Cookinsaaret

itsehallinnollinen saariryhmä Tyynellämerellä

Cookinsaaret (engl. Cook Islands, rarotongaksi Kūki 'Āirani[3]) on itsehallinnollinen saariryhmä, joka sijaitsee Polynesiassa Tyynessämeressä. Se on käytännössä itsenäinen, mutta pitää yllä perustuslaillisia yhteyksiä Uuteen-Seelantiin. Uusi-Seelanti vastaa esimerkiksi maan puolustuksesta ja ulkopolitiikasta. Cookinsaarilla oli vuonna 2020 17 900 asukasta, ja saarten pääkaupunki on sen väestöltään suurimmalla saarella Rarotongalla sijaitseva Avarua. Saarten talous perustuu pitkälti turismiin.

Cook Islands
Kūki 'Āirani

Flag of the Cook Islands.svg Coat of arms of the Cook Islands.svg
lippu vaakuna

Cook Islands on the globe (Polynesia centered).svg

Valtiomuoto Uuden-Seelannin liitännäisvaltio
Kuningatar Elisabet II
Pääministeri Mark Brown
Pääkaupunki Avarua
21°12′S, 159°46′W
Pinta-ala
– yhteensä 236 km² (sijalla 213)
– josta sisävesiä 0 km²
Väkiluku (2020) 17 900 (sijalla 222)
– väestötiheys 75,8 / km²
– väestönkasvu -3,2 %[1] % (2011)
Viralliset kielet englanti, rarotonga
Valuutta Cookinsaarten dollari
Uuden-Seelannin dollari (NZD)
BKT
– yhteensä 299,9 miljoonaa USD (sijalla 215)
– per asukas 16 700 USD
HDI (2002) 0,789[2] (sijalla )
Aikavyöhyke UTC-10
Itsenäisyys
– Hallinnollinen asema Uuden-Seelannin alueena

4. elokuuta 1965
Lyhenne CK
Kansainvälinen
suuntanumero
+682
Kansallislaulu Te Atua Mou E[1]

MaantiedeMuokkaa

 
Cookinsaarten kartta.

Sijainti ja kokoMuokkaa

Cookinsaarten maapinta-ala on yhteensä noin 236 km²[1] ja meripinta-alaa on noin kaksi miljoonaa neliökilometriä. Sijainniltaan ne ovat suurin piirtein Tahitin ja Amerikan Samoan puolivälissä. Rarotongan saari on noin 1 260 kilometrin päässä Tahitista ja noin 3 450 kilometrin päässä Uuden-Seelannin Aucklandista. Cookinsaaret jaetaan eteläisiin ja pohjoisiin saariin, joita erottaa lähes 1 000 kilometriä tyhjää merta.[4] Cookinsaarten yhteensä 15 saaresta kuusi kuuluu pohjoisiin ja yhdeksän eteläisiin saariin.[5]

Pinnanmuodot ja kokoMuokkaa

Cookinsaaret ovat kaikki yhden tai useamman tulivuoren huippuja, mutta suurin osa saarista on jo matalia ja tasaisia. Rarotongaa kuitenkin hallitsee edelleen 652 metriin kohoava Te Manga. Eteläisistä saarista monilla on erilaisia atollin ja vuoristoisen saarten piirteitä.[6] Eteläiset saaret muodostavat noin 90 % koko Cookinsaarten pinta-alasta. Suuri osa niistä on hyvin vanhoja ja esimerkiksi Mangaia kuuluu eteläisen Tyynen valtameren vanhimpiin saariin.[4] Pohjoisista saarista kaikki paitsi Nassau ovat atolleja.[6]

Saaret ovat niin pieniä, ettei niillä ole juurikaan pintavettä. Suurimmilla saarilla on joitakin puroja, ja osalla saarista on pieniä lampia. Atollien sisällä on kuitenkin suolaisia laguuneja.[6]

IlmastoMuokkaa

Cookinsaaret kuuluvat tropiikkiin, vaikkakin eteläisimmät saaret ovat enää tropiikin rajoilla. Saarten lämpötilaan vaikuttavat sitä leudontavat kaakkoiset pasaatituulet. Vuoden keskilämpötila on eteläisellä Rarotongalla 24 astetta, kun se on pohjoisella Tongarevalla 28 astetta. Sadanta on jokseenkin vaihtelevaa, vaikka sitä saadaan suurin piirtein saman verran ympäri maata. Rarotongan vuotuinen sadanta on 2 000 millimetriä.[6]

Cookinsaarille iskee hirmumyrsky kerran tai kahdesti vuosikymmenen aikana. Hirmumyrskykausi on joulukuusta maaliskuulle. Erityisesti pohjoiset saaret ovat myös alttiita kuivuuskausille.[6]

LuontoMuokkaa

 
Metsää Atiulla.

Cookinsaarten ainoat kotoperäiset nisäkkäät ovat lepakoita. Paikalliset lepakot ovat hedelmälepakoihin kuuluvia lentäviäkoiria. Ihmisten saapuessa niitä esiintyi Mangaialla, mutta ihmiset veivät niitä myös Rarotongalle. Ihmisten mukana tulivat myös kanat, koirat, siat ja vuohet sekä kotoperäisille lajeille tuhoa aiheuttaneet rotat. Mustarotta on ollut erityisen tuhoisa.[4]

Kotoperäisiä lintulajeja on useita ja monia niistä esiintyy vain muutamalla saarella. Näihin lukeutuvat esimerkiksi kiitäjiin kuuluva Atiulla luolissa pesivä cookinsalangaani, kuningaskalastajiin kuuluva boraborankalastaja (Todiramphus tutus) sekä kakeori-nimellä tunnettu rarotonganmonarkki (Pomarea dimidiata). Suwarrowin saarella on suuria muuttolintujen yhdyskuntia. Pihamaina tuotiin saarille vuonna 1906 rajoittamaan kookoksia syövien hyönteisten määrää. Nykyisin se kuuluu saarten yleisimpiin lintuihin ja se on aiheuttanut monen kotoperäisen linnun kantojen alamäen.[7]

Cookinsaaret on tunnettu erilaisista trooppisista kukista, mutta juuri mikään niistä ei ole kotoperäinen. Eteläisillä saarilla on useita erilaisia kasvillisuustyyppejä vaihdellen viidakosta suohon. Atollien kasvisto on paljon köyhempää. Cookinsaarilla on yksi kansallispuisto, Suwarrow, joka on perustettu vuonna 1978. Sen laillinen asema taattiin kuitenkin vasta vuonna 2001.[8]

HistoriaMuokkaa

 
Piirros rarotongalaisesta arikista eli päälliköstä vuodelta 1839.

Varhainen historiaMuokkaa

Cookinsaaret asutettiin noin 1 500 vuotta sitten pääasiassa Seurasaarilta ja Ranskan Polynesiasta käsin. Kirjallisia tietoja saarten historiasta on vasta eurooppalaisten ajoilta, mutta saarten perimätieto ulottuu noin 1 400 vuoden päähän. Cookinsaaria hallitsivat paikalliset ariki-nimellä tunnetut päälliköt, joiden alapuolella oli mataiapo- ja rangatira-nimillä tunnettuja alipäälliköitä. Maat oli jaettu tapere-nimisiin yksiköihin, joita johti mataiapo. Taperea asutti yleensä yksittäiset suvut. Saarilla oli koutu-nimisiä tapaamispaikkoja, joihin kokoonnuttiin esimerkiksi uskonnollisia menoja varten. Koutou oli myös arikin kotipaikka.[9] Päälliköiden ja tavallisen kansan lisäksi saarilla oli pappeja ja eri alojen tietäjiä[10].

Eurooppalaisten tuloMuokkaa

Ensimmäiset eurooppalaiset Cookinsaarilla olivat espanjalaisia tutkimusmatkailijoita. Álvaro de Mendaña de Neira kävi Pukapukan saarella vuonna 1595 ja Pedro Fernándes de Quirós kävi Rakahangassa vuonna 1606. Espanjalaisten jälkeen tulivat britit. James Cook havaitsi saaret laivastaan ensimmäisen kerran vuonna 1773 ja kartoitti suuren osan alueesta vuoteen 1777 mennessä. Cook nimesi Cookinsaarten eteläiset saaret alun perin Herveysaariksi, mutta 50 vuotta myöhemmin venäläinen Johann von Krusenstern nimesi saaret Cookin mukaan Cookinsaariksi teoksessaan Atlas de l'Océan Pacifique. Tutkimusmatkailijoiden jälkeen tulivat lähetyssaarnaajat, joista ensimmäisiä oli John Williams, joka saapui alueelle vuonna 1821.[10] Lähetyssaarnaajat asettivat voimaan tiukat uskontoon perustuneet lait ja hävittivät alkuperäiset uskonnot. Lähetyssaarnaajien mukana tulivat myös taudit kuten isorokko ja punatauti. Saarten asukasluku kääntyi laskuun ja monin paikoin syntyvyys ylitti jälleen kuolleisuuden vasta 1900-luvulla.[11] Tuhoa aiheuttivat 1860-luvulla myös etenkin pohjoisilla Cookinsaarilla orjakauppiaat, jotka veivät saarten asukkaita Peruun.[12]

Protektoraatti ja itsenäisyysMuokkaa

 
Cookinsaarelaisia mies- ja naispuolisia päälliköitä ja Uuden-Seelannin pääministeri Richard Seddon puolisoineen kuvattuna vuonna 1900.

Paljolti Ranskan muodostaman uhan ja paikallisten arikien pyyntöjen takia Cookinsaarista tehtiin Britannian protektoraatti vuonna 1888. Cookinsaarten merkitys Brittiläiselle imperiumille oli kuitenkin pieni ja Uuden-Seelannin pyynnön jälkeen alueesta tehtiin osa Uutta-Seelantia vuonna 1901. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvallat rakennutti tukikohtia saarille, mutta ne jäivät kuitenkin sodasta sivuun. Muiden siirtomaavaltojen hajotessa Uusi-Seelanti antoi Cookinsaarten itsenäistyä ja 4. elokuuta vuonna 1965 alue sai sisäisen itsemääräämisoikeuden.[12]

NykypäiväMuokkaa

Itsenäisten Cookinsaarten ensimmäinen pääministeri oli itsenäisyysliikkeessä toiminut Albert Henry. Henryn kaudella maa yhtenäistyi mutta hänen hallintonsa kaatui vuoden 1974 äänestysskandaalissa, jossa hänen edustamansa Cook Islands Party lennätti äänestäjiä ulkomailta vaaleihin. Vaalit voitti lopulta Cook Islands Democratic Party.[12] Seuraavien vuosien ajan valta vaihteli näiden kahden puolueen välillä. 1990-luvulla syntyi talouskriisi, kun ulkomailta otettiin liikaa velkaa. Valtio vähensi runsaasti työntekijöitään ja monet työttömäksi jääneet muuttivat muualle. Kriisistä selvittiin lopulta Uuden-Seelannin taloudellisen avun turvin.[13]

PolitiikkaMuokkaa

 
Cookinsaarten parlamenttitalo.

Cookinsaaret on Uuden-Seelannin liitännäisvaltio. Uusi-Seelanti vastaa saarten ulkopolitiikasta ja puolustuksesta.[1] Cookinsaaret on kuitenkin tehnyt itsenäisesti diplomaattisia suhteita ja liittynyt kansainvälisiin sopimuksiin.[14] Sisäisissä asioissa Cookinsaarilla on täysi itsenäisyys, ja sillä on myös oikeus päättää yksipuolisesti itsenäistyä koska hyvänsä.[1]

Saaret ovat parlamentaarinen demokratia, mutta Cookinsaarten valtionpäämiehenä toimii kuningatar Britannian monarkki Elisabet II, jonka edustaja saarilla on vuodesta 2013 ollut Tom Marsters. Uudella-Seelannilla on myös Cookinsaarilla edustaja, joka on vuodesta 2019 ollut Rachel Bennett.[1] Paikallishallinnon toimeenpanava valta on hallituksella, jota johtaa pääministeri. Hallituksen asettaa saarten yksikamarinen parlamentti. Parlamenttivaalit on neljän vuoden välein.[14] Niissä valitaan 24 edustajaa yhtä monesta vaalipiiristä.[1] Mark Brown aloitti lokakuussa 2020 pääministerinä, kun edellinen pääministeri Henry Puna oli eronnut tehtävästä.[15] Cookinsaarten valtapuolueet ovat Cookinsaarten puolue ja Cookinsaarten demokraattinen puolue.[14]

Cookinsaarilla on toiminnassa myös perinnöllisten johtajien arikien neuvosto, jolla on hallitusta neuvova tehtävä. Se käsittelee muun muassa maanomistukseen ja perinteisiin liittyviä asioita.[14]

TalousMuokkaa

Cookinsaarten bruttokansantuote on yksi Tyynenmeren saarivaltioiden korkeimpia. Saarten talouteen liittyy kuitenkin monia haateita. Ne ovat ensinnäkin syrjässä kansainvälisistä kauppareiteiltä, niillä on vain vähän luonnonvaroja, ja niiden työvoima on pieni. Saarille on tästä huolimatta kehittynyt varsin hyvin toimiva matkailuala.[16] Se onkin saarten keskeisin talouden ala, ja melkein 70 prosenttia bruttokansantuotteesta tulee matkailusta.[17] Myös finanssiala on tärkeä tekijä, ja saarivaltio merkittävä offshore-pankkikeskus.[18]

Maanviljely on lähinnä pienimuoitoista, mutta maataloustuotteita viedään myös Uuteen-Seelantiin. Kaupallista kalastusta hallitsevat taiwanilaiset, eteläkorealaiset ja japanilaiset, jotka tulevat Cookinsaarille Amerikan Samoalta. Valmistusteollisuus on pienimuotoista, mutta saarilla tuotetaan vaatteita ja kenkiä sekä ruokatarvikkeita Uuteen-Seelantiin. Kasvatetut helmet ja kalat ovat myös tärkeitä vientituotteita.[18]

LiikenneMuokkaa

Cookinsaarten eri saarien välillä on sekä meri- että lentoliikennettä. Kansainvälisestä lentoliikenteestä vastaa pääasiassa Air New Zealand, joka liikennöi Rarotongalla sijaitsevalle kansainväliselle lentokentälle. Liikennettä tulee Rarotongalle Uudesta-Seelannista, Tahitilta ja Havaijilta. Keskeisen asemansa takia se toimii myös muualle Polynesiaan menevien lentojen pysähdyspaikkana. Saarten sisäisillä lentoreiteillä toimii paikallinen Air Rarotonga.[19] Yhteensä Cookinsaarilla on 10 lentokenttää, mutta niistä vain yksi on päällystetty. Kaksi niistä on alle 914-metrisiä. Tieverkkoa saarilla on yhteensä 320 kilometrin verran, josta päällystettyä tietä on 33 kilometriä. Cookinsaarten kauppalaivasto koostuu 34 aluksesta.[1]

VäestöMuokkaa

Cookinsaarten hallinnon arvion mukaan saarilla asui maaliskuussa 2020 noin 17 900 asukasta. Joulukuussa 2019 asukkaita oli ollut 21 800. Väestön väheneminen johtui koronaviruspandemista, jonka takia maan rajat laitettiin kiinni. Joulukuussa 2019 Cookinsaarilla oli ollut noin 5 000 väliaikaista asukasta, kun niitä maaliskuussa 2020 oli enää 300.[20]

Cookinsaarten vuoden 2016 väestönlaskennan mukaan saarilla asui 17 434 ihmistä. Cookinsaarten asukasluku kasvoi 1900-luvulla aina 1970-luvulle saakka. Huipussaan se kävi vuonna 1971, kun saarilla asui 21 322 ihmistä. Rarotongan kansainvälisen lentoaseman valmistuttua vuonna 1974 monet päätti lähtä Uuteen-Seelantiin, minkä jälkeen asukasluku pieneni reilun vuosikymmenen ajan. Väestönkasvu kääntyi uudestaan negatiiviseksi vuonna 1996, mutta pääsaaren Rarotongan väkiluku on kuitenkin kasvussa. Vuonna 2016 siellä asui 13 007 ihmistä eli 74,6 prosenttia koko maan väestöstä.[21]

Väestönlaskennan mukaan asukkaista 78 prosenttia on Cookinsaarten maoreja. Heidän osuus on 2000-luvulla pienentynyt, sillä vielä vuonna 2006 heitä oli 83 prosenttia väesöstä. Puolirotuisten maorien osuus oli 6,5 prosenttia ja muiden 12,0 prosenttia. Muiden osuus on 2000-luvulla kasvanut selvästi, sillä vuonna 2006 heitä oli 7,0 prosenttia väestöstä.[22] Cookinsaarten virallinen kieli ovat rarotonga ja englanti.[23] Yhteensä rarotongalla on arviolta 42 700 puhujaa. Murre-erot eri saarten asukkaiden välillä saattavat olla suuriakin.[24] Ethnologuen arvion mukaan Cooksaarilla puhutaan yhteensä viittä eri kieltä[25]. Rarotongan ohella saarilla puhutaan tongareva, pukapukaa ja rakahanga-manihikia. Penrhyniä puhutaan vain Tongarevan saarella ja se on häviämässä. Pukapukalla on noin 2 300 puhujaa, mutta suurin osa heistä asuu ulkomailla. Rakahanga-manihikia puhutaan kahdella samannimisellä saarella ja sillä on noin 2 500 puhujaa, joista suurin osa asuu Uudessa-Seelannissa. Palmerstonin saarella puhutaan englantia.[24]

Suurin osa cookinsaarelaisista on uskonnoltaan kristittyjä. Suurin kirkko on Cook Islands Christian Church, jonka juuret juontuvat ensimmäisiin brittiläisiin lähetyssaarnaajiin.[26] Vuonna 2016 siihen kuului 48,9 prosenttia vakituisista asukkaista. Seuraavaksi suurimpia ryhmiä olivat katoliset (17,4 %), seitsemännen päivän adventistit (8,4 %), mormonit (4,1 %) ja Assemblies of God (3,8 %). Uskonnottomia tai uskontokuntiin kuulumattomia oli 7,4 prosenttia väestöstä.[27]

Siihen kuuluu yhteensä 55,9 % väestöstä. Muita suuria kirkkokuntia ovat roomalaiskatolilaiset (Rarotongan roomalaiskatolinen hiippakunta) (16,8 %), adventistit (7,9 %), mormonit (3,8 %), muut protestantit (5,8 %) ja muut (4,2 %). 3 % väestöstä ei kuulu mihinkään uskontokuntaan.[1]

KulttuuriMuokkaa

Musiikki ja tanssiMuokkaa

 
Perustuslakipäivän juhlintaa Rarotongalla.

Perinteiset tanssit ja musiikki sitoutuvat usein yhteen. Cookinsaarten tanssilajeihin kuuluvat muun muassa karakia, pe'e, ate ja kaparima. Eri tansseja esitetään yleensä eri yhteyksissä. Tanssia säestetään yleensä esimerkiksi kitaralla, rummuilla tai ukulelella. Tanssi- ja musiikkityyli vaihtelevat riippuen saaresta. Perustuslakipäivänä tapana on, että tanssijat ja soittajat kerääntyvät eri saarilta Rarotongaan kilpailemaan. Musiikkia soitetaan myös ilman tanssia esimerkiksi kirkoissa, mutta myös tavallinen pop-musiikki on suosittua.[26]

Perinteiset käsityöt ja taiteetMuokkaa

 
Puuveistos 1700- tai 1800-luvulta Rarotongasta British Museumin kokoelmissa.

Cookinsaarten perinteiset käsityöt ja taiteet vaihtelevat huomattavasti eri saarilla. Yksi yleisimmistä tavoista on puukaiverrusten tekeminen, joka erityisen yleistä Rarotongalla.[26] Puusta tehtiin muun muassa jumalien kuvia, keihäitä, nuijia ja kuvin koristeltuja paaluja. Cookinsaarilla valmistettiin myös vaka-nimellä tunnettuja kanootteja, jotka olivat avomerikelpoisia. Ennen eurooppalaisten tuloa valmistettuja kanootteja ei kuitenkaan ole säilynyt nykypäivään saakka. Talot tehtiin perinteisesti tavallisista luonnonmateriaaleista ja ne lahosivat nopeasti. Tästä syystä vanhoja taloja ei ole säilynyt. Vain harvat nykyiset talot rakennetaan vanhan mallin mukaisesti.[28]

MediaMuokkaa

Cookinsaarilla ilmestyy kaksi sanomalehteä, Cook Islands News ja Cook Islands Herald. New Zealand Herald on yleensä saatavilla, mutta useimmiten päivää myöhässä. Rarotongalla on kaksi radioasemaa, Radio Cook Islands ja KC-FM. Radio Cook Islands kuuluu suurimmalla osalla eteläsaarista, kun taas KC-FM kuuluu vain Rarotongalla. Näiden kahden radioaseman ulkopuolella radiotoiminnasta vastaavat pääasiassa paikalliset amatöörit. Cook Islands Television eli CITV tekee lähetyksiä vain Rarotongalla. Se lähettää muun muassa ABC Asia Pacificin uutisohjelmia. Monilla saarten asukkailla on lautasantenneja, joilla he voivat seurata ulkomaalaisia lähetyksiä.[29]

UrheiluMuokkaa

Kaksi Cookinsaarten suosituinta urheilulajia ovat rugby ja kriketti. Rugbykausi kestää toukokuusta elokuuhun ja krikettikausi tammikuusta huhtikuuhun. Monet saarten kylistä muodostavat omat joukkueensa. Naisten keskuudessa harrastetaan etenkin verkkopalloa. Pelien lisäksi suosittuja urheilumuotoja ovat juoksu ja kanoottikisat.[30] Vuodesta 1988 lähtien Cookinsaaret on ottanut osaa kesäolympialaisiin. Kilpailijoita on ollut yhteensä 38, mutta kukaan heistä ei ole päässyt mitaleille.[31] Cookinsaaret on ottanut osaa myös Tyynenmeren saarivaltioiden välisiin kisoihin[32].

LähteetMuokkaa

  • Cook Islands Population Census 2016: Report (PDF) 2018. Cook Islands Statistics Office. Viitattu 29.11.2020. (englanniksi)
  • Foster, Sophie & Crocombe, Ronald G. & Crocombe, Marjorie Tuainekore: Cook Islands 26.1.2018. Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.11.2020. (englanniksi)
  • Lonely Planet Rarotonga & the Cook Islands. Lonely Planet Publications, 1998. ISBN 0864425538. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i Cook Islands The World Factbook. CIA. Viitattu 2.6.2011. (englanniksi)
  2. The Disadvantaged of the Cook Islands (PDF) adb.org. Viitattu 3.6.2011. (englanniksi)
  3. Jasper Buse ja Raututi Taringa: Cook Islands Maori dictionary, s. 200. Ministry of Education, 1995. ISBN 0-7286-0230-X. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. a b c Lonely Planet 1998, s. 39
  5. The Islands - Northern Group cookislands.org.uk. Viitattu 3.6.2011. (englanniksi)
  6. a b c d e Foster & Crocombe & Crocombe: Cook Islands: Land Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.11.2020. (englanniksi)
  7. Lonely Planet 1998, s. 40
  8. Lonely Planet 1998, s. 41
  9. Lonely Planet 1998, s. 22
  10. a b Lonely Planet 1998, s. 23
  11. Lonely Planet 1998, s. 24
  12. a b c Lonely Planet 1998, s. 25
  13. Lonely Planet 1998, s. 26
  14. a b c d Foster & Crocombe & Crocombe: Cook Islands: Government And Society Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.11.2020. (englanniksi)
  15. Mark Brown is the new Cook Islands PM 2.10.2020. Radio New Zealand. Viitattu 29.11.2020. (englanniksi)
  16. Cook Islands country brief Department of Foreign Affairs and Trade. Viitattu 29.11.2020. (englanniksi)
  17. Syme-Buchanan, Florence: Call for Cook Islands to diversify its economy 21.1.2019. Radio New Zealand. Viitattu 29.11.2020. (englanniksi)
  18. a b Foster & Crocombe & Crocombe: Cook Islands: Economy Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.11.2020. (englanniksi)
  19. The Cook Islands - Travel The Cook Islands. Viitattu 5.6.2011. (englanniksi)
  20. Vital Statistics March Quarter 2020 Report (PDF) Cook Islands - Ministry of Finance and Economic Management. Viitattu 29.11.2020. (englanniksi)
  21. Cook Islands Population Census 2016: Report, s. 15–16.
  22. Cook Islands Population Census 2016: Report, s. 19.
  23. Foster & Crocombe & Crocombe: Cook Islands: People Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.11.2020. (englanniksi)
  24. a b Language cookislands.org.uk. Viitattu 3.6.2011. (englanniksi)
  25. Languages of Cook Islands Ethnologue. Viitattu 3.6.2011. (englanniksi)
  26. a b c Lonely Planet 1998, s. 32
  27. Cook Islands Population Census 2016: Report, s. 20.
  28. Lonely Planet 1998, s. 33
  29. Lonely Planet 1998, s. 30
  30. Lonely Planet 1998, s. 29
  31. Cook Islands Olympedia. OlyMADMen. Viitattu 29.11.2020. (englanniksi)
  32. Pacific Games cookislands.org.uk. Viitattu 3.6.2011. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa