Seinäjoen rautatieasema
Seinäjoen rautatieasema (lyh. Sk) on rautatieasema, joka sijaitsee Seinäjoen keskustassa Valtionkatu 1:ssä. Nykyinen asemarakennus valmistui 1969, ja se sijaitsee samassa rakennuksessa kuin linja-autoasema. Rakennus oli valmistuessaan tilavuudeltaan Suomen toiseksi suurin rautatieasemarakennus Helsingin rautatieaseman jälkeen. 2000-luvulla rakennus peruskorjattiin nykyaikaiseksi matkakeskukseksi.[3]
Seinäjoki on merkittävä risteysasema, josta on yhteys sekä Helsingin, Oulun, Vaasan, Jyväskylän ja Kaskisten suuntaan. Väylävirasto kielsi liikenteen Kaskisten radalla 14.9.2024 alkaen[4]. Radalla Kaskisiin ja sen satamaan oli ainoastaan tavaraliikennettä.
Seinäjoen rautatieasema-alue kuuluu Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin[5].
Uusi asemarakennus otettiin käyttöön 4. joulukuuta 2024, ja samalla käytöstä poistui vanha asemarakennus.
Historiaa
muokkaaSeinäjoen rautatieasema sijoitettiin vuonna 1883 liikenteelle avatun Vaasan radan varteen lähelle Östermyran ruukkia Seinäjoen kylään. Varhaisen teollisuuden ansiosta Seinäjoesta oli jo 1860-luvulla muodostettu oma kuntansa ja kappeliseurakuntansa. Ruukinpatruuna Gustaf August Wasastjernan kerrotaan vaikuttaneen ratkaisevasti rautatien saamiseen paikkakunnalle. Ensimmäinen asemarakennus valmistui IV luokan aseman tyyppipiirustusten mukaan samanlaisena kuin Vilppulan ja Alavuden asemat; Oulun radan suunta ei ollut vielä tässä vaiheessa selvillä. Ratapihan itäreunaan rakennettiin 10-paikkainen veturitalli, joka laajennettiin myöhemmin 17-paikkaiseksi. Tavararatapihan laajennuttua veturitalli on jäänyt keskelle ratapiha-aluetta. Rautatieaseman nimenä oli vuoteen 1892 saakka Östermyra ja sen jälkeen vuoteen 1897 Seinäjoki/Östermyra.[3]
Seinäjoen aseman kohtalo muuttui nopeasti avaamisensa jälkeen. Vanha suunnitelma Oulun radan suunnasta muuttui, ja sen lähtöasemaksi vaihtui Myllymäen sijasta Seinäjoki. Oulun rata valmistui vain kolme vuotta Vaasan radan jälkeen ja Seinäjoesta tuli tärkeä risteysasema, jossa lisäksi yöpyivät Oulun suunnan junat. Myös Vaasaan matkustaneet viettivät yönsä Seinäjoella, koska illalla saapuneiden junien vaihtoyhteys lähti vasta seuraavana aamuna. Matkustajat yöpyivät aseman tuntumassa sijainneissa kahdessa rautatiehotellissa, joista toinen oli tarkoitettu II luokan ja toinen III luokan matkustajille.[3]
Seinäjoesta tuli neljän radan risteysasema vuonna 1911, jolloin Suupohjan rata valmistui Perälän asemalle saakka. Rataosat Perälän asemalta Kaskisiin ja Kristiinankaupunkiin valmistuivat vuonna 1913. 1900-luvun alkupuolella Seinäjoen asemanseutu kasvoi nopeasti teollisuus- ja asutuskeskukseksi. Asemanseudusta muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1921 ja se erotettiin itsenäiseksi kauppalaksi kymmenen vuotta myöhemmin. Seinäjoen maalaiskunta yhdistettiin kauppalaan vuonna 1959 ja Seinäjoki muuttui kaupungiksi vuoden 1960 alussa.[3]
Henkilöliikenne Suupohjan radalla lopetettiin vuonna 1968. ja rataosuus Perälän asemalta Kristiinankaupunkiin poistettiin käytöstä vuonna 1982. Uusi rataosuus Tampereelta Parkanon kautta Seinäjoelle avattiin vuonna 1971. Tämän jälkeen Seinäjoelta oli henkilöliikennettä neljään suuntaan ja rautatie viiteen suuntaan. Uusi alikulkutunneli asemalaitureille rakennettiin vuosina 1993–1994. Asemarakennuksen omistaa VR-Yhtymä, muut asema-alueen rakennukset siirtyivät Senaatti-kiinteistöille vuonna 2007.[3]
Vanha asemarakennus
muokkaaAsema- ja matkakeskusrakennus rakennettiin vuosina 1968–1971. Suunnittelusta vastasi arkkitehti Heikki Castrén. Seinäjoen asemarakennus oli valmistuessaan maan toiseksi suurin Helsingin jälkeen. Siellä oli esimerkiksi neljä ravintolaa, mukaan luettuna ilmeisesti Euroopan ensimmäinen rautatieasemalla toiminut tanssiravintola. Myöhemmin rakennuksen sisäänkäyntejä muutettiin ja siihen muun muassa lisättiin Postin laajennusosa. 1980-luvulla asemaa remontoitiin arkkitehti Touko Saaren suunnitelmien mukaan.[6]
Matkakeskus
muokkaaAsemahalliin avattiin Suomen ensimmäinen matkakeskus vuonna 2000. Kun junat ja linja-autot olivat samassa terminaalissa, liikennevälineestä toiseen vaihtaminen oli helppoa. Lippumyynti, aikatauluinfo ja kahvilat olivat kaikki saman katon alla. Liikenneministeriön ylijohtaja Harri Cavénin mukaan Suomessa oli tuohon aikaan Euroopan tihein ja tehokkaimmin hoidettu bussiliikenteen verkosto. [7]
Seinäjoen lipunmyynti loppui vuoden 2016 alusta.[8]

Uusi asemarakennus
muokkaaArkkitehti Anssi Lassilan[9] ja arkkitehtitoimisto OOPEAA:n suunnittelema uusi asemarakennus otettiin käyttöön 4. joulukuuta 2024, ja samalla entinen, arkkitehti Heikki Castrénin suunnittelema rakennus vuodelta 1971, poistui käytöstä. Sen kohtaloa ei ole toistaiseksi päätetty.[10][11]
Taide
muokkaa- Asema-aukiolla sijaitsee pronssinen, kahdeksan metriä korkea veistos Tuolta se tulee, tuolta se tulee (1979).[12]
- Seiparkin pysäköintitalon julkisivussa on Juhana Moisanderin teos Asemalaituri 0. [13]
- Perhekeskuksen pääsisäänkäynnillä on Arja Kärkkäisen teos Synnyinkivi. [13]
- Perhekeskuksen sisääntuloaulassa on Pia Männikön teos Rönsy. [13]
- Asemakorttelin sisäpihalla on Tiina Raitasen Odottaja ja saapujat. [13]
- Alikulkukäytävässä on Marjukka Korhosen teos Kaninkolo ja maailmanpyörä.[13]
Matkustajaliikenne
muokkaaSeinäjoen asemalla pysähtyvät kaikki junat Helsingistä Vaasaan ja Oulun suuntaan. Tämän lisäksi asemalta on taajamajunayhteys Ähtäriin ja Jyväskylään.
Junien lähtöraiteet
muokkaa- Raiteelta 1 liikennöidään junia Helsinkiin, Vaasaan ja Oulun suuntaan.
- Raiteelta 2 liikennöidään junia Helsinkiin ja Vaasaan.
- Raiteelta 3 liikennöidään junia Helsinkiin ja Vaasaan.
- Raiteelta 4 lähtevät taajamajunat Ähtäriin ja Jyväskylään.
Kuvia
muokkaa-
Seinäjoen vanha rautatieasema. Kuva on otettu ennen vuotta 1960.
-
Aseman laiturialuetta kesäkuussa 2018.
-
InterCity-juna asemalla elokuussa 2020.
Lähteet
muokkaa- ↑ Rautatieasemien matkustajamäärät (.xlsx) (Tiedot ovat laskentataulukossa. Luku on nousijoiden ja poistujien summa.) tietopyynto.fi. Viitattu 1.1.2023.
- ↑ a b Rautateiden verkkoselostus 2023 (PDF) (s. 91, 101) Väylävirasto. Viitattu 1.1.2023.
- ↑ a b c d e Jussi Iltanen: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 139–140. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
- ↑ Kati Ala-Renko: Väylävirasto kieltää liikenteen Suupohjan radalla sen huonon kunnon vuoksi Yle. Viitattu 13.9.2024.
- ↑ Seinäjoen rautatieasema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Seinäjoen rautatieasema tyhjenee – aikanaan se oli maan ”mahtavin ja suurin” heti Helsingin jälkeen Yle Uutiset. 3.12.2024. Viitattu 13.3.2025.
- ↑ Virpi Kupiainen-Ämmälä: Seinäjoen asema oli maan ensimmäinen matkakeskus – Sukella Eparin kanssa historiaan ilkkapohjalainen.fi. 7.3.2025. Viitattu 13.3.2025.
- ↑ VR:n lipunmyynti loppuu 13 asemalta – ainakin 157 aiotaan irtisanoa Helsingin Sanomat. 30.11.2015. Arkistoitu 23.6.2016. Viitattu 29.8.2016.
- ↑ Virpi Kupiainen-Ämmälä: Miten Seinäjoen uutta rautatieasemaa käytetään? – Pääarkkitehti Anssi Lassila vastaa lukijoiden kysymyksiin ilkkapohjalainen.fi. 21.1.2025. Viitattu 26.1.2025.
- ↑ Hanne Leiwo, Seinäjoen rautatieasema tyhjenee, Yle.fi, uutiset 3.12.2024, viitattu 3.12.2024
- ↑ Eveliina Pada, Tällainen on Seinäjoen uusi asema, Yle.fi, uutiset 26.11.2024, viitattu 3.12.2024
- ↑ Rautatieaseman patsas on siirretty uudelle asema-aukiolle Seinäjoen kaupunki. 23.8.2024. Viitattu 9.4.2025.
- ↑ a b c d e Asemanseudun taidekohteet Seinäjoen kaupunki. Viitattu 9.4.2025.
- ↑ Seinäjoki junalahdot.fi. Viitattu 1.1.2023.