Suomen rataverkko

Suomen rautatieliikenteen verkko

Suomen rataverkko on rautatien rataosuuksien muodostama väyläverkko, jota hallinnoi Väylävirasto. Suomen rataverkon pääasiallinen liikennöitsijä on valtion omistama VR-Yhtymä.

Kolarin rataKolarin rataOulu–Tornio-rataLaurila–Kelloselkä-rataLaurila–Kelloselkä-rataLaurila–Kelloselkä-rataOulu–Kontiomäki-rataVartiuksen rataIisalmi–Kontiomäki-rataIisalmi–Kontiomäki-rataOtanmäen rataTalvivaaran rataIisalmi–Ylivieska-rataIisalmi–Ylivieska-rataPohjanmaan rataPohjanmaan rataPohjanmaan rataRaahen rataPietarsaaren rataÄmmänsaaren rataJoensuu–Kontiomäki-rataIlomantsin rataKarjalan rataKarjalan rataKarjalan rataKarjalan rataNiiralan rataVainikkalan rataMustolan satamarataSavon rataSavon rataSavon rataIisveden rataSavon rataSiilinjärvi–Viinijärvi-rataPieksämäki–Joensuu-rataHuutokoski–Parikkala-rataJyväskylä–Haapajärvi-rataJyväskylä–Pieksämäki-rataHaapamäki–Jyväskylä-rataOrivesi–Jyväskylä-rataVaasan rataHaapamäki–Seinäjoki-rataSuupohjan rataTampere–Seinäjoki-rataHaapamäki–Pori-rataHaapamäki–Pori-rataTampere–Haapamäki-rataMäntän rataRiihimäki–Tampere-rataRiihimäki–Tampere-rataRiihimäki–Lahti-rataHelsinki–Riihimäki-rataLahden oikorataLahti–Loviisa-rataLahti–Heinola-rataLahti–Kouvola-rataKotkan rataHaminan rataPorvoon rataSköldvikin rataRauman rataTampere–Pori-rataTampere–Pori-rataTurku–Toijala-rataUudenkaupungin rataNaantalin rataRantarataRantarataHyvinkää–Karjaa-rataHangon rataOulun rautatieasemaTornion rautatieasemaKolarin rautatieasemaKemijärven rautatieasemaRovaniemen rautatieasemaRaahen rautatieasemaVartiuksen rautatieasemaKajaanin rautatieasemaYlivieskan rautatieasemaKokkolan rautatieasemaHaapajärven rautatieasemaIisalmen rautatieasemaKontiomäen rautatieasemaVaasan rautatieasemaSeinäjoen rautatieasemaKuopion rautatieasemaJoensuun rautatieasemaKaskisten rautatieasemaNiiralan rautatieasemaPieksämäen rautatieasemaJyväskylän rautatieasemaTampereen rautatieasemaMikkelin rautatieasemaParikkalan rautatieasemaImatran rautatieasemaLappeenrannan rautatieasemaPorin rautatieasemaVainikkalan rautatieasemaRauman rautatieasemaToijalan rautatieasemaUudenkaupungin rautatieasemaTurun päärautatieasemaKouvolan rautatieasemaKotkan rautatieasemaLahden rautatieasemaRiihimäen rautatieasemaHangon rautatieasemaKarjaan rautatieasemaHelsingin päärautatieasema
Interaktiivinen kartta Suomen rataverkosta vuonna 2021. Klikkaamalla rataosuutta tai asemaa pääset lukemaan kyseistä artikkelia.
  Matkustaja- ja tavaraliikennettä
  Vain tavaraliikennettä
  Suljettu liikenteeltä

Vuonna 2021 Väyläviraston hallinnoiman rataverkon pituus oli 5 918 kilometriä, josta 5 645 km oli liikennöitävissä. Valtaosa radoista, 5 226 kilometriä, oli yksiraiteisia.[1] Kaksi- tai useampiraiteisia rataosia ovat muun muassa pääkaupunkiseudun lähiliikenteen radat, pääradan osuus HelsinkiRiihimäkiTampere sekä Riihimäki–KouvolaLuumäki ja Lahden oikorata. Vuonna 1982 rataverkon pituus oli vielä 6 041 kilometriä, mutta siitä suljettiin vuoteen 1996 mennessä 381 km.

Rataverkon tärkeimmät reitit ovat Helsinki–Riihimäki–Tampere–Oulu (päärata), Riihimäki–VainikkalaPietari (Pietarin rata) ja Helsinki–Turku (rantarata). Vuonna 2018 liikenne- ja viestintäministeriö on määritellyt Suomen rautateiden pääväylät.[2] Suomesta on yhteys Ruotsin rataverkkoon Tornion kautta sekä Venäjälle Vainikkalasta, Imatrankoskelta, Niiralasta ja Vartiuksesta.[1]

Historia muokkaa

Rautateiden rakentaminen alkoi Suomessa suhteellisen myöhään. Ensimmäinen rataosuus avattiin Helsingin ja Hämeenlinnan välille vuonna 1862: ensimmäinen junavuoro ajettiin Helsingistä Hämeenlinnaan 31. tammikuuta 1862, ja säännöllinen liikenne kaupunkien välillä alkoi 17. maaliskuuta 1862.[3][4] Helsingin ja Hämeenlinnan välisestä osuudesta muodostui myöhemmin Suomen päärata. Vuonna 1870 valmistui yhteys Helsingistä Pietariin, joka siihen aikaan oli tärkeä yhteys pääkaupunkien välissä. Koska Suomen suuriruhtinaskunta oli Venäjän keisarikunnan vallan alainen, Suomen rataverkosto rakennettiin samaan raideleveyteen kuin Venäjällä (5 jalkaa eli 1 524 mm; mutta kuitenkin nykyisin Venäjällä käytetään 1 520 mm).

22. kesäkuuta 1876 rataosuutta Helsinki–Hämeenlinna laajennettiin Toijalan kautta Tampereelle, ja samaan aikaan valmistui rata Toijalasta Turkuun. Näin maan kolme suurinta kaupunkia oli yhdistetty. Vuonna 1883 seurasi yhteys Tampereelta Haapamäen kautta Seinäjoelle ja Vaasaan ja vuonna 1886 edelleen Seinäjoelta Ouluun. Vuonna 1909 rautatiet veivät myös Lapin pääkaupunkiin Rovaniemelle. Sen jälkeen uusien ratojen rakentaminen väheni pitkäksi aikaa, eivätkä sodat parantaneet tilannetta. Koska tärkein Joensuuhun kulkenut, Viipurista alkanut rata joutui rauhansopimuksessa 1944 suurimmalta osaltaan Neuvostoliitolle, rakennettiin sitä korvaamaan 1960-luvulla yhteys Parikkalasta Onkamoon. 1960-luvulla ja 1970-luvulla saatiin vihdoin rakennettua suuremmissa määrin uutta rataa, esimerkiksi oikorata Tampere–Lielahti–Parkano–Seinäjoki, joka lyhensi Etelä-Suomen ja Pohjois-Suomen välistä matka-aikaa.

Sähköistys muokkaa

 
Suomen rataverkon sähköistyksen tilanne helmikuussa 2022.
  Sähköistetty rata
  Sähköistys rakenteilla
  Sähköistämätön rata
  Käytöstä poistettu rata

Suomessa aloitettiin laaja rautatieverkon sähköistämisprojekti vuonna 1968. Myöhäisen aloituksen etuna oli, että voitiin käyttää uusinta tekniikkaa eli 25 kV:n jännitettä ja 50 Hz:n taajuutta. Sähköistämisen etuna on pienempi energiankulutus ja saasteettomuus. Sähköistys aloitettiin Helsingistä Kirkkonummelle vievällä rataosuudella.

Sähköistysten valmistumisvuodet muokkaa

[5]

  • Helsinki–Kirkkonummi 1969
  • Helsinki–Kerava 1970
  • Kerava–Riihimäki 1972
  • Riihimäki–Toijala 1974
  • Toijala–Seinäjoki 1975
  • Huopalahti–Martinlaakso 1975 (uusi rata)
  • Riihimäki–Kouvola 1977
  • Kouvola–Imatra/Vainikkala 1978
  • Kouvola–Kotkan satama 1979
  • Kouvola–Kuusankoski 1979
  • Kouvola–Pieksämäki 1980
  • Seinäjoki–Kokkola 1981
  • Kokkola–Oulu 1983
  • Pieksämäki–Kuopio 1983
  • Kuopio–Iisalmi 1984
  • Juurikorpi–Hamina 1984 (uusi rata)
  • Imatra–Joensuu 1988
  • Kerava–Sköldvik 1990
  • Martinlaakso–Vantaankoski 1991 (uusi rata)
  • Kirkkonummi–Karjaa 1993
  • Tampere–Jyväskylä 1994
  • Karjaa–Turku satama 1995
  • Jyväskylä–Pieksämäki 1995
  • Tampere–Rauma 1998
  • Kokemäki–Pori 1999
  • Turku–Toijala 2000
  • Tuomioja–Raahe 2001
  • Oulu–Rovaniemi 2004
  • Iisalmi–Oulu/Vartius 2006
  • Kytömaa–Hakosilta 2006 (uusi rata)
  • Kerava–Vuosaari 2008 (uusi rata)
  • Murtomäki–Talvivaara 2009 (uusi rata)
  • Seinäjoki–Vaasa 2011
  • Rovaniemi–Kemijärvi 2014[6]
  • Vantaankoski–Havukoski 2015 (uusi rata)
  • Kemijärvi–Patokangas 2016
  • Pännäinen–Alholma 2017
  • Jyväskylä–Äänekoski 2017
  • Mäntyluoto–Pori 2020[7]
  • Mäntyluoto–Tahkoluoto 2021[8]
  • Turku–Hangonsaari (Uudenkaupungin rata) 2022[9]

Nykyisestä matkustajakäytössä olevasta rataverkosta on sähköistämättä vielä Kemin ja Kolarin, Karjaan ja Hangon, Oriveden ja Haapamäen, Jyväskylän ja Haapamäen, Haapamäen ja Seinäjoen, Pieksämäen ja Joensuun, Joensuun ja Nurmeksen, Savonlinnan ja Parikkalan sekä Iisalmen ja Ylivieskan väliset rataosat. Suurin osa näistä sähköistetään lähivuosina.[10]

Suomen rataverkon osuuksia muokkaa

Nykyisiä rataverkon osuuksia muokkaa

Suunnitteilla olevia rataverkon osuuksia muokkaa

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Rautateiden verkkoselostus 2024 (PDF) (s. 20–21) 2022. Väylävirasto. Viitattu 25.4.2023.
  2. https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/68f47823-caf3-428d-b9a5-cf7167d3f3bb/213e4d94-3d89-4a7e-b4c4-fc09bdd3bb28/PAATOS_20181121071451.pdf
  3. Tulihevonen saapui ensi kerran Hämeenlinnaan 150 vuotta sitten Yle Uutiset. 31.1.2012. Viitattu 5.1.2021.
  4. Vuosi 2012 on rautateiden juhlavuosi 12.12.2011. Väylävirasto. Viitattu 5.1.2021.
  5. Viisikymmentä vuotta sähköliikennettä valtion rataverkolla Väylävirasto. Viitattu 12.10.2022.
  6. Rovaniemi–Kemijärvi-radan sähköistys portal.liikennevirasto.fi. Arkistoitu 29.7.2014. Viitattu 1.12.2014.
  7. Reko, Veera: Sähköistetty Pori–Mäntyluoto-rataosuus on otettu käyttöön 4.2.2020. Satakunnan Kansa. Arkistoitu 4.2.2020. Viitattu 4.2.2020.
  8. Satakunnan Kansa: Mäntyluoto–Tahkoluoto-radan jännitteet kytketty satakunnankansa.fi. Viitattu 3.5.2021.
  9. Sähkövetoinen tavaraliikenne käynnistyi Uuteenkaupunkiin 14.2.2022. Uudenkaupungin Sanomat. Viitattu 14.2.2022.
  10. Liikennevirasto: hankkeet (Arkistoitu – Internet Archive). Liikennevirasto. Viitattu 5.11.2018
  11. a b Kossila, Eino: Tunnin juna nytkähti eteenpäin – Valtio perustaa tytäryhtiön edistämään Turku–Helsinki-rataosuutta Yle Uutiset. 1.2.2019. Viitattu 13.2.2020.
  12. https://www.tunninjuna.fi/tunnin-juna/miksi-tunnin-juna (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. Mikä Suomirata? Suomirata. Viitattu 13.2.2020.
  14. Pääradan kehittämiseen ehdotetaan 11 miljoonaa euroa Suomirata. 20.6.2019. Arkistoitu 13.2.2020. Viitattu 13.2.2020.

Aiheesta muualla muokkaa