Avaa päävalikko
Kreivi Nikolai Rumjantsev (Petr Borelin litografia).

Nikolai Petrovitš Rumjantsev (17541826[1]) oli venäläinen valtiomies. Hän oli maan ulkoministeri vuodesta 1808 ja oli toisena Venäjän valtuutettuna solmimassa Haminan rauhaa 1809. Hän oli vuosina 1810–1812 Venäjän valtakunnanneuvoston puheenjohtaja.[1]

Rumjantsev kuului varakkaaseen aatelissukuun. Hänen isänsä oli sotamarsalkka Pjotr Rumjantsev. Isältään Nikolai peri Länsi-Venäjällä Homelin ydinkeskustassa olevan palatsin, jota hänen aikanaan vähitellen täydennettiin ja kehitettiin.[1] Hän opiskeli 1770-luvulla Leidenin yliopistossa ja pyrki myöhemmin diplomaattina rakentamaan kulttuurisuhteita Venäjän ja Länsi-Euroopan välille. Hän myös keräsi suuren kokoelman muinaisesineitä, käsikirjoituksia ja kirjoja, joiden pohjalle perustettiin Rumjantsevin museo ja kirjasto.[2] Hänen kirjastonsa toimi myöhemmin Lenin nimelle omistettuna[2] ja on nykyisin Moskovassa Venäjän valtionkirjaston yhteydessä ja muut kokoelmat useissa museoissa.[1]

Rumjantsev oli ensimmäinen Venäjän valtakunnanneuvoston puheenjohtaja. Hänen kautensa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hän ei hyväksynyt keisari Aleksanteri I:n Ranskan-politiikkaa ja erosi vuonna 1812. Rumjantsevin kulttuuritoiminta ulottui myös Suomeen: hän rahoitti Gustaf Renvallin sanakirjan ja antoi taloudellista tukea myös A. J. Sjögrenille.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7, palsta 696
  2. a b Heikki Kirkinen (päätoim.): Sosiaalinen yläluokka. Venäjän ja Neuvostoliiton historia, s. 170. Otava, 1986. ISBN 951-1-08450-X.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.