Dr15
Perustiedot
Tyyppi dieselsähköinen veturi
Liikennöitsijä Valtionrautatiet
Valmistaja Lokomo
Lukumäärä 1
Valmistusvuodet 1963, muutostyöt 1980
Hylätty kyllä
Romutettu 1990-luvulla
Numerointi 2439
Lempinimi Rahtilaiva, Super-Huru, Superhuru
Tekniset tiedot
Huippunopeus 140 km/h
Paino 120 t
Pituus 18 560 mm
Leveys 3 200 mm
Korkeus 4 660 mm
Pyörästö Co′Co′
Pyörän halkaisija 1 180 mm
Moottori Wärtsilä 12 V 22
Moottorin teho 1 910 kW

Dr15 oli Valtionrautateiden raskaan dieselveturisarjan koeveturi. Koeveturi muutettiin vuonna 1980 Dr12-veturista numero 2239.[1] Veturi hylättiin 1984. Veturista on käytetty lempinimiä Rahtilaiva ja Super-Huru.

Historia muokkaa

Valtionrautatiet katsoi, että Dr12-veturien käytön jatkaminen vaatisi niiden uudistamista. Vuonna 1978 tehtiin VR:n, Oy Wärtsilä Ab:n ja Oy Strömberg Ab:n kesken sopimus Dr12 2239:n muutostöistä. Työt tehtiin pääosin Hyvinkään konepajalla. Veturin koneistoa uusittiin ja tilalle vaihdettiin pääasiassa laivojen apumoottorina käytetty dieselmoottori, joka yhdistettiin vaihtovirtageneraattoriin. Veturin suurin nopeus nostettiin 140 km/h:iin. Ohjaamoiden ergonomiaa parannettiin ja myös veturin etupää rakennettiin ohjaamon osalta uudelleen,[1] mikä aiheutti veturin turvanokan lyhentymisen.

Koeajojen jälkeen veturia käytettiin kahden vuoden ajan normaalissa liikenteessä, ja se oli sijoitettu Tampereelle. Veturilla ajettiin pääasiassa tavarajunia, mutta sitä käytettiin myös pikajunissa.[1]

Dr15 osoittautui tehokkaaksi veturiksi, mutta sen vanhat ratamoottorit eivät kestäneet uuden dieselmoottorin tuottamaa tehoa. Ratalinjojen sähköistys oli myös käynnissä ja dieselveturien tarve pikajunavetureina vähenemään päin, joten Dr15-vetureita ei valmistettu lisää. VR halusi myös modernimpia ja yleiskäyttöisempiä vetureja, joten hankinnoissa päädyttiin keskiohjaamoisiin Dr16-vetureihin. Päätyohjaamollinen linjaveturi ei tarjonnut samoja ominaisuuksia vaihtotyökäyttöön, joita hankinnoista päätettäessä pidettiin tärkeinä.

Kun veturin käyttöaika päättyi, sen koneistot purettiin Hyvinkään konepajalla. Veturin runko säilytettiin ja sen museoimista harkittiin,[1] mutta lopulta se romutettiin 1990-luvun puolivälissä.

Teknisiä tietoja muokkaa

  • Voimansiirto: dieselsähköinen
  • Akselijärjestys: Co′Co′
  • Akselien lukumäärä: 6, kaikki vetäviä
  • Suurin pituus: 18,56 m
  • Kokonaismassa: 120 t
  • Moottori: Wärtsilä 12 V 22
  • Teho: 1 910 kW
  • Suurin sallittu nopeus: 140 km/h
  • Pyörän halkaisija: uusi 1 180 mm, täysin kulunut 1 106 mm

Lähde:[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Eonsuu, Tapio & Honkanen, Pekka & Pölhö, Eljas: Suomen veturit osa 2. Moottorikalusto, s. 36–37. Elokuvan Maailma, 1995. ISBN 952-5060-02-0.

Aiheesta muualla muokkaa