Seinäjoen rautatieasema

rautatieasema Seinäjoella
Seinäjoki
Matkakeskus keskustan suunnasta.
Matkakeskus keskustan suunnasta.
Perustiedot
Lyhenne Sk
Rataosa Seinäjoki–Oulu,
Seinäjoki–Vaasa–Vaskiluoto,
Seinäjoki–Kaskinen,
Haapamäki–Seinäjoki,
Tampere–Seinäjoki
Ratakilometri 418+001
Sijainti 62°47′31″N, 022°50′37″E
Osoite Valtionkatu 1, 60100 Seinäjoki
Etäisyydet Oulu 334 km,
Vaasa 75 km,
Tampere 160 km,
Haapamäki 117 km,
Kaskinen 112 km
Avattu 29. syyskuuta 1883
Liikenne
Käyttäjiä n. 963 000 (2019)[1]
Liikennöitsijä(t) VR
Kaukoliikenne Helsinki–Oulu–Rovaniemi/Kemijärvi, Helsinki–Kolari, Helsinki–Vaasa
Taajamajunat Seinäjoki–Jyväskylä, Seinäjoki–Ähtäri
Matkustajalaituri(t)
Korkeus 55 cm; 26,5 cm[2]
Lyhin ja pisin pituus 396 m; 459 m [2]
Pinnoite asfaltti ja betoni
Laiturinäytöt 9 kpl
Asemarakennus
Tyyppi matkakeskus
Suunnittelija Heikki Castrén
Materiaali betoni, teräs
Valmistunut 1969
Lipunmyynti VR-lippuautomaatti
Ratapiha
Raiteisto 4 laituriraidetta, tavararatapiha
Aiheesta muualla

Seinäjoen rautatieasema (lyh. Sk) on rautatieasema, joka sijaitsee Seinäjoen keskustassa Valtionkatu 1:ssä. Nykyinen asemarakennus valmistui 1969, ja se sijaitsee samassa rakennuksessa kuin linja-autoasema. Rakennus oli valmistuessaan tilavuudeltaan Suomen toiseksi suurin rautatieasemarakennus Helsingin rautatieaseman jälkeen. 2000-luvulla rakennus peruskorjattiin nykyaikaiseksi matkakeskukseksi.[3]

Seinäjoki on merkittävä risteysasema, josta on yhteys sekä Helsingin, Oulun, Vaasan, Jyväskylän ja Kaskisten suuntaan. Radalla Kaskisiin ja sen satamaan on ainoastaan tavaraliikennettä.

Asemarakennuksen etupuolella sijaitsee rautatieläisaiheinen patsas Tuolta se tulee, tuolta se tulee.

Seinäjoen rautatieasema-alue kuuluu Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin[4].

Historiaa muokkaa

Seinäjoen vanha rautatieasema. Kuva on otettu ennen vuotta 1960.

Seinäjoen rautatieasema sijoitettiin vuonna 1883 liikenteelle avatun Vaasan radan varteen lähelle Östermyran ruukkia Seinäjoen kylään. Varhaisen teollisuuden ansiosta Seinäjoesta oli jo 1860-luvulla muodostettu oma kuntansa ja kappeliseurakuntansa. Ruukinpatruuna Gustaf August Wasastjernan kerrotaan vaikuttaneen ratkaisevasti rautatien saamiseen paikkakunnalle. Ensimmäinen asemarakennus valmistui IV luokan aseman tyyppipiirustusten mukaan samanlaisena kuin Vilppulan ja Alavuden asemat; Oulun radan suunta ei ollut vielä tässä vaiheessa selvillä. Ratapihan itäreunaan rakennettiin 10-paikkainen veturitalli, joka laajennettiin myöhemmin 17-paikkaiseksi. Tavararatapihan laajennuttua veturitalli on jäänyt keskelle ratapiha-aluetta. Rautatieaseman nimenä oli vuoteen 1892 saakka Östermyra ja sen jälkeen vuoteen 1897 Seinäjoki/Östermyra.[3]

Seinäjoen aseman kohtalo muuttui nopeasti avaamisensa jälkeen. Vanha suunnitelma Oulun radan suunnasta muuttui ja sen lähtöasemaksi vaihtui Myllymäen sijasta Seinäjoki. Oulun rata valmistui vain kolme vuotta Vaasan radan jälkeen ja Seinäjoesta tuli tärkeä risteysasema, jossa lisäksi yöpyivät Oulun suunnan junat. Myös Vaasaan matkustaneet viettivät yönsä Seinäjoella, koska illalla saapuneiden junien vaihtoyhteys lähti vasta seuraavana aamuna. Matkustajat yöpyivät aseman tuntumassa sijainneissa kahdessa rautatiehotellissa, joista toinen oli tarkoitettu II luokan ja toinen III luokan matkustajille.[3]

Seinäjoesta tuli neljän radan risteysasema vuonna 1911, jolloin Suupohjan rata valmistui Perälän asemalle saakka. Rataosat Perälän asemalta Kaskisiin ja Kristiinankaupunkiin valmistuivat vuonna 1913. 1900-luvun alkupuolella Seinäjoen asemanseutu kasvoi nopeasti teollisuus- ja asutuskeskukseksi. Asemanseudusta muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1921 ja se erotettiin itsenäiseksi kauppalaksi kymmenen vuotta myöhemmin. Seinäjoen maalaiskunta yhdistettiin kauppalaan vuonna 1959 ja Seinäjoki muuttui kaupungiksi vuoden 1960 alussa.[3]

Henkilöliikenne Suupohjan radalla lopetettiin vuonna 1968 ja rataosuus Perälän asemalta Kristiinankaupunkiin poistettiin käytöstä vuonna 1982. Uusi rataosuus Tampereelta Parkanon kautta Seinäjoelle avattiin vuonna 1971. Tämän jälkeen Seinäjoelta oli henkilöliikennettä neljään suuntaan ja rautatie viiteen suuntaan. Uusi alikulkutunneli asemalaitureille rakennettiin vuosina 1993–1994. Asemarakennuksen omistaa VR-Yhtymä, muut asema-alueen rakennukset siirtyivät Senaatti-kiinteistöille vuonna 2007.[3]

Seinäjoen lipunmyynti loppui vuoden 2016 alusta.[5]

Matkustajaliikenne muokkaa

Aseman laiturialuetta kesäkuussa 2018.
InterCity-juna asemalla elokuussa 2020.

Seinäjoen asemalla pysähtyvät kaikki junat Helsingistä Vaasaan ja Oulun suuntaan. Tämän lisäksi asemalta on taajamajunayhteys Ähtäriin ja Jyväskylään.

Junien lähtöraiteet muokkaa

[6]

  • Raiteelta 1 liikennöidään junia Helsinkiin, Vaasaan ja Oulun suuntaan.
  • Raiteelta 2 liikennöidään junia Helsinkiin ja Vaasaan.
  • Raiteelta 3 liikennöidään junia Helsinkiin ja Vaasaan.
  • Raiteelta 4 lähtevät taajamajunat Ähtäriin ja Jyväskylään.

Lähteet muokkaa

  1. Rautatieasemien matkustajamäärät (.xlsx) (Tiedot ovat laskentataulukossa. Luku on nousijoiden ja poistujien summa.) tietopyynto.fi. Viitattu 1.1.2023.
  2. a b Rautateiden verkkoselostus 2023 (PDF) (s. 91, 101) Väylävirasto. Viitattu 1.1.2023.
  3. a b c d e Jussi Iltanen: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 139–140. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  4. Seinäjoen rautatieasema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  5. VR:n lipunmyynti loppuu 13 asemalta – ainakin 157 aiotaan irtisanoa Helsingin Sanomat. 30.11.2015. Arkistoitu 23.6.2016. Viitattu 29.8.2016.
  6. Seinäjoki junalahdot.fi. Viitattu 1.1.2023.

Aiheesta muualla muokkaa

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seinäjoen rautatieasema.