Palestiina (valtio)

Palestiinan valtio; دولة فلسطين;
lippu	vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti; Pääministeri	Mahmud Abbas; Salam Fayyad
Pääkaupunki	Ramallah;
Muita kaupunkeja	Gaza
Pinta-ala
– yhteensä	6 236 km² (sijalla )
– josta sisävesiä	3,5 %
Väkiluku (2006)	3 888 292 (sijalla )
– väestötiheys	623,52 / km²
Viralliset kielet	arabia
Valuutta	Jordanian dinaari (JOD); Israelin shekeli (ILS)
BKT
– yhteensä	Länsirannalla: 1 800 000 000 USD ; Gazassa: 768 000 000 USD (sijalla 48)
– per asukas	243,80 USD
HDI (2014)	(sijalla 113)
Aikavyöhyke	UTC+2
– kesäaika	UTC+3
Itsenäisyys; – julistautui; – tunnustettu	; 15. marraskuuta 1988; 138 valtion tunnustama
Lyhenne	PS
Kansainvälinen; suuntanumero	+970
Motto	Ei virallista mottoa
Kansallislaulu	Biladi
	↑ Presidentin ja hallituksen sijainti ;
	Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Palestiina (arab. فلسطينية‎), virallisesti Palestiinan valtio (arab. دولة فلسطين‎) (entiseltä nimeltään Palestiinalaishallinto (arab. السلطة الوطنية الفلسطينية‎))^[2] sijaitsee Länsirannalla ja Gazan kaistalla Aasian Lähi-idässä. Palestiinan pinta-ala on noin 6 000 km² ja väkiluku noin 3,8 miljoonaa. Valtion pääkaupunki on Ramallah Länsirannalla ja Gazan kaistan keskuksena Gazan kaupunki.

Palestiina on merkittävä työllistäjä, sillä on palveluksessaan 30 000 poliisia ja lähes saman verran virkamiehiä. Israel, Euroopan unioni ja Yhdysvallat antoivat huhtikuuhun 2006 asti huomattavaa rahallista tukea palestiinalaishallinnolle.^[3]

Israelin hyökkäykset ja palestiinalaisalueiden miehitys vuonna 2002 tuhosivat myös osan Palestiinalaishallinnon toimintakyvystä. Talous romahti lähes täysin vuoden 2000 Al-Aqsan kansannousun alun jälkeen. Yli 30 prosenttia väestöstä on työttömänä ja puolet elää köyhyysrajan alapuolella.^lähde?

Sisällysluettelo

PolitiikkaMuokkaa

Vuonna 1996 palestiinalaisten presidentiksi valittiin Jasser Arafat, joka sai 88,1 prosenttia äänistä. Kansainvälisen painostuksen alla Arafat luovutti jonkin verran valtaansa pääministereilleen, Abbasille (huhtikuu–syyskuu 2003) ja Ahmad Qurai’ille (lokakuu 2003 – tammikuu 2006).

Uudet presidenttivaalit järjestettiin 9. tammikuuta 2005 Arafatin kuoleman jälkeen ja valituksi tuli Fatah-puolueen Mahmud Abbas.

Palestiinalaishallinnossa on parlamentti, josta Fatah sai 50 paikkaa 88:sta vuonna 1996 pidetyissä ensimmäisissä parlamenttivaaleissa ääri-islamistisen Hamasin kieltäytyessä asettamasta ehdokkaita. Se halusi ilmaista tyytymättömyytensä Israelin kanssa käytyjen neuvottelujen tasapuolisuuteen ja pyrki välttämään tunnustamasta Palestiinalaishallintoa.

Tammikuussa 2006 pidetyissä toisissa parlamenttivaaleissa Hamas voitti 76 paikkaa 132:sta.^[4]^[5] Vaalit hävinneen Fatahin edustaja ilmoitti, ettei puolue ole valmis hallitusyhteistyöhön Hamasin kanssa ja sen pääministeri Ahmad Qurai’ erosi, jotta Hamas voisi muodostaa hallituksen. Pääministeriksi nousi Isma’il Haniyya.^[6]

Terroristijärjestönä pidetyn Hamasin valtaannousu merkitsi, että Yhdysvallat ja Kanada katkaisivat välinsä palestiinalaisten ministeriöihin ja hoitavat suhteita palestiinalaisiin ainoastaan presidentti Mahmud Abbasin kautta. Palestiinalaishallinto sai Euroopan unionilta noin 500 miljoonaa euroa vuosittaista tukea ja Yhdysvalloilta 400 miljoonaa dollaria.^[7] Merkittävin menetys oli Israel kieltäytyminen maksamasta palestiinalaisille verovaroina noin 40 miljoonaa dollaria kuussa, jotka käytettiin hallinnon menoihin, muun muassa palkkoihin.^[8]^[9] Ainoastaan Venäjä on jatkanut suoran tuen antamista.^[10] Pääministeri Isma’il Haniyya^[11] ja Lähi-idän media tuomitsivat EU:n ja Yhdysvaltojen ”näännytystaktiikan” epämieluisan vaalituloksen jälkeen.^[12]

Hamas ja Fatah ajautuivat loppuvuonna 2006 sisällissodan partaalle ja taisteluissa kuoli kymmeniä ihmisiä. Helmikuussa 2007 järjestöt sopivat yhteishallituksesta.

Kun Hamas vuoden 2009 marraskuussa rikkoi maiden välistä tulitaukoa, tehden useita israelilaisiin siviileihin kohdistettuja raketti-iskuja, aloitti Israel tammikuussa pääosin maavoimien avulla käydyn vastahyökkäyksen Gazan kaistalle (Operaatio Valettu lyijy). Tuolloin poliittinen tilanne Palestiinalaishallinnossa muuttui yhä sekavammaksi. Gaza on yhä selvemmin Hamasin hallussa ja länsiranta Fatahin.^[13] Hamas väittää, ilmeisesti laillisin perustein, että presidentti Abbasin toimikausi loppui 9. tammikuuta 2009, kun hänen kolmivuotinen kautensa loppui.^[14] Normaalitilanteessa Hamas olisi todennäköisesti saanut uudeksi presidentiksi ehdokkaansa Aziz al-Dewikin. Israel ehti kuitenkin tuomita hänet sotilastuomioistuimessa kolmeksi vuodeksi vankilaan.^[15]

Kansainvälinen asemaMuokkaa

Pääartikkeli: Palestiinan kansainvälinen asema

Palestiinan tunnustaneet valtiot

Palestiinaa tunnustamattomat valtiot

Palestiinan on tunnustanut 138 maata.

Tammikuussa 2015 YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon hyväksyi Palestiinan Kansainvälisen ihmisoikeustuomioistuimen ICC:n jäseneksi.^[16] Israel on ilmoittanut, ettei sen sotilaita anneta ICC:n tutkittavaksi. Päätöstä vastustava Yhdysvallat aikoo vähentää Palestiinan avustamista päätöksen seurauksena.^[17]

OngelmatMuokkaa

Palestiinan valtiota on syytetty tehottomuudesta, korruptiosta ja rahojen käyttämisestä terrorismiin. Israel on syyttänyt sitä poliisivoimien kehittämisestä armeijaksi. Ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet sitä israelilaisten kanssa yhteistyötä tehneiden arabien laittomista pidätyksistä, kuolemanrangaistuksen käytöstä sekä terrorismin tukemisesta.^[18]

Amnesty International kertoi siviilien pidätysten ja vangitsemisten ilman syytteitä kohdistuvan useimmiten poliittisiin toisinajattelijoihin.^[19] Amnestyn mukaan Palestiinalaishallinnon harjoittama "vankien kidutus on laajamittaista. Seitsemän vankia kuoli [kyseisenä vuonna]. Laittomat tappamiset, mahdollisesti oikeudettomat teloitukset, jatkuvat."

Arabien ihmisoikeusjärjestö raportoi, että vuosina 2007-2011 palestiinalaishallinto vangitsi 13 271 palestiinalaista ja kidutti 96 %:a heistä, mihin 6 kuoli. Vangituista 15,3 % oli naisia ja 11,3 % vanhuksia.^[20]

Homoseksuaalien oikeusjärjestön mukaan Palestiinalaishallinto käyttää yleensä homojen vainon tekosyynä näiden leimaamista kollaboraattoreiksi mutta myös homoseksuaalisuudesta tuomittuja on teloitettu.^[21] Gazan kaista on julistanut homoseksuaalisuudesta kuolemanrangaistuksen.^[22]

Hamasin itsemääräämislait ovat miltei täysin šariasta, mikä syrjii pahasti naisia perheväkivallan, perinnöissä, avioliitoissa ja avioeroissa. Raiskaukset, perheväkivalta ja "kunniamurhat" ovat yleisiä ja ne jätetään usein rankaisematta.^[23]