Helsingin seudun lähijunaliikenne

Helsingin seudun lähijunaliikenne on pääkaupunkiseudun alueella toimiva paikallisjunajärjestelmä, jonka liikenteen suunnittelee ja tilaa HSL ja jota liikennöi VR. Junavuoroja ajetaan arkipäivinä 676 [1] kahdellatoista eri linjatunnuksella.[2]

Helsingin seudun lähijunaliikenne
Helsingin lähiliikenteen logo.png
Stadler Flirt HSL:n väreissä Tuomarilan rautatieasemalla.
Stadler Flirt HSL:n väreissä Tuomarilan rautatieasemalla.
Tyyppi lähijuna
Sijainti Suomi Pääkaupunkiseutu, Suomi
Avattu 1969
Pituus 99,2 km
Asemia 50 HSL-alueella
70 yhteensä
Linjoja 13
Y U L E A
I P K T R D
Z
Raideleveys 1 524 mm
Omistaja VR
Pääkaupunkiseudun Junakalusto
Liikennöitsijä(t) VR
Matkoja päivässä 194 500[1]
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut

Lähiliikenne koostuu HSL:n tilaamasta liikenteestä linjoilla Y, U, L, E, A, I, P ja K sekä VR:n ja HSL:n yhteisestä liikenteestä linjoilla R, T, D ja Z.[2] Yhdessä Helsingin metron ja runkolinjojen 550 ja 560 kanssa pääkaupunkiseudun lähiliikenne muodostaa Helsingin seudun joukkoliikenteen rungon. Lähiliikenteen junissa voi HSL-alueen sisäisillä matkoilla käyttää vain HSL:n lippuja. HSL-alueen ulkopuolella sijaitseville asemille matkustaessa on ostettava VR:n lippu. Lipunmyynti lähijunissa loppui 19. kesäkuuta 2017, jolloin konduktöörit siirtyivät myynnin sijasta vain tarkastamaan lippuja.[3] HSL-alueen liikennemuotoja kuvaavissa väreissä lähijunaliikennettä kuvaa violetti (#8C4799).[4] VR:n lähiliikenteen värinä käytetään VR:n brändiväriä, vihreää (#58a618).

HSL-alueen lähiliikenteen asemista 15 sijaitsee Helsingissä, 14 Vantaalla, seitsemän Espoossa ja neljä Kirkkonummella. Näiden lisäksi Kauniaisissa ja Keravalla on kussakin kaksi asemaa sekä Tuusulassa ja Siuntiossa kussakin yksi asema. Sipoossa asemia ei ole lainkaan.[5] VR:n lähiliikenteen asemista sijaitsee neljä Hausjärvellä ja Järvenpäässä, kaksi Hämeenlinnassa, Kärkölässä ja Akaassa sekä yksi Hyvinkäällä, Riihimäellä, Janakkalassa, Lempäälässä, Tampereella, Hattulassa, Mäntsälässä, Orimattilassa, Hollolassa ja Lahdessa kussakin.[2] Lisäksi arkena ruuhka-aikoina kaksi Z-junaa kulkevat aamulla Kouvolasta ja illalla takaisin, vaikka Lahti–Kouvola-väli ei kuulu lähiliikennealueeseen. Nämä junat pysähtyvät neljällä asemalla Lahdessa, yhdellä asemalla Iitissä ja kahdella asemalla Kouvolassa.

Lähiliikenne on sähköjuniin perustuvaa joukkoliikennettä. Sähköjunien tekniikka eroaa jonkin verran metrojunista: lähijunat saavat sähkönsä raitiovaunujen tapaan ilmajohdosta, metro puolestaan sivuvirtakiskosta. Rautatieasemien laiturit ovat matalammat kuin metroasemien.

Lähiliikenteen junakaluston hankkimisesta ja niiden hallinnoimisesta vastaa Pääkaupunkiseudun Junakalusto HSL-liikenteen osalta ja VR-Yhtymä oman liikenteensä osalta. HSL on kilpailuttanut lähijunien liikennöitsijänsä niin, että uusi sopimuskausi alkaa kesäkuussa 2021.[6]

LuonnehdintaMuokkaa

Pääkaupunkiseudun junaverkoston liikenne on tiheää. Junia kulkee keskimäärin pienemmiltä asemilta 1–3 kertaa tunnissa ja suurilta vaihtoasemilta yli 10 kertaa tunnissa. Junien tarjonta ja käyttö on suurinta Helsingin rajojen sisällä, mutta junat tarjoavat melko tiheästi yhteyksiä myös muihin Helsingin seudun kuntiin. Yhteydet lähiliikennealueeseen viimeisen vuosikymmenen aikanamilloin? liitetyille asemille ovat kerran tunnissa oikoradan sekä Lahti-Riihimäki-radan osalta ja harvemmin Riihimäki-Tampere-välillä.[7]

Lähijunalinjat A, I, P ja K ovat liikenteeltään metromaisia. Asemien välimatkat, vuoroväli ja vaunujen matalalattiaisuus on samankaltaista Helsingin metron kanssa. Lähijunavaunut eroavat kuitenkin metrosta palvelutasollaan sikäli, että lähijunissa on vessat ja pehmustetut istuimet.

HSL on sallinut 19. kesäkuuta 2017 alkaen pyörän kuljettamisen lähijunissa.[8] Matkan voi maksaa joko HSL-matkakortilla tai mobiilisovelluksella.[9]

KalustoMuokkaa

HSL-alueen lähiliikenteessä on käytössä ainoastaan Stadler FLIRT Sm5-junia, joita on yhteensä 81 yksikköä.[9][10][11] Sm2-kalusto poistui HSL-alueen säännöllisestä liikenteestä vuoden 2017 kesäkuussa. VR:n oma lähiliikenne perustuu Sm4- ja Sm2-juniin.

RataosuudetMuokkaa

 
Lähijunat ja Helsingin metro kartalla. Himmeällä suunnitteilla ja rakenteilla olevat ratahankkeet.
 
Sm1-tyyppinen lähijuna Keravan asemalla.

Lähiliikennettä liikennöidään viidellä rataosuudella. Kaikki reitit alkavat Helsingin päärautatieasemalta ja jatkavat Pasilan rautatieaseman kautta eri suuntiin.

Riihimäen rata ja Keravan kaupunkirataMuokkaa

Riihimäen rata on osa päärataa ja jatkuu pohjoiseen Hämeenlinnan kautta Tampereelle. Pääradalla liikennöivät R-, T- ja D-junat. Vuonna 2004 avattu Keravan kaupunkirata mahdollisti laajan vuorotarjonnan lisäämisen Helsingin ja Keravan välisellä kolmellatoista asemalla. Helsingin ja Keravan välillä kaupunkirataa liikennöi K-juna, joka pysähtyy kaikilla väliasemilla. Kesäkuussa 2017 VR:n lähiliikennealue pääradalla laajeni Tampereelle. Syysliikenteen 2019 alkaessa K-junalle lisättiin pysähdykset Käpylään, Pukinmäkeen ja Tapanilaan. Samalla linjatunnus N jäi pois käytöstä.

Riihimäen-Lahden rataMuokkaa

Pääartikkeli: Riihimäki–Lahti-rata

Tämä rataosuus on osa vuoden 1870 Pietarin rataa. Radan liikenne on osa VR:n omaa lähiliikennettä Lahden oikoradan valmistuttua vuonna 2006. Vuonna 2017 rataosan junille lisättiin kirjaintunnus G.

Lahden oikorataMuokkaa

Pääartikkeli: Lahden oikorata

3. syyskuuta 2006 liikenteelle avattu Kerava–Lahti-oikorata erkanee pääradasta Keravan Kytömaalla. Rataosuudella ajetaan lähiliikennettä Z-junalla Lahteen.

Rantarata ja Leppävaaran kaupunkirataMuokkaa

Rantarata kulkee Espoon läpi länteen Kirkkonummen kautta Karjaalle. Vain kaukoliikenteen junat jatkavat Karjaalta eteenpäin Turkuun ja Hankoon. Rantaradalla liikennöivät Y-, U-, L-, ja E-junat. Leppävaaran kaupunkiradan käyttöönotto 2. kesäkuuta 2002 mahdollisti vuorotarjonnan lisäämisen Helsingin ja Leppävaaran välisillä kuudella asemalla. Kaupunkiradalla liikennöi A-juna.

KehärataMuokkaa

Pääartikkeli: Kehärata

Kehärata yhdistää pääradan ja Vantaankosken radan. Radalla liikennöi I-juna Helsingistä Tikkurilan kautta Lentoasemalle ja edelleen Huopalahden kautta takaisin Helsinkiin, P-juna kulkee vastakkaiseen suuntaan saman reitin.[12] Liikennöinti aloitettiin 1.7.2015.

HistoriaMuokkaa

Lähiliikenteen edeltäjänä toimivat höyry- ja dieselkalustolla liikennöidyt Helsingin seudun paikallisjunat vuodesta 1886, jolloin liikenne alkoi neljällä junaparilla Helsinki-Järvenpää-reitillä. Varsinaisesti lähiliikenne-termin käyttö alkoi vuonna 1969 sähköjunaliikenteen alkaessa. Vuoden 1975 reittikaaviossa otsikkona on "Rautateiden lähiliikenne".[13]

1970-lukuMuokkaa

Lähiliikenne alkoi ensimmäisenä sähköistetyllä osuudella Helsinki-Kirkkonummi kuudella Sm1-junayksiköllä. Vuosi 1972 oli merkittävä usealla tavalla lähiliikenteen kannalta: lähiliikenteen ydinalue pääradalla saatiin sähköistettyä Riihimäelle asti ja lisäksi saatiin valmiiksi kolmas raide Pasilasta Tikkurilaan asti. Linjakirjaimet otettiin käyttöön kööpenhaminalaisenlähde? esikuvan mukaisesti vuoden 1972 toukokuussa.

Sähköjunia alkoi olla 1970-luvun alussa riittävästi tiheän lähiliikenteen järjestämiseen, kun Sm1-junien ensimmäinen 30 yksikön valmistussarja saatiin liikenteeseen. Ruuhka-ajan pisimpiin juniin Sm1-yksiköiden kapasiteetti ei riittänyt, vaan niitä liikennöitiin aluksi diesel-, myöhemmin Sr1-sähköveturien vetämillä puukorisista matkustajavaunuista muodostetuilla junilla.

Ensimmäinen varta vasten lähiliikenteen tarpeisiin rakennettu rata avattiin vuonna 1975 kun Martinlaakson rata avattiin liikenteelle. Martinlaakson rata oli ensimmäinen suurprojektina suunniteltu rata, jossa rata, asemat ja asemien palvelualueiden asemakaavoitus suunniteltiin yhdessä. Muita liikennepaikkamuutoksia 1970-luvulla olivat vuonna 1976 Strömbergin seisakkeen lakkautus ja Luoman seisakkeen lakkautus, jossa yhteydessä Nokan seisake muutettiin uudeksi Luoma-nimiseksi asemaksi. Vuoteen 1981 mennessä hankittiin vielä 70 Sm1- ja Sm2-yksikköä. Niistä 40 junayksikköä toimitettiin ilman WC:tä, koska ajateltiin, että lyhyillä reitillä sitä ei tarvita. Näitä yksiköitä päädyttiin kuitenkin käyttämään pitkilläkin reiteillä, joten WC asennettiin jälkiasennuksena kaikkiin yksiköihin. Kaluston osalta nämä 100 Sm1- ja Sm2-sähköjunaa toimivat lähiliikenteen pääkalustona pitkälle 2000-luvulle asti.[13]

Liikenne oli tähän aikaan täysin VR:n omaehtoista toimintaa, ja pääasiassa junissa kävivät VR:n junaliput, lukuun ottamatta Helsingin kaupungin aluetta. HKL:n liput kelpasivat lisämaksun kanssa vuoteen 1975 asti, josta lähtien Helsingin kaupungin alueella kelpasivat pelkät HKL-liput. Vuonna 1974 VR jakoi lähiliikennealueen ABC-vyöhykkeisiin väleillä Helsinki-Kirkkonummi ja Helsinki-Kerava. Ensimmäiset lipunmyyntilaitteet otettiin käyttöön 1970-luvulla.[14]

1980-lukuMuokkaa

Lähiliikenteen kehittämistä häiritsivät 1980-luvulla valtion ja alueen kuntien kiistely investointien rahoituksesta. Uutena ratainvestointina tehtiin vain kolmas raide välille Tikkurila-Kerava vuonna 1981. Sähköjunakalustoa ei hankittu, mutta puuvaunujen aikakausi lähiliikenteessä päättyi huhtikuussa 1987, kun ruuhkajuniin saatiin puuvaunujen tilalle veturilla vedettävät teräksiset lähiliikennevaunut. Asemista suljettiin Hanala, jonka tilalle avattiin Koivukylän rautatieasema.[13]

Lippupuolella tapahtui merkittäviä muutoksia, kun vyöhykejärjestelmä laajeni käsittämään koko silloisen lähiliikennealueen Riihimäelle asti vuoden 1984 alusta. Syyskuussa 1986 otettiin merkittävä edistysaskel, kun YTV:n seutulippu alkoi kelvata kaikissa YTV-alueen joukkoliikennevälineissä. Vuonna 1987 siirryttiin avorahastukseen, lipunmyyntiin lipunmyyntiosastoissa ja tarkastusmaksun perintään lähiliikenteessä. Vuonna 1989 päättyi VR:n A-, B- ja AB-vyöhykelippujen myynti, kun solmittiin uusi YTV-sopimus.[14]

1990-lukuMuokkaa

Vuosikymmen alkoi Huikon seisakkeen lakkautuksella vuonna 1990 ja uuden lyhyen rataosan avaamisella välille Martinlaakso-Vantaankoski vuonna 1991. Turun radan sähköistyksen ansiosta lähiliikennealue laajeni G-vyöhykkeenä Karjaalle asti vuonna 1993.[13] Sama jatkui vuosikymmenen puolivälissä, jolloin lakkautettiin useita H- ja T-junien seisakkeita pääradalta (Kytömaa 1994, Takoja, Palopuro ja Monni 1996 sekä Ristinummi 1998) niiden vähäisen käytön ja H-junan nopeuttamisen takia[15]. Lisäksi rakennettiin neljäs raide eli Tikkurilan kaupunkirata vuonna 1996, mikä mahdollisti metromaisen vuorovälin välillä Helsinki-Tikkurila.

Lisääntynyt liikenne, kasvaneet matkustajamäärät, radan kunnon parantumisen sallimat suuremmat nopeudet ja matalalattiajunien tarve saivat VR:n hankkimaan vuodesta 1999 alkaen lähiliikenteeseen uusia Alstom Coradia -junia, Suomessa Sm4, ensi kerran sitten viimeisten Sm2-junatoimitusten vuonna 1981.

2000-lukuMuokkaa

Lähiliikenteen laajenemisen vuosikymmen alkoi mittavalla projektilla, kun Pasilan ja Leppävaaran välille toteuttiin kaupunkirata, joka valmistui kesäkuussa 2001. Uusi kaupunkirata johti merkittäviin muutoksiin Rantaradan lähiliikennelinjoilla, muun muassa uusien A- ja Y-junien muodossa.[16] Vuonna 2002 aloitettiin Keravan kaupunkiradan ja Lahden oikoradan rakennustyöt. Näillä osuuksilla oli merkittävä vaikutus lähiliikenteeseen sekä kapasiteetin että lähiliikenneverkon laajentuessa. Lahden oikoradan valmistuttua lähiliikennealue laajeni H-vyöhykkeellä, johon kuuluivat Lahti, Herrala ja Järvelä. Vuonna 2006 valmistuneelle oikoradalle asetettiin liikennöimään uusi junavuoro Z, joka R-junan tapaan aikataulutettiin nopealle Sm4-kalustolle.[17]

Aiemmin 30 toimitettua Sm4:ää oli käytetty lyhyillä YTV-alueen linjoilla YTV:n vaatiessa matalalattiaista kalustoa. Vuosikymmenen lopulla matalalattiaisuuden ongelma alkoi ratketa, kun perustettiin kaupunkien ja VR:n toimesta Pääkaupunkiseudun junakalusto, jonka tehtävänä oli valita uusi junamalli YTV-liikenteessä käytettäväksi. Valituksi tuli Stadler Flirt, joka tunnetaan Suomessa sarjatunnuksella Sm5. Lippujärjestelmässä merkittävin muutos oli Keravan (2006) ja Kirkkonummen (2007) liittyminen YTV:hen ja sitä kautta tulo osaksi pääkaupunkiseudun lippujärjestelmää vyöhykkeenä 3. Uusien kuntien jäsenyys YTV:ssä muutti linjat S, U, L, K ja N kokonaan YTV-alueella kulkeviksi. Toisena lippujärjestelmään liittyneenä muutoksena oli YTV:n siirtyminen matkakorttiin ja paperilippujen käytön väheneminen. Kolmas lippumuutos oli lipunmyyntien poistuminen 2000-luvun alussa kaikilta vain lähiliikennettä palvelevilta asemilta.

2010-lukuMuokkaa

Vuosikymmentä hallitsivat suurimuotoinen rataprojekti eli Kehärata ja toisaalta kaluston täydellinen vaihtuminen vanhojen Sm1- ja Sm2-junien hiljalleen korvauduttua Sm5-junilla vuosina 2009–2017. Heti vuosikymmenen alussa YTV:n toiminta siirtyi HSL:lle. Lähiliikennealue ei kuitenkaan laajentunut ennen vuotta 2018, koska HSL:ään on liittynyt sen perustajakuntien lisäksi vain ilman junaliikennettä oleva Sipoo. Vuonna 2016 seurasi lakkautuksia pitkän, 18 vuoden tauon jälkeen kun Purolan rautatieasema ja Nuppulinnan rautatieasema pääradalla sekä Mankin seisake ja Luoman seisake Rantaradalla, lakkautettiin. Myös pääradan H-juna ja Y-juna Karjaalle lakkautettiin[18], tosin sen liikennöintiä jatkettiin HSL-järjestelyin välittömästi Siuntioon asti. Y-junan lakkautus vaikutti Siuntion tekemään päätökseen liittyä HSL:ään vuoden 2018 alusta.

Lippujärjestelmä oli vuosia entisellään ennen kuin lipunmyynti lähijunissa kesäkuussa 2017 päättyi. Tämän mahdollistivat kaikille asemille hankitut lipunmyyntiautomaatit sekä mobiililaitteilla ostettavat liput.

TulevaisuusMuokkaa

Espoon kaupunkirataMuokkaa

Pääartikkeli: Espoon kaupunkirata

Espoon kaupunkirata on Leppävaaran kaupunkiradan suunniteltu jatke Espoon keskukseen tai Kauklahteen. Se olisi kaksiraiteinen lähijunaliikenteen rata, joka mahdollistaisi junavuorojen säännöllistämisen ja lisäämisen Helsinki-Kirkkonummi-rataosuudella. Espoon kaupunkiradan ratasuunnitelma on valmistunut, ja hanke odottaa toteutuspäätöstä.lähde?

PisararataMuokkaa

Pääartikkeli: Pisararata

Pisararata on Helsingin keskustaan suunniteltu maan alla kulkeva paikallisjunarata, jolla helpotettaisiin päärautatieaseman ruuhkaa ohjaamalla A-, I/P- ja K-junat Pasilasta pisaran muotoiselle ratalenkille, jolta olisi vaihtoyhteys metroon Hakaniemessä ja mahdollisesti rakennettavaan toiseen metrolinjaan Töölössä.lähde?

Nikkilän junaliikenneMuokkaa

YTV on tehnyt alustavia suunnitelmia junaliikenteestä Keravan asemalta Ahjon kautta Sipoon Nikkilään[19] ja mahdollisesti edelleen Kilpilahteen ja/tai Porvooseen.[19] Junaliikennettä suunnitellaan parantamaan joukkoliikennetilannetta, kun Ahjoon ja Sipooseen rakennetaan lisää asutusta. Konkreettisia suunnitelmia ei ole tällä hetkellämilloin? henkilöjunaliikenteen aloittamiseen rataosalla. Liikennevirasto teki Sipoon kunnan kanssa selvitystä alueen maankäytöstä. Selvityksen tulos oli, että liikenne aloitetaan, jos alueelle kaavoitetaan tarpeeksi asutusta.lähde?

Tällä hetkellämilloin? rata Keravan ja Nikkilän välillä ei täytä henkilöliikenteen asettamia vaatimuksia. Radalta pitäisi poistaa tasoristeyksiä, rakentaa turvalaitteita ja laiturirakenteita. Sipoo kuitenkin vastustaa liikenteen aloittamista, ja kaikki suunnitelmat ovat tähän mennessä kaatuneet. Lisäksi Porvoon museoradalla lähestulkoon koko ratainfrastruktuuri tulisi uusia, mikäli sähköjunaliikennettä Porvooseen asti alettaisiin harjoittaa.lähde?

Asiaan vaikuttavat myös muut seikat kuten kannattavuus, junaliikenteen mukanaan tuoma bussiliikenteen todennäköinen väheneminen, öljyjunaliikenteen vaikeutuminen sekä kalustoasiat. Keravan kaupunkiradan valmistuttua junat viipyvät pääsääntöisesti Keravalla 10 minuuttia ennen paluulähtöä. Liikenteen ulottaminen pidemmälle vaatisi vuoromäärästä riippuen 2–5 junayksikköä lisää liikenteeseen.lähde?

Uudet varikotMuokkaa

Lähiliikenteen junien säilytystä ja huoltoa varten on suunniteltu kahta uutta varikkoa, joiden sijaintipaikat olisivat Kirkkonummi ja Kerava. Tarve uusille varikoille aiheutuu lähijunaliikenteen määrän kasvusta ja sen seurauksena riittämättömäksi käyvästä Ilmalan varikosta.[20][21]

LinjatMuokkaa

Pääkaupunkiseudulla on viisitoista lähijunalinjaa, joista kahdeksan on HSL:n ehdoilla toteutettuja, neljä HSL:n ja VR:n yhteisiä. Lisäksi VR:n omaa lähiliikennettä on kaksi reittiä (G, M). HSL-lähiliikenteen kaikkien reittien toinen päätepiste Helsingissä. Alla olevaan taulukkoon on merkitty violetilla ne linjat, joita liikennöidään täysin HSL:n alueella, vihreällä taas myös VR:n alueella kulkevat. Matka-ajat saattavat riippua linjan suunnasta: ruuhkasta johtuen juna Helsingin kantakaupunkiin on yleensä muutamaa minuuttia hitaampi kuin vastaavan linjan juna vastakkaiseen suuntaan.[22]

Linja Reitti Matka-aika Asemia Lisätietoja Muistiinpanot
A HelsinkiLeppävaara 17 min 8 A-juna
D HelsinkiRiihimäki 55 min 7 D-juna
E HelsinkiKauklahti 29 min 11 E-juna
I/P HelsinkiLentoasemaHelsinki t 24 I/P-junat Pysähtyy kaksi kertaa Helsingissä ja Pasilassa
K HelsinkiKerava 37 min 15 K-juna
L HelsinkiKirkkonummi 44 min 19 L-juna Liikennöidään öisin ja varhain aamulla
R HelsinkiTampere 2 t 8 min 19 R-juna Osa vuoroista jää Riihimäelle ja Hämeenlinnaan
T HelsinkiRiihimäki 1 t 11 min 21 T-juna Liikennöidään öisin ja varhain aamulla
U HelsinkiKirkkonummi 41 min 15 U-juna
Y HelsinkiSiuntio 44 min 8 Y-juna Yksi vuoro jatkaa Karjaalle alkuyöstä ja vastaavasti aamuyöllä yksi vuoro ajaa takaisin Helsinkiin
Z HelsinkiLahti 1 t 1 min 7 Z-juna Kaksi vuoroa jatkaa Lahdesta Kouvolaan ja kaksi vuoroa lähtee Kouvolasta.

[22][23]

LähteetMuokkaa

  1. a b http://www.junakalusto.fi/site/?lan=1&page_id=5 Junakalusto.fi
  2. a b c Lähiliikenteen reittikartta (Reittikartta VR:n verkkosivulla) HSL ja VR. Viitattu 24.4.2020.
  3. Lipunmyynti lähijunissa loppui – nämä 4 asiaa sinun pitää tietää Yle Uutiset. Viitattu 19.6.2017.
  4. Värit HSL. Viitattu 18.2.2017.
  5. Lähijunaliikenne Helsingin seudun liikenne. Viitattu 18.2.2017.
  6. HSL kilpailuttaa lähijunaliikenteen – VR lähtee kisaan luottamusta uhkuen (Helsingin Uutisten artikkeli 6.4.2020) helsinginuutiset.fi. Viitattu 24.4.2020.
  7. VR Yhtymä Oy: VR Lähiliikenne aikataulut 2017 www.vr.fi. Viitattu 20.6.2017.
  8. Pyörää saa 19.6. alkaen kuljettaa lähijunassa aina kun tilaa on HSL. Viitattu 9.6.2017.
  9. a b HSL-alueen lähijunaliikenteessä kulkee ainoastaan FLIRT-junia 19.6. alkaen HSL. Viitattu 9.6.2017.
  10. www.junakalusto.fi: Pääkaupunkiseudun Junakalusto Oy | Kalusto www.junakalusto.fi. Viitattu 18.2.2017.
  11. www.junakalusto.fi: Pääkaupunkiseudun Junakalusto Oy | Lähijunaliikenne www.junakalusto.fi. Viitattu 18.2.2017.
  12. Kehärata 2015 hsl.fi. Helsingin seudun liikenne. Viitattu 18.12.2015.
  13. a b c d Oksanen, Jarmo: VR:n sähköinen lähiliikenne 25 vuotta osa 1. Resiina, 31.3.1994, 26. vsk, nro 2/1994, s. 2-16. Helsinki: SRHS/MRY. ISSN 0356-0600. fi
  14. a b Oksanen, Jarmo: VR:n sähköinen lähiliikenne 25 vuotta osa 2. Resiina, 31.3.1995, 27. vsk, nro 2/1995, s. 20-25. Helsinki: SRHS/MRY. ISSN 0356-0600. fi
  15. Sulo Aittoniemi: Kirjallinen kysymys 256 / 1996 1996. Eduskunta. Viitattu 20.06.2017.
  16. Nummelin,Markku: Tasoristeys-palsta. Resiina, 31.10.2001, 31. vsk, nro 3/2001, s. 33. Helsinki: SRHS/MRY. ISSN 0356-0600. fi
  17. Nummelin, Markku: Tasoristeys-palsta. Resiina, 31.10.2006, 38. vsk, nro 3/2006, s. 43-44. Helsinki: SRHS/MRY. ISSN 0356-0600. fi
  18. Aalto, Maija: Valtio lakkauttaa Y-junan Karjaalle Helsingin Sanomat. 15.9.2015. Viitattu 20.6.2017.
  19. a b ETELÄ-SUOMEN RAUTATIELIIKENTEEN VISIOT 2050 > Hankekuvaukset, s. 11
  20. http://www.viisykkonen.fi/uutiset/lähijunien-uusi-varikkoalue-kirkkonummelle-%E2%88%92-helsingin-seudun-suunnitelmissa-kummittelee-iso
  21. https://julkaisut.liikennevirasto.fi/pdf8/lr_2017_junaliikenteen_kaluston_web.pdf
  22. a b Uusi Reittiopas Uusi Reittiopas. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  23. VR: VR: Junaliput verkkokaupasta. Katso aikataulut ja osta lippu. - VR www.vr.fi. Viitattu 27.7.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa