Porvoo

kaupunki Uudenmaan maakunnassa
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Porvoon muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Porvoo (ruots. Borgå) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee maan etelärannikolla Uudenmaan maakunnassa. Porvoon kaupungissa asuu noin 51 000 ja laajemmin Porvoon seudulla asuu noin 59 000 henkilöä. Asukasluvultaan kaupunki on Suomen 19:nneksi suurin.

Porvoo
Borgå

vaakuna

sijainti

Porvoonjoen maisemaa ranta-aittoineen vanhan Porvoon kohdalla.
Porvoonjoen maisemaa ranta-aittoineen vanhan Porvoon kohdalla.
Sijainti 60°23′35″N, 025°39′50″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Porvoon seutukunta
Kuntanumero 612 (–1996), 638 (1997–)
Hallinnollinen keskus Porvoon keskustaajama
Perustettu noin 1380
Kuntaliitokset Porvoon mlk (1997)
Pinta-ala ilman merialueita 664,72 km²
151:nneksi suurin 2022 
Kokonaispinta-ala 2 139,82 km²
42:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 654,56 km²
– sisävesi 10,16 km²
– meri 1 475,10 km²
Väkiluku 51 289
19:nneksi suurin 31.12.2023 [2]
väestötiheys 78,36 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 16,7 %
– 15–64-v. 61,5 %
– yli 64-v. 21,8 %
Äidinkieli 2023 [4]
suomenkielisiä 63,7 %
ruotsinkielisiä 27,8 %
– muut 8,5 %
Kunnallisvero 7,10 %
286:nneksi suurin 2024 [5]
Kaupunginjohtaja Jukka-Pekka Ujula
Kaupunginvaltuusto 51 paikkaa
  2021–2025[6]
 • RKP
 • Kok.
 • SDP
 • Vihr.
 • PS
 • Kesk.
 • Vas.
 • KD

15
10
10
6
5
2
2
1
www.porvoo.fi

Porvoo on kaksikielinen; 63,7 prosenttia asukkaista on suomenkielisiä, 27,8 prosenttia ruotsinkielisiä ja 8,5 prosenttia muunkielisiä.[4] Porvoon naapurikunnat ovat Askola, Loviisa, Myrskylä, Pornainen ja Sipoo. Porvoo oli lakkautetun Itä-Uudenmaan maakunnan maakuntakeskus.

Porvoossa on ollut piispanistuin vuodesta 1723 lähtien: vuoteen 1923 asti aiempi Viipurin tuomiokapituli toimi kaupungissa ja sen jälkeen perustettu uusi Porvoon hiippakunta on ollut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ruotsinkielinen hiippakunta.

Maantiede muokkaa

Helsingin itärajalta Porvoon keskustaan on matkaa noin 35 kilometriä.

Kaupungin keskusta sijaitsee soraisten mäkien välissä Porvoonjokilaaksossa Porvoonlahden (Kaupunginselkä) rannalla. Kaupunkia halkoo kolme jokea: Mustijoki, Porvoonjoki ja Ilolanjoki, jonka vesistöön kuuluvat muun muassa Viksberginjärvi ja Veckjärvi. Savipohjaisen, viljellyn jokilaakson ympärillä on kallioisia tai moreenipeitteisiä mäkimaita. Kaupungin itäosassa on pitkä Tirmon niemimaa, jonka etelä- ja länsipuolella on useita selkiä: Stensbölenselkä, Orrbynselkä, Äggskärsinselkä, Svartbäckinselkä ja Esthamninselkä. Siellä on myös suuria saaria ja saaristoja käsittävä rikkonainen vesialue. Suurimpia saaria ovat kapeiden salmien mantereesta erottamat Kråkö, lähes 15 kilometriä pitkät Vessölandet ja Emäsalo ja sadoista saarista muodostuva Pellingin saaristo. Kaupungin lounaisosassa taas on hajanainen Onaksen saaristo.[7]

Porvoon alueen suurimpia saaria ovat Vessö[8], Emäsalo, Suur-Pellinki, Kråkö, Hakasalo, Onas ja Pirttisaari.lähde?

Luonto muokkaa

Porvoossa on Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen[9] toimialueella sijaitsevista 105 Natura 2000 -alueesta kuusi: Boxin suot, Emäsalon suot, Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue, Porvoonjoen suisto – Stensböle, Söderskärin ja Långörenin saaristo ja Tungträsketin vanha metsä.[10]

Porvooseen on perustettu luonnonsuojelualueita jo vuodesta 1930 lähtien. Ensimmäinen perustettu alue oli Söderskär (1930) ja toinen Tunnholmen (1932). Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana perustettiin Ruskis (1945), Mjåviken (1948), Telegrafberget (1961), Långgören (1970), Gåsholmen-Sandö (1972), Klobbudden (1973), Stora Fårholmen (1982), Kurmalmen (1984), Hasselholmen (1986, 1994), Sikosaari (1990), Sannaisten Ekbacka (1991), Stensböle I (1992), Stormossen I (1993) ja Stensböle II (1994).

Suomen liittyttyä Euroopan unioniin on alueiden perustamistahti kiihtynyt. Jäsenyyden aikana on perustettu lisäksi Stensböle III (1996), Stensböle IV (1996), Stensböle V (1998), Stormossen II (1998), Stensböle VI (1999), Stormossen III (1999), Stensböle VII (1999), Stormossen IV (1999), Bjurmossaträsket (2004), Piparviksmossen I (2004), Piparviksmossen II (2004), Sommarträsket (2005), Stor-Pellinge yttre hällar (2005), Stensbölen kalliot (2007), Venjärven metsä (2008), Lövsta (2008), Pieni Pernajanlahti (2008), Dalgård (2008), Fågelmossen (2008), Tungträsketin metsä (2008), Kalax Stormossen (2009), Fågelmossen (2009), Kaupunginselkä-Stensbölefjärden (2009) ja Nietoonmetsä (2010).

Porvoon kansalliseen kaupunkipuistoon kuuluu 25 erilliskohdetta. Ne ovat merkittäviä kulttuurihistoriallisesti mutta myös luonnon monimuotoisuuden kannalta. Alueeseen kuuluu 1 122 hehtaaria maapinta-alaa ja 1 030 hehtaaria vesialueita.[11]

Kaupunkikuva ja nähtävyydet muokkaa

Porvoon keskiaikaisesta asemakaavasta muistuttaa Vanhassa Porvoossa olevat sokkeloiset kujat, puutalot ja ranta-aitat. Nykyiset puurakennukset ovat 1700- ja 1800-luvuilta. Jokivarressa maisemaa hallitsee jyrkkäkattoinen goottilainen tuomiokirkko, joka sai nykyisen muotonsa 1400-luvulla. Samalla paikalla oli jo 1200-luvulla puukirkko, jossa oli kivisakasti, 1300-luvulla taas pieni harmaakivikirkko. Nykyisin Porvoon tuomiokirkkona tunnettu kirkko Porvoon vanhassakaupungissa oli keskiaikaisen Kuninkaantien varrella. Se on laajahkon puutalokaupungin, Vanhan Porvoon, ympäröimä. Porvoon uusi keskusta rakennettiin vanhankaupungin eteläpuolelle 1800-luvulla empiretyyliin Carl Ludvig Engelin vuonna 1832 laatiman ruutuasemakaavan mukaan. Se purettiin osittain modernien liikerakennusten tieltä 1960-luvun tietämissä. Uudemmissa kaupunginosissa on kerrostaloja, mutta kaupunkikuvaa hallitsevat pientaloalueet. Viheralueita keskustassa ovat Kaupunginpuisto, ja Runeberginpuisto, Porvoonjoen suulla taas sijaitsee Ruskiksen luonnonsuojelualue.[7]

Porvoon nähtävyyksiä ovat muun muassa Vanha Porvoo, Porvoon tuomiokirkko ja Runebergin kotimuseo. Matkailijoita houkuttelevat kaupunkiin myös ravintolat, kahvilat, saaristo ja veneily. Kaupungissa sijaitsee runsaasti historiallisia kartanoita.[7] Vuonna 2012 Porvoossa oli yli 3700 kesämökkiä.[12] Porvoo on myös kokousmatkailukaupunki. Vuonna 2012 avattiin kulttuuri- ja kongressikeskus Taidetehdas.[13]

Porvoolaisia museoita ovat Albert Edelfeltin ateljeemuseo, kotiseutumuseo Hörbergsgården, Runebergin koti, perämoottorimuseo Outboard museum, Porvoon nukke- ja lelumuseo, Porvoon veteraanihuone, Postimäen ulkoilmamuseo, Walter Runebergin veistoskokoelma, Yrjö A. Jäntin taidekokoelma Taidetehtaassa sekä Porvoon museon Holmin talo ja Vanha raatihuone.[14]

Porvoossa toimivat seuraavat galleriat: Colmio Slow House, Galleria Sofia, Galleria ArtMarina, Galleria Vanha Kappalaisentalo, Kulttuuritalo Grand (teatteri- ja konserttisali, juhla- ja kokoustiloja), Sirkka Turkki - Taidepuisto, Staffaksen kartanon puutarhagalleria, Porvoon Taidehalli, Yrjö A. Jäntin taidekokoelma ja Taidelainaamo Konsta ja Taidemakasiini Art . [15]

Kirjailija Erkki Valan isoisä oli maineikas porvoolainen kanttori jonka mukaan on nimetty Pappilanmäen Vadenströminkuja.[16]

Kuvia Porvoosta muokkaa

Historia muokkaa

Pääartikkeli: Porvoon historia
 
Porvoo Zacharias Topeliuksen kirjasarjassa Finland framstäldt i teckningar 1800-luvun puolivälissä.
Porvoonjokivarsi on ikivanhaa asutusaluetta, jolta on tehty esihistoriallisia löytöjä kivikauden lopulta asti. Joen suu toimi kauppapaikkana.[7] Porvoonjoki on ollut alun perin hämäläisten kauppareitti ja sen alkuperäinen nimi on mahdollisesti ollut Kukinjoki. On oletettu, että nimi juontaisi juurensa friisiläisperäiseen kugg-nimistöön (vrt. Koggi) joka näin vastaisi muita rannikon samankaltaisia kauppapaikkoja.[17] Porvoon varhainen keskus oli Saksala, eli saksalaisten kylä jonka nimi juontui paikalla käyneistä saksalaisista kauppiaista.[18]
 
Kartta Porvoon alueliitoksista. Porvoonjoen länsirannan Näsin ja Hornhattulan alueet liitettiin maalaiskunnasta kaupunkiin vuonna 1927 sekä Pappilanmäen ja Järnbölen alueet vuonna 1954. Porvoon maalaiskunta liitettiin kokonaisuudessaan kaupunkiin vuonna 1997.
Nimistön perusteella alueella on ollut rautakaudella suhteellisen vankka suomalaisasutus. Porvoonjoki toimi hämäläisten reittinä merelle ja hämäläistä asutusta on ollut mm. Kallolan, Teisalan, Vessilän, Finbyn, Kiialan ja Hattulan kylissä.[19] Hattulan (myöhemmin Strömsberg) kylä on saanut nimensä sisämaan samannimisestä pitäjästä Hämeessä. Porvoon pitäjän pohjoisosassa sijaitsi suomalaisten kylä (myöhemmin Karlsby) jossa tiedetään sijainneen Vilppulan, Klemolan, Airolan, Pietilän, Peltolan ja Sihvolan tilat. Myös Pernajan pitäjässä – nykyiseltä nimeltään Forsbyssä – on aikanaan ollut suomalaisasutusta.[18] Hämäläisten lisäksi paikannimet kertovat varsinaissuomalaisten purjehtineen alueelle jo varhain. Porvoota ovat asuttaneen erityisesti Varsinais-Suomen länsiosasta mm. Nousiaisista ja Lemusta peräisin ollut väestö.[19]

Porvoon seudun ruotsalainen asutus sai alkunsa 1200-luvun lopulla ja 1300-luvulla. Ruotsista saapunut siirtolaisuus oli ylhäältä johdettua. Väkeä kuljetettiin Porvoon alueelle vankoissa aluksissa Svean valtakunnan monilta alueilta kuten Uplannista, Smoolannista, Gästriklandista ja Hälsinglandista. Siirtolaiset saivat Ruotsin kuninkaalta apua, siemenviljaa ja pienkarjaa sekä neljän vuoden verovapauden. Ruotsalaisten Itäisen Uudenmaan kolonisaatio alkoi todennäköisesti yhdestä suuresta väestönsiirrosta Porvoon seudulle, mistä he levittäytyivät eri puolille.[18]

Porvoon pitäjä mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1351.[18] Varhaisimpina aikoina pitäjään kuuluivat myös nykyiset Askola, Pornainen ja Pukkila. Suomeen perustettiin keskiajalla kuusi kaupunkia, joista Porvoo oli yksi. Kaupunkioikeudet se sain noin vuonna 1380. Porvoo sai nimensä Porvoonjoen lähellä sijainneen Iso Linnamäen linnoituksen ruotsinkielisen nimen Borgå perusteella (borg = linna, å = joki).[20] Kaupunkia sanotaan Suomen toiseksi vanhimmaksi.[21] Samaa nimitystä tosin käytetään myös Ulvilasta,[22] joka sai kaupunkioikeudet vuonna 1365, mutta menetti ne Porille vuonna 1558.[23] Ensimmäinen tieto Porvoonjoen ylittävästä sillasta on vuodelta 1421.lähde?

Tanskalaiset merirosvot tuhosivat kaupungin 1500-luvun alussa.[20] Vuonna 1550 Kustaa Vaasa määräsi, että kaupungissa asuvien porvarien on muutettava vastaperustettuun Helsinkiin.[7] 1500-luvun lopussa venäläiset polttivat Porvoon kahdesti Pohjoismaisen viisikolmattavuotisen sodan aikana. Vuosisadan aikana kaupunki lakkautettiin kaksi kertaa.[20]

Vuonna 1602 Porvoolle annettiin lopullisesti kaupunkioikeudet, mikä vilkastutti kauppaa muun muassa Räävelin eli Tallinnan kanssa, kun muun muassa Hämeen koko turkiskauppa käytiin Porvoon kautta. Vuoteen 1620 asti Porvoo oli Porvoon linnaläänin keskus. Lääni ulottui Pyhtäältä Espooseen.[7][20]

1700-luvun alussa isonvihan aikana venäläiset polttivat Porvoon maan tasalle. 1750-luvulla Porvoo oli Suomen suurimpia kaupunkeja, asukkaita oli noin 1 500. Kaupunki oli kasvanut, kun Venäjälle sodassa menetetystä Viipurista oli siirretty kaupunkiin piispanistuin ja lukio. Borgå Gymnasiumin yhteyteen perustettu kirjasto on Suomen vanhin julkinen kirjasto ja sillä on merkittävä arvo myös tieteellisenä kirjastona. Kesäkuussa 1760 alkoi eräässä Vuorikadun talossa tulipalo, joka tuhosi 2/3 kaupungin rakennuksista. Palon aiheutti kalan keittäminen. Vanhan Porvoon nykyiset talot rakennettiin palon jälkeen noudattamaan kaupungin vanhaa keskiaikaista asemakaavaa. Rakennushistoriallisesti vanhan kaupungin rakennuskanta, jossa on 1760-luvulla pystytettyjä kivirakennuksia, on erittäin merkittävä.[20]

Suomen sodan jälkeen vuonna 1809 Suomesta tuli Venäjään autonominen suuriruhtinaskunta. Venäjän keisari Aleksanteri I kutsui Porvooseen koolle valtiopäivät, jotka avattiin maaliskuussa. Hän antoi hallitsijanvakuutuksensa avajaisten yhteydessä Porvoon tuomiokirkossa, ja vahvisti maan vanhan uskonnon, perustuslait ja säätyjen oikeudet. Valtiopäivien päätöspuheessaan 19. heinäkuuta hän korotti Suomen kansakuntien joukkoon ”sen omien lakien suojaamana”. Kaikki valtiopäivien kokousrakennukset ja talo, jossa keisari seurueineen majoittui, ovat yhä olemassa.[20] Venäjän vallan aikana 1840-luvulla Porvooseen perustettiin uusi kaupunginosa, empirekaupunki. Se oli ensimmäinen kerta keskiajan jälkeen, kun kaupungin alue merkittävästi kasvoi.[20]

Vielä 1960-luvulla enemmistö kaupungin asukkaista oli ruotsinkielisiä; vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan 54,7 prosenttia porvoolaisista puhui äidinkielenään ruotsia.[24]

Vuonna 1992 solmittiin Porvoon kirkkoyhteisö kahdentoista eurooppalaisen anglikaanisen ja luterilaisen kirkon välillä.

1. tammikuuta 1997 silloiset Porvoon maalaiskunta ja Porvoon kaupunki lakkautettiin ja tilalle perustettiin nykyinen Porvoon kaupunki.

Hallinto muokkaa

Paikkajako ja äänestysaktiivisuus kuntavaaleissa
vaalit paikat äänestys-
aktiivisuus
RKP SDP Kok. SKDL
Vas.
Kesk. SKL
KD
Vihr. PS Muut
1976 15 13 8 4 1 2a 75,0 %
1980 14 15 9 1 1 1 2 76,5 %
1984 16 15 8 2 2 72,4 %
1988 16 14 9 1 1 1 1b 68,1 %
1992 15 15 8 1 1 3 68,9 %
1996 20 15 8 1 2 1 4 61,5 %
2000 17 16 9 1 2 1 5 59,6 %
2004 18 15 8 2 3 5 61,4 %
2008 16 14 8 1 2 5 5 64,2 %
2012 16 12 9 1 2 1 4 6 59,4 %
2017 16 12 7 1 4 1 8 2 60,6 %
2021 15 10 10 2 2 1 6 5 56,2 %
a Liberaalinen kansanpuolue
b Kommunistien ja demokraattien yhteislista[25]
Lähteet: Tilastokeskus[26], Oikeusministeriö[27]

Jukka-Pekka Ujula on ollut Porvoon kaupunginjohtaja vuodesta 2009.[28]

Taloudesta ja kaupungin palvelujen järjestämisestä vastaavat valtuusto, kaupunginhallitus, lautakunnat sekä viranhaltijaorganisaatio. Valtuusto pitää kokouksensa Porvoon kaupungintalolla ja ne ovat julkisia ja yleisölle avoimia.[29]

Taajama-alueen kaupunginosat ja lähiöt muokkaa

 
Porvoon keskusta Näsinmäen näkökalliolta kuvattuna

Porvoon kaupungin viralliset kaupunginosat on nimetty numeroilla, mutta yleisesti on käytössä nimistö Hornhattula, Joonaanmäki (Jonasbacken), Jernböle, Kaupunginhaka (Stadshagen), Keskusta (Centrum), Etelä-Kevätkumpu (Södra Vårberga), Pohjois-Kevätkumpu (Norra Vårberga), Myllymäki (Kvarnbacken), Näsi (Näse), Pappilanmäki (Prästgårdsbacken), Skaftkärr, Suistola ja Vanha Porvoo (Gamla Borgå).[30]

Porvoossa on muitakin alueita, jotka mielletään yleisesti omiksi kaupunginosiksi tai lähiöiksi. Nämä ovat Hamari (Hammars), Aunela (Ånäs), Eestinmäki (Estbacka), Gammelbacka, Huhtinen (Huktis), Katajamäki (Ensbacka), Kevätkumpu (Vårberga), Kokonniemi (Uddas), Kuninkaanportti (Kungsporten), Pappilanpelto, Peippola (Pepot), Tarkkinen (Tarkis) ja Tarmola (Östermalm).lähde? [31]

Kylät muokkaa

Porvoon kaupungin alueella sijaitsevat viralliset maarekisterikylät ovat Ali-Vekkoski (Söderveckoski), Anttila (Andersböle), Baggböle, Bengtsby (Pentinkylä), Bjurböle, Boe (Häihä), Bosgård, Brattnäs, Eerola (Eriksdal), Eestinmäki (Estbacka), Emäsalo (Emsalö), Epoo (Ebbo), Fagersta, Gammelbacka, Grännäs, Gäddrag, Haikkoo (Haiko), Henttala, Hinthaara (Hindhår), Hommanäs, Huhtinen, Hummelsund, Ilola (Illby), Jakari (Jackarby), Järnböle, Kaarenkylä (Karsby), Kalax (Kaalahti), Kallola, Kardrag, Karleby (Kaarlenkylä), Kerkkoo (Kerko), Kiiala (Kiala), Kilpilahti (Sköldvik), Klemetti (Klemetsby), Kortisbacka, Kreppelby, Kroksnäs, Kråkö, Kulloo (Kullo), Kurböle, Kuris, Londböle, Mickelsböle, Munkkala (Munkby), Mustijoki (Svartså), Myllykylä (Molnby), Norike, Nygård, Onas, Orrby (Orrenkylä), Pappilanmäki (Prästgårdsbacken), Peippola (Pepot), Pellinki (Pellinge), Piirlahti (Pirlax), Ramsholmen, Renum, Saksala (Saxby), Sannainen (Sannäs), Seitlahti (Seitlax), Sikilä (Siggböle), Skavarböle, Sondby, Stensböle, Sundö (Suni), Suomenkylä (Finnby), Svartbäck, Tamminiemi (Eknäs), Tarkkinen (Tarkis), Teissala (Teisala), Tolkkinen (Tolkis), Tirmo (Tirmoo), Treksilä (Drägsby), Tuorila (Torasbacka), Tyysteri (Tjusterby), Vaarlahti (Varlax), Vanhamoisio (Gammelgård), Veckjärvi (Vekjärvi), Virtaala (Strömsberg), Virvik, Voolahti (Vålax), Västermunkby, Ylike, Yli-Vekkoski (Norrveckoski), Åby ja Åminsby.[30]

Kursiivilla merkityt nimet ovat kylien epävirallisia suomenkielisiä nimiä[32]lähde?, mutta joiden ruotsinkieliset nimet ovat tavallisimpia.

Osa kylännimistä esiintyy myös kaupunginosaluettelossa[30].

Porvoossa on muitakin alueita, jotka mielletään myös yleisesti omiksi haja-asutuskyliksi tai taajamiksi: Hakasalo (Haxalö), Hamari (Hammars), Haksi (Hax), Kalastajakylä (Fiskarbyn), Kankaanmäki, Lehtimäki (Lövkulla), Lehtihamari (Lövhammars), Linnanpekki (Linnanbäck), Metsäkylä, Mörtnäs, Nyby, Pirttisaari (Pörtö), Pitkäniitty, Rita, Söderby, Tolkkinen (Tolkis).lähde?

Taajamat muokkaa

Vuoden 2018 lopussa Porvoossa oli 50 262 asukasta, joista 41 972 asui taajamissa, 7 683 haja-asutusalueilla ja 607:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Porvoon taajama-aste on 84,5 %.[33] Porvoon taajamaväestö jakautuu yhdeksän eri taajaman kesken:[34]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2018)
1 Porvoon keskustaajama 38 471
2 Hinthaara 891
3 Kerkkoo 694
4 Kilpilahti 508
5 Ilola 356
6 Voolahti 297
7 Renum-Jakari 283
8 Girsnäs 248
9 Blinkan 224

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Talous muokkaa

Vuonna 2011 Porvoossa oli 20 312 työpaikkaa, jotka jakaantuivat seuraavasti: alkutuotanto 1,6 prosenttia, jalostus 32,5 prosenttia ja palvelut 64,7 prosenttia. Joulukuussa 2012 Porvoon työttömyysaste oli 8,4 prosenttia kun se oli muussa maassa keskimäärin 10,7 prosenttia. Tuolloin kaupungissa oli 3389 yritystoimipaikkaa.[12] Tilastokeskuksen mukaan Porvooseen on vuosina 2009–2013 perustettu enemmän yrityksiä kuin lopetettu, yritysten määrä on vuosittain kasvanut noin 140 kappaleella.[13] Itä-Uudenmaan elinvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2013 Porvoon alueella toimi muutama suuri yritys ja muutamia keskisuuria, mutta suurin osa (86 prosenttia) oli alle viiden hengen yrityksiä.[13]

Vuonna 2014 Porvoon suurimmat työnantajat olivat Neste (2000 työpaikkaa Porvoossa), Borealis Polymers (962), Ensto (430), Norpe (414), Varuboden-Osla (300) ja Bilfinger Industrial Services Finland (299).[13]

Satakuntaliiton Satamittarilla mitataan vuosittain Suomen seutukuntien kilpailukykyä. Vuonna 2012 Porvoon seutukunta sijoittui ykköseksi. Vuonna 2013 mukana oli 70 seutukuntaa, joita arvioitiin kuuden tekijän avulla: työn tuottavuus, työllisyysaste, innovatiivisuus, koulutustaso, yritysdynamiikka ja teollisuusvaltaisuus. Porvoon seutukunta sijoittui vertailussa neljänneksi Vaasan, Helsingin ja Tampereen jälkeen. Alueen työn tuottavuus ja teollisuusvaltaisuus olivat Suomen korkeimmat, mutta myös työllisyysaste ja koulutustaso olivat huipputasoa.[35]

Liikenne muokkaa

 
Seututie 170 Helsingistä Vaalimaalle eli vanha valtatie 7 ylittää Porvoonjoen siltaa pitkin.
 
Lautta Pellingissä.

Tieliikenne muokkaa

Porvoota palvelee valtatie 7 (Helsinkiin ja Kotkan kautta Vaalimaalle) ja kantatie 55 (Mäntsälään ja Hyvinkäälle). Lisäksi Porvoon kautta kulkee seututie 170 (Helsinkiin ja Loviisaan, entinen valtatie 7) ja kuusi yhdystietä: yhdystie 1531 (Sipooseen), yhdystie 1543 (Tolkkisiin), yhdystie 1552 (Epooseen), yhdystie 1571 (Pernajan Isnäsiin), yhdystie 1601 (Kerkkooseen) ja yhdystie 1605 (Myrskylään).

Entisen valtatien, Mannerheiminkadun, lisäksi Porvoota halkoo toinenkin pääväylä, Aleksanterinkatu.

Satamat muokkaa

Porvoossa sijaitsee tavaramäärältään Suomen suurin satama Kilpilahti eli Sköldvik[36] ja Tolkkisten satama.[13]

Porvoonjoessa, joen itäisellä rannalla aivan kaupungin keskustassa vierasvenesatama. Myös Hamarissa on vieraileville veneille varattu mahdollisuus ankkuroida aallonmurtajaan.[37]

Muu liikenne muokkaa

Porvoon radan kaupallinen henkilöliikenne on lopetettu. Radan alkuosa Ollin vaihteelle on tavaraliikenteen käytössä ja loppuosasta on tehty Porvoon museorautatie.[38] Porvoo on Suomen suurin kaupunki ilman rautateiden henkilöliikennettä. Porvooseen on kuitenkin suunniteltu uutta rautatieyhteyttä osana itärataa.[39]

Porvoon Backakseen on kaavailtu Helsingin seudun toista lentoasemaa, joka palvelisi rahti- ja pienlentoyhtiöiden liikennettä.[40]

Väestö muokkaa

Väestörakenne muokkaa

Porvoo on asukasluvultaan Suomen 19. suurin kunta. Porvoon asukasluku oli vuoden 2023 lopussa 51 293 asukasta, mikä on 2,9 prosenttia Uudenmaan maakunnan asukasluvusta. Porvoon väkiluku on ollut kasvava 1990-luvulta lähtien. Porvoon väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2021 lopussa 56,5 prosenttia, mikä on noin 3,9 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Uudellamaalla keskimäärin. Alle 15-vuotiaita Porvoon väestöstä on 19,0 prosenttia. Työikäisiä Porvoossa on 63,9 prosenttia ja yli 65-vuotiaita 17,1 prosenttia. Vieraskielistä väestöä Porvoossa oli vuonna 2021 yhteensä 3 857 eli 7,5 prosenttia kunnan asukkaista.[41]

Väestönkehitys muokkaa

Alla oleva taulukko kuvaa Porvoon asukasluvun kehitystä vuosina 1815–1939. Porvoon maalaiskunta ei ole mukana näissä luvuissa.

Vuosi 1815[42] 1840[42] 1850[42] 1860[42] 1870[42] 1880[42] 1890[42] 1900[42] 1910[42] 1920[42] 1923[42] 1930[43] 1938[43] 1939[43]
Väkiluku &&&&&&&&&&&02223.&&&&002 223 &&&&&&&&&&&02767.&&&&002 767 &&&&&&&&&&&02950.&&&&002 950 &&&&&&&&&&&03188.&&&&003 188 &&&&&&&&&&&03478.&&&&003 478 &&&&&&&&&&&03876.&&&&003 876 &&&&&&&&&&&04214.&&&&004 214 &&&&&&&&&&&05035.&&&&005 035 &&&&&&&&&&&05466.&&&&005 466 &&&&&&&&&&&06244.&&&&006 244 &&&&&&&&&&&06299.&&&&006 299 &&&&&&&&&&&06821.&&&&006 821 &&&&&&&&&&&07054.&&&&007 054 &&&&&&&&&&&07149.&&&&007 149

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Porvoon kaupungin ja maalaiskunnan luvut on tässä laskettu yhteen myös kuntaliitosta edeltäneinä vuosina.

Porvoon väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
38 296
1985
  
39 833
1990
  
41 930
1995
  
43 315
2000
  
44 969
2005
  
46 982
2010
  
48 768
2016
  
50 144
2020
  
50 361
Lähde: Tilastokeskus.[44]

Kaupungin väkiluku on kasvanut yli 10 000 hengellä vuoden 1980 jälkeen, vuosittainen kasvu on vaihdellut välillä 0,3 ja 1 prosentin välillä, keskimäärin väestömäärä on kasvanut 322 henkilöllä vuodessa. Taloustutkimus teki vuonna 2012 muuttohalukkuustutkimuksen, jonka mukaan 18 prosenttia suomalaisista voisi ajatella muuttavansa Porvooseen. Tutkittujen 37 kaupungin joukossa Porvoo oli sijalla 11., kun mitattiin kaupunkien kokonaismielikuvaa. Tutkimuksen mukaan Porvoon vahvuuksina pidettiin sijaintia ja viihtyisää ja lapsille sopivaa asuin- ja kasvuympäristöä.[13]

Seurakunnat muokkaa

Porvoossa toimii vuoden 2018 aluejaon mukaan Porvoon seurakuntayhtymä (ruots. Borgå kyrkliga samfällighet), johon kuuluvat Porvoon suomalainen ja ruotsalainen seurakunta.[45]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Porvoon alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta.[46]

Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Porvoossa toimivat Borgå Filadelfiaförsamling, Porvoon helluntaiseurakunta ja Vålax Pingstförsamling.[47]

Palvelut muokkaa

 
Borgå gymnasium, Porvoon ruotsinkielinen lukio, joka on perustettu vuonna 1641.

Porvoossa on 12 suomenkielistä ja 11 ruotsinkielistä alakoulua. Kummallekin kielelle on kaksi yläkoulua. Lisäksi on yksi suomenkielinen ja yksi ruotsinkielinen yhtenäinen peruskoulu. Porvoossa toimii myös kaksi lukiota: suomenkielinen Linnankosken lukio ja ruotsinkielinen Borgå gymnasium.[48] Kaupungissa on myös ammatillista peruskoulutusta ja täydennyskoulutusta tarjoavia ammatillisia oppilaitoksia ja erityisoppilaitoksia. Korkea-asteen koulutusta antavat ammattikorkeakoulut Haaga-Helia ja Laurea ja avoimen yliopiston opintoja voi suorittaa Porvoon kansalaisopistossa.[49]

Porvoossa on kaksi terveysasemaa, läntinen ja itäinen sekä Porvoon sairaala.[50]

Kulttuuri muokkaa

Kuvataide muokkaa

 
Albert Edelfelt, Borgaflicka, 1895.

Walter Runeberg (1838–1920) oli Suomen varhaisimpia kuvanveistäjiä, jonka julkisista muistomerkeistä tunnetuimmat ovat J. L. Runebergin patsaat Helsingissä ja Porvoossa, Aleksanteri II muistomerkki Helsingissä ja Pietari Brahen patsas Turussa.[20]

Kuvataiteilija Albert Edelfelt (1854–1905) syntyi Kiialan kartanossa. Lukuisissa maalauksissaan hän kuvaa Porvoon kaupungin ja Haikkoon kylän maisemia.[20]

Kuvanveistäjä Ville Vallgren (1855–1940) syntyi Porvoossa, mutta asui suuren osan elämästään Ranskassa.[20]

Suomalaisen taideteollisuuden ja muotoilun uranuurtaja Louis Sparre (1863–1964) perusti Porvooseen vuonna 1897 Iris-tehtaan, jossa valmistettiin hänen suunnittelemiaan huonekaluja ja Alfred William Finchin (1854–1930) muotoilemaa keramiikkaa.[20]

Porvoossa on useita julkisia taideteoksia ja muistomerkkejä.

Musiikki muokkaa

Juhannuksen jälkeen kesä- ja heinäkuun vaihteessa järjestetään Porvoossa Taidetehtaalla vuosittainen Avanti!:n Suvisoitto-musiikkijuhla. Porvoossa järjestetään myös RuneBar-musiikkifestivaali sekä esiintymistaiteen festivaali EPMEF (Ensimmäinen Porvoon Musiikillisen Esiintymistaiteen Festivaali).

Tirmossa järjestetään kesäisin Tirmo Blues -festivaaleja.[51]

Porvoo Jazz -festivaali järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2013. Tapahtuman pääkonsertit pidetään Kulttuuritalo Grandissa ja niiden jälkeisiä jazzjameja useissa paikallisissa ravintoloissa.[52]

Teatteri ja tanssi muokkaa

Useat yhteisöt ja oppilaitokset Porvoossa tuottavat tanssi- ja teatteriesityksiä. Porvoossa ei ole kaupunginteatteria, joten teatteritoiminta nojaa erilaisten ammattimaisten ja harrastajateattereiden toimintaan. Teatteritoimintaa harjoittaa Akilleen-talossa Porvoon Teatteri ry. Ammattimaisia nomaditeattereita ovat mm. Teatteri Soittorasia, jonka TeatteriTalo sijaitsee Suomenkylässä, kaksikielinen ammattiteatteri Itä-Uudenmaan teatteri – Östra Nylands teater ja Jokiteatteri. Harrastajateatteri toimintaa järjestävät mm. Teaterskolan för barn och unga i Borgå, Teatterikuume ry ja Teatteri Soittorasia, esiintyvät muun muassa Taidetehtaalla ja Kulttuuritalo Grandissa.[53]

Porvoossa toimivia tanssikouluja ja -studioita ovat Taidetehtaan tanssikoulu, Porvoon Tanssiopisto ja Tanssiva Porvoo.[53]

Kirjallisuus muokkaa

 
Runebergin koti.

Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg (1804–1877) asui Porvoossa vuodesta 1837 alkaen kuolemaansa asti. Hänen kotinsa on toiminut museona vuodesta 1882 lähtien.[20] Runoilijakodissa on vuodesta 1921 asunut suomenruotsalainen kirjailija tai runoilija.

Mauri Kunnaksen lastenkirjan Koiramäen Martta ja Ruuneperi tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun Porvooseen.

Porvoon Borgå gymnasiumissa sijaitsee Suomen vanhin julkinen kirjasto vuodelta 1728.[54] Harvinaisista teoksista koostuvan kirjaston vanhimmat teokset ovat 1480-luvulta ja kokoelma pitää sisällään muun muassa Mikael Agricolan alkuperäisen Se Wsi Testamentin vuodelta 1548. Nykyisin se toimii museokirjastona eikä ole avoinna yleisölle.[55]

Media muokkaa

Porvoossa ilmestyy suomenkielinen sanomalehti Uusimaa (perustettu 1894) ja ruotsinkielinen sanomalehti Östnyland, joka perustettiin vuonna 2015 porvoolaisen Borgåbladetin ja loviisalaisen Östra Nylandin yhdistyessä. Uusimaan ja Östnylandin lisäksi Porvoossa ilmestyy suomenkielinen ilmaisjakelulehti Itäväylä. Aiemmin Porvoossa sijaitsi maakuntaradio Radio Itä-Uusimaan toimitus. Yle Östnylandin toimitus on yhä Porvoossa.[56]

Ruoka muokkaa

Tunnetun porvoolaisen herkun, runebergintortun, kehitteli paikallinen kondiittorimestari, ja kerrotaan, että J. L. Runeberg söi niitä aamiaiseksi. Myös kansallisrunoilijan vaimo Fredrika Runeberg teki leivoksia miehelleen niistä aineista, joita kaapeista sattui löytymään: vehnä- ja korppujauhoja, keksimuruja, manteleita, omenahilloa ja sokeria.[57]

Runebergintortun ohella toiseksi Porvoon pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla pariloidut silakat sipulirenkaiden ja tillin kera. Porvoon maalaiskunnan pitäjäruoiksi valittiin Pellingin kalakeitto ja nokkoskeitto.[58]

Urheilu muokkaa

 
Porvoon uimahalli.

Porvoossa toimii noin 140 seuraa ja liikuntatoimintaa järjestävää yhdistystä, minkä lisäksi osalla seuroilla on eri lajien jaostoja. Porvoon urheiluseuroissa voi harrastaa noin 70 eri lajia ja seuroissa on yhteensä yli 17 000 jäsentä.[59]

Seuroja ovat muun muassa: FC Futura Naiset Porvoon Akilles, Akilles Bandy, Akilles Fotboll, FC Futura, Old Town Shamrocks, Porvoo Hunters, Porvoon Butchers, Porvoon Taitoluistelijat, Porvoon Tarmo, Porvoon Urheilijat, Borgå Simmare – Porvoon Uimarit, Porvoon Weikot, PSS ja Shirokawa.

Porvoon urheiluhalleja ovat keskustassa sijaitseva Urheiluhalli, Kokonhalli, Salibandyhalli Aurora sekä uimahalli. Jäähalleja on kaksi: Kokonniemen jäähalli ja sen vieressä sijaitseva Nuorisojäähalli.[60][61] Kokonniemessä toimii myös Kokonniemen laskettelukeskus.

Ulkokenttiä ovat muun muassa Porvoon keskuskenttä ja Porvoon pallokenttä.

Ystävyyskaupungit muokkaa

Porvoon ystävyyskaupungit ovat:[62]

Tunnettuja asukkaita muokkaa

Kulttuuri ja viihde
Urheilu
Yhteiskunta ja politiikka

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 26.4.2024. Tilastokeskus. Viitattu 28.4.2024.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. a b Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. Kuntavaalit 2021, Porvoo Oikeusministeriö. Viitattu 28.8.2021.
  7. a b c d e f Vihtaranta, Pertti et al.: Suomalainen tietosanakirja, osa 6, s. 385–387. Vantaa: Weilin+Göös ja Almagest Oy, 1992. ISBN 951-35-4644-6 (koko sarja, Miradur).
  8. Vessöön saaren kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ely-keskukset http://www.ely-keskus.fi. Arkistoitu 2.7.2011. Viitattu 6.7.2011.
  10. Uudenmaan Natura 2000-alueet http://www.ymparisto.fi. Viitattu 6.7.2011.
  11. Porvoon kansallinen kaupunkipuisto 23.10.2015. Porvoon kaupunki. Arkistoitu 31.10.2015. Viitattu 3.11.2015.
  12. a b Kaupunki lukuina 8.10.2015. Porvoon kaupunki. Arkistoitu 26.8.2015. Viitattu 20.10.2015.
  13. a b c d e f Porvoon kaupungin elinkeino- ja kilpailukykyohjelma 2014-2017 (pdf) 2014. Porvoon kaupunki. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 20.10.2015.
  14. Museot Porvoon kaupunki. Viitattu 29.7.2019.
  15. Galleriat Visit Porvoo. Arkistoitu 12.10.2015. Viitattu 10.11.2015.
  16. Människor och minnen, Yle Areena 11.5.2015, viitattu 23.3.2016
  17. Jaakko Masonen: Hämeen Härkätie, s. 160. Tiemuseon julkaisuja 4. Valtion painatuskeskus. Helsinki., 1989.
  18. a b c d Kari Tarkiainen: Ruotsin itämaa, s. 132–134. Svenska litteratursällskapet i Finland. Helsinki., 2010.
  19. a b Saulo Kepsu: Uuteen maahan - Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö, s. 45–47. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005.
  20. a b c d e f g h i j k l Porvoon historia 13.10.2011. Porvoo. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 29.10.2015.
  21. Matkailijan Porvoo Porvoon kaupungin matkailutoimisto. Arkistoitu 2.6.2012. Viitattu 19.6.2012.
  22. Tiivistelmä Ulvilan historiasta 2006. Ulvilan kaupunki. Viitattu 19.6.2012.
  23. Leena Valkeapää: Käyttökelpoinen keskiaika: Historiakulttuuria nykypäivän Ulvilassa ja Raumalla. Alue ja ympäristö, 2006, 35. vsk, nro 2, s. 79–91. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.6.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
  24. Avain omaan maahan - tietoja Suomen kaupungeista, kauppaloista ja maalaiskunnista, s. 15. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö, 1964.
  25. Kunnallisvaalit 1988 (Tilastokeskus 1989), s. 38–39, 178.
  26. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Kuntavaalit 1976–2021 (Arkistoitu – Internet Archive) (Tilastokeskus 2021)
  27. Kunnallisvaalit 1996[vanhentunut linkki] (Oikeusministeriö 1997); Kunnallisvaalit 2000 (Arkistoitu – Internet Archive) (Oikeusministeriö 2000); Kunnallisvaalit 2004 (Oikeusministeriö 2004); Kunnallisvaalit 2008 (Oikeusministeriö 30.10.2008); Kunnallisvaalit 2012 (Oikeusministeriö 1.11.2012); Kuntavaalit 2017 (Oikeusministeriö 3.5.2017); Kuntavaalit 2021 (Oikeusministeriö 22.6.2021)
  28. Kuka kukin on 2015, s. 959. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0.
  29. Hallinto 19.10.2015. Porvoon kaupunki Sanomat. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 3.11.2015.
  30. a b c Porvoon kaupunki - Bordå stad. Kyläjaotus - Byindelning 1.1.1997 -
  31. https://kartta.porvoo.fi/
  32. Porvoon ruotsalainen tuomiokirkkoseurakunta Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 16.9.2012.
  33. Taajama-aste alueittain 31.12.2018 8.12.2019. Tilastokeskus. Viitattu 8.12.2019. [vanhentunut linkki]
  34. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2018 8.12.2019. Tilastokeskus. Arkistoitu 23.11.2019. Viitattu 8.12.2019.
  35. Suomen seutukuntien kilpailukyky 2013 25.6.2015. Satamittari, Satakuntaliitto. Viitattu 20.10.2015.
  36. Tavaraliikenne Liikennevirasto. Liikennevirasto. Arkistoitu 24.11.2015. Viitattu 10.11.2015.
  37. Porvoon vierassatama viitattu 17.7.2008
  38. Porvoon radan historiaa (Arkistoitu – Internet Archive)
  39. Kysymykset ja vastaukset Itärata. Arkistoitu 16.1.2023. Viitattu 31.12.2021. (englanniksi)
  40. Hämäläinen, Jyrki: Lentokenttäkysymys palaa takaisin lähtöruutuun 14.3.2012 (päivitetty 15.3.2012). Uusimaa. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 29.7.2019.
  41. Tilastot: Väestö Uudenmaan liitto. Viitattu 19.3.2024.
  42. a b c d e f g h i j k Suomen tilastollinen vuosikirja 1925 (PDF) (sivu 9, taulukko 11. Kaupunkien, kauppalain ja taajaväkisten yhdyskuntain väkiluku vuosina 1815–1924) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 19.5.2013.
  43. a b c Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (pdf) (s. 14, Taulukko 13. Kaupunkien, kauppalain ja taajaväkisten yhdyskuntain väkiluku vuosina 1815–1940) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 19.5.2013.
  44. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 19.1.2018.
  45. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  46. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/helsingin-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  47. Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 6.9.2021.
  48. Koulut ja opiskelu Porvoon kaupunki. Viitattu 11.7.2016.
  49. Opetus ja koulutus 19.10.2015. Porvoon kaupunki. Arkistoitu 1.12.2015. Viitattu 3.11.2015.
  50. Terveyspalvelut 2.11.2015. Porvoon kaupunki. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 3.11.2015.
  51. Tirmo Blues 1.2.2014. Tirmon saaristokeskus. Viitattu 3.11.2015.
  52. Porvoo Jazz Festival, press info 2015. Porvoo Jazz Festival. Arkistoitu 16.1.2016. Viitattu 3.11.2015.
  53. a b Teatteri ja tanssi 13.10.2014. Porvoon kaupunki. Arkistoitu 13.4.2015. Viitattu 10.11.2015.
  54. Borgå Gymnasiums 300-årsjubileum firas med festligheter och populär utställning 8.11.2023. Porvoon kaupunki. Viitattu 3.1.2024. (ruotsiksi)
  55. Itävuori, Marita: Kuin Harry Potterista! Tällainen on Suomen vanhin julkinen kirjasto – vastaaviin aarrekammioihin ei Euroopassa pääse edes sisään Länsiväylä. 1.1.2024. Viitattu 3.1.2024.
  56. Kontakta Yle Östnyland Yleisradio. Viitattu 29.7.2019. (ruotsiksi)
  57. Runebergintorttu Visit Porvoo. Arkistoitu 13.10.2015. Viitattu 3.11.2015.
  58. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 61–62. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  59. Liikunta- ja urheilualan seuratoiminta 2.3.2015. Porvoon kaupunki. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 10.11.2015.
  60. Liikuntahallit 4.3.2015. Porvoon kaupunki. Arkistoitu 17.1.2016. Viitattu 10.11.2015.
  61. Uimahalli 2.11.2015. Porvoon kaupunki. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 10.11.2015.
  62. Porvoon kaupunki kaupunkiopas.com. Viitattu 13.6.2016.
  63. a b c d e f g h i j k Laisi, Erno & Nuoska, Lauri: Jättihakukone julki – katso, kuinka monta kansanedustajaa on kotoisin paikkakunnaltasi Ilta-Sanomat. 27.4.2024. Viitattu 9.5.2024.

Aiheesta muualla muokkaa