Gazan kaista

alue Egyptin ja Israelin rajalla Välimeren rannikolla
Tämä artikkeli käsittelee maantieteellistä aluetta Palestiinassa. Gazalla on myös muita merkityksiä.

Gazan kaista (arab. قطاع غزة‎, Qita' Ghazzah; hepr. ‏עזה‎, Retzu'at 'Azza) on alue Egyptin ja Israelin rajalla Välimeren rannikolla kooltaan 363 neliökilometriä. Alue on ollut 1949–1956 Egyptin hallinnassa sekä vuosina 1956–1957 ja 1967–2005 Israelin hallinnassa. Alue kuuluu Länsirannan kanssa nimellisesti palestiinalaishallinnon alaisuuteen. Alueella asuu 1 795 183 palestiinalaista (heinäkuu 2017)[1]. Alue on jaettu viiteen kuvernoraattiin.

Gazan kaista
قطاع غزة
Qiṭāʿ Ġazzah
רצועת עזה
Retzu‘at ‘Azza
lippu
lippu

Sijainti
Sijainti

Pääkaupunki Gaza
31°31′N, 34°27′E
Pinta-ala
– yhteensä 360 km² (sijalla )
– josta sisävesiä 0 %
Väkiluku (2011) 1 657 155 (sijalla )
– väestötiheys 4 118 / km²
Viralliset kielet arabia
Valuutta Egyptin punta
(EGP käytännössä)
Uusi Israelin sekeli (
ILS
)
BKT
– yhteensä 768 miljoonaa USD (sijalla 119)
– per asukas 3 100 USD
Aikavyöhyke UTC +2
– kesäaika UTC +3
Itsenäisyys
– Perustettu 13. syyskuuta, 1993, Oslon sopimus

– Kaistaa hallitsi osittain Palestiinalaishallinto toukokuusta 1994 syyskuuhun 2005, jolloin alkoi hallita kokonaan. Hamas on hallinnut vuodesta 2007 lähtien. Israelin hallinnassa on vielä ilmatila, merenkulku ja kaikki rajat lukuun ottamatta Egyptin ja kaistan välistä rajaa, jota Egypti hallitsee.
– Tunnustettu

Lyhenne PS
Kansainvälinen
suuntanumero
+970

Gazan kaistalla sijaitsevia asutuskeskuksia ovat Beit Hanoun (بيت حانون), Beit Lahia (بيت لاهية), Deir al-Balah (دير البلح), Gaza (غزة), Jabalia (جباليا), Khan Yunis (خان يونس) ja Rafah (رفح). Osa näistä on rakennettu pakolaisleireiksi, jossa rakennukset on alun perin tarkoitettu väliaikaisiksi.

Pääosa Gazan vajaasta kahdesta miljoonasta asukkaasta on muslimeja, kristittyjä on yhä pienenevä osa, vuonna 2018 alle promille, noin 1 100, kun vielä kymmenen vuotta aikaisemmin heitä oli noin 3 000. Kristityt ovat lähinnä ortodokseja ja roomalaiskatolisia. Väheneminen johtuu siitä, että kristityt muuttavat muualle, mihin syitä on monia, kuten pakkokäännytykset ja muut elämää hankaloittavat asiat. Sinänsä muslimien ja kristittyjen yhteiselo on sopuisaa.[1][2]

Ennen vuotta 1948 alue kuului brittiläiseen Palestiinan mandaattialueeseen. Sitä ei liitetty tuolloin perustettuun Israelin valtioon. Gaza tuli 1949 Egyptin hallintaan Yhdistyneiden kansakuntien valvonnassa. Suezin kriisin aikana se oli Israelin miehittämä lokakuusta 1956 maaliskuuhun 1957. Israel valloitti Gazan uudelleen kuuden päivän sodassa 1967, jolloin siellä oli noin 400 000 Israelin alueelta siirtynyttä arabipakolaista sekä Yhdistyneiden kansakuntien valvontajoukkoja. Tällöin tuhoutui alueen keskus, jo Vanhassa testamentissa mainittu kauppapaikka Gazan kaupunki (noin 120 000 asukasta). Egyptin ja Israelin solmiman 17. syyskuuta 1978 Camp Davidin rauhansopimuksen perusteella piti Israelin hallussaan pitämien Gazan ja Länsirannan tulevaisuudesta sopia palestiinalaisten, Israelin, Egyptin ja Jordanian kesken viiden vuoden siirtymäajoin, mutta ratkaisu lykkääntyi ja alue jäi aina vuoteen 2005 asti Israelin haltuun vallinnein ehdoin. Gazan kaistalla ja Egyptillä ei ollut yhteistä rajaa ennen syyskuuta 2005, jolloin Israel luovutti valvomansa ns. Philadelphia-käytävän Gazan rajalla Egyptin rajavalvontaviranomaisille.

Juutalaissiirtokuntien tyhjentäminenMuokkaa

Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) kanssa solmitun sopimuksen mukaan Gazan alue sai 1994 itsehallinnon ja Israelin joukot vetäytyivät sieltä, mutta palasivat myöhemmin uudelleen suojaamaan sinne muuttaneita juutalaissiirtokuntalaisia. Israelin hallitus on sittemmin tyhjentänyt siirtokunnat, joiden turvallisuuden takaaminen osoittautui vaikeaksi. Osa Gazan siirtokuntalaisista vastusti siirtokuntien tyhjentämistä, mitä varten tarvittiin runsaasti sotilaita ja poliiseja toimeenpanemaan operaatio.

Sisällissota ja Hamas-hallintoMuokkaa

Hamas voitti kesällä 2006 järjestetyt palestiinalaishallinnon vaalit ja tämän perusteella muodostettiin Hamasin johtama hallitus pääministerinä Isma’il Haniyya, jota Israel eikä sitä tukeva Yhdysvallat hyväksynyt. Ongelman ratkaisemiseksi muodostettiin Hamasin ja Fatahin yhteishallitus, jonka hallituskausi päättyi siihen, että Hamas otti haltuunsa taistelemalla Fatahin asemat Gazassa ja palestiinalaishallinnon puheenjohtaja Mahmud Abbas erotti hallituksen. Gaza jäi kesällä 2007 kokonaan Hamasin haltuun, kun taas Länsiranta on edelleen Fatahin johtaman hallituksen hallussa.

Israel vastasi Hamasin valtaannousuun asettamalla Gazan saartoon. Saarto katkesi väliaikaisesti 23. tammikuuta 2008, kun palestiinalaistaistelijat räjäyttivät suuren osan kaistan ja Egyptin välisestä rajamuurista 10 km:n pätkän ja alueen asukkaat ryntäsivät Egyptiin ostamaan ruokaa ja tavaroita. Israelin hallitus vaati Egyptiä sulkemaan rajan.[3]

Egypti ja Israel estivät muun muassa kaasun ja polttoaineiden viennin alueelle. Veden puhdistukseen tarvittavien kemikaalien ehtyessä eräin paikoin alueella saatiin vain kahdeksan tunnin ajan vettä viikossa, ja alueen viemärien jätevedet lasketaan puhdistamattomina Välimereen.[4]

Israelin ylläpitämän Gazan saarron läpi lasketaan vain tiettyjä tuotteita, eikä listaa siitä mikä on sallittua tai kiellettyä ole ikinä julkisesti esitetty. Israelin viranomaisten tiedetään pitävän kirjaa ja arviota Gazan asukkaiden päivittäisestä kaloritarpeesta iän ja sukupuolen mukaan.[5]

Hamasin ja Israelin välille sovittiin 19. kesäkuuta 2008 kuusikuukautinen tulitauko.[6]

Gazan sodatMuokkaa

Pääartikkeli: Operaatio Valettu lyijy

Tulitauon umpeuduttua Israel aloitti 27. joulukuuta 2008 hyökkäyksen Gazan kaistalle sieltä ammutun toistuvan rakettitulen vuoksi. Gazan sotana tunnettu hyökkäys Operaatio Valettu lyijy[7] kesti 22 vuorokautta alkaen ensimmäisestä ilmahyökkäyksestä 27. joulukuuta 2008 ja päättyen Israelin yksipuoliseen tulitaukoilmoitukseen 17. tammikuuta. Sodassa kuoli 1400 palestiinalaista ja 13 israelilaista.[8]

Amnesty International syytti Israelin armeijaa ja Hamasia raportissaan Gazan sotaan liittyvistä sotarikoksista kuten ihmiskilpien käytöstä ja aseettomien siviilien tietoisesta tappamisesta.[9] Israelin mukaan Amnestyn raportti oli puolueellinen ja lankesi ”Hamasin kylvämään propagandaan”.[8] Myös israelilainen Breaking the Silence -kansalaisjärjestö raportoi Israelin armeijan piittaamattomuudesta siviilejä kohtaan.[10]

Marraskuussa 2012 Israel aloitti operaation ”Puolustuksen tukipylväs” Gazan kaistalle Hamasin raketti-iskujen takia. Operaation alkuvaiheessa Gazaa hallitsevan Hamas-puolueen sotilasjohtaja Ahmed Jabari kuoli ilmapommituksessa[11]. Israel oli myös siirtänyt joukkonsa lähemmäksi Gazan rajaa ja valmistautui maahyökkäykseen tarvittaessa.

21. marraskuuta 2012 osapuolet solmivat aselevon. Siihen mennessä molemminpuolisissa iskuissa oli kuollut 160 palestiinalaista ja kuusi israelilaista.[12]

Hamas perusti Länsirannalle yhteishallinnon al-Fatahin kanssa, minkä Israel tuomitsi terrorismia lisäävänä. 12. kesäkuuta kolme israelilaista nuorta siepattiin ja tapettin liftausmatkalla Länsirannalla. Israel syytti veriteosta Hamasia, ja pidätti satoja Länsirannan Hamas-aktivisteja. Hamas vastasi Israelin toimiin lisäämällä rakettitulitustaan Gazasta Israeliin. Vastauksena tähän Israel aloitti 7. heinäkuuta vuonna 2014 laajat ilmahyökkäykset nimellä ”Operaatio suojaava reuna” moukaroiden Gazaa pudottamalla sinne satoja tonneja räjähteitä. Israel ilmoitti operaationsa syyksi Hamasin Gazasta Israeliin suoja-aidan läpi kaivamat hyökkäystunnelit[13].

Gazan islamilaistaistelijat vastasivat ilmahyökkäyksiin ampumalla lisää raketteja Israeliin, parissa viikossa yli tuhat. Nämä tappoivat pari siviiliä. Israelin operaatio tappoi satoja. Israel käytti erikoisjoukkojaan 13. heinäkuuta[14] ja aloitti täyden maahyökkäyksen iltayöstä 17. heinäkuuta 2014[15][16].

Maasodassa kuoli verisenä päivänä 20. heinäkuuta 13 Israelin sotilasta ja 87 palestiinalaista, joista Shejaiyan alueen pommituksisa 67[17].

Israelin pääministeri Netanjahu ei aikonut perääntyä kansainvälisen painostuksen alla. YK tuomitsi Israelin toimet[18], mutta monet länsivallat tukivat niitä[19]. Ensimmäiset merkit Israelin vetäytymisestä alkoivat näkyä 2. elokuuta[20], koska Israel oli saanut hyökkäystunnelit paikallistettua ja tuhottua. Tällöin oli kuollut melkein 1700 palestiinalaista ja 66 israelilaista[20].

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Middle East :: Gaza Strip CIA – The World Factbook. Viitattu 25.10.2011. (englanniksi)
  2. Huusko, Jukka: Kristittyjen määrä hupenee vauhdilla saarretussa Gazassa –”Kun pääsee hetkeksi pois, tuntuu kuin pääsisi vankilasta lomalle”. Helsingin Sanomat, 30.7.2018, s. A20–A21. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2020.
  3. Gazans make new border wall hole BBC News. 25.1.2008. Viitattu 2.1.2009. (englanniksi)
  4. Gaza Strip shortages bite hard BBC News. 2.5.2008. Viitattu 2.1.2009. (englanniksi)
  5. Franks, Tim: Details of Gaza blockade revealed in court case BBC News. 3.5.2010. Viitattu 16.4.2020. (englanniksi)
  6. Israel agrees to Gaza ceasefire BBC News. 18.6.2008. Viitattu 2.1.2009. (englanniksi)
  7. سباق دبلوماسي لوقف الهجوم على غزة 5.1.2009. BBC Arabic. Viitattu 27.1.2009.
  8. a b Amnesty: Israel teki sotarikoksia Uusi Suomi. 2.7.2009. Viitattu 18.5.2014.
  9. Israel/Gaza – Operation ’Cast Lead’: 22 days of death and destruction 2009. Amnesty International. Arkistoitu 24.5.2014. Viitattu 18.5.2014. (englanniksi)
  10. Huusko, Jukka: Järjestö: Israelin piittaamattomuus siviileistä oli järjestelmällistä Gazassa Helsingin Sanomat. 15.7.2009. Viitattu 16.4.2020.
  11. Törmä, Matti: Suomalaiskuvaaja Gazassa: "Ihmiset ovat valmiita taistelemaan" Yle Uutiset. 15.11.2012. Viitattu 16.4.2020.
  12. Hamas: Israelin tulitus tappoi palestiinalaisen Iltalehti. 23.11.2012. Viitattu 16.4.2020.
  13. Kataja-Lian, Marika: Israelilaisministeri: Ei tulitaukoa ennen kuin kaikki tunnelit on tuhottu Yle Uutiset. 22.7.2014. Viitattu 16.4.2020.
  14. Israelin erikoisjoukot tulitaistelussa Gazassa – Israelin ilmaiskuissa Gazaan kuollut jo yli 160, haavoittuneita tuhat Helsingin Sanomat. 13.7.2014. Arkistoitu 15.7.2014. Viitattu 16.4.2020.
  15. Kataja-Lian, Marika : Israel aloitti maahyökkäyksen Gazaan  Yle Uutiset . 17.7.2014 . Viitattu 16.4.2020.
  16. Israel laajentaa maahyökkäystään Gazassa – Operaatio vaatinut liki 360 uhria Aamulehti. 20.7.2014. Arkistoitu 26.7.2014. Viitattu 16.4.2020.
  17. Blencowe, Annette: Gazassa verinen päivä – Israel kertoo 13 sotilaansa kaatuneen Yle Uutiset. 20.7.2014. Viitattu 16.4.2020.
  18. Myös Libanonista ammuttu raketteja Israeliin – Gazan kuolonuhrien määrä noussut sataan – YK tuomitsee Israelin iskut siviilejä vastaan Helsingin Sanomat. 11.7.2014. Arkistoitu 11.7.2014. Viitattu 16.4.2020.
  19. Merkel: Israelilla oikeus puolustaa itseään  Yle Uutiset . 18.7.2014 . Viitattu 16.4.2020.
  20. a b Nurminen, Jussi: Israel vetää joukkojaan Gazasta Yle Uutiset. 2.8.2014. Viitattu 16.4.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa