Avaa päävalikko

Koskutjoki on Jalasjärvellä, Koskuen kylässä virtaava noin kuusi kilometriä pitkä joki. Joki saa alkunsa Koskutjärvestä,[3] ja se kuuluu Kyrönjoen vesistöalueeseen[4] ja Jalasjärven valuma-alueeseen. Joen keskimääräinen vuoden maksimivirtaama on vuosien 1985–2009 aikavälillä ollut 7,29 kuutiometriä sekunnissa.[4] Joen molemmin puolin on useita kivikautisia asuinpaikkoja.

Koskutjoki
Koskutjokea keväällä Ala-Koskuella.
Koskutjokea keväällä Ala-Koskuella.
Laskupaikka Mustajoki, Jalasjärvi
62°23′52″N, 022°48′02″E
Maat Suomi
Pituus n. 6[1] km
Virtaama 7,29 /s
Valuma-alue 53,11[2] km²

MaantiedeMuokkaa

Jalasjärven Koskuella virtaava Koskutjoki kuuluu Kyrönjoen vesistöalueeseen ja Jalasjärven valuma-alueeseen. Joki saa alkunsa Koskutjärvestä, minkä lisäksi joki saa vettä myös Mustajärvestä, jonka lasku-uoma aluksi on Mustaluoma ja sitten Mustajoki.[2] Mustajoki yhtyy Koskutjokeen Koskuen kirkonkylällä.[1] Ala-Koskuella Koskutjoen nimi muuttuu Mustajoeksi sen yhdyttyä Ilvesjokeen Ilvesjoen sillan itäpuolella.[1]

Jääkauden jälkeen merivirrat kerrostivat Itämeren järvi- ja merivaiheiden kuluessa hienojakoisen aineksen savikoiksi merenpohjassa sijainneisiin laaksoihin sekä painanteisiin. Nykyisin Koskutjoki virtaa tällaisessa entisessä merenpohjan laaksossa ja savikot muodostavatkin maanpinnan peitteen alueella. Nämä maat ovat maanviljelyn kannalta hedelmällistä maaperää, minkä vuoksi Koskuella viljelykäytössä olevat alueet ovatkin tavallisesti alle 120 metrin korkeudessa merenpinnasta. Esimerkiksi Koskutjoen alajuoksun laaksossa savikerros on joillain kohdin jopa kymmenien metrien paksuinen.[5]

Koskutjoen keskimääräinen vuoden maksimivirtaama on vuosien 1985–2009 aikavälillä ollut 7,29 kuutiometriä sekunnissa. Joen pienin havaittu vuoden maksimivirtaama on ollut 4,21 m³/s ja suurin vastaavasti 5. toukokuuta 1988 havaittu 13,8 m³/s.[4] Koskutjoessa (kohdassa 62°23′N, 022°49′E ) on ollut vuodesta 1984 lähtien virtaaman mittausasema.[6]

 
Jäätynyt Koskutjoki.

Joen alaosalle ominaista on voimakas kuormitus.[7] Koskutjoen kemiallinen tila on kuitenkin 2000-kymmenen lopulla arvioitu hyväksi.[8] Joen keskimääräinen fosforipitoisuus oli 2000-vuosikymmenen lopulla 130 ug/l. Tavoitteena on, että se saataisiin alennettua tasolle 35–50 ug/l vuoteen 2015 mennessä.[9]

Hauki, särki ja ahven kuuluvat joen kalastoon. Lisäksi satunnaisesti joessa tavataan myös taimenta ja jonkin verran rapua. Koskutjoella harjoitetaan virkistyskalastusta.[10]

 
Yksi Koskutjoen monista koskista.
 
Saari Koskutjoessa.

Joenvarren luontoaMuokkaa

Koskutjoelle päin viettävän pellon ja tien välissä, joen itäpuolella (kohdassa 62°22.278′N, 022°50.719′E ), sijaitsee perinnebiotooppi, joka on Etelä-Pohjanmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksen mukaan erittäin edustava hakamaa. Kooltaan alue on pieni. Alueella kasvaa paljon pensasmaisia ja pylväsmäisiä katajia sekä iäkkäitä mäntyjä, kuusia, koivuja ja pihlajia. Perinnebiotoopin alueella puustoisissa kohdissa kasvaa esimerkiksi kultapiiskua, mustikkaa ja lillukkaa. Alueella on myös niittylaikkuja, ja kaikkein monimuotoisin niittylajisto on alueen reunamilla. Reunoilla tavataan esimerkiksi poimulehteä, särmäkuismaa, lampaannataa, punanataa, ahomansikkaa ja ahopukinjuurta. Nokkonen ja maitohorsma ovat perinnebiotoopin keskiosien valtalajeja.[11][12]

Niin ikään joen itäpuolella, jokilaakson reunassa olevan metsän laidassa (kohdassa 62°22.556′N, 022°50.346′E ) sijaitsee vanha maatila. Maatilan rakennukset, navetta ja asuinrakennus 1960-luvulta sekä lukuisat pienikokoiset ulkorakennukset sodanajalta ja jopa 1800-luvulta, sijaitsevat metsänreunassa kulkevan maantien molemmin puolin. Maatilalla on ollut eläimiä viimeksi 1970-luvulla. Maatila muodostaa arvokkaan perinnemaiseman yhdessä ympäristöineen ja rakennuksineen. Tämän kohteen alueella, muun muassa jokeen päin viettävällä rinteellä, on kuivia niittylaikkuja. Näiden niittylaikkujen kasvilajistoon lukeutuvat esimerkiksi nokkonen, maitohorsma, koiranputki, lampaannata, punanata, kissankello, ahomansikka, hiirenvirna, heinätähtimö, poimulehti ja ketoneilikka.[11][12]

Koskutjoen itäpuolella (kohdassa 62°22.709′N, 022°50.051′E ), jokeen viettävässä rinteessä on metsälaidun. Laitumen kasvillisuus on matalaa heinävaltaista niittyä. Paikoin laitumella kasvaa nokkostakin. Laitumen reunamilla tavataan esimerkiksi ahomansikkaa, päivänkakkaraa ja huopakeltanoa. Matalat katajat ja vanhat kuuset muodostavat metsälaitumen puuston.[13][12]

 
Rintamäenkosken myllyn rauniot talvella 2009.

Joenvarren kivikautiset asuinpaikatMuokkaa

Koskutjoen molemmin puolin on useita kivikautisia asuinpaikkoja. Seppälän asuinpaikka sijaitsee jokeen viettävällä rinteellä noin 400 metrin päässä itään paikasta, jossa Koskutjoki ja Ilvesjoki yhtyvät.[14] Kohtasen asuinpaikka sijaitsee joen itärannalla, Kohtasen talon eteläpuolisella pellolla, piha-alueella sekä puutarhassa. Kohtasen asuinpaikalla on suoritettu kaivauksia vuonna 1947.[15] Hautakangas 1:n ja Hautakangas 2:n asuinpaikat sijaitsevat niin ikään Koskutjoen itäpuolella, muutaman sadan metrin päässä joesta.[16][17] Rinta-Erkkilän asuinpaikka sijaitsee Koskutjoen länsipuolella, vanhan törmän päällä.[18] Kohtakankaan asuinpaikka sijaitsee puolestaan noin 240 metrin päässä joesta, sen itäpuolella metsä- ja peltotasanteella tien varrella. Asuinpaikan lähellä on kaksi hiekanottoon tarkoitettua aluetta. Hiekanoton vuoksi Kohtakankaan asuinpaikalla suoritettiin vuonna 2007 koekaivaus, jossa löydettiin palanutta luuta ja kvartsia. Asuinpaikan lähistöltä on löydetty aikaisemmin myös muun muassa reikäkiviä.[19] Hakakangas 1:n asuinpaikka sijaitsee noin 400 metrin päässä joesta, sen itäpuolella.[20] Hakakangas 2:n asuinpaikka sijaitsee lähempänä jokea, niin ikään sen itäpuolella Hakakankaan talon lounaispuolella metsätien varressa.[21] Männikkö 1:n asuinpaikka sijaitsee rinnepellolla joen itäpuolella.[22] Männikkö 2:n asuinpaikka sijaitsee myös joen itäpuolella, metsätien varressa, Männikön talosta pohjoiseen sijaitsevalla jokeen viettävällä törmällä.[23] Laulajan asuinpaikka sijaitsee rinnepellolla joen länsirannalla.[24] Viitaniemen asuinpaikka sijaitsee puolestaan noin 60 metrin päässä joesta, sen itärannalla metsätien varressa. Yhdessä Laulajan asuinpaikan kanssa Viitaniemi muodostaa yhtenäisen 400 × 70 m suuruisen asuinpaikka-alueen.[25] Mäntylän asuinpaikka sijaitsee Koskutjoen länsipuolisella jokeen viettävällä peltorinteellä.[26] Alasen asuinpaikka puolestaan sijaitsee pellolla Koskutjoen länsipuolella, joen yli vievän tien eteläpuolella.[27] Alanen s:n asuinpaikka sijaitsee Alasen asuinpaikan eteläpuolella, joen länsipuolella.[28] Mäkiviidan asuinpaikka sijaitsee samannimisen talon länsipuolella sijaitsevalla rinnepellolla, joen itäpuolella.[29] Ojalan asuinpaikka sijaitsee kankaalla ja pellolla, Ojalan talosta länteen ja itään päin, joen itäpuolella, jokeen laskevan puron kummallakin puolella.[30]

MyllytMuokkaa

Vuonna 1892 Koskutjokeen valmistui Rintamäenkosken mylly. Vuonna 1917 myllyyn haettiin käyttölupaa, joka saatiinkin. Jauhaminen myllyssä loppui vuonna 1969 ja nykyisin myllyn rakennukset ovat luhistuneet.[31]

Vuonna 1919 Vaasan läänin maaherra antoi luvan perustaa vesilaitoksen Koskutjoen Mäntylänkoskeen. Vesilaitos oli saha- ja myllylaitos. Laitos paloi vuonna 1934, jonka jälkeen samalle paikalle rakennettiin uusi laitos. Laitos toimi jopa hetken vientisahanakin ja 1950-luvun lopusta lähtien vain rahtisahana. Saha- ja myllylaitos lopetti vuonna 1981 toimintansa.[32]

LähteetMuokkaa

  • Kullas, Johanna; Koivisto, Anna-Maria: Maatalousalueiden kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma – Jalasjärvi ja Kauhajoki. Vaasa: Etelä-Pohjanmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-257-047-5 (nid.) ISBN 978-952-257-048-2 (PDF). Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Nevala, Aino et al: Suomesta pois Koskuelle: totta ja tarinaa Koskuen kylästä. Jalasjärven kansalaisopiston Koskuen kyläkirjan toimituskunta, 2003. ISBN 952-91-6647-8.
  • Rautio, Liisa Maria et al.: Kyrönjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelma vuoteen 2015. Vaasa: Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2009. ISBN 978-952-11-3428-9 (PDF), ISSN 1796-1920 (verkkojulkaisu). Teoksen verkkoversio (PDF).

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Kansalaisen Karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 22.8.2010.
  2. a b Lupapäätös Nro 111/2004/4 (application/pdf-tiedosto) 21.12.2004. Helsinki: Länsi-Suomen ympäristölupavirasto. Viitattu 2.7.2010.
  3. Korhonen, Riitta: Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat osa 1 (PDF) 1996. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 2.7.2010.
  4. a b c Vesistöennusteet: Kyrönjoen vesistöalue - Koskutjoki Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 2.7.2010.
  5. Nevala et al. 2003, s. 418
  6. Korhonen, Johanna (toim.): Hydrologinen vuosikirja 2001–2005, Hydrological Yearbook 2001–2005, s. 38. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2007. ISBN 978-952-11-2929-2 (nid.) ISBN 978-952-11-2930-8 (PDF). Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 22.8.2010).
  7. Seppälä, Matti: Kyrönjoki työryhmän kokous 13.5.2009 (PDF) 2009. Länsi-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 2.7.2010.
  8. Rautio et al. 2009, s. 53
  9. Rautio et al. 2009, s. 60
  10. Lupapäätös 108/2005/4 (Asia: Vesinevan turvetuotantoa koskeva ympäristölupahakemus, Jalasjärvi (PDF) 14.9.2005. Helsinki: Länsi-Suomen ympäristölupavirasto. Viitattu 15.8.2010.
  11. a b Kullas, Koivisto 2010, s. 23
  12. a b c Kullas, Koivisto 2010, s. 20
  13. Kullas, Koivisto 2010, s. 24
  14. Seppälä 164010010 (Muinaisjäännösrekisteri) Museovirasto. Viitattu 2.7.2010.
  15. Kohtanen 164010011 (Muinaisjäännösrekisteri) Museovirasto. Viitattu 2.7.2010.
  16. Hautakangas 1 164010013 (Muinaisjäännösrekisteri) Museovirasto. Viitattu 2.7.2010.
  17. Hautakangas 2 164010014 (Muinaisjäännösrekisteri) Museovirasto. Viitattu 30.6.2010.
  18. Rinta-Erkkilä 164010012 (Muinaisjäännösrekisteri) Museovirasto. Viitattu 2.7.2010.
  19. Kohtakangas 164010015 (Muinaisjäännösrekisteri) Museovirasto. Viitattu 2.7.2010.
  20. Hakakangas 1 164010016 (Muinaisjäännösrekisteri) Museovirasto. Viitattu 2.7.2010.
  21. Hakakangas 2 164010017 (Muinaisjäännösrekisteri) Museovirasto. Viitattu 2.7.2010.
  22. Männikkö 1 164010019 (Muinaisjäännösrekisteri) Museovirasto. Viitattu 2.7.2010.
  23. Männikkö 2 164010018 (Muinaisjäännösrekisteri) Museovirasto. Viitattu 2.7.2010.
  24. Laulaja 164010020 (Muinaisjäännösrekisteri) Museovirasto. Viitattu 2.7.2010.
  25. Viitaniemi 164010021 (Muinaisjäännösrekisteri) Museovirasto. Viitattu 30.6.2010.
  26. Mäntylä 164010022 (Muinaisjäännösrekisteri) Museovirasto. Viitattu 2.7.2010.
  27. Alanen 164010023 (Muinaisjäännösrekisteri) Museovirasto. Viitattu 2.7.2010.
  28. Alanen s 164010024 (Muinaisjäännösrekisteri) Museovirasto. Viitattu 2.7.2010.
  29. Mäkiviita 164010025 (Muinaisjäännösrekisteri) Museovirasto. Viitattu 2.7.2010.
  30. Ojala 164010026 (Muinaisjäännösrekisteri) Museovirasto. Viitattu 2.7.2010.
  31. Nevala et al. 2003, s. 38
  32. Nevala et al. 2003, ss. 33–34

Aiheesta muuallaMuokkaa