Semipresidentialismi

Hallintojärjestelmä, jossa on sekä parlamentarismin että presidentialismin ominaisuuksia

Semipresidentialismi,[1] (puolipresidentiaalinen järjestelmä, parlamentaaris-presidenttivaltainen tasavalta), on tasavaltalainen hallintojärjestelmä, jossa on sekä parlamentarismin ja presidenttijohtoisen järjestelmän (presidentialismin) ominaisuuksia.

  Presidentialismi
  Semipresidentialismi
  Parlamentaarinen tasavalta, jossa presidentti on hallituksen johdossa ja tarvitsee parlamentarin luottamuksen
  Parlamentaariset tasavallat, joissa presidentillä ei ole kovin paljon poliittista valtaa
  Perustuslaillinen monarkia, jossa monarkin asema lähinnä edustuksellinen
  Perustuslaillinen monarkia, jossa monarkki myös merkittävä poliittinen vallankäyttäjä
  Absoluuttinen monarkia
  Yksipuoluevalta
Valtiomuodot

Tämä artikkeli on osa
Politiikka-luokkaa

muokkaa

Se eroaa laajasta parlamentarismista siten, että parlamentista riippumaton presidentti on maan todellinen johtaja eikä vain symbolinen, edustuksellinen valtionpäämies, presidentillisestä järjestelmästä siinä, että pääministerijohtoisen hallituksen on nautittava parlamentin enemmistön luottamusta ja sen jäsenet (ministerit) ovat yleensä samalla kansanedustajia.

Semipresidentialismissa toimeenpanovalta on jaettu parlamentista riippumattoman presidentin sekä parlamentaarisen pääministerijohtoisen hallituksen kesken, kun presidentiaalisessa järjestelmässä toimeenpanovalta kuuluu periaatteessa ainoastaan presidentille, vaikka tämä delegoi osan siitä ministereille. Toisaalta semipresidentialismissa presidentillä saattaa olla oikeus hajottaa parlamentti (kuten Suomessakin aikaisemmin oli[2]), mutta presidentiaalisissa maissa tätä oikeutta ei yleensä ole presidentille myönnetty.

Merkittäviä semipresidentiaalisia maita ovat Ranska ja Venäjä. Muita esimerkkejä semipresidentiaalisesta järjestelmästä Euroopassa ovat olleet ainakin Suomi ja Kroatia, mutta nämä maat siirtyivät semipresidentialismista laajaan parlamentarismiin vuonna 2000.[3][4]

Suomessa semipresidentialismiin johti se, että itsenäisyyden alussa kiisteltäessä siitä, pitäisikö Suomen olla monarkia vai tasavalta, päädyttiin sellaiseen kompromissiin, että Suomesta tuli tasavalta mutta presidentti sai parlamentaarisen maan presidentiksi erittäin laajat valtaoikeudet. Semipresidentiaalinen järjestelmä on käytössä myös eräissä Afrikan maissa.

Sanan semipresidentialismi keksi Maurice Duverger vuonna 1978 analysoidessaan Ranskan poliittista järjestelmää.

Semipresidentialistiset valtiotMuokkaa

lähde?

Valtio
  Algeria
  Armenia
  Burkina Faso
  Kap Verde
  Kongon demokraattinen tasavalta
  Djibouti
  Itä-Timor
  Egypti
  Ranska
  Guinea-Bissau
  Guyana
  Haiti
  Madagaskar
  Mali
  Mauritania
  Niger
  Portugali
  Venäjä
  Romania
  São Tomé ja Príncipe
  Senegal
  Sri Lanka
  Syyria
  Taiwan
  Tadžikistan
  Tunisia
  Ukraina

Aikaisemmin semipresidentiaalisia valtioitaMuokkaa

Valtio
  Kroatia
  Suomi

LähteetMuokkaa