Rugby
Rugby (engl. rugby football) on yleisnimitys osalle palloilulajeista, jotka ovat kehittyneet Rugby Schoolissa, Rugbyssä Englannin Warwickshirellä pelatusta jalkapallon esimuodosta, jolla oli merkittävä vaikutus myös kanadalaisen, amerikkalaisen ja australialaisen jalkapallon kehittymiseen. Rugby on jakautunut kahteen päämuotoon – rugby unioniin ja rugby leagueen – joista kummankin säännöistä on myös kehitetty oma seitsemän pelaajan joukkueilla pelattava versionsa.
Kaikille rugbylajeille yhteiset piirteet ovat soikeanmuotoinen pallo ja sääntö, joka kieltää pallon syöttämisen eteenpäin, jonka sijasta palloa täytyy kuljettaa kantamalla, taaksepäin syöttämällä tai potkimalla. Pisteiden teko tapahtuu kuljettamalla pallo vastustajan maaliviivan yli siten, että se koskettaa maata maalialueella (try). Tässä onnistunut joukkue voi saada lisää pisteitä potkaisemalla sen jälkeen pallon maalihaarukan läpi (conversion) joko kädestä pudotettuna tai suoraan maasta. Muita tapoja pisteiden saamiseen ovat pallon pudottaminen kesken pelin maahan ja sen jälkeen potkaiseminen maaliin (pudotusmaali eli dropgoal) tai rangaistuspotku. Eri maalintekotavoista annettavat pisteet vaihtelevat lajeittain.
Rugby unionin ja leaguen suurin ero on pelaajien määrässä ja taklaustilanteissa. Leaguessa pelaajia on 13 joukkuetta kohden, kun unionissa heitä on viisitoista[1]. Kun rugby unionissa pelaajaa taklataan, peli jatkuu joko ruck tai maul-tilanteella, kun taas leaguen säännöissä peli katkeaa, ja seuraa tavallinen aloitustilanne.
Historia
muokkaaEnnen virallisten yhtenäisten sääntöjen luomista monissa jalkapallon esimuodoissa oli sallittua kuljettaa palloa käsillä, ja käsien käytön kielto suomessa jalkapalloksi kutsuttavassa lajissa onkin melko myöhäistä perua. Erilaisia nykyistä rugbya muistuttavia jalkapallopelejä pelattiin eri puolilla Englantia sekä muun muassa Walesissa nimellä cnapan ja criapan sekä Irlannissa nimellä caid. Peli poikkesi nykyisestä hurlingin muodosta siinä, ettei pelivälineen käsittelyyn käytetty mailoja. Rugby Schoolissa rugby-nimiselle lajille luotiin kuitenkin ensimmäiset viralliset säännöt.
Vuosina 1750–1823 Rugby Schoolin säännöillä pelatussa jalkapallossa palloon sai koskea käsillä, mutta vastustajan päätyä kohti juokseminen pallo kädessä oli kielletty. Pelaajien määrää ei ollut tarkasti rajattu, ja peleihin saattoi ottaa osaa satojakin pelaajia. Pallon kuljettaminen käsillä alettiin hyväksyä 1820-luvulla, kun todistamattoman tarinan mukaan vuonna 1823 kesken jalkapallopelin William Webb Ellis ‑niminen pelaaja oli ottanut pallon käteensä ja lähtenyt juoksemaan kohti vastustajan maalia[2]. Ensimmäiset viralliset säännöt laadittiin vuonna 1845.
1800-luvun jälkipuoliskolla jalkapallolle oli useita erilaisia sääntömuotoja eri kouluissa. Merkittävä vaihe nykyään Suomessa jalkapallona tunnetun lajin ja rugbyn eri suuntiin kehittymiseen tapahtui, kun Englannin jalkapalloliitto The Football Association perustettiin ja luotiin yhtenäinen säännöstö. Sääntöjen sopimisesta järjestettiin syksyllä 1863 kaikkiaan kuusi kokousta. Jalkapalloliiton uusi yhtenäinen säännöstö pohjautui pitkälti Cambridgen yliopistossa pelattuun muotoon. Viimeisessä kokouksessa rugbysääntöjä noudattanut edustaja Blackheath Football Club jättäytyi sovittujen sääntöjen ulkopuolelle. Syynä oli erimielisyys pallon kuljettamisesta käsillä ja säärille potkimisesta. Tämän seurauksena myös muut rugbysäännöillä pelanneet seurat jättäytyivät jalkapalloliiton ulkopuolelle ja perustivat vuonna 1871 Rugby Football Unionin[2], minkä myötä lajit lopullisesti erkanivat toisistaan.
Jakautuminen rugby unioniin ja rugby leagueen
muokkaaRugbyn kansainvälinen kattojärjestö International Rugby Football Board perustettiin vuonna 1886, mutta lajin sisällä alkoi syntyä suuria erimielisyyksiä, kun pelaajat alkoivat ryhtyä harjoittamaan lajia ammatikseen. 1890-luvulla Rugby Football Union kielsi ammattilaispelaajien käytön Englannissa, mikä aiheutti suuria erimielisyyksiä Pohjois- ja Etelä-Englannin seurojen välille. Monet pohjoisenglantilaiset pelaajat olivat työläisiä, joilla ei ollut aikaa eikä rahaa pelimatkoihin, pelaamiseen tai loukkaantumisista toipumiseen, minkä takia seurat maksoivat heille kipukorvauksia. Lopulta kiista ajautui siihen pisteeseen, että vuonna 1895 joukko pohjoisenglantilaisia seuroja perusti Huddersfieldissä Northern Rugby Football Unionin, joka loi tarkemmat säännöt pelaajien palkkaukselle. Sittemmin pelaajille oli sallittua maksaa pelaamisesta, mutta heillä täytyi myös olla varsinainen työpaikka pelaamisen ohella.
Ajan myötä pohjoisten seurojen käyttämät säännöt alkoivat erota merkittävällä tavalla RFU:n säännöistä, joiden mukaisen pelimuodon nimeksi sittemmin vakiintui rugby union. Kaikkiaan noin 200 seuraa oli eronnut RFU:sta pohjoisen sääntöjen NRFU:hun. Pohjoisilla säännöillä pelattiin erillisiä Lancashiren ja Yorkshiren liigoja, jotka yhdistyivät vuonna 1901, ja syntyi Northern Rugby League, minkä myötä tästä pelimuodosta alettiin käyttää nimitystä rugby league.
Valokuvia
muokkaa-
Pelaaja kuljettaa palloa kantamalla.
-
Conversion.
-
Scrum
-
Lineout
-
Lineout
-
Taklaus
-
Tuomari antaa rangaistuksen
-
Säänkestäviä pelaajia.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Kanerva, Juha & Tikander, Vesa: Urheilulajien synty, s. 346. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2012. ISBN 978-951-851-345-5.
- ↑ a b Kanerva, Juha & Tikander, Vesa: Urheilulajien synty, s. 345. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2012. ISBN 978-951-851-345-5.