Avaa päävalikko

Jaakko Frigård-Rautanen

Tämä artikkeli kertoo jalasjärveläisestä pelimannista ja sepästä. Toisesta saman suvun Jaakko Frigård -nimisestä sepästä kerrotaan artikkeleissa Ajokaluseppä ja Hevonen Suomessa.
Frigård-Rautanen vuonna 1907.

Jaakko Frigård-Rautanen eli Friikooli (14. maaliskuuta 1843 Jalasjärvi25. toukokuuta 1913)[1] oli suomalainen pelimanni ja seppä. Hänen sävelmänsä löydettiin uudelleen 1970-luvun alussa ja niitä koottiin muun muassa Jalasjärven nuottikirjaan. Hänen sävelmiinsä perustuu Friikoolin messu, joka on levytetty 1975. Hänestä on tehty myös pari näytelmää.

Elämä ja uraMuokkaa

Jaakko Frigård-Rautanen syntyi jalasjärveläisen suurperheen neljänneksi lapseksi. Hänen isänsä Sameli oli alun perin sukunimeltään Köykkä, mutta muutti nimensä Frigårdiksi saadessaan Jalasjärven Luopajärveltä Haapalan torpan asuttavakseen. Jaakko Frigård taas muutti nimensä myöhemmin sepän ammattinsa myötä Rautaseksi.[2]

Rautasen kerrotaan sepän töissään kehitelleen sävelmiä viheltelemällä ja menneen välillä tupaan kokeilemaan ”jotta kuinka se sopii fiulillen”. Hän kiersi viuluineen soittamassa häissä ja muissa juhlissa. Vaasalainen Eino Levón kiinnostui Rautasen sävelmistä ja vietti kesällä 1907 päiväkausia tämän luona nuotintamassa niitä.[1]

Levón nuotinsi Rautaselta kaikkiaan 37 polskaa, kaksi ”minueeta” (menuettia), yhden ”enkeliskan”, kuusi marssisävelmää, 20 valssia, yhden masurkan ja kolme polkkaa, yhteensä 70 kappaletta. Perheen muilta jäseniltä hän tallensi lisäksi kymmenen kansanlaulua.[3]

Jaakko Rautanen voitti soitollaan toisen palkinnon Etelä-Pohjanmaan nuorisoseurojen kesäjuhlassa Alavudella 1907. Maakunnan ensimmäisillä kotiseutupäivillä Vaasassa hän sai ylimääräisen palkinnon. Eino Levón arveli Pohjalainen-lehdessä ramppikuumeen aiheuttaneen sen, ettei Rautanen soittanut niin hyvin kuin tavallisesti. Vain kahta kuukautta myöhemmin Rautanen menehtyi keuhkokuumeeseen.[3]

Monien muiden kansanpelimannien tavoin Frigård-Rautanen unohdettiin vuosikymmeniksi, kunnes hänet löydettiin uudelleen 1960- ja 1970-lukujen kansanmusiikki-innostuksen myötä. Levónin nuotinnokset löydettiin Tampereen yliopiston kansanmusiikkiarkistosta.[1] Vuonna 1974 julkaistussa, professori Erkki Ala-Könnin toimittamassa Jalasjärven nuottikirjassa on tallennettuna noin 70 Frigård-Rautasen sävelmää. Parista niistä on syntynyt Friikoolin messu, jota on esitetty Jalasjärvellä toista sataa kertaa, esiintyjinä Peliitat-kuoro, Hirvijärven kuoro ja Jalasjärven seurakunnan jousiyhtye. Tämä kokoonpano myös levytti messun Finnlevylle 1975.[4] Jouko Tekoniemen kokoamaa ja Arvo Ylitalon sanoittamaa messua on esitetty muuallakin Suomessa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadassa.[2][5] Toinen Friikooliin soitteista syntynyt teos on Viulujen vesper.[1]

Martti Peltomäki on tehnyt Frigård-Rautasesta useita radio-ohjelmia ja kirjoittanut hänestä näytelmän, jonka Veikko Uusimäki ohjasi televisionäytelmäksi. Hannu Salon kirjoittama musiikkinäytelmä Frigård-Rautasesta on nimeltään Nuori Frigård.[1] Sen musiikki on tallennettu CD-levylle.[6]

Jalasjärven museoalueelle pystytettiin 1970-luvun lopulla Tauno Tantarimäen tekemä Jaakko Frigårdin muistomerkki.[7]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Tekoniemi, Leo & Läikkö, Erkki: ”Friikooli – seppä ja pelimanni”, Jokipii: kirja kotikylästämme, s. 95–96. Jalasjärvi: Jokipiin kylän kirjatoimikunta, 1996. ISBN 952-90-8024-7.
  2. a b Friikoolin messussa sukelletaan kansanmusiikkiin, Lempäälän seurakunta 2.10.2011. Viitattu 10.1.2016.
  3. a b Ala-Könni, Erkki: ”Frigård, jalasjärveläinen sepänsuku” teoksessa Jalasjärven kirja, näköispainos Etelä-Pohjalaisen Osakunnan kotiseutujulkaisusta Kyrönmaa X vuodelta 1958. Vaasa 1980. Sivu 331–346.
  4. Friikoolin messu, Fono-äänilevytietokanta. Viitattu 10.1.2016.
  5. Rautanen, Ilkka: Orkesteritoiminnan kehittäminen apurahojen avulla. Case: Jalasjärven musiikkioppilaitos, s. 27–28. Opinnäytetyö. Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Liiketalouden, yrittäjyyden ja ravitsemisalan yksikkö, Pienen ja keskisuuren yritystoiminnan liikkeenjohdon koulutusohjelma, 2011. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 9.1.2016).
  6. Tarkat tiedot, Kyyti-kirjastot. Viitattu 10.1.2016.
  7. Muistomerkit, Jalasjärven museo. Viitattu 28.8.2018.