Marshallinsaaret
Marshallinsaaret (Marshallit) eli Marshallinsaarten tasavalta on saarivaltio Tyynessä valtameressä. Se sijaitsee Naurun ja Kiribatin pohjoispuolella, Mikronesian itäpuolella ja Yhdysvaltain hallitseman Waken saaren eteläpuolella.
| Marshallinsaarten tasavalta Aolepān Aorōkin M̧ajeļ Republic of the Marshall Islands |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | tasavalta | ||
| Presidentti | David Kabua | ||
| Pääkaupunki |
Majuro |
||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 181 km² (sijalla 187) | ||
| – josta sisävesiä | ei merkittävästi | ||
| Väkiluku (2014) | 70 983 [1] (sijalla 204) | ||
| – väestötiheys | 326 as. / km² | ||
| – väestönkasvu | 1,72 % (2014) | ||
| Viralliset kielet | marshalli, englanti | ||
| Valuutta | Yhdysvaltain dollari (USD) | ||
| BKT (2014) | |||
| – yhteensä | 486 milj. USD [1] (sijalla 215) | ||
| – per asukas | 8 700 USD | ||
| HDI (?) | - (sijalla -) | ||
| Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |||
| – maatalous | 14 % | ||
| – teollisuus | 16 % | ||
| – palvelut | 70 % | ||
| Aikavyöhyke | UTC+12 | ||
| – kesäaika | ei käytössä | ||
| Itsenäisyys – Yhdysvalloista |
21. lokakuuta 1986 |
||
| Lyhenne | MH | ||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+692 | ||
| Tunnuslause | Jepilpin ke Ejukaan (Saavutus yhteisvoimin)[2] | ||
| Kansallislaulu | ”Forever Marshall Islands” | ||
_(Polynesia_centered).svg)
Marshallinsaarilla on vuodesta 1986 liitännäisvaltiosopimus Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvaltojen taloudellinen tuki Marshallinsaarille on huomattavaa. Sillä on myös sotilastukikohta Kwajaleinin saarilla. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat teki saarilla ydinkokeita.
Maantiede Muokkaa
Marshallinsaariin kuuluu 29 atollia ja 5 yksittäistä saarta. Atolleissa on kaikkiaan yli 1 200 saarta. Saaret ovat levittäytyneet melkein 2 miljoonan neliökilometrin alueelle, mutta valtion maa-ala on vain 171 neliökilometriä.[3][4] Valtion lähimmät naapurit ovat Yhdysvalloille kuuluva Wakensaari pohjoisessa, Kiribati ja Nauru etelässä sekä Mikronesian liittovaltio lännessä.[5]
Tärkeimmistä atolleista ja saarista muodostuu kaksi rinnakkaista, luoteesta kaakkoon kulkevaa saariketjua, Ratak ja Ralik (tarkoittavat ”auringonnousua”- ja ”auringonlaskua”). Saaret ovat korallisesta kalkkikivestä ja hiekasta muodostuneita, ja niitä ympäröi valliriutta. Osa atolleista on suuria, ja esimerkiksi noin 90 saaresta muodostunut Kwajaleinin laguuni on maailman suurimpia. Sen pinta-ala on 2 174 neliökilometriä.[4] Saaret ovat matalia, ja maan keskikorkeus on vain kaksi metriä merenpinnan yläpuolella.[6]
Marshallinsaarten yksinomaisella talousvyöhykkeellä on paljon liitukautisia tulivuorikomplekseja, joista vain osan huipulla on merenpinnan yläpuolelle nouseva atolli. Suurin osa huipuista on tasahuippuisia, ja ovat noin 900–2100 metriä merenpinnan alapuolella.[4]
Ilmasto on kuuma ja kostea, sadekausi kestää toukokuusta marraskuuhun. Eteläisillä saarilla sataa jopa 4 000 mm vuodessa, pohjoisessa vain 500 mm vuodessa. Pasaatituulet vallitsevat koko vuoden. Keskilämpötila on vuoden ympäri noin 27°C, eikä kylmimmän ja kuumimman kuukauden lämpötilaero ole kuin puolen asteen luokkaa. Taifuunit vaivaavat saaria melko harvoin, mutta niitä heikompia trooppisia myrskyjä esiintyy etenkin maalis-huhtikuussa ja loka-marraskuussa.[6][3]
Marshallinsaarten kasvillisuus voidaan jakaa viiteen tyyppiin: atollimetsät, mangrovemetsät, rannikkokasvillisuus, merikasvillisuus ja viljelyalueet. Alkuperäisasukkaat olivat jo viljelleet ison osan sisämaasta, ja länsimaisten kontaktien jälkeen kookospalmuplantaasit ovat vallanneet ison osan alasta.[7]
Meressä elämä on monipuolista: 240 levälajia, 180 korallilajia, 37 merinisäkäslajia (valaita ja delfiineitä), kaikki maailman merikilpikonnalajit ja yli 800 lajia kaloja.[8]
Historia Muokkaa
Asutushistoria Muokkaa
Marshallinsaarten historiasta ajalta ennen eurooppalaisten saapumista on säilynyt vain vähän varmaa tietoa.[9] Saaret asutettiin noin 100-luvulla jaa. Asukkaat tulivat kielitieteellisten tutkimusten sekä erilaisten mallinnusten perusteella Salomonsaarilta.[10] Bikinin atollilta tehtyjen löytyöjen perusteella asutushistorian on väitetty alkaneen jo noin vuonna 2000 eaa., mutta löydöt ovat kiistanalaisia.[11]
Marshallinsaarten ensimmäiset asukkaat olivat hyvin taitavia navigoijia ja matkustivat kanootilla eri atollien välillä.[12] Suurimmat walap-kanootit olivat 30 metriä pitkiä ja kantoivat 40 ihmistä. Marshallinsaarelaiset käyttivät myös niin sanottuja keppikarttoja, joilla pyrittiin esittämään maininkeja.[11]
Eurooppalaisten ja amerikkalaisten saapuminen Muokkaa
Ensimmäinen saaret havainnut eurooppalainen oli espanjalainen tutkimusmatkailija Alonso de Salazar, joka vieraili niillä vuonna 1529. Tämän jälkeen vierailut olivat parin vuosisadan ajan hyvin harvoja ja lyhyitä, eikä saaret herättänyt taloudellista eikä asutuksellista mielenkiintoa.[11]
Vuonna 1788 englantilainen kapteeni John Marshall saapui saarille, jotka nykyisin kantavat hänen nimeään.[13] Saaria ensimmäisenä kartoittivat venäläiset Adam Johann von Krusenstern vuonna 1803 ja Otto von Kotzebue vuosina 1815 ja 1823. Tämän jälkeen saarilla alkoi säännöllisesti vierailla myös yhdysvaltalaisia valaanpyyntäjiä, ja 1850-luvulla saapuivat protestanttiset lähetyssaarnaajat.[12]
Siirtomaa-aika Muokkaa
Espanja julisti saaret omikseen vuonna 1874. Saksalainen kauppayhtiö kuitenkin asettui saarille vuonna 1885 ja saarista tehtiin Saksan Uuden-Guinean protektoraatti muutamia vuosia myöhemmin. Ensimmäisessä maailmansodassa Japani valloitti saaret ja hallitsi niitä Kansainliiton mandaatilla.[9]
Japanilaiset linnoittivat saaria ja perustivat niille tukikohtia toista maailmansotaa varten. Toisessa maailmansodassa Yhdysvallat valloitti saaret 1944 ankarien taistelujen jälkeen. Esimerkiksi Kwajaleinin atollin 8 386 japanilaisesta vain noin 200 jäi henkiin.[11] Saarista tehtiin 1947 osa Yhdysvaltain hallitsemaa Tyynenmeren saarten huoltohallintoaluetta.[12]
Yhdysvallat käytti Bikinin ja Enewetakin atolleja ydinkoeesteihinsä 1946–1958. Molempien atollien asukkaat siirrettiin muualle maahan.[12] Bikinillä suoritettiin ensin operaatio Crossroads, ja Enewetakille räjäytettiin 1952 ensimmäinen vetypommi.[11] Atolleja alettiin puhdistaa kokeiden jälkeen. Bikinille annettiin palata 1970-luvulla, mutta pian asukkaat jouduttiin evakuoimaan uudestaan suurten säteilyannosten takia. Enewetakille sai palata 1980.[13] Monet Marshallinsaarten asukkaat ovat kärsineet ydinkokeiden seurauksena ionisoivasta säteilystä haitoista ja asiasta on käyty monia oikeusjuttuja. Yhdysvallat on muun muassa perustanut 150 miljoonan dollarin korvausrahaston.[14]
Itsenäisyys Muokkaa
Tyynenmeren saarten huoltohallintoalueen osat päättivat vuoden 1975 kansanäänestyksessä erota alueesta omiksi yksiköikseen, ja vuonna 1978 Marshallinsaaret kirjoitti ensimmäisen perustuslakinsa. Siitä tuli itsehallinnollinen tasavalta. Marshallinsaaret ja Yhdysvallat allekirjoittivat 1982 Compact of Free Association -liitännäisvaltiosopimuksen.[12][15] Yhdysvaltain kongressi hyväksyi sen 21. lokakuuta 1986 ja antoi näin Marshallinsaarille itsenäisyyden.[13] YK purki 1990 huoltohallintoalueen, ja seuraavana vuonna Marshallinsaaret liittyi YK:hon.[12]
Marshallinsaarten ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Amata Kabua, joka toimi virassaan vuosina 1979–1996. Myöhemmin presidentteinä ovat toimineet Kunio Lemari (1996–1997), Imata Kabua (1997–2000), Kessai Note (2000–2008) sekä Litokwa Tomeing (2008–2009)[16], Jurelang Zedkaia (2009–2012) ja Christopher Loeak (2012–2016), Casten Nemra (2016) ja Hilda Heine (2016–2020).[17] Tammikuussa 2020 Marshallinsaarten parlamentti valitsi uudeksi presidentiksi David Kabuan, joka on maan ensimmäisen presidentin Amata Kabuan poika.[18]
Politiikka Muokkaa
Poliittinen järjestelmä Muokkaa
Marshallinsaarten presidentti toimii sekä valtion päämiehenä että hallituksen johtajana. Presidentin valitsee parlamentti keskuudestaan, ja presidentti nimittää sitten hallituksensa. 33-jäsenisen parlamentin (Nitijela) jäsenet valitaan vaaleilla neljän vuoden välein.[1]
Parlamentin 33 jäsenestä 19 valitaan suoraan vaalipiireistä, joista pääsee läpi vain yksi ehdokas. Viidestä vaalipiiristä valitaan 2–5 edustajaa. Ehdokkaat ovat vaaleissa sitoumattomia, mutta poliitikot muodostavat silti löyhiä liittoumia, joiden välillä saatetaan vaihtaa helpostikin. Vuoden 2019 vaaleisa presidentti Hilda Heinen koalitio hävisi, ja David Kabua nousi presidentiksi.[19] Vaaleissa oli maan historian alhaisin äänestysprosentti, kun vain noin 40 % käytti äänioikeuttaan.[20]
Marshallinsaarilla toimii myös perinteisten päälliköiden (iroij) valtuusto, jolla on neuvoa-antava tehtävä. Sillä on valtaa erityisesti tapoihin ja perinteisiin liittyvissä kysymyksissä.[21]
Yhteiskunnalliset ongelmat Muokkaa
Marshallinsaaret on vapaa demokratia, mutta esimerkiksi korruptio on pitkään jatkunut ongelma. Varsinkaan korkea-arvoisten virkamiesten korruptiojutut eivät etene. Naisten asema on paperilla hyvä, mutta sukupuoliroolit ovat tiukasti juurtuneita. Parlamenttiin valittiin 2019 vain kaksi naista.[19] Perheväkivalta on yleistä, ja paikallisen naisjärjestön mukaan taustalla on erityisesti perinteiset patriarkaaliset normit.[21]
Marshallinsaarilla vierailevilla rahti- ja kalastusaluksille kaupataan saarilla paikallisia ja itäaasialaisia naisia pakkoprostituutioon.[19] Hallinto on pyrkinyt vastaamaan ihmiskauppaan, mutta Yhdysvaltain ulkoministeriön raportin mukaan ihmiskaupan vastainen toiminta on edelleen puutteellista ja heikosti rahoitettua.[22]
Atollit Muokkaa
Atollin nimen perässä on suluissa sen asukasluku vuonna 2011. Asutuilla atolleilla on oma ISO-luokitus, joten ne ovat periaatteessa läänejä tai maakuntia vastaavia ylimmän tason hallintoyksiköitä. Niiden pienen koon takia niitä voi kuitenkin helpommin pitää kuntina.[23][24]
Talous Muokkaa
Saarivaltion taloudelle Yhdysvaltain taloudellinen tuki on tärkeää. Pienillä maatiloilla harjoitetaan omavaraisviljelyä, päätuotteet ovat kookospähkinät ja leipäpuun hedelmät. Muita viljelykasveja ovat tomaatit, taaro, melonit ja muut hedelmät. Teollisuustuotanto rajoittuu käsityöläisyyteen, kalanjalostukseen ja kookospähkinöiden jatkojalostukseen.[1]
Ulkomaanvaluuttaa maa saa matkailusta, jonka parissa työskentelee noin 10 prosenttia väestöstä, ja matkailua pidetään maan taloudellisen kehityksen parhaana mahdollisuutena. Saarilla ei ole juurikaan luonnonrikkauksia, joten tuonti ylittää viennin selvästi. Yhdysvallat antaa Marshallinsaarille vuosittain miljoonien Yhdysvaltain dollarin avustuksen vuoteen 2023 asti. Sen jälkeen valtioiden yhteisistä sijoituksista muodostuneen rahaston pitäisi alkaa tuottaa riittävästi.[1] Vuonna 2010 Yhdysvaltojen apu kattoi yli 60 prosenttia valtion budjetista. Yhdysvalloilla on sotilastukikohta Kwajaleinin atollilla.[9]
Kalatuotteet ovat maan suurin vientituote. Pakastettua kalaa viedään meritse Aasiaan ja tuoretta lentäen Japaniin ja Havaijille. Vuonna 2008 avattu kalankäsittelylaitos työllistää 600 henkeä.[9]
Väestö Muokkaa
Marshallinsaarelaiset ovat mikronesialaista alkuperää, nämä puolestaan saapuivat Aasiasta useita tuhansia vuosia sitten. Englanti ja marshallin kieli ovat maan viralliset kielet.[25]
Kaksi kolmannesta väestöstä asuu joko Majurolla (joka on myös pääkaupunki) tai Ebeyellä. Kaukaisimmilla saarilla on vähän asutusta työpaikkojen vähäisyyden ja huonon taloudellisen kehityksen vuoksi.
Lähes kaikki saarten asukkaat ovat kristittyjä, suurin osa protestantteja.[25]
Ylipainoisuus ja diabetes ovat Marshallinsaarilla yleisiä vaivoja. Arviolta 28 % yli 15-vuotiaista sairastaa diabetesta. Yli 35-vuotiaista diabeteksesta kärsii jo lähes 50 %. Lähes 75 % naisista ja yli puolet miehistä on ylipainoisia.[26] Saarilla esiintyy myös lepraa.[27]
Koulutus on periaatteessa ilmaista ja pakollista 18 vuoden ikään asti, mutta noin viidennes lapsista ei käy peruskoulua. Syihin kuuluvat syrjäseuduilla liian pitkä koulumatka, tai vanhempien varattomuus. Kouluruokailu ei ole ilmaista.[28]
Kulttuuri Muokkaa
Marshallinsaarelaiset olivat aikanaan hyviä merenkulkijoita, ja he käyttivät suunnistuksessa apunaan tähtiä ja alkukantaisia kepeistä ja kuorista kyhättyjä merikarttoja. He ovat myös hyviä kanootinrakentajia.[25]
Ennen kristittyjen lähetyssaarnaajien tuloa kaikki saarelaiset olivat runsaasti tatuoituja. Saarelaisilla oli myös tapana venyttää korvalehtensä pitkiksi.[25]
Marshallinsaaret on osallistunut kesäolympialaisiin vuodesta 2008 lähtien 4–5 urheilijan joukkueella. He ovat osallistuneet uintiin, yleisurheiluun ja taekwondoon.[29]
Media Muokkaa
Marshallinsaarten ainoa viikoittainen sanomalehti on Marshall Islands Journal, jonka uutiset ovat sekä englannin että paikallisella marshallin kielellä. Hallitus julkaisee myös yhtä kuukausittaista lehteä, Marshall Islands Gazettea.[30]
Lähteet Muokkaa
- ↑ a b c d e Marshall Islands The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
- ↑ Marshall Islands - Aolepān Aorōkin M̧ajeļ ngw.nl. Viitattu 2.10.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Geography Embassy of the Republic of the Marshall Islands to the United States of America. Viitattu 18.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Marshall Islands PacIOOS. Viitattu 18.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Kiste: Marshall Islands: Land Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Geography Embassy of Marshall Islands. Viitattu 3.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Marshall Islands State and Private Forestry Fact Sheet 2023 (PDF) 17.9.2023. Marshall Islands Ministry of Natural Resources and Commerce & US Forest Service. Viitattu 18.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Undersea Fauna Easy Voyage
- ↑ a b c d Background note (archived) 2012. US Department of State. Viitattu 10.10.2014.
- ↑ Marshall I. Weisler: Burial Artifacts from the Marshall Islands: Description, Dating and Evidence for Extra-archipelago Contacts. Micronesica, 2000, 33. vsk, nro 1/2, s. 113. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 19.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Marshall Islands - History GlobalSecurity.org. Viitattu 19.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Kiste: Marshall Islands: History Encyclopedia Britannica. Viitattu 19.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Timeline: Marshall Islands BBC News
- ↑ Marshall Islands Atomic Heritage Foundation. Viitattu 19.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Marshall Islands - a brief history Radio New Zealand. Viitattu 19.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Freedom in the World 2009 - Marshall Islands Refworld UNHCR
- ↑ Marshall Islands Chiefa Coins. Viitattu 25.5.2016.
- ↑ New president for Marshall Islands RNZ. 6.1.2020. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Marshall Islands: Freedom in the World 2023 Country Report Freedom House. Viitattu 19.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Voter turnout low in Marshall Islands national election RNZ. 4.1.2020. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
- ↑ a b 2022 Country Reports on Human Rights Practices: Marshall Islands U.S. Department of State. Viitattu 19.9.2023. (englanniksi)
- ↑ 2023 Trafficking in Persons Report: Marshall Islands U.S. Department of State. Viitattu 19.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Municipalities of the Marshall Staoids
- ↑ Republic of the Marshall Islands 2021 census report: volume 1: basic tables and administration report (PDF) SPC Statistics for Development Division. Viitattu 19.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Culture Embassy of Marshall Islands. Viitattu 3.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Defeating Diabetes: Lessons From the Marshall Islands By Brenda Davis, RD
- ↑ Country profile Republic of the Marshall Islands 2000 by World Health Organization; Leprosy in the Western Pacific Region
- ↑ 2010 Human Rights Report: Marshall Islands 2010. US Dept State. Viitattu 10.10.2014.
- ↑ Marshall Islands Olympics Sport Reference
- ↑ Marshall Islands country profile BBC News
Aiheesta muualla Muokkaa
- Yle pääsi maailman unohtamalle ydinjätehaudalle: "Yhdysvallat mokasi aivan helvetillisesti", Yle Uutiset 30.1.2019
- Yokwe.net: Everything Marshall Islands (englanniksi)
- Washington D.C:n Marshallinsaarten-suurlähetystön sivut (englanniksi)
