talvi- ja jatkosodassa kaatuneet eteläpohjalaiset”, Etelä-Pohjanmaan historia, s. 624. . ISBN 951-766-097-9.
  8. ↑ Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 136. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  9. ↑ http://yle.fi/alueet/pohjanmaa/2011/10/jalasjarven_kunnalta_peritaan_35_miljoonaa_perusteettomia_etuja_2925263.html
  10. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  11. ↑ download.asp Länsi-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 29.11.2008.
  12. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 147. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jalasjärvi&oldid=18276425”