Toijalan rautatieasema

Toijala
	; Toijalan rautatieasema vuonna 2020
Perustiedot
Lyhenne	Tl
Rataosa	Riihimäki–Tampere; Turku–Toijala; Toijala–Valkeakoski
Sijainti	61°10′13″N, 023°51′38″E
Osoite	Pätsiniementie 4, 37800 Akaa
Kunta	Akaa (vuosina 1946–2006 Toijala)
Etäisyydet	Riihimäki 75,9 km; Iittala 18,0 km; Tampere 40,0 km; Viiala 7,0 km; Turku 127,5 km; Valkeakoski 17,6 km
Avattu	22. kesäkuuta 1876
Liikenne
Käyttäjiä	286 000 (v. 2008)
Liikennöitsijä(t)	VR-Yhtymä
Kaukoliikenne	Helsinki–Tampere, Helsinki–Pori, Helsinki–Jyväskylä–Pieksämäki, Helsinki–Kolari, Helsinki–Rovaniemi (yöjuna), Turku–Tampere
Lähijunat	M R
Tavaraliikenne	kyllä
Matkustajalaituri(t)
Korkeus	55 cm
Lyhin ja pisin pituus	450 m
Pinnoite	Asfaltti
Laiturinäytöt	4 kpl , 1 kpl / raide
Asemarakennus
Valmistunut	nykyinen asemarakennus 1963
Purettu	alkuperäinen asemarakennus 1964
Lipunmyynti	lippuautomaatti
Ratapiha
Raiteisto	4 laituriraidetta; ratapiha kuormausraiteineen; veturien kääntöpöytä
	; Toijalan puuasema vuonna 1956
	Merkkien selitykset
	Merkkien selitykset
	Merkkien selitykset

Toijalan rautatieasema (lyh. Tl) on Riihimäki–Tampere-rataan kuuluva rautatieasema, joka sijaitsee Toijalan taajamassa Akaassa. Se on toinen Akaan kahdesta henkilöliikenneasemasta Viialan rautatieaseman ohella. Toijala on merkittävä risteysasema; siellä risteävät rataosat Riihimäki–Tampere, Turku–Toijala sekä Toijala–Valkeakoski. Kaikilla rataosilla oli alkujaan sekä henkilö- että tavaraliikennettä, mutta henkilöliikenne Valkeakoskelle lopetettiin vuonna 1956.

Asemalla pysähtyvät lähijunat M ja R, osa Helsingin ja Tampereen välillä liikennöivistä kaukojunista sekä kaikki Turusta Tampereelle liikennöivät junat. Tampereen seudun lähijunaliikenne Toijalaan alkoi vuonna 2019.

Asemalla tehdään myös junanvaihtoja Turun suunnan junista pääradan juniin, mutta osa niistä tapahtuu nykyään myös Tampereella. Asemalla ei ole enää lipunmyyntiä.

Historiaa muokkaa

Höyryjunia Toijalan asemalla vuonna 1953. Oikealla silloinen asemarakennus, joka myytiin huutokaupalla purettavaksi vuonna 1964.

Rautatien jatkamista Hämeenlinnasta Turkuun ja Tampereelle suunniteltiin jo 1860-luvulla. Senaatin asettama insinööritoimikunta ehdotti vuonna 1862 risteysaseman sijoittamista Akaan kirkonkylään Toijalaan, mutta pian sijoituspaikaksi vaihdettiin Viiala. Turku oli jo Helsinki–Hämeenlinna-radan valmistuttua menettänyt kauppa-asemaansa Helsingille, ja jotta Tampereen kauppa ei suuntautuisi yksinomaan Helsinkiin, turkulaiset halusivat risteysaseman sijoittamista mahdollisimman pohjoiseen. Vuonna 1874 tehtiin täysin toisenlainen ehdotus, jonka mukaan risteysasema olisi sijoitettu Sääksmäelle ja tällöin Turun rata olisi kulkenut Forssan kautta. Kompromissina päädyttiin lopulta Toijalaan, josta radan rakentaminen Turkuun oli myös teknisesti helpointa.^[3]

Toijala oli Helsingin ja Tampereen välisen radan ainoa II luokan rautatieasema ja Suomen ensimmäinen varta vasten risteysasemaksi rakennettu asema. Toijalan ensimmäinen asemarakennus valmistui vuonna 1876 ilmeisesti Knut Nylanderin piirustusten mukaan hyvin samankaltaisena kuin vuonna 1874 valmistunut Lahden rautatieasema. Lähes samanlaisten piirustusten mukaan rakennettiin Toijalan aseman ohella myös Tampereen rautatieasema ja Vaasan rautatieasema, joista jälkimmäinen on säilynyt nykypäiviin saakka. Toijalan asemarakennusta laajennettiin myöhemmin kolmeen otteeseen vuosina 1913, 1925 ja 1947. Asemalle rakennettiin myös kahdeksanpaikkainen veturitalli, jota laajennettiin 1900-luvun alussa. Toijalan asema sijaitsi alun perin noin puoli kilometriä kyläkeskuksesta pohjoiseen, mutta lähes koko tiiviisti rakennettu kylä tuhoutui vuonna 1886 sattuneessa tulipalossa ja uusi kylä rakennettiin hajanaisemmin. Samalla asutuksen painopiste siirtyi rautatieaseman tuntumaan, ja asema veti puoleensa myös teollisuutta. 1910-luvun loppuun mennessä aseman ympäristöön oli muodostunut jo noin 2 000 asukkaan yhdyskunta. Vanha Akaan kunta, josta osia oli liitetty Kylmäkosken ja Viialan kuntiin, lakkautettiin vuoden 1946 alussa ja sen jäljelle jääneestä osasta muodostettiin Toijalan kauppala. Seurakunta ja kirkko jäivät tämän jälkeenkin kantamaan Akaan nimeä. Toijala muuttui kaupungiksi vuoden 1977 alussa.^[3]

Vuonna 1935 valmistui Toijalan aseman ratapihan ylittävä, edelleen käytössä oleva silta. Henkilöratapiha uusittiin 1960-luvun puolivälissä, ja arkkitehti Aarno Ravealan suunnittelema uusi asemarakennus valmistui vuonna 1962.^[4] Vanha asemarakennus myytiin huutokaupalla purettavaksi talvella 1964, ja seuraavana kesänä valmistui asemalaitureille johtava alikulkutunneli. Ratapiha mitoitettiin paikallisliikennettä silmällä pitäen, mutta paikallisliikenteen supistamisen myötä ratapiha todettiin ylimitoitetuksi. Vuonna 1968 otettiin käyttöön Turun radan uusi linjaus, joka kaarsi asemalta aiempaa loivemmin Sotkiaan saakka. Veturien huollon keskittyessä Tampereelle veturitalli jäi tarpeettomaksi, ja osa siitä purettiin ratapihan laajennuksen yhteydessä vuonna 1974. Vuonna 1979 perustettu Museoveturiseura sai veturitallin käyttöönsä ja sijoitti sinne kaksi hylättyä höyryveturia. Veturitalli toimi aluksi ainoastaan kaluston säilytyspaikkana, kunnes vuonna 1986 avattiin Veturimuseo Toijalan kaupungin vuokraamassa ja kunnostamassa veturitallissa.^[3]

Toijalan asemarakennus siirtyi VR-Yhtymän omistukseen vuonna 1995. Tavara-asemarakennus purettiin vuonna 1990. Ratapihan alittava uusi alikulkutunneli lähtölaitureille valmistui 2000-luvun alussa, ja vanha tunneli poistettiin käytöstä. Veturitalli ja vesitorni siirtyivät eräiden muiden rakennusten mukana Senaatti-kiinteistöille vuonna 2007.^[3]

Valtioneuvosto teki vuonna 1925 päätöksen Toijalan satamaradan rakentamisesta Toijalan asemalta Vanajaveden rannassa sijainneeseen satamaan. Radan rakennustyöt alkoivat seuraavana vuonna, ja se otettiin käyttöön vuonna 1927. Satamaan rakennettiin tavarasuojan ja asunnon käsittänyt pysäkkirakennus. Satamaradalla oli aluksi sekä tavara- että henkilöliikennettä, mutta henkilöliikenne lakkautettiin vuonna 1941. Toijalan sataman liikennepaikka lakkautettiin vuonna 1971, ja suurin osa satamaradasta purettiin 1990-luvun lopulla sen jäädessä Helsingin ja Tampereen välisen moottoritien alle. Radan alkuosa on edelleen SSAB:n teräsvaraston tavaraliikenteen käytössä.^[3]

Junien lähtöraiteet muokkaa

^[5]

Raiteelta 1 liikennöidään M-junat Tampereen suuntaan.
Raiteelta 2 liikennöidään Turun ja Tampereen väliset matkustajajunat molempiin suuntiin.
Raiteelta 3 liikennöidään etelään Helsingin suuntaan.
Raiteelta 4 liikennöidään pohjoiseen Tampereen suuntaan.

Lähteet muokkaa

↑ Henkilöliikennepaikkojen kehittämisohjelma, s. 25. Helsinki: Liikennevirasto, 2010. Väliraportti. ISBN 978-952-255-511-3 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 24.6.2012). (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ ^a ^b ^c Rautateiden verkkoselostus 2013, s. LIITE 2 / 30 (37) & LIITE 12 / 5 (6). Helsinki: Liikennevirasto, 2011. Liikenneviraston väylätietoja 2/2011. ISBN 978-952-255-735-3 (pdf) ISSN 1798-8284 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 24.6.2012). (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ ^a ^b ^c ^d ^e Iltanen, Jussi: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 73–75. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-952-593-214-3.
↑ Zetterberg, Seppo: Yhteisellä matkalla. VR 150 vuotta, s. 245. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-34742-3.
↑ https://www.vr.fi/cs/vr/doc/Toijala.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla muokkaa

Kuva Toijalan rautatieasemasta (vaunut.org). 27.9.2006.

Etelä-Suomen lähijunaliikenteen linjakartta

																				O
																			Kotkan satama
																			Kotka
																			Paimenportti
																			Kyminlinna
																			Kymi
																			Tavastila
																			Inkeroinen
																			Myllykoski		Z
																						Kouvola
															M	R						Koria
																	Nokia					Kausala
																	Tesoma					Uusikylä
																	Tampere					Nastola
																	Lempäälä	G				Villähde
																	Viiala					Lahti
																	Toijala		Herrala	O
															M		Iittala		Järvelä
															D		Parola		Lappila			Henna
																	Hämeenlinna		Mommila
																	Turenki		Oitti
														T			Ryttylä		Hikiä			Mäntsälä
	Y	X																	Riihimäki
Siuntio			U	L													Hyvinkää	G
Kirkkonummi																	Jokela					Haarajoki
Tolsa																	Saunakallio
Jorvas							Martinlaakso					Vantaankoski					Järvenpää
Masala					E		Louhela					Vehkala	K				Ainola
Kauklahti							Myyrmäki					Kivistö										Kerava
Espoo							Malminkartano					Aviapolis										Savio
Tuomarila							Kannelmäki					Lentoasema										Korso
Koivuhovi							Pohjois-Haaga					Leinelä										Rekola
Kauniainen																						Koivukylä
Kera																						Hiekkaharju
Kilo						A																Tikkurila
Leppävaara																						Puistola
Mäkkylä																						Tapanila
Pitäjänmäki																						Malmi
Valimo																						Pukinmäki
Huopalahti																						Oulunkylä
Ilmala																						Käpylä
Pasila																						Pasila
Helsinki																						Helsinki
	Y	X	U	L	E	A		P	I	I	P		K	T	D	R					Z
= juna pysähtyy kyseisellä asemalla = juna sivuuttaa kyseisen aseman pysähtymättä = juna ajaa toista reittiä = juna pysähtyy asemalla ilmaistussa menosuunnassa

Tämä rautateihin tai rautatieliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Henkilöliikennepaikkojen kehittämisohjelma, s. 25. Helsinki: Liikennevirasto, 2010. Väliraportti. ISBN 978-952-255-511-3 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 24.6.2012). (Arkistoitu – Internet Archive)

[b-2] Rautateiden verkkoselostus 2013, s. LIITE 2 / 30 (37) & LIITE 12 / 5 (6). Helsinki: Liikennevirasto, 2011. Liikenneviraston väylätietoja 2/2011. ISBN 978-952-255-735-3 (pdf) ISSN 1798-8284 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 24.6.2012). (Arkistoitu – Internet Archive)

[iltanen-3] Iltanen, Jussi: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 73–75. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-952-593-214-3.

[4] Zetterberg, Seppo: Yhteisellä matkalla. VR 150 vuotta, s. 245. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-34742-3.

[5] ttps://www.vr.fi/cs/vr/doc/Toijala.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]