Pär Stenbäck
Pär Olav Mikael Stenbäck (s. 12. elokuuta 1941 Porvoo) on suomalainen poliitikko, joka on toiminut myös pitkään sekä Suomen että kansainvälisessä Punaisessa Ristissä.[1] Stenbäck oli Espoon kaupunginvaltuutettu vuosina 2005–2008, ja lisäksi hän on toiminut International Youth Foundationin edustajana Euroopassa sekä vuosina 2011–2015 Kansainvälisen Punaisen Ristin pysyvässä komissiossa. Hän on johtanut Nya Utrikespolitiska Samfundet -nimistä seuraa vuodesta 2017 alkaen. Stenbäck edustaa Ruotsalaista kansanpuoluetta. Hän toimi puolueensa puheenjohtajana vuosina 1977–1985.
| Pär Stenbäck | |
|---|---|
 Stenbäck Göteborgin kirjamessuilla 2014 |
|
| Suomen opetusministeri | |
|
Koiviston II hallitus
26.5.1979–18.2.1982 |
|
| Edeltäjä | Jaakko Itälä |
| Seuraaja | Kalevi Kivistö |
| Suomen ulkoasiainministeri | |
|
Sorsan III hallitus
19.2.1982–5.5.1983 |
|
| Edeltäjä | Paavo Väyrynen |
| Seuraaja | Paavo Väyrynen |
| Kansanedustaja | |
|
23.3.1970–31.7.1985
|
|
| Ryhmä/puolue | Ruotsalainen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Uudenmaan läänin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. elokuuta 1941 Porvoo |
| Ammatti | valtiotieteiden maisteri (1973) |
| Arvonimi | kunniatohtori (1999) ministeri (1999) |
| Puoliso | Liv Sissel Lund (1970–) |
| Tiedot | |
| Puolue | RKP |
TaustaMuokkaa
Stenbäckin ura kansanedustajana alkoi vuonna 1970 ja jatkui aina vuoteen 1985, jolloin Stenbäck jätti eduskunnan siirtyessään Suomen Punaiseen Ristiin pääsihteeriksi.
Ministerinä Stenbäck toimi kahdesti: vuosina 1979–1982 opetusministerinä ja vuosina 1982–1983 ulkoministerinä. Vuosina 1988−1992 Stenbäck toimi Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisen liiton pääsihteerinä Genevessä ja vuosina 1992−1996 Pohjoismaiden ministerineuvoston pääsihteerinä Kööpenhaminassa. Stenbäck on myös vaikuttanut Svenska kulturfondenin puheenjohtajana 1996−2001. Vuonna 2009 hänelle myönnettiin Punaisen Ristin Henri Dunant -mitali.[2]
Ennen poliittista uraansa Stenbäck toimi toimittajana Yleisradiossa ja Studentbladetissa.
Stenbäck on toiminut useissa luottamustehtävissä:
- International Crisis Groupin (ICG) hallituksen jäsen vuodesta 1995
- Suomen lasten ja nuorten säätiön (SLNS) neuvottelukunnan puheenjohtaja vuosina 2012–2015 (säätiön perustaja vuonna 2001)
- Kansainvälisen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen Standing Commissionin jäsen 2011–2015
- Liikkeen nimittämä tarkkailija (Monitor) MDA:n (Israel) ja PRCS:n (Palestiina) sopimusten osalta 2007–2014.
- ICTI-Care Foundationin hallituksen jäsen (Hongkong) vuodesta 2008
- Esperi Care Ltd:n hallituksen jäsen 2010–2016
- UWC Red Cross Nordic-koulun Council´n puheenjohtajana 2012–2020 ja UWC:n Councilin varapuheenjohtajana 2013–2019. Vuonna 2017 Stenbäck perusti uuden, ulkopoliittista keskustelua harjoittavan yhdistyksen nimeltä Nya Utrikespolitiska Samfundet (NUPS). Seuralla on noin 305 jäsentä (15.3.2023).
Stenbäck on kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1960 ja valmistunut valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1973.[3] Presidentti Martti Ahtisaari myönsi Stenbäckille ministerin arvonimen vuonna 1999. Samana vuonna hänet promovoitiin valtiotieteiden kunniatohtoriksi.
MuistelmateosMuokkaa
Stenbäck julkaisi syksyllä 2009 muistelmateoksen Kriisejä ja katastrofeja (Kriser och katastrofer, Schildts). Kirjan sisällöstä herätti eniten huomiota tieto, jonka mukaan ”eräs tunnettu suomalainen” oli huhtikuussa 2007 pyrkinyt Norjan suurkäräjien Nobel-komitealle lähettämällään kirjeellä estämään Nobelin rauhanpalkinnon myöntämisen presidentti Martti Ahtisaarelle. Kirjeessä oli ollut lukuisia kielteisiä arvioita Ahtisaaresta.
Stenbäck sai kirjeestä tiedon tuoreeltaan Nobel-komitean sihteeriltä Geir Lundestadilta, joka ei kuitenkaan paljastanut kirjeen lähettäjän henkilöllisyyttä. Stenbäck kirjoitti tämän jälkeen oma-aloitteisesti ja Ahtisaaren tietämättä Nobel-komitealle kirjeen, jossa hän osoitti Ahtisaarta vastaan esitetyt väitteet perättömiksi. Ahtisaari sai rauhanpalkinnon seuraavana vuonna, 2008.[4] Muistelmateoksen julkistamisen jälkeen ulkoministeri Alexander Stubb vaati Ahtisaarta vastaan suunnatun kirjeen kirjoittajaa ilmoittautumaan.[5] Vuonna 2015 julkaisemissaan muistelmissa Nobel-komitean entinen sihteeri Geir Lundestad paljasti kirjeen kirjoittajan olleen entinen suurlähettiläs ja Suomen ulkoministeri Keijo Korhonen, joka oli syyttänyt Ahtisaarta heikosta moraalista ja rahan haalimisesta rauhanvälitystehtävillään.[6]
Muut julkaisutMuokkaa
- När världen öppnade sig Schildt, 2007.
- Demokratia on pelastettava (Demokrati under hot) Docendo, 2019.
- All världens vägar. Reflektioner på distans Litorale, 2021.
- Jörn Donner poliitikkona ja ystävänä Donner Productions, 2022.
LähteetMuokkaa
- ↑ 80-vuotias | ”Näkymät ovat taas mitä synkimmät”, sanoo Pär Stenbäck, joka ehti nähdä valon hetken maailmanpolitiikassa Helsingin Sanomat. 9.8.2021. Viitattu 9.8.2021.
- ↑ Pär Stenbäck sai Punaisen Ristin korkeimman kunniamerkin HS.fi. 23.11.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.11.2009.
- ↑ Pär Stenbäck Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 23.7.2012.
- ↑ Pär Stenbäck: Järkytyin syytöksistä HS.fi. 5.10.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.11.2009.
- ↑ Stubb toivoo Ahtisaaren mustamaalaajaa julkisuuteen HS.fi. 6.10.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.11.2009.
- ↑ Keijo Korhonen yritti estää Ahtisaaren Nobelin. Aamulehti 25. syyskuuta 2015, s. A16. Tampere: Alma Media.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Pär Stenbäck Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
| Edeltäjä: Carl Olof Tallgren |
Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja 1977–1985 |
Seuraaja: Christoffer Taxell |
| Edeltäjä: Jaakko Itälä |
Suomen opetusministeri 1979−1982 |
Seuraaja: Kalevi Kivistö |
| Edeltäjä: Paavo Väyrynen |
Suomen ulkoministeri 1982–1983 |
Seuraaja: Paavo Väyrynen |