Avaa päävalikko
Suojeluskunnan ampumaratatalkoot Jalasjärven kirkonkylässä vuonna 1925.

Jalasjärven suojeluskunta oli yksi Suomen ensimmäisistä suojeluskunnista entisessä Jalasjärven kunnassa. Se perustettiin palokunnallisena suojeluskuntana 5. elokuuta 1917. Sen ylipäälliköksi valittiin Tuomas Luopajärvi. Samalla valittiin myös kyläpäälliköt.

Suojeluskunnalle vahvistettiin Ilkasta kopioidut säännöt, jotka Vaasan läänin kuvernööri hyväksyi 29. elokuuta 1917. Suojeluskunnalle valittiin sääntöjen mukainen pysyvä johtokunta. Rahoituksesta vastasi kannattajajäsenistö. Suojeluskunta harjoitteli taajaan ja sai kokoon 80 henkisen liikuteltavissa olevan pysyvän joukon.[1]

Suojeluskunta kunnallistettiin 17. joulukuuta 1917 myrskyisän kuntakokouksen tuloksena. Jalasjärven kunta hyväksyi Jalasjärven suojeluskunnan kunnallistamisen, mutta ei myöntänyt varoja sen ylläpitämiseksi. Kunta kuitenkin osallistui suojeluskunnan valvontaan nimittämällä siihen edustajansa. Suojeluskunnan päällystö muodosti esikunnan, joka jatkoi kehittämistä johtokunnassa olevasta asenteesta huolimatta. Erityisesti Juho Tala oli aktiivinen.[1]

Jalasjärven suojeluskunnan aseistus koostui alkuvaiheessa Vetterli M 1869 eli niin sanotuista Grafton-kivääreistä. Suojeluskunta nouti tammikuun 1918 puolivälissä itselleen Ilmajoelta 260 kivääriä ja kaksi konekivääriä. Kivääreistä 200 meni perusteilla olevalle Suomen Tasavallan Vartiostolle, joten niistä jäi 60 Jalasjärven suojeluskunnalle itselleen. Tasavallan Vartiostossa oli ollut 10 upseeria ja 34 miestä. Tammikuussa lopulla 1918 Tasavallan Vartiostoon liittyi 80 jalasjärveläistä, mikä kolminkertaisti sen kirjavahvuuden.[1]

Jalasjärven suojeluskunnassa oli 142 jäsentä, joista 80 osallistui suojeluskuntien puolella sisällissotaan sodan ensivaiheissa. Sillä itsellään oli 61 kivääriä.lähde?

Suojeluskunnan johtohenkilöinä toimivat Tuomas Luopajärvi, E. Luopajärvi, K. Luopajärvi, E. Martikainen, J. J. Rajala, V. M. Petäys, J. Paloneva, I. G. Seilo ja V. Jokipii. Jalasjärven suojeluskunnasta Vimpelin koulun kävivät Viljo Petäys ja Unto Mäenpää. Sisällissodassa kaatui suojeluskuntien puolella 43 jalasjärveläistä, mikä on 0,32 prosenttia väestöstä sekä samalla Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin suhteellisesti suurimpia kaatuneiden määriä.[2]

Suojeluskuntien valvontakomission edellyttämän lakkauttamisen yhteydessä Moskovan välirauhan perusteella Jalasjärven suojeluskunnan ampumarata Kiuaskalliolla siirtyi Jalasjärven Ampujat ry:lle. Jalasjärven kotiseutumuseon alueella sijaitsevassa Jalasjärven sotaveteraanien perinnetalossa on Jalasjärven suojeluskuntaan liittyviä esineitä ja suojeluskuntien Hakkapeliitta-lehden vuosikerrat sidottuna.lähde?

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Hersalo ja Raikkala 1955, sivu 424
  2. Hersalo ja Raikkala 1955, sivu 548