Adam Johann von Krusenstern

venäläinen amiraali ja tutkimusmatkailija
Adam Johann von Krusenstern, tuntemattoman taiteilijan maalaama muotokuva.

Adam Johann von Krusenstern (ven. Иван Фёдорович Крузенштерн, Ivan Fjodorovitš Kruzenštern; 19. marraskuuta (J: 8. marraskuuta) 1770 Hagudi, Vironmaa24. elokuuta (J: 12. elokuuta) 1846 Ass, Vironmaa) oli baltiansaksalainen Venäjän laivaston amiraali, tutkimusmatkailija ja maantieteilijä.[1] Hän komensi vuosina 1803–1806 ensimmäistä venäläistä retkikuntaa, joka purjehti maailman ympäri.[2]

ElämänvaiheetMuokkaa

NuoruusMuokkaa

Krusenstern kuului Virossa ja Ruotsissa vaikuttaneeseen Krusensternin eli von Krusenstjernan aatelissukuun. Hänen isoisänsä isoisä oli saksalaissyntyinen, Ruotsin palvelukseen siirtynyt Tallinnan käskynhaltija Philip von Krusenstiern (synt. Crusius).[1] Krusenstern kävi Tallinnan katedraalikoulua vuosina 1782–1785 ja meni sen jälkeen Venäjän merikadettikouluun Kronstadtiin.[3] Valmistuttuaan sieltä hän liittyi Venäjän Itämeren-laivastoon. Krusenstern osallistui Kustaa III:n sodan aikana ruotsalaisia vastaan käytyihin Suursaaren (1788) ja Öölannin meritaisteluihin (1789), minkä jälkeen hänet ylennettiin luutnantiksi. Vuosina 1793–1799 hän oli Venäjän yhdysupseerina Englannin laivastossa ja osallistui sen mukana kaukomaille suuntautuneisiin purjehduksiin.[1]

MaailmanympärimatkaMuokkaa

 
Kartta vuosien 1803–1806 maailmanympärimatkasta. Sinisellä Krusensternin Nadežda-laivan reitti, punaisella Lisjanskin Neva-laivan reitti.

Krusenstern sai ajatuksen maailmanympäripurjehduksesta, joka suuntautuisi Tyynenmeren rannikoilla Kamtšatkan niemimaalla ja Pohjois-Amerikassa sijaitsevien venäläisten siirtokuntien luo. Ehdotus herätti lopulta kauppaministeri Nikolai Rumjantsevin, meriministeri Nikolai Mordvinovin ja Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian johtajan Nikolai Rezanovin mielenkiinnon.[4] Vuonna 1802 keisari Aleksanteri I määräsi Krusensternin johtamaan tutkimusretkikuntaa, jonka tuli saattaa Rezanovin johtama Venäjän diplomaattinen valtuuskunta eristyneeseen Japaniin, kuljettaa elintarvikkeita Kamtšatkan ja Amerikan siirtokuntiin sekä luoda kauppasuhteita Kiinaan. Kronstadtista elokuussa 1803 alkanut matka kesti kolme vuotta.[4][5][1] Miehiä oli mukana 139.[3] Kahdesta laivasta Nadeždan kapteenina oli Krusenstern itse ja Nevan kapteenina Juri Lisjanski.[4] Itseään retkikunnan todellisena johtajana pitänyt Rezanov käyttäytyi hankalasti koko matkan ajan.[5]

Matka kulki Atlantilta Kap Hornin ympäri Tyynellemerelle.[2] Tyynenmeren ylityksen aikana retkikunta pysähtyi huhtikuussa 1804 Marquesassaarilla ja sitten Havaijilla. Sieltä Krusenstern jatkoi kohti Kamtšatkaa, mutta Lisjanski kääntyi Alaskaan vallatakseen Sitkan siirtokunnan takaisin tlingiteiltä.[5][4] Heinäkuusta 1804 lokakuuhun 1805 Krusensternin retkikunta oli pohjoisella Tyynellämerellä kartoittaen Kamtšatkaa ja Sahalinin saarta samalla kun Rezanov kävi neuvotteluja Japanin Nagasakissa.[1][4][2] Krusenstern keräsi myös hydrologisia ja etnografisia tietoja sekä kauppatilastoja.[4] Lähetystön perustaminen Japaniin epäonnistui japanilaisten kieltäydyttyä yhteistyöstä, joten Rezanov lähti heinäkuussa 1805 Maria-laivalla Amerikkaan perustamaan uusia siirtokuntia.[5] Krusenstern ja Lisjanski sen sijaan lähtivät Kiinan Kantonista paluumatkalle, joka kulki Sundasalmen kautta Intian valtamerelle ja sieltä Hyväntoivonniemen ympäri takaisin Atlantille.[2][1]

Myöhemmät vaiheetMuokkaa

Krusenstern julkaisi maailmanympärimatkastaan vuosina 1810–1812 kolmiosaisen kuvauksen Reise um die Welt in den Jahren 1803–1806. Myöhemmin hän julkaisi useita maantiedettä käsitteleviä teoksia, kuten 34-osaisen Tyynenmeren kartaston Atlas de l’Océan Pacifique (1824–1827) sekä muistelmateoksen Recueil des mémoires hydrographiques (1824–1827, täydennysosa 1835).[1] Teoksissaan hän nimesi Tyynellämerellä sijaitsevat Cookinsaaret englantilaisen tutkimusmatkailija James Cookin mukaan ja Gilbertsaaret kapteeni Thomas Gilbertin mukaan. Molemmat nimet ovat jääneet käyttöön.[6][7]

Krusenstern oli vuodesta 1811 opettajana merikadettikoulussa Pietarissa, toimien vuosina 1826–1842 sen johtajana. Hän sai vuonna 1826 kontra-amiraalin, 1829 vara-amiraalin ja 1841 kenraaliamiraalin arvon Venäjän laivastossa. Krusenstern kuoli vuonna 1846 synnyinseudullaan Vironmaalla.[3][1] Hänet on haudattu Tallinnan tuomiokirkkoon.[8] Krusensternin poika oli vara-amiraali Paul Theodor von Krusenstern.[1]

MuistaminenMuokkaa

Krusensternin mukaan on nimetty muun muassa Kuriileilla Šiaškotanin ja Raikoken saarten välissä kulkeva Krusensterninsalmi, Alaskassa sijaitseva niemi Cape Krusenstern, Karanmerellä sijaitsevat Krusensternsaaret ja Kuussa sijaitseva kraatteri Krusenstern. Beringinsalmessa sijaitseva saari Pieni-Diomedes tunnetaan myös Krusensterninsaarena. Lisäksi Ailukin atolli Marshallinsaarilla ja Tikehaun atolli Pallisersaarilla on molemmat aiemmin tunnettu Krusensternin atollina.

Pietarin Vasilinsaarella merikadettikoulun rakennuksen edustalla on vuonna 1876 pystytetty Krusensternin patsas.[1] Krusensternin Virossa omistamassa Kiltsin kartanossa on ollut vuodesta 1995 museoitu A. J. von Krusensternin muistohuone.[9] Venäjän laivaston koululaiva Kruzenštern on nimetty hänen mukaansa.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j Nordisk familjebok (1911), s. 97–98 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 2.10.2019.
  2. a b c d Adam Johann Krusenstern (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 2.10.2019.
  3. a b c Heinz Walter: Krusenstern, Adam Johann von (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (1982), Deutsche Biographie. Viitattu 2.10.2019.
  4. a b c d e f The First Russian circumnavigation led By I. F. Krusenstern began (englanniksi) Presidential Library. Viitattu 2.10.2019.
  5. a b c d Kasper Schlie: Suuruudenhulluus romutti Venäjän valloitusretken Amerikkaan Historia 28.7.2017. Viitattu 2.10.2019.
  6. Manuae (englanniksi) Cookislands.org.uk. Viitattu 2.10.2019.
  7. Country Fast Facts: Kiribati (englanniksi) CBS News 3.10.2007. Viitattu 2.10.2019.
  8. Tuomiokirkko Visit Tallinn. Viitattu 2.10.2019.
  9. A. J. von Krusensternin muistohuone Visit Estonia. Viitattu 2.10.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa