Avaa päävalikko

Semipresidentialismi

Hallintojärjestelmä, jossa on sekä parlamentarismin että presidentialismin ominaisuuksia
  Presidentialismi
  Semipresidentialismi
  Parlamentaarinen tasavalta, jossa presidentti on hallituksen johdossa ja tarvitsee parlamentarin luottamuksen
  Parlamentaariset tasavallat, joissa presidentillä ei ole kovin paljon poliittista valtaa
  Perustuslaillinen monarkia, jossa monarkin asema lähinnä edustuksellinen
  Perustuslaillinen monarkia, jossa monarkki myös merkittävä poliittinen vallankäyttäjä
  Absoluuttinen monarkia
  Yksipuoluevalta

Semipresidentialismi,[1] (puolipresidentiaalinen järjestelmä, parlamentaaris-presidenttivaltainen tasavalta), on tasavaltalainen hallintojärjestelmä, jossa on sekä parlamentarismin ja presidenttijohtoisen järjestelmän (presidentialismin) ominaisuuksia. Se eroaa laajasta parlamentarismista siten, että parlamentista riippumaton presidentti on maan todellinen johtaja eikä vain symbolinen, edustuksellinen valtionpäämies, presidentillisestä järjestelmästä siinä, että pääministerijohtoisen hallituksen on nautittava parlamentin enemmistön luottamusta ja sen jäsenet (ministerit) ovat yleensä samalla kansanedustajia. Semipresidentialismissa toimeenpanovalta on jaettu parlamentista riippumattoman presidentin sekä parlamentaarisen pääministerijohtoisen hallituksen kesken, kun presidentiaalisessa järjestelmässä toimeenpanovalta kuuluu periaatteessa ainoastaan presidentille, vaikka tämä delegoi osan siitä ministereille. Toisaalta semipresidentialismissa presidentillä saattaa olla oikeus hajottaa parlamentti (kuten Suomessakin aikaisemmin oli[2]), mutta presidentiaalisissa maissa tätä oikeutta ei yleensä ole presidentille myönnetty.

Valtiomuodot

Tämä artikkeli on osa
Politiikka-luokkaa

muokkaa

Merkittäviä semipresidentiaalisia maita ovat Ranska ja Venäjä. Muita esimerkkejä semipresidentiaalisesta järjestelmästä Euroopassa ovat olleet ainakin Suomi ja Kroatia, mutta nämä maat siirtyivät semipresidentialismista laajaan parlamentarismiin vuonna 2000.[3][4] Suomessa semipresidentialismiin johti se, että itsenäisyyden alussa kiisteltiin siitä, pitäisikö Suomen olla monarkia vai tasavalta, päädyttiin sellaiseen kompromissiin, että Suomesta tuli tasavalta mutta presidentti sai parlamentaarisen maan presidentiksi erittäin laajat valtaoikeudet. Semipresidentiaalinen järjestelmä on käytössä myös eräissä Afrikan maissa.

Sanan semipresidentialismi keksi Maurice Duverger vuonna 1978 analysoidessaan Ranskan poliittista järjestelmää.

Semipresidentialistiset valtiotMuokkaa

Aikaisemmin semipresidentiaalisia valtioitaMuokkaa

Valtio
  Kroatia
  Suomi

LähteetMuokkaa