Hr11
Hr11 oli Valtionrautateiden vuosina 1955–1972 käyttämä dieselveturi. Veturit valmisti Valmet vuonna 1955. Veturit olivat käytössä aluksi Tampereella ja myöhemmin Turussa pika- ja kiitojunissa sekä pienessä määrin tavaraliikenteessä. Ne hylättiin epäluotettavina vuonna 1972. Veturista käytettiin lempinimiä Lentävä Susi ja Pullahuru.
Hr11 | |
---|---|
Hr11 1953 Helsingissä 1965. |
|
Perustiedot |
|
Tyyppi | dieselveturi |
Liikennöitsijä | Valtionrautatiet |
Valmistaja | Valmet |
Lukumäärä | 5 |
Valmistusvuodet | 1955 |
Hylätty | 1972 |
Numerointi | 1950–1954 |
Lempinimi |
Lentävä Susi Pullahuru |
Tekniset tiedot |
|
Huippunopeus | 120 km/h |
Paino | 66,5 t |
Pituus | 15 400 mm |
Pyörästön pituus | 10 900 mm |
Suurin akselipaino | 17,0 t |
Pyörän halkaisija | 960 mm |
Moottori | Maybach MD325 |
Moottorin teho | 2 × 450 hv (myöh. 2 × 600 hv) |
Hr11 1950 Hyvinkään konepajalla vuonna 2005. |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Historia
muokkaaValtionrautatiet alkoi 1950-luvulla modernisoida junakalustoaan, joka siihen aikaan koostui yksinomaan höyryvetureista ja puuvaunuista sekä joistain moottorivaunuista. Merkittävä kalustouudistus oli 1950-hankitut kiitojunavaunustot. Vuonna 1952 Valtionrautatiet tilasi viisi moottorivaunua näitä uusia junia vetämään. Suunnittelun edistyessä päätettiin painosyistä rakenne muuttaa moottorivaunusta, jossa olisi ollut matkatavaraosasto, puhtaasti veturiksi ilman matkatavaraosastoa.
Veturit valmistuivat vuonna 1955. Ne sijoitettiin aluksi Tampereelle hoitamaan Helsinkiin, Seinäjoelle, Pieksämäelle ja Poriin suuntautuvaa matkustajaliikennettä. Vuonna 1961 veturit siirrettiin Turkuun, josta ne liikennöivät Helsinkiin ja Tampereelle. Vaikka veturit hankittiin kiitojunaliikennettä varten, niitä käytettiin pääosin pikajunissa. Muun muassa Turun laivapikajuna P 29, joka lähti Helsingistä päivittäin kello 7.30, oli koko 1960-luvun alkupuoliskon tämän veturin vetämä.
Pikajunia alkoivat 1960-luvun loppupuolella vetää pääasiassa Dv12-sarjan veturit ja osa kiitojunavuoroista korvattiin uusilla Dm9-sarjan junilla. Näin Hr11-vetureita vapautui henkilöliikenteen käytöstä, ja viimeisinä vuosinaan niitä käytettiin Turusta käsin pienessä määrin myös tavaraliikenteessä.
Tekniikka
muokkaaHr11-sarjan veturit olivat neliakselisia telivetureita ja niiden kummassakin päässä oli ohjaamo. Voimanlähteenä oli kaksi Maybachin 450 hevosvoiman MD320-dieselmoottoria ja vaihteistona oli Maybach Mekydro K64B hydraulis-mekaaninen automaattivaihteisto. Moottorit ja vaihteisto oli sijoitettu teleihin.
Hr11-vetureihin suunniteltiin alun perin rakennettavaksi matkatavaraosasto, mutta siitä luovuttiin, koska vetureista olisi muuten tullut liian painavia. Tämän suunnitelman jäljiltä vetureissa oli konehuoneen keskiosassa paljon tyhjää tilaa, johon sijoitettiin pieni työpöytä pieniä korjaustoimenpiteitä varten. Ainoana suomalaisena veturina Hr11-vetureissa oli myös WC-komero.
Veturit osoittautuivat käytössä erittäin epäluotettaviksi, ja 1956 tehtiin vetureiden toimittajan kanssa sopimus moottoreiden ja vaihteistojen uudistamisesta. Moottorit varustettiin ahtimin, jolloin teho nousi 600 hevosvoimaan, mutta käyntinopeus laski samanaikaisesti 1700:sta 1500:aan kierrokseen minuutissa.[lähde? ] Uusitun moottorin tyyppi oli MD325. Veturin kokonaisteho oli uudistuksen jälkeen 1200 hv. Vaihteistot vaihdettiin tyyppiin KL64B, jolloin automaattivaihteen edestakainen vaihtaminen hitaassa ajossa saatiin poistetuksi. Uusitut veturit saatiin takaisin käyttöön 1958, mutta varsinkaan vaihteistojen toimintavarmuus ei ollut tämänkään jälkeen moitteetonta.
Hylkäys
muokkaaPerusteellisesta koneistoremontista huolimatta Hr11-sarjan käyttövarmuus oli 1960-luvulle tultaessa edelleen huono. Tehokkaammat dieselveturit, kuten Dv12, Hr12 ja Hr13, alkoivat 1960-luvun lopulla korvata Hr11-sarjaa, ja veturit hylättiin lopulta vuonna 1972. Hr11 1950 on varattu Suomen Rautatiemuseolle. Se on tällä hetkellä Hyvinkään konepajan pihassa pääosiltaan ehjänä, mutta päällisin puolin huonossa kunnossa.
Lähteet
muokkaa- Eonsuu, Honkanen & Pölhö: Suomen veturit osa 2; Moottorikalusto. Määritä julkaisija!
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hr11 Wikimedia Commonsissa
- Kuvia Hr11:stä Vaunut.org:ssa
- Lempinimistä: http://vaunut.org/kuva/13009
Dieselveturit ja ‑moottorijunat |
| ||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Sähköveturit ja ‑moottorijunat |
| ||||||
Höyryveturit |
A1 · A2 · B1 · C1 · Hr1 · Hv1 · Hv2 · Hv3 · Hv4 · Pr1 · Tr1 · Tr2 · Tk3 · Tv1 · Vr1 · Vr2 · Vr3 · Vr4/Vr5 · Vk4 | ||||||
Ratatyökoneet ja pienveturit |
Tve1 · Tve2 · Tve3 · Tve4 · Tve5 · Tka6 · Tka7 · Tka8 · Tka9 · Ttm1 · Ttr1 51 · Ttr | ||||||
Koeveturit ja ‑kiskobussit |