Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalue

YK:n alainen alue, jonka hallinto on väliaikaisesti luovutettu jollekin valtiolle

Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalue (engl. United Nations Trust Territory) oli Yhdistyneiden kansakuntien alaisuudessa oleva alue, jonka hallinto oli luovutettu väliaikaisesti eräille YK:n jäsenvaltiolle. Huoltohallintoalueita oli alun perin yksitoista, mutta viimeinenkin niistä, Yhdysvaltain Tyynenmeren saarten huoltohallintoalueeseen kuulunut Palau, itsenäistyi vuonna 1994. Huoltohallintoalueita koskevat määräykset YK:n peruskirjassa ovat kuitenkin edelleen muodollisesti voimassa. Myös huoltohallintoalueiden hallintaa valvonut elin, huoltohallintoneuvosto, on muodollisesti edelleenkin yksi Yhdistyneiden kansankuntien elimistä. Käytännössä huoltohallintoneuvosto lopetti kuitenkin toimintansa viimeisen huoltohallintoalueen itsenäistyttyä.

Suurin osa huoltohallintoalueista oli ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen luotuja Kansainliiton mandaattialueita. Kyseiset mandaattialueet oli muodostettu Saksan keisarikunnan entisistä siirtomaista ja Osmanien valtakuntaan kuuluneista Lähi-idän alueista. Lähi-idän mandaattialueet itsenäistyivät jo ennen toista maailmansotaa tai välittömästi sodan jälkeen. Sen sijaan Afrikassa ja Oseaniassa sijainneet mandaattialueet siirtyivät Yhdistyneiden kansakuntien hallinnoitaviksi.

Entisten mandaatti­alueiden lisäksi huolto­hallinto­alueiksi olisi YK:n perus­kirjan mukaan voitu muodostaa myös alueet, jotka toisen maailman­sodan vuoksi olisi erotettu vihollis­valtioista, sekä alueet, jotka niiden hallinnosta vastuussa olevat valtiot olisivat vapaa­ehtoisesti asettaneet järjestelmän alaisiksi.[1] Ennen sotaa Italialle kuuluneesta Italian Somalimaasta muodostettiinkin Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalue[2], ainoana alueena, joka ei ollut aikaisemmin ollut mandaattialue - tosin sen hallinnointi uskottiin entiselle siirtomaaisännälle Italialle.

Huoltohallintoalueita koskevat määräykset sisältyvät YK:n peruskirjan kappaleeseen XII. Sen mukaan huoltohallintojärjestelmän tavoitteena oli maailmanrauhan säilyttämisen lisäksi alueiden poliittinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kasvatuksellinen kehittäminen niin, että ne myöhemmin pystyisivät hallinnoimaan itse itseään. Huoltohallintojärjestelmä oli siis alun alkaenkin tarkoitettu väliaikaiseksi; sen tarkoituksena oli nimenomaan huoltohallintoalueiden asteittainen kehittäminen kohti itsehallintoa tai täyttä itsenäisyyttä.

Huoltohallintoalueiden kehittämistä ja hallinnointia valvoi Yhdistyneiden kansankuntien päämajassa kokoontunut huoltohallintoneuvosto. Huoltohallintoalueista vastanneiden jäsenmaiden oli toimitettava säännöllisesti raportti alueen kehittymisestä huoltohallintoneuvostolle. Neuvostossa olivat edustettuina turvallisuusneuvoston viisi pysyvää jäsenmaata (Yhdysvallat, Ranska, Iso-Britannia, Neuvostoliitto ja Kiinan tasavalta, myöhemmin Kiinan kansantasavalta); lisäksi neuvostoon valittiin edustajia YK:n yleiskokouksessa. Viimeisenkin huoltohallintoalueen, Palaun, itsenäistyttyä 1. lokakuuta 1994 huoltohallintoneuvosto päätti lopettaa toistaiseksi toimintansa 1. marraskuuta samana vuonna. Tämä merkitsi, että neuvosto ei enää kokoonnu säännöllisesti eikä siihen valita edustajia. Muodollisesti huoltohallintoneuvosto on vielä olemassa, koska YK:n yleiskokous ei ole lopettanut sen toimintaa eikä poistanut sitä koskevia määräyksiä YK:n peruskirjasta.

Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalueet

muokkaa

Entiset Saksan siirtomaat (Schutzgebiete)

muokkaa
Alue Isäntämaa Itsenäistyi Itsenäinen valtio
Ranskan Kamerun   Ranska 1960   Kamerun
Brittiläinen Kamerun   Britannia 1961 osa alueesta liitettiin   Nigeriaan
  Kamerun
Papua-Uusi-Guinea   Australia 1975   Papua-Uusi-Guinea
Ruanda-Urundi   Belgia 1962   Ruanda
  Burundi
Tanganjika   Britannia 1961   Tanganjika, yhdistettiin 1963 Sansibarin kanssa   Tansaniaksi
Ranskan Togomaa   Ranska 1960   Togo
Brittiläinen Togomaa   Britannia 1956 liitettiin   Ghanaan
Länsi-Samoa   Uusi-Seelanti 1962   Samoa (nimi vuoteen 1997 Länsi-Samoa)

Entiset Japanin ja Saksan siirtomaat

muokkaa
Alue Isäntämaa Itsenäistyi Itsenäinen valtio
Nauru   Australia 1968   Nauru
  Uusi-Seelanti
  Britannia
Eteläisen-Tyynenmeren saaret   Yhdysvallat
1986   Marshallinsaaret
  Mikronesia
  Pohjois-Mariaanit
1994   Palau

Entiset Italian siirtomaat

muokkaa
Alue Isäntämaa Itsenäistyi Itsenäinen valtio
Italian Somalimaa   Italia 1960   Somalia

Poikkeus

muokkaa
  • Lounais-Afrikka, joka itsenäistyi 1990 Namibiaksi. Etelä-Afrikka hallinnoi aluetta Kansainliiton antaman mandaatin pohjalta, eikä suunniteltua huoltohallintoaluetta koskaan saatu toimimaan. YK peruutti Etelä-Afrikalle annetun mandaatin vuonna 1966 maan harjoittaman apartheid-politiikan vuoksi. Etelä-Afrikka kieltäytyi kuitenkin antamasta alueelle itsenäisyyttä.

Ehdotetut huoltohallintoalueet

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. YK:n peruskirja, 77. artikla Finlex. Viitattu 11.8.2011.
  2. Facta 2001, 15. osa (Sis-Suo), s. 127, art. Somalia. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-10236-9
  3. [https://www.degruyter.com/document/doi/10.7312/ande13480-003/html Vietnamese Revolutionary Nationalism and the First Vietnam War From the book The Columbia History of the Vietnam War] degruyter.com. Viitattu 17.8.2022.
  4. St John, Ronald Bruce: The Soviet Penetration of Libya. The World Today, April 1982, 38. vsk, nro 4, s. 131–138. JSTOR:40395373
  5. The United States and the Recognition of Israel: A Chronology Compiled by Raymond H. Geselbracht from Harry S. Truman and the Founding of Israel (Westport, Connecticut, 1997) by Michael T. Benson. Harry S. Truman Library and Museum. Arkistoitu 31.10.2012. Viitattu 3 .8.2014.
  6. Pugh, Jeffrey D.: Whose Brother's Keeper? International Trusteeship and the Search for Peace in the Palestinian Territories. International Studies Perspectives, 1.11.2012, 13. vsk, nro 4, s. 321–343. doi:10.1111/j.1528-3585.2012.00483.x ISSN 1528-3577 Artikkelin verkkoversio.
  7. Treaty of Peace with Japan (PDF) United Nations — Treaty Series 1952. Viitattu 3.10.2021.