Palestiinalaiset

Palestiinalaiset ovat eri heimoryhmistä koostuva ryhmä arabeja, jotka elävät Palestiinassa tai joiden sukujuuret ovat alueella. Palestiinalaisia on noin 9 395 000 (2001). Palestiinalaiset puhuvat etupäässä arabiaa, ja valtaosa heistä on sunnimuslimeja. Kristittyjä on 3–6 prosentin vähemmistö. Lisäksi pieni vähemmistö on druuseja.

Palestiinalaiset الفلسطينيون /al-Filasṭīniyyūn
Vuonna 1947 esitelty Palestiinan lippu on palestiinalaisarabien kansallinen symboli
Väkiluku	11 000 000
Asuinalueet	Palestiinalaishallinto 4 019 433 Länsiranta 2 515,845 Gazan kaista 1 604 238  Jordania 3 000 000  Israel 1 650,000  Syyria 630 000  Chile 500 000  Libanon 402 582  Saudi-Arabia 208 245  Egypti 270 245  Yhdistyneet arabiemiirikunnat 170 000  Qatar 100 000  Kuwait 70 000  Irak 57 000  Jemen 55 000  Libya 44 000
Kielet	arabia, heprea, aramea, kreikka, englanti
Uskonnot	islam (sunni ja šiia), kristinusko, druusilaisuus
Infobox OK

Vuonna 1968 palestiinalaisten kansalliskokous määritteli palestiinalaiseksi arabin, joka on asunut Palestiinassa ennen vuotta 1947, tai juutalaisen, joka on elänyt alueella ennen nykyistä sionismia seurannutta laajaa kansanvaellusta. Tätä myöhemmin syntyneistä palestiinalaisia ovat henkilöt, joiden isä on määritelmän mukaan palestiinalainen. Suurin osa alueen juutalaisista ei kuitenkaan pidä itseään palestiinalaisiin kuuluvana etnisenä ryhmänä, koska nimitys viittaa poliittisesti ja uskonnollisesti erottuvaan ryhmään.

Palestiinan pakolaisuus

pääartikkeli: Palestiinan pakolaisuus

Palestiinan pakolaisuus syntyi kun Israelin itsenäistymissodan yhteydessä yli 700 000 (luku vaihtelee n. 500 000–700 000 välillä riippuen siitä mikä taho sen esittää. Suuruus on hyvä tarkistaa luotettavista lähteistä, koska tätä lukua pyritään tietyistä poliittisista syistä pitämään mahdollisimman suurena) Palestiina-mandaatin arabia pakeni tai lähti vapaaehtoisesti kodeistaan vuosina 1947–1949. Vain kymmenisen prosenttia israelilaisten valtaaman alueen arabiasukkaista jäi paikoilleen. Marraskuun 29. päivänä 1947 YK:n yleiskokous päätti äänin 33–13 jakaa Ison-Britannian Palestiinan mandaattialueen juutalaisten ja arabien kesken. Palestiinaa ympäröivät arabivaltiot eivät hyväksyneet tulosta vedoten muun muassa brittien antamiin lupauksiin täydellisestä itsenäisyydestä. Sisällissota Palestiinan arabiväestön ja nopeasti kasvaneen juutalaisväestön välillä alkoi YK:n jakoehdotuksen jälkeen vuoden 1947 lopulla. Tähän arabien mellakointiin vaikutti suuresti haj Amin el-Husseini. Israelin julistauduttua itsenäiseksi 14. toukokuuta 1948 sota muuttui Israelin ja sinne hyökänneiden arabimaiden (Transjordania, Egypti, Syyria, Libanon, Irak) väliseksi sodaksi, joka jatkui aina kevään 1949 aseleposopimuksiin saakka. Israel selvisi voittajana sekä sisällissodasta että sitä seuranneesta valtioiden välisestä sodasta. Sodan jälkeen palestinalaisten pakolaisten ei sallittu palata entisille asuinsijoilleen.

Jordanian asukkaista 60–80 prosenttia on joidenkin arvioiden mukaan palestiinalaispakolaisia tai heidän jälkeläisiään. Osa pakolaisista arabit evakuoivat pois tulevan sodan tieltä jo ennen kuin Israelin valtio perustettiin vuonna 1948. Osa pakolaisista pakeni sodan aikana Israelin armeijan joukkoja, ja Israel takavarikoi heiltä jääneen omaisuuden 1950. Ensimmäisen Israelin ja arabien välisen sodan jälkeen palestiinalaisia arabipakolaisia oli noin 700 000. YK:n UNRWA on rekisteröinyt 4 082 300 palestiinalaista pakolaisiksi.

Palestiinalaispakolaisia vuodelta 1948 eivät koske vuoden 1951 YK:n pakolaismäärittelyt. He ovat ainoa pakolaisryhmä, johon sisältyvät myös maanpaossa syntyneet pakolaisten jälkeläiset. Muilla sukupolvia maanpaossa olleilla kansanryhmillä YK:n määrittämä pakolaisen asema ei ole voimassa pakolaisten lapsilla.

Jotkut palestiinalaiset nimittävät itseään filistealaisiksi sen kansan mukaan, joka asutti Palestiinaa ennen muinaisten Israelin heimojen muuttoa sinne ja joilta alue on saanut nimensä. Palestiinalaisten kansallisidentiteetti muodostui vasta 1900-luvun kuluessa. Yleensäkin kaikki arabivaltiot ovat Ranskan ja Ison-Britannian siirtomaa-aikana luomia alueita ja niiden kansallisuus on syntynyt vasta 1900-luvulla. Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) peruskirjan 1. artiklan mukaan palestiinalaiset ovat erottamaton osa arabikansaa. Palestiinalaisen identiteetin synty voidaan ajoittaa samaan aikaan, jolloin syntyi israelilainen identiteetti. Juutalaiset eivät ole koskaan kadonneet täysin alueelta, heitä on asunut siellä roomalaisajoista lähtien.

Katso myös

• Palestiinan brittiläinen mandaatti
• Israelin–Palestiinan konflikti