Siinai
Siinai eli Siinain niemimaa[1] on Egyptiin kuuluva niemimaa Afrikan ja Aasian välissä. Ilmastoltaan karulla niemimaalla on ollut pitkään suuri strateginen merkitys reittinä Niilin suistolle ja sittemmin myös Suezin kanavan hallinnan takia.
MaantiedeMuokkaa
Siinai on suurin piirtein kolmikulmainen niemimaa, joka yhdistää Afrikkaa Aasiaan. Maantieteellisesti sen katsotaan yleensä olevan osa Aasian mannerta. Kokoa niemimaalla on noin 61 000 km².[2] Siinai rajautuu Välimereen pohjoisessa, Suezin kanavaan ja Suezinlahteen lännessä, Akabanlahteen idässä, sekä Negeviin ja Gazan kaistaan koillisessa.[2] Suezin kanavan kohdalla on ennen kanavan rakentamista ollut nauhamainen ketju matalia järviä.[3] Välimeren rannikolla on rannikkotasanko, jolta maa kohoaa kohti etelää. Niemimaan korkein kohta on 2 637 metriin kohoava Katariinanvuori. Lähellä Katariinanvuorta sijaitsee 2 285 metrin korkuinen Siinainvuori.[4]
Hallinnollisesti suurin osa Siinain alueesta kuuluu kahteen kuvernoraattiin. Pohjois-Siinain kuvernoraatti (Šamal Sina’) käsittää maakannaksen pääosan, Etelä-Siinain kuvernoraatti (Janub Sina’) taas siitä etelään työntyvän varsinaisen Siinain niemimaan. Pienempiä osia Siinain kannaksesta kuuluu myös Al-Suwaisin (Suezin), Al-Isma’iliyyan (Ismailian) ja Bur Sa’idin (Port-Saidin) kuvernoraatteihin, joihin kuuluu alueita Suezin kanavan molemmilta puolilta.[5]
HistoriaMuokkaa
Siinailla on ollut aina geopoliittista merkitystä, sillä sen kautta kulkee reitti kohti Niilin suistoa. Sen sijaan taloudellista merkitystä alueella ei pitkään ollut, sillä niemimaan olosuhteet eivät sovellu maanviljelykseen.[3]
Ihmisasutusta on syntynyt jo paleoliittisella kaudella, jolloin niemimaan olot eivät vielä olleet yhtä karut kuin nykyisin. Kalkoliittisella kaudella alueen läpi oli yhteyksiä Kanaaninmaan ja esidynastisen muinaisen Egyptin välillä. Varhaisella dynastisella kaudella egyptiläiset alkoivat hyödyntää alueen kupariesiintymiä. Hyksot valtasivat osan Egyptiä Siinain kautta. Heidän jälkeensä Siinaita asuttivat paimentolaiset heimot, jotka Raamatussa liitetään Ismaelin sukuun. Muinaiset Egyptiläiset kutsuivat heitä šasu. Hyksojen menetettyä otteensa Egyptistä faraot rakennuttivat niemimaan rannikkoa pitkin kulkeville teille linnoitusten ketjun. Raamatussa Siinai liitetään Egyptin uuden valtakunnan kaudella myös israelilaisten pakoon Egyptistä. Raamatun Siinaivuori on usein liitetty nykyiseen Siinaivuoreen Siinailla. Yhteys ei kuitenkaan ole täysin selvä ja esitetty on muita vaihtoehtoisia paikkoja. Raamatussa israelilaisten Siinailla eläneitä vastustajia olivat amalekilaiset.[6]
Hellenistisellä ja roomalaisella kaudella Siinain sisämaata hallitsivat nabatealaiset. Hellenistiset halltisijat ja roomalaiset hallitsivat vain Siinain rannikkoa pitkin kulkevia teitä. Roomalaisten liitettyä Nabatean omaan valtakuntaansa Siinaista tuli osa Provincia Arabiaa ja myöhemmin Palestina Tertiaa. Bysantin valtakunnan kaudella alue liitettiin kristinuskon tarinoihin, mikä johti esimerkiksi pyhiinvaelluksiin alueella.[6] Pyhän Katariinan luostari niemimaan eteläosassa Siinainvuoren juurella perustettiin vuonna 530 ja se saattaa olla maailman vanhin yhtäjaksoisesti asutettu kristillinen luostari.[4]
Suezin kanava avattiin vuonna 1859, mikä kasvatti niemimaan strategista merkitystä entisestään.[3] Egypti ja Siinai päätyivät brittihallinnon alaisuuteen vuonna 1882. Britit toivat Siinaille myös ensimmäistä kertaa vakinaisen hallinnon. Osmanien valtakunta kiisteli brittien kanssa rajan kulusta vuoteen 1906 saakka, jolloin Siinai sai nykyisen itärajansa.[4] Uusi raja kulki Rafahsta etelään Tabaan Akaban eteläpuolella.[6] Osmanit hyökkäsivät niemimaalle tavoitteenaan Suezin kanava ensimmäisen maailmansodan aikana. Lopulta vuonna 1917 britit alkoivat työntää heitä Palestiinaan. Vuonna 1946 niemimaa liitettiin Egyptiin, joka kävi alueesta sotia Israelin kanssa. Yhteenotot alkoivat Israelin itsenäisyyssodasta vuonna 1948 ja jatkuivat Suezin kriisinä 1956, kuuden päivän sotana vuonna 1967, näännytyssotana 1968–1970 ja jom kippur -sotana vuonna 1973. Israel miehitti aluetta sotien takia vuodesta 1967 vuoteen 1982.[4] Israel vetäytyi alueelta Egyptin kanssa solmimansa rauhan mukaisesti. Samalla tyhjennettiin ja purettiin myös miehityskaudella rakennetut siirtokunnat, joilla asui vuonna 1977 noin 4 000 henkilöä.[6] Egypti on sittemmin rakennuttanut alueelle uusia teitä, jolloin muodostunut uusia asutuskeskuksia.[4]
Siinain olot ovat olleet levottomat vuodesta 2011 lähtien. Alueella toimii useita jihadistiryhmiä ja ongelmia ovat aiheuttaneet myös beduiinit ja Egyptin asevoimat.[7]
VäestöMuokkaa
Huomattavimman väestönosan Siinailla muodostavat beduiinit. Siinain beduiinit kuuluvat useisiin eri heimoliittoihin. Sawalha, Ulaygat ja Muzayna muodostavat Tawaran heimoliiton etelässä. Pohjoisessa sijaitsevat Suwarka, Tarabin, Tiyaha, Ahaywat ja Bayadiyyn. Suurin osa heimosita jäljittää historiansa Arabian niemimaalle, josta heimot saapuivat 1400- ja 1500-luvuilla.[4] Historiallisesti vaeltavien beduiinien lisäksi asukkaita oli vain vaatimattomilla kalastajakylillä ja kaivosyhdyskunnilla.[3] Al-Arish on ollut vanha historiallinen hallinnollinen keskus Siinain pohjoisosassa. Sen asukkaat ovat olleet sekoitus egyptiläisiä, turkkilaisia ja hijazilaisia.[4] Monet nykyiset asutuskeskukset, kuten Sharm el-Sheikh niemimaan eteläosassa, ovat kasvaneet matkailun myötä 1900-luvulla.[3] Paikallisten beduiinien joukkoon on tullut muuttajia muualta Egyptistä.[4]
LähteetMuokkaa
- ↑ Kerkko Hakulinen, Sirkka Paikkala: Eksonyymit : Siinai ~ Siinain niemimaa Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 58. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 18.2.2021.
- ↑ a b Sinai Peninsula Encyclopaedia Britannica. Viitattu 18.2.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Andrei Sergejeff: ”Egyptin maantieteellinen jako”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3.
- ↑ a b c d e f g h C.E. Bosworth, E. van Donzel, W.P. Heinrichs, G. Lecomte: Encyclopaedia of Islam, Volume IX (San-Sze), s. 625. Brill. ISBN 9789004104228. (englanniksi)
- ↑ Egypt Administrative Divisions (Kartta Egyptin kuvernoraateista) University of Texas. Viitattu 23.5.2019.
- ↑ a b c d Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 18 San-Sol, s. 625-627. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2. (englanniksi)
- ↑ Iffat Idris: Sinai Conflict Analysis (pdf) K4D helpdesk. Viitattu 18.2.2021. (englanniksi)
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Siinai Wikimedia Commonsissa
