Suezin kanava

Välimeren ja Punaisenmeren yhdistävä kanava Egyptissä

Suezin kanava ([suets-][1], arab. قناة السويس‎, Qanā al-Suways) on Egyptissä Siinain niemimaan länsipuolella sijaitseva kanava, joka yhdistää Välimeren ja Punaisenmeren ja mahdollistaa siten vesiliikenteen Euroopasta Aasiaan ilman Afrikan ympäripurjehdusta. Varsinaisen 162,25 km pitkän kanavan päätepisteet ovat Port Said Välimeren rannikolla ja Suez Punaisellamerellä. Myöhemmin rakennetut lähestymiskanaalit (22 km kanavan pohjoisessa ja 9 km eteläisessä päässä) ovat lisänneet kokonaispituuden 193,3 kilometriin.[2] Vuonna 2015 vanhan kanavan rinnalle valmistui uusi kanava, joka mahdollistaa kanavan käyttämisen molempiin suuntiin samanaikaisesti.[3]

Suezin kanavan sijainti ja satelliittikuva alueesta.

Kanavan läpi kulkee 12 prosenttia kansainvälisestä kaupasta[4]. Päivittäisen rahdin arvo on noin 5,1 miljardia dollaria lännen suuntaan ja 4,6 miljardia dollaria itään[5].

HistoriaMuokkaa

RakentaminenMuokkaa

 
Suezin kanavan avajaiset vuonna 1869. Aikalaispiirros.

Ranskalaisen Ferdinand de Lessepsin yhtiö Compagnie universelle du canal maritime de Suez aloitti kanavan rakennustyöt 25. huhtikuuta 1859, ja ne saatiin päätökseen vuonna 1869.[6] Kanavan suunnitteli itävaltalainen insinööri Alois Negrelli[7][8] ja sen omisti Egyptin hallitus ja Ranska. Ensimmäinen laiva kulki kanavaa pitkin 17. helmikuuta 1867, ja viralliset avajaiset pidettiin 17. marraskuuta 1869.[6] Kanavatyömaalla työskenteli arviolta 1,5 miljoonaa egyptiläistä, joista kuoli töiden aikana noin 125 000. Useimpien kuolinsyy oli kolera.[9]

Avajaisista eteenpäinMuokkaa

Kanavayhtiö sai omistusoikeuden kanavaan 99 vuodeksi. Ismail pašša myi velkojen vuoksi Egyptin osuuden kanavasta vuonna 1875 Britannialle 4 000 000 punnalla. Britit siirtyivät suojelemaan kanavaa vuonna 1882. Vuonna 1888 britit julistivat Suezin kanavan Britannian protektoraatiksi, ja armeijan joukkoja lähetettiin vartioimaan kanavaa.[6]

Britannian ja Egyptin välisessä sopimuksessa 1936 Britannia sai kaikki valtuudet hallita kanavaa.[6] Vuonna 1951 Egypti sanoi irti sopimuksen. Sopimuksen ehtoina Yhdistyneen kuningaskunnan piti vetää joukkonsa kanava-alueelta vuoteen 1954 mennessä.[10]

Vastalauseena Egyptin neuvostomieliselle ulkopolitiikalle Yhdysvallat, Britannia ja Maailmanpankki päättivät lakata avustamasta Assuanin padon rakentamista.[11] Egypti kansallisti kanavan 26. heinäkuuta 1956 presidentti Gamal Abdel Nasserin johdolla. Seurauksena oli viikon pituinen Suezin kriisi, ja Britannia, Ranska ja Israel hyökkäsivät maahan.[6][10] Sodan seurauksena kanava oli suljettuna kuukausia. YK:n päätöksen jälkeen kanavasta tuli heinäkuussa 1958 Yhdistyneen arabitasavallan omaisuutta, ja se avattiin 1. syyskuuta 1958 syväykseltään 10,67-metrisille laivoille. Suomi osallistui kriisin ratkaisemiseen vuosina 1956–1957 rauhanturvaajakomppanialla, jossa palveli yhteensä 437 miestä. Suomi oli ensimmäinen maa, jonka Nasser hyväksyi osallistumaan operaatioon.lähde?

Vuonna 1967 käydyn kuuden päivän sodan jälkeen kanava pysyi suljettuna 5. kesäkuuta 1975 asti.[6] Ennen sulkemista kanavaa pitkin voivat kulkea täydessä lastissa kantavuudeltaan 110 000 tonnin säiliöalukset.lähde?

Kanavan liikenne seisahtui kokonaan myös 14. maaliskuuta 1952, kun viisi laivaa ajoi hiekkamyrskyssä karille. Vuoden 1954 viimeisenä päivänä laivan törmääminen siltaan esti taas liikennöinnin kanavaa pitkin. Vuonna 2001 M/S Fagr (ex. Viking 1) kaatui ja upposi myrskyssä. Vuonna 2021 konttialus Ever Given ajoi poikittain kanavan yhdistetyllä osuudella ja esti liikennöinnin molempiin suuntiin[12] kuudeksi päiväksi. Pääsyä kanavan läpi jonotti yli 400 alusta,[13] kunnes suma saatiin puretuksi 3. huhtikuuta 2021.[14] Ever Givenin laskettiin pidättelevän 9,6 miljardin dollarin arvosta kauppaa päivässä, mikä vastasi 400 miljoonan dollarin eli 3,3 miljoonan tonnin edestä rahtia tunnissa[4].

AikajanaMuokkaa

 
M/V Genco Titus, Capesize irtolastialus, lähestyy Suezin kanavan siltaa.
 
Uusi Suezin kanava ilmakuva (ylempi).
Vanhan ja uuden kanavan ilmakuvat vierekkäin (alempi).
  • 1854: Ranskan aloitteesta Egyptin varakuningas Said pašša päätti aloittaa projektin kanavan rakentamiseksi Välimereltä Punaisellemerelle.
  • 1858: La Compagnie Universelle du Canal Maritime de Suez perustettiin rakentamaan kanavaa. Yhtiössä oli ranskalais-egyptiläinen omistus, ja se sai hallita kanavaa 99 vuodeksi. Tämän jälkeen omistus siirtyisi Egyptille.
  • 1859 25. huhtikuuta rakennustoimet alkoivat.
  • 1869 17. marraskuuta kanava avattiin käyttöön.
  • 1875: Britannian hallitus osti Egyptin osakkeet.
  • 1888: Kansainvälisellä sopimuksella kanava avattiin kaikkien maiden laivoille.
  • 1936: Britannia sai sotilaallisen hallussapito-oikeuden kanavaan.
  • 1948: Egyptin viranomaiset asettivat saarron kaikkien Israelin satamiin kanavan kautta menevien laivojen ympärille.
  • 1954: Egyptin ja Britannian sopimuksella Britannia vetäytyi kanavalta seitsemän vuoden kuluessa.
  • 1956: viimeiset brittijoukot poistuivat kanavalta kesäkuussa, ja Egyptin armeija otti haltuunsa Britannian varuskunnat.
    • 26. heinäkuuta Egypti kansallisti kanavan
    • 31. lokakuuta: Suezin kriisi alkoi, kun Ranska ja Britannia hyökkäsivät kanavalle turvatakseen kanavan kansainvälisen liikenteen. Egypti vastasi upottamalla kanavaan 40 laivaa.
  • 1956 22. joulukuuta kanavan omistus siirtyi Egyptille virallisesti, ranskalaisten ja brittiläisten joukkojen tilalle tuli YK:n UNEF-joukkoja
  • 1957 marraskuu: kanava avattiin ja kanavaan upotetut laivat poistettiin YK:n valvonnassa.
  • 1962 Egypti maksoi kompensaatiot kaikille osakkeenomistajille kanavan kansallistamisesta aiheutuneista menetyksistä.
  • 1967 5. kesäkuuta: kuuden päivän sota sulki kanavan.
  • 1967–1970 kanavalla käytiin niin sanottu Suezin kanavasota.
  • 1973: Jom kippur -sota, kanava pysyi suljettuna.
  • 1975 5. kesäkuuta: Egypti avasi jälleen kanavan kahdeksan vuoden tauon jälkeen.
    • kaikki laivat, jotka eivät kuljeta sotilaallista tavaraa Israeliin, saivat luvan kulkea kanavan läpi.
  • 1979: Israel sai luvan käyttää kanavaa vapaasti maiden välisen rauhansopimuksen mukaan
  • 2015: Suezin kanavan laajennus valmistui, ja liikenne molempiin suuntiin samaan aikaan tuli mahdolliseksi.
  • 2021 (23. maaliskuuta – 29. maaliskuuta): Rahtialus Ever Given juuttui kanavaan poikittain; kanava oli suljettuna lähes viikon.

MaantiedeMuokkaa

Suezin kanava on avokanava. Kanavan läpi kulkee vuosittain noin 15 000 laivaa. Sitä pitkin voivat kulkea laivat, joiden syväys on enintään 20,1 metriä. Täydessä lastissa kanavaa voivat käyttää säiliöalukset, joiden kantavuus on 240 000 tonnia.[15] Tällaisista laivoista käytetään nimitystä suezmax. Matka kestää 8 solmun (15 km/h) nopeudella 11–16 tuntia ja lyhentää merimatkaa esimerkiksi Lontoosta Singaporeen 6 175 kilometriä.lähde?

Punaisenmeren eläimistöä kulkeutuu toisinaan Suezin kanavaa pitkin Välimerelle, ja osa näistä on asettunut pysyvästi Välimereen. Toiseen suuntaan lajien siirtyminen on harvinaisempaa.[16]

Uusi Suezin kanavaMuokkaa

6. elokuuta 2015 valmistui Suezin kanavan laajennus, jonka ansiosta kanavaa voidaan liikennöidä samaan aikaan molempiin suuntiin. Kanavaa kaivettiin lisää 37 kilometriä. Myös vanha uoma ruopattiin syvemmäksi 35 kilometrin matkalta. Laajennus lyhentää laivojen jonotusaikoja, mikä vastaavasti lyhentää matka-aikaa 18 tunnista 11 tuntiin. Uuden kanavan ansiosta laivojen määrä kanavalla kasvoi, ja sen kautta voivat liikennöidä entistä suuremmat laivat.[17][3]

Kanavan laajentamisen arveltiin maksavan Egyptille yli kahdeksan miljardia dollaria.[3] Hankkeen rahoittivat egyptiläiset sijoittajat, jotka ostivat joukkovelkakirjoja viikossa melkein yhdeksällä miljardilla dollarilla.[18] Egyptiläiset toivoivat, että vuoteen 2023 mennessä uuden kanavan ansiosta kanavasta saatavat tulot kasvavat kaksinkertaisiksi.[3][18]

LähteetMuokkaa

  • Kai Vesterlund: Suezin kanavan osuus maailman merenkulussa. Navigator 1974:11 s. 29.

ViitteetMuokkaa

  1. Itkonen, Terho; Maamies, Sari: Uusi kieliopas, hakusana Suez, s. 355. Helsinki: Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-5757-9.
  2. Characteristics of the canal sis.gov.eg. Arkistoitu 9.3.2009. Viitattu 30.3.2021. (englanniksi)
  3. a b c d Leinonen, Verna: Suezin kanava sai ohituskaistan – jopa tuplamäärä laivoja mahtuu kanavaan Yle, Uutiset. 6.8.2015. Viitattu 17.11.2018.
  4. a b The cost of the Suez Canal blockage BBC News. 29.3.2021. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
  5. Suez Canal remains blocked despite efforts to refloat grounded Ever Given, Lloyds List 24.3.2021
  6. a b c d e f Canal History Suezcanal.gov.eg. Viitattu 17.11.2018. (englanniksi)
  7. Helps, Hanni: Luigi Negrelli, Engineer, 1799–1858: Planner of The Suez Canal. Transactions of the Newcomen Society, 2005, 75. vsk, nro 2, s. 317–339. doi:10.1179/tns.2005.015. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.11.2018. (englanniksi)
  8. Alois Negrelli: From Egypt to Vienna Secret Vienna. 24.11.2017. Viitattu 17.11.2018. (englanniksi)
  9. Suez Canal History.com. 21.8.2018. Viitattu 17.11.2018. (englanniksi)
  10. a b Brown, Derek: 1956: Suez and the end of empire The Guardian. 14.3.2001. Viitattu 17.11.2018. (englanniksi)
  11. 1956 – United States withdraws offer of aid for Aswan Dam History.com. 21.8.2018. Viitattu 17.11.2018. (englanniksi)
  12. Iltalehti: Suezin kanavalla ”maailman suurin laivaruuhka” iltalehti.fi. Viitattu 25.3.2021.
  13. Suezin kanavayhtiö: Kanavan tukkinut laiva on saatu irti, laivaliikenne kulkee taas kanavassa, Yle.fi, uutiset 29.3.2021, viitattu 29.3.2021
  14. Kanavaviranomainen: Suezin kanavan laivasuma on purkautunut, Yle.fi, uutiset 3.4.2021, viitattu 3.4.2021
  15. Canal Characteristics Suez Canal Authority. Viitattu 7.9.2013. (englanniksi)
  16. Galil, B. S. and Zenetos, A. (2002). A sea change: exotics in the eastern Mediterranean Sea, in: Leppäkoski, E. et al. (2002). Invasive aquatic species of Europe: distribution, impacts and management. s. 325–336.
  17. New Suez Canal Suezcanal.gov.eg. Viitattu 17.11.2018.
  18. a b Stenius, Otto: Uusi Suezin kanava luo toivoa paremmasta huomisesta Lähi-itä nyt. 20.8.2015. Suomen Lähi-idän instituutti. Viitattu 17.11.2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa