Sr2
Sr2 on toinen kolmesta VR:n käyttämästä sähköveturityypistä. Ensimmäiset veturit otettiin käyttöön vuonna 1995 ja vakinaiseen liikenteeseen 1996. Niitä valmistettiin vuosina 1995–2003 kaikkiaan 46 kappaletta. Veturi perustuu sveitsiläiseen Lok 2000 -veturiin.
Sr2 | |
---|---|
Sr2-veturi numero 3202 Tampereella juhannuksena 2012. |
|
Perustiedot |
|
Tyyppi | sähköveturi |
Liikennöitsijä | VR-Yhtymä |
Valmistaja |
Schweizerische Lokomotiv- und Maschinenfabrik ABB Adtranz Bombardier Transportation Transtech |
Lukumäärä | 46 |
Valmistusvuodet | 1995–2003 |
Hylätty | 7 |
Numerointi | 3201–3246 |
Lempinimi |
Marsu Alppiruusu Käkikello Möhkö |
Tekniset tiedot |
|
Huippunopeus | 210 km/h |
Paino | 83 t |
Pituus | 19 020 mm |
Leveys | 3 000 mm |
Korkeus | 4 310 mm |
Pyörästö | Bo′Bo′ |
Pyörästön pituus | 13 800 mm |
Suurin akselipaino | (enintään) 21 t |
Pyörän halkaisija | 1 100 mm |
Moottori | 4 × ABB ac |
Moottorin teho | |
• tuntiteho | 6 000 kW |
• jatkuva teho | 5 000 kW |
VR:n Sr2-sähköveturi n:o 3234 Turun rautatieasemalla vanhassa punaisessa värityksessä. |
Historia
muokkaaVuonna 1992 silloinen Valtionrautatiet tilasi tarjouskilpailun jälkeen 20 uutta Lok 2000 -tyyppistä sähköveturia SLM:lta ja ABB:ltä.[1] Myöhemmin tehtiin 20 veturin lisätilaus, johon sisältyi 12 veturin optio. Kuusi optioista muutettiin sittemmin tilauksiksi, jolloin toimitettujen vetureiden kokonaismääräksi tuli 46. Lok 2000 -veturit olivat valmistuessaan maailman moderneimpia sähkövetureita[1]. Vetureiden alkuperäinen valmistaja ja suunnittelija oli SLM (telit ja muu mekaniikka) yhdessä ABB:n kanssa (sähkötekniikka), mutta omistussuhteiden muutosten takia rakentajan nimeksi vaihtui kesken toimitusten Adtranz ja viimeksi Bombardier Transportation. Veturien korit valmisti alihankintana Transtech Suomessa. Veturit saivat tyyppimerkinnän Sr2 ja numerot 3201–3246.
Sr2-sarja oli ensimmäinen 1970-luvulla tilatun Sr1-sarjan jälkeen tilattu sähköveturisarja. Ensimmäiset kaksi veturia, numerot 3201 ja 3202, valmistuivat vuonna 1995.[2] Niillä ajettiin Suomessa koeajoja pääasiassa nopeissa junissa Helsingin ja Oulun välillä[1]. Virallisesti ne otettiin käyttöön keväällä 1996[3]. Sr2-veturin sarjatoimitukset alkoivat pian tämän jälkeen ja kestivät vuoteen 2003 saakka. Kaikki Sr2-sarjan veturit olivat aktiivisessa käytössä käyttöönotostaan vuoteen 2021. Veturi 3201 otettiin varaosalähteeksi syksyllä 2021[4]. Vuonna 2023 veturit 3202, 3204 ja 3205 otettiin varaosalähteiksi ja veturit 3203 ja 3206 jätettiin seisontaan.[5] Vuonna 2024 veturit 3203, 3206 ja 3208 otettiin varaosapurkuun.[6][7]
Sarjan vetureiden lempinimiksi ovat vakiintuneet Alppiruusu, Käkikello, Marsu ja Möhkö. Näistä kaksi ensimmäistä viittaa vetureiden alkuperämaahan Sveitsiin, joskin Käkikello virheellisesti.
Ominaisuudet
muokkaaSr2 vastaa teknisesti sveitsiläistä Lok 2000 -veturia, jota käytetään muun muassa Sveitsissä, Norjassa ja Kiinassa (Hongkongissa).[1] Sr2 on niin sanottu yleislinjaveturi, eli se on suunniteltu sekä tavara- että matkustajajunien vetoon. Veturin suurin sallittu nopeus on 210 kilometriä tunnissa. Koeajoissa sillä on ajettu suurimmillaan 232 km/h. Maksiminopeus 230 km/h oli merkittynä ensimmäisissä vetureissa, mutta sittemmin sitä on alennettu voimassa olevien säännösten mukaiseksi. Vetureita voidaan kytkeä yhteiskäyttöön enintään kolme kappaletta. Tämä tarkoittaa, että kolmea veturia voidaan ajaa yhden kuljettajan voimin yhdestä ajopöydästä. Kun Sr2-veturit kytketään yhteiskäyttöön, ensimmäisen veturin etummainen virroitin on ylhäällä ja takimmaisen veturin takimmainen virroitin on ylhäällä. Jos vetureita on yhteiskäytössä kolme, on keskimmäisen veturin virroitin vapaasti valittavissa eli mitään ”väärää” asentoa sillä ei ole.
Muotoilu
muokkaaKori on muotoiltu aerodynaamisesti edullisesti sekä nokaksi että junaa vasten olevaksi peräksi. Ulkomuodon on suunnitellut lähinnä urheiluautoissa mainetta niittänyt italialainen Pininfarina. Rakenteessa on käytetty rungon teräksen lisäksi synteettisiä muoveja nokkaosissa ja ohjaamoissa sekä alumiinia kattokoteloissa. Muuntaja on sijoitettu telien väliin korin alle, jolloin painopiste saadaan mahdollisimman alas. Veturin sisällä sähkölaitteet on sijoitettu veturin molemmille reunoille, ja veturin keskellä kulkee ohjaamot yhdistävä huoltokäytävä.[8] Ohjaamot on suunniteltu uusimman ergonomisen tiedon mukaisiksi. Tuulilasin eri kerrosten väliin on höyrystetty ohut sähköä johtava hopeakerros, joka virrallisena pitää lasin kirkkaana huurteesta.[8]
Tekniikka
muokkaaAjomoottorit ovat kolmivaiheoikosulkumoottoreita ja niitä syötetään tehoelektroniikalla toteutetuilla taajuusmuuttajilla, joissa on öljyjäähdytteiset GTO-tyristorit. Pyörän pidon pettäessä kolmivaihemoottori ei lyö hallitsemattomasti ympäri, koska moottorin pyörintänopeus ei voi ylittää syöttövirran taajuutta. Tämä yhdessä akselikohtaisen nopean tehonsäädön kanssa mahdollistaa korkeiden vetovoimien käyttämisen myös huonoissa kitkaolosuhteissa. Jarrutettaessa ajomoottorit toimivat generaattoreina, jolloin junan liike-energia muutetaan takaisin sähköenergiaksi, joka syötetään takaisin ajojohtimeen.
Veturin ohjausjärjestelmä on tietokonepohjainen, ja siinä on useita tietokoneita, muun muassa jarruille, ajopöydille ja tehonsäädölle kullekin omansa sekä kaksi päätietokonetta. Kaikki tietokoneet on verkotettu keskenään. Tiedonvälitys tapahtuu pääasiassa valokaapeleilla. Veturin teleissä on radiaalisesti ohjautuvat pyöräkerrat, ts. erityinen vivusto kääntää kunkin pyöräkerran akselin aina tarkalleen kaarteen säteen suuntaiseksi. Kaarteessa ajettaessa yhden telin akselit eivät siis ole yhdensuuntaiset, vaan sisäkaarteen puolella lähempänä toisiaan. Tämä vähentää pyörien laippojen ja kiskojen kulumista jyrkissä kaarteissa.[1]
Tekniset tiedot
muokkaa- Valmistusvuodet: 1995–2003
- Valmistettu: 46 kpl
- Valmistaja:
- Schweizerische Lokomotiv- und Maschinenfabrik
- Adtranz
- Bombardier
- ABB (ratamoottorit)
- Transtech (kokoonpano)
- Numerointi: 3201–3246
- Pituus puskimineen: 19,02 m
- Akselijärjestys: Bo′Bo′
- Pyörän halkaisija: 1 100 mm
- Paino työkunnossa: 83 t
- Suurin akselipaino: 21 t
- Ajomoottorit:
- Valmistaja: ABB
- Lukumäärä: 4
- Tuntiteho: 6 000 kW
- Jatkuva teho: 5 000 kW
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Eonsuu, Honkanen, Pölhö: Suomen veturit osa 2. Moottorikalusto. Elokuvan Maailma ay, 1995. ISBN 952-5060-02-0.
- ↑ Pölhö, Eljas – Pykälä-Aho, Mia: Suomen juna- ja raitiovaunukuvasto 1.1.1996. Malmö : Frank Stenvall : Elokuvan maailma, 1996. ISBN 91-7266-133-X.
- ↑ http://vaunut.org/kuva/43562
- ↑ Tasoristeys 3/2021 Resiina-lehti. Viitattu 24.12.2023.
- ↑ Tasoristeys 3/2023 Resiina-lehti. Viitattu 24.12.2023.
- ↑ Tasoristeys 1/2024 Resiina-lehti. Viitattu 4.9.2024.
- ↑ Tasoristeys 2/2024 Resiina-lehti. Viitattu 4.9.2024.
- ↑ a b Seisake.net – Sr2
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sr2 Wikimedia Commonsissa
Dieselveturit ja ‑moottorijunat |
| ||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Sähköveturit ja ‑moottorijunat |
| ||||||
Höyryveturit |
A1 · A2 · B1 · C1 · Hr1 · Hv1 · Hv2 · Hv3 · Hv4 · Pr1 · Tr1 · Tr2 · Tk3 · Tv1 · Vr1 · Vr2 · Vr3 · Vr4/Vr5 · Vk4 | ||||||
Ratatyökoneet ja pienveturit |
Tve1 · Tve2 · Tve3 · Tve4 · Tve5 · Tka6 · Tka7 · Tka8 · Tka9 · Ttm1 · Ttr1 51 · Ttr | ||||||
Koeveturit ja ‑kiskobussit |