VR-Yhtymä

Suomen valtion omistama logistiikkakonserni
Hakusana ”VR” ohjaa tänne. Lyhenteen VR muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.

VR-Yhtymä Oy eli VR Group[2] on Suomen valtion omistama logistiikkakonserni, joka harjoittaa henkilö- ja tavaraliikennettä Suomen rautateillä ja maanteillä. VR:llä on sopimusoikeudellinen monopoli rautateiden kaukoliikenteen henkilöliikenteessä, joka jatkuu vuoteen 2024 saakka[3], jolloin Suomen raideliikenne näillä näkymin vapautuu kilpailulle.

VR-Yhtymä Oy
VR Group logo.svg
Tunnuslause Aikaa yhteisellä matkalla
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1862 (osakeyhtiönä 1995)
Toimitusjohtaja Rolf Jansson
Puheenjohtaja Kjell Forsén
Kotipaikka Suomi Helsinki, Suomi
Toimiala rautatie- ja maantieliikenne, logistiikka
Liikevaihto Laskua 988 milj. € (2019)[1]
Liikevoitto Nousua 301 milj. € (2019)[1]
Tilikauden tulos Nousua 249 milj. € (2019)[1]
Henkilöstö 6 062 (2019)[1]
Tytäryhtiöt VR FleetCare, VR Transpoint, Avecra, Pohjolan Liikenne
Omistaja Suomen valtio
Kotisivu www.vrgroup.fi

Yhtymän tunnuskirjaimet VR on johdettu Valtionrautateistä, joka oli Suomen valtiollinen rautatielaitos vuosina 1862–1995.

HistoriaMuokkaa

 
Valtionrautateiden ja VR-Yhtymän logo vuosina 1985–2009.

Valtionrautateiden muutos osakeyhtiöksi vietiin päätökseen Eino Saarisen pääjohtajakaudella 1988–1995. Muutos oli aloitettu jo ennen häntä, mutta hän vei hanketta voimakkaasti eteenpäin. Vuonna 1995 VR:stä muodostui valtion omistama osakeyhtiö VR-yhtymä Oy.[4]

Saarisen seuraaja, pääjohtaja Panu Haapala, ehti toimia tehtävässään vain muutaman kuukauden, sillä maaliskuussa 1997 hän menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen. Haapalan seuraajaksi nimitettiin Henri Kuitunen.[5] Kuitunen toimi konsernin pääjohtajana 12 vuoden ajan, kunnes irtisanoutui lokakuussa 2008.[6]

Maaliskuussa 2009 uudeksi toimitusjohtajaksi nimitettiin Mikael Aro.[7] Vuosina 2009–2010 toteutettiin konsernirakenteen uudistus. VR-Yhtymän omistaman, linja-autoliikennettä harjoittaneen Pohjolan Liikenne -konsernin emoyhtiö Oy Pohjolan Liikenne Ab sulautettiin ensin junaliikennettä harjoittaneeseen VR Osakeyhtiöön, jolloin Pohjolan Liikenteen henkilöliikenne siirtyi henkilöliikennedivisioonaan ja tavaraliikenne logistiikkadivisioonaan. Tämän jälkeen VR Osakeyhtiö sulautettiin VR-Yhtymään. Oy Pohjolan Henkilöliikenne Ab:n nimi muutettiin Oy Pohjolan Liikenne Ab:ksi. Lisäksi Megasiirto Oy sulautettiin radanpidon suunnittelu-, rakentamis- ja kunnossapitopalveluja toimittavaan Oy VR-Rata Ab:hen, josta tuli VR Track Oy. Logistiikassa Transpoint-yhtiöt ja VR Cargo yhdistettiin VR Transpoint -brändin alle, ja Transpoint-yhtiöt (Transpoint Internationalia lukuun ottamatta) fuusioitiin VR-Yhtymään. Vuoden 2011 alussa VR-Yhtymä otti liikemerkikseen VR Group, joka oli jo aiemmin yrityksen englanninkielinen rinnakkaistoiminimi.[2]

Aro irtisanoutui kesäkuussa 2016, ja lokakuussa 2016 uutena toimitusjohtajana aloitti Rolf Jansson.[8]

Vuonna 2019 VR Track Oy vaihtoi nimensä NRC Group Finland Oy:ksi tultuaan myydyksi norjalaiselle NRC Groupille. VR Groupista tuli kaupan myötä NRC Groupin suurin osakkeenomistaja noin 18,3 prosentin osuudella.[9] Myöhemmin samana vuonna NRC Group myi suunnitteluliiketoimintansa Tukholman pörssiin listautuneelle Swecolle.[10]

Konsernin rakenneMuokkaa

VR Groupin liiketoiminta voidaan jakaa seuraaviin toimintoihin:[1]

  • Matkustajaliikenteeseen kuuluvat VR:n kauko- ja lähijunaliikenne, Pohjolan Liikenteen linja-autoliikenne sekä kaukojunaliikenteen ravintolapalveluista vastaava Avecra.
  • VR Transpoint kuljettaa muun muassa metsä-, metalli-, kemian- ja rakennusteollisuuden raaka-aineita ja tuotteita niin rautateillä kuin maanteillä.
  • VR FleetCare tarjoaa raidekaluston huolto- ja elinkaaripalveluita sekä kalustotekniikkaan liittyviä asiantuntijapalveluita.
  • Kiinteistöyksikkö vuokraa ja kehittää yhtiön omistamia toimitiloja.
  • Junaliikennöintidivisioona vastaa vetureiden ajamisesta sekä matkustajaliikenteen että VR Transpointin osalta. Junaliikennöinti vastaa myös junaliikennettä ohjaavan operaatiokeskuksen toiminnasta.
  • Konsernipalveluihin kuuluvat muun muassa HR, lakiasiat, talous ja rahoitus, IT sekä viestintä.[11]

Yhteensä VR-konsernissa on 28 yhtiötä ja osakkuusyrityksiä kahdeksan. Liikenteen ohjauspalvelut eriytettiin vuoden 2015 alussa Finrail-nimiselle yhtiölle, joka ei kuulu VR-yhtymään.[12]

VR-Yhtymä määritellään liikennöitsijäksi tai rautatieyritykseksi, kun taas Väylävirasto on rataverkon haltija ja vastaa sen ylläpidosta. Muidenkin liikennöitsijöiden mahdollisesti päästessä liikennöimään rataverkolla, Väyläviraston ja VR-Yhtymän erilaiset roolit korostunevat jatkossa entistä voimakkaammin.

TalousMuokkaa

VR:n tulos heikkeni vuonna 2015 edellisvuoteen verrattuna, mikä selittyy muun muassa saksalaisen Siemensin kanssa tehdyistä Vectron-vetureiden kalustokaupoista.[13]

Vuonna 2017 VR:n tulos parani, kun matkustajamäärät kasvoivat 8 prosenttia matkalippujen hinnanalennuksien ansiosta.

Liikevaihdon lasku tilikaudella 2019 johtui VR Trackin myynnistä NRC Groupille. Konsernin vertailukelpoinen liikevaihto, jossa on huomioitu VR Trackin myynti, kasvoi 1,2 prosenttia vuoteen 2018 verrattuna. VR Track -kaupan osuus vuoden 2019 liikevoitosta oli 177,6 miljoonaa euroa järjestelyyn liittyvien kulujen jälkeen. Vertailukelpoinen liikevoitto kasvoi 29 prosenttia edellisestä tilikaudesta.[1]

VR-konsernin tunnusluvut
2014[14] 2015[14] 2016[14] 2017[1] 2018[1] 2019[1]
Liikevaihto (milj. €) 1 367 1 231 1 187 1 251 1 277 988
Liikevoitto (milj. €) 90 65 43 110 152 301
Tilikauden tulos (milj. €) 68 50 21 78 111 249
Tase (milj. €) 1 877 2 029 2 002 1 818 1 844 1 940
Sijoitetun pääoman tuottoaste (%) 5,9 4,5 2,8 6,9 10,4 17,5
Omavaraisuusaste (%) 82,5 71,1 68,8 67,4 68,1 69,3

ToimintaMuokkaa

 
VR:n logo oli punainen ennen kuin se muutettiin vihreäksi vuonna 2009.

Henkilöliikenteen osalta VR-Yhtymä hoitaa sekä Helsingin seudun ja Tampereen seudun lähijunaliikennettä että kaukoliikennettä, myös kansainvälistä yhteyttä Pietariin ja Moskovaan. Se tulee hoitamaan myös kilpailutuksen kautta Tampereen raitiotien liikennöinnin.[15]

Helsingin ja Tampereen seutujen ulkopuolella ei ole varsinaista lähiliikennettä eikä paikallisjunia. Siellä taajamajunat pysähtyvät pikajunia ja Intercity-junia tiheämmin ja yhdistävät näin pienempiä kaupunkeja ja kuntia. Pikajunat, InterCity-junat ja Pendolinot yhdistävät suuremmat kaupungit. Useimpien kaukoliikenteen junien lähtö- tai määräasema on Helsinki, mutta niitä kulkee myös esimerkiksi Turusta Tampereen ja Jyväskylän kautta Pieksämäelle ja päinvastoin. Suora makuuvaunuja sisältävä yöjunayhteys on myös Turun ja Oulun sekä Turun ja Rovaniemen välillä, mutta tällöin vaunut siirretään matkan varrella Tampereella junasta toiseen.

Rautateiden turvallisuudesta ja toimivuudesta vastaa liikenne- ja viestintäministeriön alainen liikenne- ja viestintävirasto.

Rakennuslehti valitsi VR Trackin Lielahti-Kokemäki-allianssihankkeen työmaan Vuoden työmaaksi 2012. Kyseinen ratahanke oli Euroopan ensimmäinen julkisten hankintojen allianssihanke.[16] Työmaan vastuuhenkilöt Juha Jalamaa ja Jussi Takamaa palkittiin H. Roosin säätiön työturvallisuuspalkinnolla 18.3.2014.[17]

Ville Saksin kaudella VR Trackin Ruotsissa tekemä kunnossapitosopimus tuotti huomattavia tappioita Suomen valtiolle, ja se lopetettiin ennen sopimuksen päättymistä, ja Saksi irtisanoutui samanaikaisesti kun asiasta tiedotettiin. VR Track sai hänen aikanaan rataverkon huonosta kunnossapidosta moitteita Liikennevirastolta. Liikennevirasto sulki laiminlyöntien vuoksi VR Trackin pois rataverkon kunnossapidon tarjouskilpailusta.[18]

Monopoliaseman purkaminenMuokkaa

VR-Yhtymällä on monopoliasema Suomen rautateiden henkilöliikenteessä. Se päättyy vuonna 2024, sillä VR-Yhtymän yksinoikeussopimus henkilöjunaliikenteestä päättyy silloin. VR-Yhtymän monopoliaseman purkaminen ei vaadi lakimuutoksia tai budjettikäsittelyä.

Liikennettä oli tarkoitus kilpailuttaa tämän jälkeen. Liikenteen kilpailutukseen haluttiin mukaan myös maakunnat ja kaupungit, jotta olisi saatu aikaan myös alueellista liikennettä.[19]

Suomen henkilöjunaliikenteen kilpailuttaminen oli tarkoitus alkaa Etelä-Suomen taajamajunaliikenteestä vuonna 2020. Tarkoituksena oli avata koko Suomen matkustajajunaliikenne kilpailulle vuoteen 2026 mennessä. Sittemmin päädyttiin open access -malliin, jossa liikennettä ei kilpailuteta, vaan markkinoille tuleva yritys ostaa itse kaluston. Sitä pidetään epätodennäköisenä, että mikään yritys tekisi näin.[20]

Lopulta ainut liikenne, joka kilpailutettiin, oli Helsingin seudun liikenteen (HSL) toimivalta-alueen sisäiset linjat. Ne ulottuvat Helsingistä Siuntioon ja Keravalle ja kattavat myös Kehäradan liikenteen. Kilpailutuksessa otettiin huomioon myös mahdollinen henkilöliikenteen aloittaminen Nikkilään. Tämän kilpailutuksen VR voitti toukokuussa 2020. Sopimuksen pituus on kymmenen vuotta kesäkuusta 2021 alkaen ja siihen sisältyy kolmen vuoden optio.[21]

VR-Yhtymän jakaminenMuokkaa

VR-Yhtymä oli aikaisemmin tarkoitus säilyä sen monopoliaseman purkamisen jälkeenkin valtion omistuksessa, mutta siitä olisi eriytetty kilpailun mahdollistamiseksi kolme eri valtionyhtiötä, jotka olisivat olleet kalusto-, kunnossapito- ja kiinteistöyhtiö.

Kiinteistöyhtiöön olisi kuulunut käytännössä vain VR:n juna-asemat. Niihin olisi tullut pääsy myös VR:n kilpailijoille. Kalustoyhtiö olisi vuokrannut VR:n kalustoa myös muille toimijoille. Arveltiin, että kaluston hankkiminen olisi muuten saattanut olla VR:n kilpailijoille liian kallista.[19] Sittemmin pilkkominen peruttiin.

VR ei omista junia, joilla ajetaan HSL-alueen sisäiset vuorot, vaan ne omistaa joukko Helsingin seudun kuntia.

KalustoMuokkaa

Pääartikkeli: Luettelo VR:n kalustosta

VeturitMuokkaa

 
Dv12-mallinen dieselveturi

VR-Yhtymällä on kaupallisessa liikenteessä käytössä kolme sähköveturityyppiä: Sr1, Sr2 ja Sr3 sekä kolme dieselveturityyppiä: Dv12, Dr14 ja Dr16.

SähköveturitMuokkaa

Sr1Muokkaa

Ensimmäiset Sr1-luokan veturit tilattiin vuonna 1973 neuvostoliittolaiselta Novotšerkasskin veturitehtaalta, joka valmisti vetureita 110 kappaletta ja niitä ennen yhden prototyypin. Sr1 onkin nykyisin Suomen runsaslukuisin sähköveturityyppi. Alkuvaikeuksien jälkeen se on osoittautunut erittäin luotettavaksi. Ensimmäinen Sr1-veturi, 3001, saapui Suomeen 4. syyskuuta 1973. Vuonna 1993 Hyvinkään konepaja kokosi ylimääräisestä korista ja muista varaosista veturin 3111. Verrattuna vastaavan ikäisiin länsimaisiin sähkövetureihin on Sr1 teholtaan pienempi. Kolme Sr1-veturia on tällä hetkellä hylätty. Sr1-vetureilla on ollut yhteensä kolme väritystä.lähde?

Sr2Muokkaa

Ensimmäinen Sr2 valmistettiin vuonna 1995. Vuoteen 2003 mennessä vetureita rakennettiin 46 kappaletta. Sr2:n suurin sallittu nopeus on 210 km/h. Koeajoissa sillä on ajettu 232 km/h. Nopeus 230 km/h oli merkittynä joissakin vetureissa, mutta sittemmin tätä lukua on alennettu voimassa olevan hyväksynnän mukaiseksi. Tähän mennessämilloin? yhtäkään Sr2-sarjan veturia ei ole hylätty.

Sr3Muokkaa

Joulukuussa 2013 VR julkaisi yli 300 miljoonan euron arvoisen kalustokaupan, jonka myötä se hankkii saksalaiselta Siemensiltä 80 uutta Vectron-sähköveturia ja option 97 lisäveturiin. Ensimmäiset veturit tulivat käyttöön vuoden 2017 kesäkuussa ja koko erä toimitetaan vuoteen 2026 mennessä.[13] Siemens Vectronin tyyppimerkinnäksi tulee Sr3.

DieselveturitMuokkaa

VR-Yhtymä liikennöi kolmella dieselveturityyppillä kaupallisessa liikenteessä; nämä ovat Dv12, Dr14 ja Dr16. Dr16-veturi on dieselsähköinen veturi, josta on mahdollista syöttää virtaa matkustajavaunuihin.

InterCity-vaunutMuokkaa

Pääartikkeli: Intercity Suomessa
 
Intercity-junan ohjaus- ja matkustajavaunu Jyväskylän rautatieasemalla vuonna 2013

Suomessa VR-Yhtymä liikennöi InterCity-junia kaikilla merkittävillä reiteillä (muun muassa Helsinki–Tampere–Oulu–Rovaniemi, Helsinki–Kuopio, Helsinki–Turku, Helsinki–Kajaani, Helsinki–Joensuu sekä Turku–Tampere/Pieksämäki). Junien huippunopeus on radasta, veturista ja junatyypistä riippuen 140–200 km/h. Yksikerroksisten Intercity-vaunujen nopeusrajoitus on 160 km/h ja uudempien kaksikerroksisten Intercity-junien jopa 200 km/h. Intercity-junan tunnistaa vihervalkoisesta (aiemmin punavalkoisesta) värityksestä ja vaunun litteran kirjaimesta x (yksikerroksinen) tai d (kaksikerroksinen). Kaksikerrosvaunuissa on ilmastointi ja WLAN-verkko, ja ne ovat uudenaikaisia ja moderneja.

PendolinoMuokkaa

Pääartikkeli: Sm3
 
Pendolino-juna Helsingin päärautatieasemalla

Suomessa nopein junatyyppi on kuusivaunuinen Pendolino. Junia voidaan yhdistää enintään kahden yksikön mittaisiksi. Kallistuvan korin ansiosta Pendolino voidaan ajaa kaarteisiin 35 prosenttia muita junia nopeammin. Pendolinoilla liikennöidään vilkkaimpiin matkustusaikoihin, ja ne pysähtyvät pääosin vain suurimmilla asemilla. Junan suurin nopeus on 220 km/h. Ensimmäiset Pendolinot tilattiin vuonna 1992 ja ne aloittivat liikennöinnin Helsingin ja Turun välisellä rantaradalla vuonna 1995.

AllegroMuokkaa

Pääartikkeli: Sm6

Allegro on muutamin poikkeamin Pendolinon kaltainen junayksikkö. Niitä liikennöi Karelian Trains joka on VR-Yhtymän ja Venäjän rautatieyhtiön omistama. Junayksikkö on seitsemänvaunuinen ja niitä käytetään Helsingin ja Pietarin välisessä liikenteessä.

Siniset vaunutMuokkaa

Pääartikkeli: Siniset vaunut
 
Sininen päivävaunu

Siniset vaunut eli saksalaisvaunut eli VR:n siniharmaat teräskoriset pikajunavaunut ovat olleet ensisijaisia pikajunavaunuja VR:n liikenteessä 1970-luvulta asti. Ne korvasivat kaukoliikenteestä ruskeat vaunut, jotka olivat puukorisia. Vanhimmat vaunut ovat jo melko vanhoja, ja niitä on romutettu uusien yksi- tai kaksikerroksisten Intercity-vaunujen ja Pendolino-junien valmistuessa. Vanhoja vaunuja on myös sijoitettu taajamajunavaunuksi. Sinisten makuuvaunujen käyttö on vähentynyt uusien kaksikerroksisten makuuvaunujen valmistuttua. Viimeiset vaunut on tarkoitus poistaa liikenteestä vuoteen 2020 mennessä. Lähes kaikki vanhemman sarjan sileäkattoiset siniset vaunut on romutettu ja uudemman, vekkikattoisen sarjan romutuskin on jo alkanut.

LähiliikennekalustoMuokkaa

Lähijunavuorot ajetaan sähkökäyttöisillä Sm2-, Sm4- tai Sm5-moottorivaunuilla ja dieselkäyttöisillä Dm12-moottorivaunuilla. Lähiliikenteessä on yhdessä vuoroparissa Helsinki–Kouvola-reitillä käytössä myös erillisiä vihreäväritteisiä veturivetoisia lähiliikennevaunuja. Aikaisemmin Eil-vaunuja kulki myös Helsinki–Riihimäki-reitillä.

Henkilöliikenteen kaluston lukumääräMuokkaa

Juna/vaunu Lukumäärä Tyyppi Paikkamäärä
Pendolino Sm3 18 Suurnopeusjunayksikkö 309
Intercity-vaunut 1 Expt 18 Yksikerroksinen 2. luokan lemmikkivaunu tupakointitilalla 52
Ex 50 Yksikerroksinen 2. luokan vaunu 79
Ed 68 Kaksikerroksinen 2. luokan vaunu 113
Edb 40 Kaksikerroksinen business- ja 2. luokan vaunu 110
Edfs 31 Kaksikerroksinen 2. luokan konduktööri- ja kärrymyynnin tukipistevaunu 72+2
Eds 12 Kaksikerroksinen 2. luokan palveluvaunu 83+2
Edm 40 Kaksikerroksinen makuuvaunu 38
Edo 25 Kaksikerroksinen ohjausvaunu 101
Rx 12 Yksikerroksinen ravintolavaunu 53
ERd 26 Kaksikerroksinen ravintolavaunu 106
Siniset päivä- ja yöpikajunien vaunut Ein 78 Yksikerroksinen 2. luokan vaunu 80
Ei 15 Yksikerroksinen 2. luokan vaunu tupakointitilalla 62
Eip 32 Yksikerroksinen 2. luokan vaunu, paikkoja lemmikkien kanssa matkustaville 76
Eipt 14 Yksikerroksinen 2. luokan vaunu, hytti lemmikkien kanssa matkustaville 46
EFit 24 Yksikerroksinen 2. luokan vaunu, konduktööri- ja matkatavaraosasto 46
EFiti 14 Yksikerroksinen 2. luokan vaunu invapalveluilla, konduktööri- ja matkatavaraosasto 31+3
Rk 7 Yksikerroksinen ravintolavaunu 60
CEmt 70 Yksikerroksinen makuuvaunu 35
A 20 1 Yksikerroksinen konferenssivaunu 24
A 40 1 Yksikerroksinen salonkivaunu 14
A 41 1 Yksikerroksinen salonkivaunu 14
A 42 1 Yksikerroksinen salonkivaunu (Presidentin vaunu 1992–2004) 10 istuma- ja 6 makuupaikkaa
A 60 1 Yksikerroksinen näyttelyvaunu
Taajamajunat ja lähiliikenteen junat Dm12 16 Dieselmoottorijuna 63
Eil 49 Lähiliikennevaunu 113
Eilf 8 Lähiliikennevaunu konduktöörihytillä (lipunmyynti) 93
Sm1/Eio Lähiliikenteen sähkömoottorijuna 191
Sm2/Eioc 50 Lähiliikenteen sähkömoottorijuna 200
Sm4 30 Matalalattiainen lähiliikennejuna 184+100
Sm5 2 81 Matalalattiainen lähiliikennejuna 232+28

1 Intercity-vaunuista VR-Yhtymä on vuokrannut 20 uutta kaksikerrosvaunua (15 Ed, 5 Edfs).
2 Sm5-junayksiköt omistaa Pääkaupunkiseudun Junakalusto Oy (JKOY). Aiemmin VR omisti yhtiöstä 35 %, mutta se myi osuutensa vuoden 2017 aikana.

MuutaMuokkaa

VR-Yhtymän pääkonttori on sijainnut pitkään Helsingin päärautatieaseman rakennuksessa. VR-Yhtymä siirsi pääkonttorinsa Pasilaan, Ylen eläkeyhtiön omistuksessa olevaan Iso Paja -toimistotaloon, jossa VR-Yhtymä on vuokralla.[22]

Kilpailu- ja kuluttajavirasto päätti jättää tutkimatta Marecap Trans Oy:n tekemän tutkintapyynnön VR Transpointin kansainvälisistä maantiekuljetuksista, perustellen päätöstä maantiekuljetusten alalla toimivien yritysten lukumäärällä.[23] Marecap Trans Oy epäili laitonta ristisubventiota, jossa VR paikkaisi maantieliikenteen tappioita muista liiketoiminnoista tulevilla voitoilla.[24]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j Toimintakertomus ja tilinpäätös – Vuosiraportti 2019 VR-Yhtymä Oy. Viitattu 4.11.2020.
  2. a b c VR-konserni uudistaa brändejään 1.11.2010. VR-Yhtymä Oy. Viitattu 4.11.2020.
  3. VR sai lisäaikaa kaukoliikenteen monopolille Helsingin Sanomat. 3.7.2013. Viitattu 23.10.2017.
  4. Veikko Vaikkinen, Pääjohtaja teki VR:stä osakeyhtiötä. Helsingin Sanomat 11.3.2014 s. 11
  5. Henri Kuitunen VR:n pääjohtajaksi HS.fi. 3.4.1997. Viitattu 4.11.2020.
  6. Sukset ristiin ministerin kanssa – VR:n johto erosi IS.fi. 21.10.2008. Viitattu 4.11.2020.
  7. Mikael Aro VR:n johtoon Yle.fi. 2.3.2009. Viitattu 4.11.2020.
  8. VR:n toimitusjohtajaksi nimitettiin yhtiön sisältä Rolf Jansson HS.fi. 20.10.2016. Viitattu 4.11.2020.
  9. Tuominen, Jyri: VR Trackin myynti norjalaiselle NRC:lle varmistui Kauppalehti.fi. 7.1.2019. Viitattu 4.11.2020.
  10. Tyystjärvi, Ilona: Sweco ostaa NRC Groupin suunnitteluliiketoiminnan Kauppalehti.fi. 12.8.2019. Viitattu 4.11.2020.
  11. Konsernipalvelut – VR Group yrityksenä VR-Yhtymä Oy. Viitattu 4.11.2020.
  12. Valtioneuvoston viestintäosasto: Finrail eriytetään VR-konsernista valtioneuvosto.fi. 22.12.2014. Viitattu 12.1.2015.
  13. a b c Karttunen, Kirsti: VR ostaa 80 uutta veturia Siemensiltä HS.fi. 20.12.2013. Viitattu 4.11.2020.
  14. a b c d Toimintakertomus ja tilinpäätös – Vuosiraportti 2016 VR-Yhtymä Oy. Viitattu 4.11.2020.
  15. https://www.tampere.fi/tampereen-kaupunki/ajankohtaista/tiedotteet/2019/04/25042019_1.html
  16. Rata-allianssi voitti työmaakilpailun, Rakennuslehti 10.12.2012
  17. vrgroup.fi
  18. Jarmo Liski: Länsimetron uuden toimitusjohtajan tausta Yle.fi/uutiset. 17.11.2016. Viitattu 17.11.2016.
  19. a b Yleisradio: VR:n monopoli murtuu: Näitä kuutta asiaa se tarkoittaa Yleisradio. 9.8.2017. Yleisradio. Viitattu 18.4.2018.
  20. https://www.hameensanomat.fi/kanta-hame/hallituksen-paatos-raidekilpailun-vesittamisesta-kuumentaa-tunteita-karhunpalvelus-yhteiskunnalle-841598/ (22.8.2019, viitattu 8.5.2020)
  21. http://hsl01.oncloudos.com/cgi/DREQUEST.PHP?page=meeting&id=2020625
  22. http://www.hs.fi/kaupunki/a1417796422886
  23. http://www.tekniikkatalous.fi/talous/kilpailuvirasto+jattaa+tutkimatta+vrn+maantiekuljetukset++quotkilpailu+kokonaisuudessaan+toimivaaquot/a1058578
  24. http://www.tekniikkatalous.fi/Liikenne/vuotosivusto+maantiekuljetusyhtio+kannellut+vrsta+kilpailuvirastolle/a995477

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta VR-Yhtymä.