Avaa päävalikko
Entiset mandaattialueet Afrikassa ja Lähi-idässä:
1. Syyria (Ranska.)
2. Libanon (Ranska)
3. Palestiina (Britannia)
4. Transjordania (Britannia)
5. Mesopotamia (britt.)
6. Brittiläinen Togo
7. Ranskan Togo
8. Brittiläinen Kamerun
9. Ranskan Kamerun
10. Ruanda-Urundi (Belgia)
11. Tanganjika (Britannia)
12. Lounais-Afrikka (Etelä-Afrikka)
Entiset mandaattialueet Tyynellämerellä:
1. Eteläisen Tyynenmeren saaret (Japani)
2. Koillinen Uusi-Guinea (Australia)
3. Nauru (Britannia)
4. Länsi-Samoa (Uusi-Seelanti)

Kansainliiton mandaattialueet olivat alueita, joita jokin Kansainliiton jäsenvaltio hallitsi liiton antaman erityisen valtuutuksen nojalla. Sellaisiksi muodostettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen siihenastiset Saksan siirtomaat Afrikassa ja Tyynenmeren saarilla sekä eräät sitä ennen Turkille kuuluneet alueet Lähi-idässä.

Sisällysluettelo

Mandaattialueiden tyypitMuokkaa

Mandaattialueiden asemasta hallinnosta säädettiin Kansainliiton peruskirjan 22. artiklassa. Ne jakautuivat kolmeen luokkaan, A, B- ja C-mandaattialueisiin.[1]

  • A-mandaattialueilla oli itsehallinto, mutta hallitsevan valtion tehtävänä oli antaa apua ja neuvoja, kunnes niiden voitiin katsoa olemaan valmiita itsenäistymään.[1] Niiden osalta järjestely oli siis alkujaankin tarkoitettu väliaikaiseksi.[1]
  • B-mandaattialueita hallitsevan valtion oli käytettävä valtaansa muun muassa uskonnonvapauden turvaamiseksi. Sotilastukikohtien perustaminen alueille oli kielletty.[1]
  • C-mandaattialueita hallittiin hallitsevan valtion lakien mukaan.[1]

Mandaattihallinnon luonneMuokkaa

Mandaattijärjestelmä perustettiin Etelä-Afrikan silloisen pääministeri Jan Christian Smutsin aloitteesta.[2]

Mandaatti­hallintoa ei tarkoitettu pysyväksi, vaan mandaatti­alueita oli kehitettävä vähitellen kohti itse­hallintoa.[2] Niiden itsenäistymiselle ei kuitenkaan ollut asetettu mitään määrä­aikaa, mutta Lähi-idässä olevien A-mandaatti­alueiden oletettiin itsenäistyvän jo lähi­tulevaisuudessa, Afrikassa ja Oseaniassa olevien Saksan entisten siirto­maiden sen sijaan vasta pitkän ajan kuluttua.[3]

Mandaattialueita hallinneiden valtioiden oli vuosittain toimitettava niistä raportti Kansain­liitolle. Käytännössä mandaatti­alueiden asema ei kuitenkaan kovin oleellisesti eronnut siirto­maista, joskin epäkohtia oli Kansain­liiton perus­kirjaan vedoten helpompi arvostella kuin varsinaisissa siirto­maissa.[3]

Mandaattialueiden myöhemmät vaiheet ja itsenäistyminenMuokkaa

Mandaattialueista Mesopotamia itsenäistyi ensimmäisenä jo 1932 jolloin Irakin kuningaskunta perustettiin, muutkin Lähi-idässä sijaitsevat toisen maailmansodan aikana tai pian sen jälkeen. Muut mandaattialueet, Lounais-Afrikkaa eli nykyistä Namibiaa lukuun ottamatta, muutettiin sodan jälkeen YK:n huoltohallintoalueiksi, joiden asema oli pitkälti samanlainen kuin aikaisemmin mandaattialueinakin. Niitä koskevia asioita käsittelemään perustettiin YK:n huoltohallintoneuvosto. Japanille kuuluneiden mandaattialueiden hallinto siirrettiin kuitenkin Yhdysvalloille. Lounais-Afrikkaa ei muutettu huoltohallintoalueeksi, vaan Etelä-Afrikka julisti sen liitetyksi suoraan alueeseensa ja hallitsi sitä vuoteen 1990 saakka jolloin siitä tuli itsenäinen Namibian tasavalta, vaikka YK jo kauan sitä ennen oli julistanut Etelä-Afrikan hallinnon siellä laittomaksi.

Nykyisin ei huoltohallintoalueita enää ole, vaan ne kaikki ovat joko itsenäistyneet tai yhdistetty naapurivaltioihin. (Poikkeuksena ovat Pohjois-Mariaanit, jotka ovat yhä Yhdysvaltojen hallinnassa, mutta eivät enää huoltohallintoalueena.) Viimeisenä itsenäistyi Palau vuonna 1994. Huoltohallintoalueita ja -neuvostoa koskevat YK:n peruskirjan 75. -91. artiklat ovat kuitenkin yhä muodollisesti voimassa.

Luettelo mandaattialueistaMuokkaa

Alla olevissa taulukoissa olevat vuosiluvut tarkoittavat aikaa, jonka alue oli mandaattialueena tai huoltohallintoalueena.

A-luokkaMuokkaa

Entiset Turkin sulttaanikunnan alueet

alue valtio vuosina itsenäinen valtio
Mesopotamia   Britannia 1920–1932   Irak
Palestiina   Britannia 1920–1948   Israel
  Jordania
Syyria   Ranska 1920–1946   Syyria
  Libanon

B-luokkaMuokkaa

Entiset Saksan alueet Länsi ja- Keski-Afrikassa

alue valtio vuosina itsenäinen valtio
Ruanda-Urundi   Belgia 1922–1962   Burundi 
  Ruanda
Tanganjika   Britannia 1919–1961   Tanganjika
Brittiläinen Kamerun   Britannia 1922–1961   Kamerun,
  Nigeria
Ranskan Kamerun   Ranska 1918–1960   Kamerun
Ranskan Togomaa   Ranska 1916–1960   Togo
  Ghana
Brittiläinen Togomaa   Britannia 1916–1957   Ghana

C-luokkaMuokkaa

Entiset Saksan alueet Lounais-Afrikassa ja Tyynellävaltamerellä

alue valtio vuosina itsenäinen valtio
Koillinen Uusi-Guinea   Australia 1919–1949   Papua-Uusi-Guinea
Nauru   Australia
  Britannia
  Uusi-Seelanti
1920–1947   Nauru
Samoa   Britannia
  Uusi-Seelanti
1920–1947   Samoa
Eteläisen Tyynenmeren saaret   Japani 1919–1947   Palau
  Mikronesian liittovaltio
  Marshallinsaaret
  Pohjois-Mariaanit
Lounais-Afrikka   Etelä-Afrikka 1915 — 1945   Namibia

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Iso tietosanakirja, 8. osa (Lokka–Mustola), art. Mandaattialue, Otava 1935
  2. a b Carl Grimberg, Chr. A. R: Christensen: ”Rauhansopimukset, Versaillesin traktaatti, Kansainliitto”, Kansojen historia, osa 21: Maailmansodat (3. uudistettu laitos), s. 89. Suomentanut Eero Ahmavaara, Kaarina Visakanto. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09749-7.
  3. a b Henning Poulsen: Suuri maailmanhistoria, osa 13: Sodasta toiseen 1914–1945, s. 59. Suomentanut Matti Hossa. Koko kansan kirjakerho, 1982. ISBN 951-864-001-7.


 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kansainliiton mandaattialue.